En tiedä, onko tämä oikea palsta....? Mutta tämä koskee sekä lasta ja parisuhdetta.
Minulla ja miehelläni on kaksi ihanaa lasta. Ongelmani ei kuitenkaan koske näitä lapsia, vaan parisuhdettamme.
Minä haluaisin vielä yhden lapsen, mutta mieheni ei enään. Minusta tuntuu, että minulla on vielä niin paljon annettavaa, minussa on rakkautta ja huolenpitoa jne. Olen jo kauan haaveillut useasta lapsesta, olen aina ollut hyvin lapsirakas ja minussa on ollut voimakas hoivavietti. Pelkään, että tämä rikkoo avioliittomme, koska tähän ongelmaan ei löydy kompromissia. Tämä on tilanne, jossa toinen saa, mitä haluaa, toinen vain luopuu. Tässä asiassa ei toinen voi tulla puolitiehen vastaan. Onko kenelläkään kokemuksia ja neuvoja? Todella pelkään avioliittomme rikkoutuvan.
Minulla ja miehelläni on kaksi ihanaa lasta. Ongelmani ei kuitenkaan koske näitä lapsia, vaan parisuhdettamme.
Minä haluaisin vielä yhden lapsen, mutta mieheni ei enään. Minusta tuntuu, että minulla on vielä niin paljon annettavaa, minussa on rakkautta ja huolenpitoa jne. Olen jo kauan haaveillut useasta lapsesta, olen aina ollut hyvin lapsirakas ja minussa on ollut voimakas hoivavietti. Pelkään, että tämä rikkoo avioliittomme, koska tähän ongelmaan ei löydy kompromissia. Tämä on tilanne, jossa toinen saa, mitä haluaa, toinen vain luopuu. Tässä asiassa ei toinen voi tulla puolitiehen vastaan. Onko kenelläkään kokemuksia ja neuvoja? Todella pelkään avioliittomme rikkoutuvan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla hiukan samoja ongelmia. Huomasin tässä kun neljääkybää lähestyn, että haluan vielä kolmannen lapsen. Mies oli jo päättänyt hiljaa mielessään että hänen osaltaan kakkavaipparuletti on mennyttä elämää.
Nooooh... siinä sitten asioista keskusteltiin ja kaikkea ja olin jo vaipumassa epätoivoon mutta sittenpä mies alkoikin yllättäen lämmetä..
Voi olla, että asiaa auttoi se, etten ainakaan sortunut minkäänlaiseen painostukseen asiassa vaan osasin kehrätä asiassa kuin kissa korvaan ja vetää oikeista naruista.
Vaikeaa antaa mitään päteviä neuvoja kun ei tiedä kuinka hankala tapaus miehesi on, mutta suosittelen painostuksen ja kiukuttelun sijaan naisellisia aseita! ;D
me täällä jatketaan yrittämistä (ei nimittäin nappaa niin helposti kuin alle kolmekymppisenä...)
Emme ole kuitenkaan asiasta tehneet kynnyskysymystä, avioliittomme ei kaadu siihen pääsemmekö yhteisymmärrykseen kolmannen hankkimisesta. Pehmittelyä menossa jo neljättä vuotta eikä lopputuloksesta takeita.
Oletko ajatellut, mitä avioero tai omavaltainen vauvapäätös vaikuttaisi kahden ensimmäisen lapsenne elämään? Oli hoivaviettisi millainen tahansa, ota järki käteen ja hoida nykyiset lapsesi ja pidä avioliittosi hyvässä kunnossa.
Hyvä liitto ei siihen kaadu hankittepa vielä yhden lapsen tai ette. Kyllä kolmaskin menee kerta olette jo kaksi pystyneet hoitamaan. Lämmitä ja pehmmitä asiaa ja jospa joskus miehesi vielä suostuukin ja sattuuhan niitä vahinkojakin...