Jos on alkanut seurustella 18 -vuotiaana ja
seurustellut hänen kanssaan 15 vuotta,eikä ole
ollut muiden naisten kanssa seksisuhteessa tänä
aikana, niin
onko oikeutettua(ymmärrettävää),että hän tai minä
salaa kokeilisi
vierasta lihaa tässä vaiheessa.
On varmaan samassa tilanteessa olevia miehiä ja
naisiakin,joilla seksisuhteiden määrä on suht.
vähäinen.Vastauksia odotetaan mielenkiinnolla...
seurustellut hänen kanssaan 15 vuotta,eikä ole
ollut muiden naisten kanssa seksisuhteessa tänä
aikana, niin
onko oikeutettua(ymmärrettävää),että hän tai minä
salaa kokeilisi
vierasta lihaa tässä vaiheessa.
On varmaan samassa tilanteessa olevia miehiä ja
naisiakin,joilla seksisuhteiden määrä on suht.
vähäinen.Vastauksia odotetaan mielenkiinnolla...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onko todella niin, että etsit täältä hyväksyntää
pettämiselle? Saatat sitä saadakin, mutta mieti
ensin, onko se sen arvoista. Jos rakastat
vaimostasi etkä halua pilata suhdettanne, et
myöskään petä häntä.
Ruoho ei todellakaan ole vihreämpää aidan
toisella puolella,,, usko pois!!
Ei ole mitään järkeä olla kokeilematta myös muita
jos mieli tekee, kyllä se oma kulta varmasti on
paras jos on ollakseen ja jos ei ole niin ainakin
vierailusta muualla saa ihan uusia virikkeitä.
Suosittelen lämpimästi teille kummallekkin.
Itselläni on tilanne että oltiin seurusteltu ala-
asteelta lähtien eikä kumpikaan ollu ollu jonkun
muun kanssa ja n. 14vuoden jälkeen kokeiltiin
uusia tuttavuuksia ja siitä huolimatta ollaan
edelleen yhdessä. Meillä on sopimus että kumpikin
saa käydä "virkistäytymässä" toisinaan ja eipä
ole tehnyt pahemmin edes mieli kun on luvallista.
Siis teillä tuo on toiminut hyvin? Olen ollut
saman naisen kanssa reilut 5 vuotta, enkä
kenenkään muun kanssa.
Eilen hän tuli kotia "töistä" ja kerto, että kävi
kahvilla erään miehen kanssa... Tottakai se oli
aika kova pala, mut vähän aikaa oli hiljasta,
syötiin ja mä lähin ulos vähän jalottelemaan. Kun
tulin takasin ruvettiin keskustelemaan, että
mitäs nyt sitten.
Mitä te olisitte tehneet siinä tilanteessa?
Molemmat oli sitä mieltä ettei halua erota. Se on
tärkeintä. Molemmat rakastetaan toisiamme
edelleen ja aina. Sovittiin ns. avoimesta
suhteesta. Molemmat saa käydä muualla, mut yks
asia on mun mielestä tärkeää. Ilmottaa missä on
ja millon on tulossa kotia, ettei toisen tarvitse
turhaan huolestua.
Onhan tässä järkeä, vai?
Nukuin yön yli ja hieman on epäileväinen mieli,
mutta... Olis se kyllä varsin mielenkiintoinen
kokemus. Sillä vientiä mulla riittäisi. Se on
vaan päästä kiinni. Olenko siihen valmis?
Voisinko rakastella jonkun muun kanssa?
Jos suhde tän kestää ni se kestää mitä vaan. Sitä
mieltä mä oon.
"Jos tää suhde kestää sen, ni tää kestää mitä
vaan." ?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?
Jos suhde ajautuu siihen tilaan, jossa pitää
kummankin suostumuksella lähteä kokeilemaan
vierasta lihaa, niin eikö jo silloin olla aika
heikolla jäällä?! Eikö se jo kerro jotain, että
molemmat haluaa muuta, kuin omaa puolisoaan?!
Ja täällä suitsutetaan, että avoin suhde, joka
toimii, on hieno suhde.. PASKANMARJAT! Etsikää jo
alkuunsa sellainen kumppani, joka jaksaa
kiinnostaa. Itselläni takana monen monta vuotta
saman ihmisen kanssa, ja kun käytämme tarpeeksi
mielikuvitusta, ei seksikään pääse kuihtumaan.
Avoin suhde = kuollut suhde.
Avoimesta suhteesta puuttuu kaikki se, mikä
joskus aikanaan on ollut pyhää. Uskollisuus,
läheisyys, välittäminen, hellyys, sitoutuminen
rakastamaansa ihmiseen..
