tajusin vasta kuinka tyhjää elämäni on kaveri näkökulmasta. olen 31v nainen, yksityisyrittäjä ja teen töitä yksin kotona. olen naimisissa onnellisesti ja meillä on alle koulu ikäinen lapsi joka on päivät hoidossa. asun pienessä kylässä jossa asuu jonkin verran lapsi perheitä - kotiäitejä. muutin miehen perässä tänne ja kaverit jäi satojen kilometrien päähän. hekin nyt kotiäitejä keskittyneinä lapsiinsa, joka sinäänsä on ihana asia.
minulla ei ole yhtään kaveria ollut 8vuoteen täällä uudella paikkakunnalla jonka kanssa voisin käydä esim ( näistä haaveilen): kahvilla naisten kesken, elokuvissa, konserteissa, lenkillä, kuntosalilla ym mitä nais porukassa tehdään.
kaipaan elämääni nais kaveria ja ystävää. ne ystävät jotka asuu satojen kilometrien päässä on vähän ns. unohtaneet minut. yritän soitella heille. joskus ne vastaa ja jutellaan mukavasti tuntikin joskus eivät vastaa, eivätkä yritä ees soittaa takaisin. minä olen se joka matkustaa heidän luo, he eivät juurikaan muka kerkeä mun luo viikonlopuksi.
onko ihan oikeesti kohtalotovereita?
Toki minulla on muuten elämä kunnossa, joten ei saisi valittaa ja siksi menikin vissiin se 8v kun avauduin tästä asiasta muillekkin kuin miehelleni.
että näin....
minulla ei ole yhtään kaveria ollut 8vuoteen täällä uudella paikkakunnalla jonka kanssa voisin käydä esim ( näistä haaveilen): kahvilla naisten kesken, elokuvissa, konserteissa, lenkillä, kuntosalilla ym mitä nais porukassa tehdään.
kaipaan elämääni nais kaveria ja ystävää. ne ystävät jotka asuu satojen kilometrien päässä on vähän ns. unohtaneet minut. yritän soitella heille. joskus ne vastaa ja jutellaan mukavasti tuntikin joskus eivät vastaa, eivätkä yritä ees soittaa takaisin. minä olen se joka matkustaa heidän luo, he eivät juurikaan muka kerkeä mun luo viikonlopuksi.
onko ihan oikeesti kohtalotovereita?
Toki minulla on muuten elämä kunnossa, joten ei saisi valittaa ja siksi menikin vissiin se 8v kun avauduin tästä asiasta muillekkin kuin miehelleni.
että näin....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ne ovat katelisia sinulle. Ei minulle tarvitse kavereita jos on perhe ja mies.
Tutulta kuulostaa, minäkin yli 30v ja nuoruuden ystävät asuvat kaukana, yhteydenpito toimii kirjoitellen, nähdään todella harvoin. Uusia ystäviä en vain ole onnistunut löytämään, vaikka olenkin ytittänyt käydä eri tapahtumissa lasten kanssa..hyvänpäivän tuttuja monen monta, mutta ei ketään kuka soittaisi saati kylässä kävisi tai pyytäisi mihinkää. Itse olen kylään pyydelly, mutta tuloksetta. Kaikilla kai jo ne parhaat kaverit eivätkä uusia tarvitse vai missä vika. Kyllä sitä jokainen ystäviä tarvitsee vaikka kuinka hyvin muuten menisi.