Luuletteko te naiivit ihmiset todellakin, että
naiminen jonkun muun, kuin oman puolison kanssa
parantaa tilannetta omassa suhteessa?
Herätkää jo ja ymmärtäkää, että jos tulee tarve
kokeilla avointa suhdetta, on se merkki lopun
alusta omalle suhteelle. Se kertoo siitä, että
kaikki ei ole suhteessa hyvin.
*Huh mikä maailma!* :(
ettei oma kulta kiinosta?
Kiinnosta ja kiinnosta hyvinkin paljon. Luuletko
etten mä sitä tiedä, että jos kiinnostus omaan
loppuu, niin etten lähtis samantien kotoa pois.
Se on aivan varma, että sillo meikä lähtee. Tässä
nyt ei oo kyse siitä, että oma ei enää kiinnosta,
vaan siitä että haluaa varmistua kuinka tärkeä se
oma on. Ja jos molemmat osapuolet ovat asiasta
samaa mieltä, niin mikä ettei.
Tiedän, että teitä on olemassa niitä, jotka eivät
voi edes kuvitella katsovansakkaan vieraita,
saati sitten muuta. Mut se on teidän(tai
tertun=)) ihan oma asia. Mä ymmärrän teitä varsin
hyvin. Olkaa omasta mielipiteistä ylpeitä.
Tää on toiminut ilmeisesti Raijalla ja varmasti
monilla muillakin, ni miksei myös meillä...
Ja jos ei, ni sitten ei. Ei maailma siihen lopu.
Eihän?
Kuten sanottu yllätyin että voi tehdä tollasia
sopimuksia suhteen hajoamatta! En voi muuta kuin
nostaa hattua teille / sulle. Yleensähän se on
meidän ns. "mies-sikojen" toiveajattelua että kun
suhde alkusäpinän jälkeen laskeutuu normaalille
tasolle, ja toi melkein yliluonnollinen kiintymys
ja halu ei enä ole samalla tasolla, niin alkaa
katelemaan aidan toiselle puolelle... Jos vaikka
ruoho olisi kaikista varoituksista huolimatta
vihreämpää... Jos on oikeen uskalias niin voi
jopa ehdottaa jotan teidän suhteen kaltaista
järjestelyä, mutta yleensä se päätty
kauhistukseen... Hauska kuulla että edes jollain
sujuu... Kadehtien toivotan lämpimiä syksynalkuja
sinulle!
yllätyin hieman itsekin, että menin moista
ehdottamaan. Ja vielä enemmän yllätyin, että se
voisi olla ihan hyvä ajatus.
Onhan toi ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta
vain mielessä. Eilen vaan oli tilaisuus tuoda
asia julki. Parempi avoin ja rehellinen suhde,
kun että hän kävisi salaa ja valehtilisi
menoista. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin, että mä
annoin vain mun muijalle vapauden, sillä samalla
mä sain vapauden.
Tää varmaan on monen, niinkuin säkin sanoit
naisten mielestä, "mies-sikojen" toiveajattelua.
Olen vain sattunut löytämään sen verran varman
suhteen, että se ei estä meitä toteuttamasta
toisen ajatukset.
,,tuollaiseen "avoimeen" suhteeseen! Se voi vähän
aikaa onnistua, mutta loppuu tuhoon. Jos toista
ihmistä rakastaa, ei halua jakaa häntä sängyssä
kenenkään muun kanssa, eikä siihen ole edes
tarvetta. Naiminen on kuitenkin vain fyysinen
suoritus; mitä se antaa, jos tunteet eivät ole
pelissä mukana? Siis kannattaako se?
Rehellisyys,,joo. Kuvittelen, miltä mahtaa tuntua
kun tietää puolisonsa viettävän lemmekkäitä
hetkiä toisen kanssa lakanoiden välissä. Siinä
sitten kärvistelee,,, Keittelet varmaankin
kotiintuloteet hänelle,,
oon kotona kärvistelemässä.
En kai mä tähän ois suostunu, jos itse en ...
tiedät kyllä mitä...
Se kyl täytyy sanoo varotuksena, että
mustasukkasen tyypin ei tähän kannata ruveta.
Ja tohon, että naiminen on vain fyysinen
suoritus. Aivan, joten tässä ei ole mitään
huolta. Oman kullan kanssa seksi silti on
parasta.
Ellilla tuntui vastauksessaan olevan "selkaranka
tallella" joten kerronpa oman tosi tarinan:
Tapasin vahan aikaa sitten vanhoja ystavia, ja
ilta sujui rattoisasti jutustellen, syoden ja
juoden.
Pisimpaan juutuin eraan nuoruuden ystavattareni
seuraan, jota en ollut tavannut 10- vuoteen.
Tutustuimme "uudestaan" toisiimme, ja huomasimme
olevamme todella samalla aaltopituudella.
Illan ehtiessa sitten katsoimme sopivan (ainoan)
vapaan vinttikammarin ja kaariydyimme toisiimme.
EMME rakastelleet, juttelimme ja hyvailimme
sitakin enemman.
Aamulla olimme kulemma kuin kuningas ja
kuningatar, kun astelimme aamiaispoytaan, jossa
muu seurue kuka mistakin heranneena odotteli.
En saa hanta mielestani, ei hankaan minua. Olen
naimisissa, kaksi lasta, han on eronnut, yksi
lapsi. Paljon on pelissa, ja kunnioitamme
molemmat toisiamme ja perheitamme niin paljon,
etta emme sopineet mitaan jatkosta.
Kuitenkin mieli on rauhaton ja paahani palaa
toistuvasti tama ihana viikonloppu.
Tekisi mieli edes tavata kahvin merkeissa, mutta
kun kummatkin tiedamme mihin se voi johtaa..
Mika avuksi ?
En halua vain unohtaa, enka ole aikaisemmin
koskaan kokenut mitaan vastaavaa. Kyse ei
todellakaan ole mistaan fyysisesta tyydytksen
saamisesta, vaan jostain paljon suuremmasta
kokonaisuudesta.
Niin onko man kulan assa seksi siten aina nin
hyvä, vai kulostaao se vaan paremmalta täällä?
Hmm, nä asiat ovat vaikeita, ja vaikka
mielipiteitä on vaikka kuinka monta, ja useimissa
tapauksissa uskottomuus pidetään todela pahana ja
merkknä sitä ettei kakki ole ihan kunossa. Niin
olen melkein 100 varma että tilaisus tekee
varkaan, ja oli siten kuinka vakaalla pohjalla
tahansa, suhde siis, niin jos tilaisus tulee, a
tiedät ettei ole minkäänlaisia mahdollisuksia
että jäisit kiinni (eli että kuset oman suhteesi,
a vahingoitat rakkainpasi) niin kyllä suht moni -
vaikka sen tällä ieltävätkin - niin
lankeavat "ansaan"....
me halutaan olla toisillemme rehellisiä ja
kertoa, jos ja kun tilaisuus tulee. Näin välttyy
älyttömältä piilottelulta ja salailulta.
Joistakin voi tää kuulostaa aivan älyttömältä,
että kertoo toiselle menemisistä, mutta uskon sen
toimivan.
Ja mitä seksiin oman kullan kanssa tulee, ni
enhän mä voi sanoa kuin omasta puolestani.
Joillakin voi olla toisin.
Jos tilaisuuden tullen lankeaa "ansaan",
suhteessa ON jo jotain pahasti pielessä. Kunnossa
olevassa, toisia rakastavassa ja kunnioittavassa
suhteessa PYSTYY vastustamaan kiusauksen.
Mielihaluja tulee, mutta ihmisellä on myös oma
tahto, jota se voi käyttää, jos tahtoo,,
Sonja, mitä tarkoitat ilmaisulla "pahasti
pielessä"? Ajattelepa keski-ikäistä paria, joilla
on takana 30 yhteistä vuotta, ylä- ja alamäkeä,
intohimon ja haluttomuuden kausia,
yhteenkasvamista ja kyllästymistä, kriisejä,
selviämistä. Näitä kaikkia tulee pitkään liittoon,
halusit tai et. Milloin suhde on mielestäsi
pahasti pielessä? Silloinko, kun kriisikausi on
meneillään? Vai onko koko liitto pahasti pielessä,
jos siinä on ylipäätään kriisejä?
Minun mielestäni mikään liitto ei voi olla
täydellinen, jotain siinä on aina pielessä. Kaikki
pielessä olevat asiat vaan eivät ole aina
merkittäviä, joskus ne nousevat pintaan. Olen
tullut aika varovaiseksi tuomitsemaan ihmisiä,
jotka hakevat aidan takaa vihreämpää ruohoa - se
ei tarkoita, että vieras olisi parempi, mutta se
voi antaa ihmeellisen elämyksen ihmiselle, joka on
arjen epäerotiikkaan ja muodostanut vähitellen
kuvan itsestään harmaana hiirenä sen mukaan, miten
oma puoliso häntä heijastaa. Tämä lienee aika
tavallista? Vieras suhde - vaikkapa vain
kääriytyminen toiseen ihmiseen yöksi (kuten täällä
kerrottiin)voi tehdä ihmeitä seksuaaliselle
itsetunnolle.
Elämä muuttaa meitä, Sonja. Et ehkä tunnista
mielipidettäsi parin kolmen vuosikymmenen päästä.
pohdit vähän, mutta asiaa.
Niinpä! Sulla ei taida olla muuta vaihtoehtoa,
kun kuunnella sydämes ääntä! Mulla oli takana yli
10 vuotta ihan kelvollista avioliittoa, 2 lasta
ja sillee. Tapasin todella ihanan naisen, jonka
kanssa tuntui synkkaavan hyvin. Korostan, että
seksi ei todellakaan näytellyt silloin tärkeää
osa suhteessamme.
Taistelimme 1½ vuotta järki/tunteet taistelua,
kumpikaan ei vaan saanut toista mielestään,
emmekä voineet olla erossa. Yritimme pitää
viimeiseen asti kiinni omista perheistämme, mutta
lopulta emme voineet mitään vaan teimme ainoan
mahdollisen ratkaisun; erosimme silloisista
puolisoistamme ja olemme olleet n. 2 vuotta nyt
yhdessä. Edelleen tunnemme toisiamme kohtaan
samoin kuin alussakin, seksikin on loistavaa ja
runsasta. Nyt ei tulisi kummallakaan mieleen
pettää puolisoa, jota TODELLA rakastaa!!
Eli mielestäni voin sanoa kokemuksesta sen, että
jos tuntuu siltä, että tekis mieli pettää
puolisoaan ja vähän "piristää" suhdetta vieraissa
niin suhteenne on lopussa!!! Silloin olette
väärän ihmisen kanssa! Vaihtakaa puolisoanne,
mutta hyppikää vieraissa vasta sen jälkeen, kun
olette entisen kanssa tehnyt välit selviksi!
,suhde on kyllä pahasti pielessä, jos kriisien
tullen täytyy lähteä etsimään lohdutusta
vieraista. Sitä tarkoitin. Suhde ja avioliitto on
kuitenkin kahden "kauppa", arjen erotiikkaa voi
löytää yhdessäkin. Ei tarvitse sitä aidan tuolta
puolen hakea. En vain saata uskoa, että mikään
suhde piristyy vieraissa käynneistä; väljähtyy
pikemmin. Itsetuntoa voi kohottaa muutenkin;
esimerkiksi tekemällä puolisonsa tyytyväiseksi.
TAI sitten lopettaa tuo väljähtynyt epäeroottinen
suhde. Kenenkään ei nykypäivänä tarvitse olla
epätyydyttävässä suhteessa. En minäkään halua
ketään tuomita, mutta sanonpahan vaan, etten usko
suhteeseen, jossa hypitään vieraissa. Kannattaako
sellainen kulissien vuoksi?
,,jokainen on oman onnensa seppä.Ois kannattanut
elää "hurjaa" nuoruutta,ennenkuin sitoutuu ja
katsoa ennenkuin katua.Turha sitä on valittaa ja
narista enää.Ei joka päivä ruusuilla
tanssita;pitäskö munkin lähtee vieraisiin,kun
vähän vituttaa??Olen vahva,joten en usko!!Mutta
muista kuitenkin:toista ei voi
omistaa,rakastaa/kunnioittaa kylläkin.
Itse en voisi ikinä tehdä mitä sinä haluaisit. En
voi kuvitellakaan itseäni kenenkään muun kuin
kihlattuni kanssa. En koe toisten uskottomuutta
uhaksi itselleni tai suhteelleni.
En voi tuomita muita jos heidän menetelmänsä ei
minua miellytä; ei vieraissa pomppimisessa ole
mitään pahaa, jos pelisäännöt ovat kummallekin
osapuolelle selvät eivätkä kummankaan tunteet näin
tule loukatuksi. Joillain ihmisillä vain
seikkailunhalu ja vaihtelevuuden tarve on niin
suuri, että jollain tapaa se toteutetaan.
On myös ihmisiä, joiden elämänkatsomus poikkeaa
huomattavasti omastani; "seksuaalisuus on kaikki
kaikessa, tutustu omaasi seksuaalisuuskinkereillä
(joilla panetaan kaikkia osallistujia ;])..."
Kuten jo sanoin, ei minua haittaa mitä muut tekee
ja mitkä heidän periaatteensa ovat, kunhan itse
teen niinkuin parhaaksi näen!