Tämmöiseen juttuun haluaisin mielipiteitä, olen mies, pienen lapsen isä joka on mulla vuoroviikoin. Lähinnä haen itselleni seuraa naisesta jolla on lapsia, luulisin että yhteiselo on helpompaa kun molemmat on samassa elämäntilanteessa.
Mutta sitten kun tapaa jonkun kiinnostavan naisen, kirjoittelet aikasi ja haluaisit tavata niin sitä aikaa ei löydy sitten millään. Varsinkaan jos haluaisi nähdä useamman kerran ja kuitenkin molemmat olisi kiinnostuneita.
Mutta kun lapset on koko ajan kotona, jos tukiverkkoja ei ole lähellä, lapset on ehkä yhden yön kuukaudesta isällään jne, niin millaisilla harhakuvilla te tällaiset ihmiset alatte deittailemaan jos tiedätte jo etukäteen ettei sitä aikaa sitten sille tutustumiselle ole? Vai ajatteletteko jo sitä kuinka asutaan yhdessä onnellisesti saman katon alla jolloin sitä aikaa toki on kun arkea yhdessä pyöritetään?
Itse ainakin haluaisin tutustua kunnolla ja olla varma tunteistani ennen kuin edes omalle lapselle isin uutta naista esittelisin, edes kaverina sillä kyllä lapsi vaistoaa jos jotain muuta on tekeillä.
Mutta sitten kun tapaa jonkun kiinnostavan naisen, kirjoittelet aikasi ja haluaisit tavata niin sitä aikaa ei löydy sitten millään. Varsinkaan jos haluaisi nähdä useamman kerran ja kuitenkin molemmat olisi kiinnostuneita.
Mutta kun lapset on koko ajan kotona, jos tukiverkkoja ei ole lähellä, lapset on ehkä yhden yön kuukaudesta isällään jne, niin millaisilla harhakuvilla te tällaiset ihmiset alatte deittailemaan jos tiedätte jo etukäteen ettei sitä aikaa sitten sille tutustumiselle ole? Vai ajatteletteko jo sitä kuinka asutaan yhdessä onnellisesti saman katon alla jolloin sitä aikaa toki on kun arkea yhdessä pyöritetään?
Itse ainakin haluaisin tutustua kunnolla ja olla varma tunteistani ennen kuin edes omalle lapselle isin uutta naista esittelisin, edes kaverina sillä kyllä lapsi vaistoaa jos jotain muuta on tekeillä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jotenkin sitä kai toivoo että sitä aikaa järjestyisi. Laitoinkin itselleni profiilin juuri ja ajattelin, että ehkä nyt tapaan jonkun mukavan tyypin. Pitäisikö minun nyt käydä poistamassa profiili sanomasi perusteella? Lapseni on vuoroviikonloput isällään. Ehkä nyt sitten unohdan kaikki haaveet miehestä ja odotan siihen asti kun lapseni muuttaa kotoa.
Vai mikä oli pointtisi? Luulisi että toinen yh ymmärtäisi ajan puutteen, eikö?
Ymmärrän kyllä sen ajan puutteen mutta ihmettelin vain sitä että miten ihmeessä tässä elämäntilanteessa olevat pystyy tutustumaan. Toki "vikaa" on minunkin päässä, jos toisella on viikonloppu vapaa ja mulla on silloin oma lapsi niin samaahan se vastapuolikin saattaa miettiä.
No sehän on vain yritettävä. Mitään ei saa aikaiseksi jos turhaantuu heti alkumetreillä. Aikaahan siinä menee. Ja se vaatii joustoa molemmin puolin. En osaa muuta vinkkiä antaa.
Jotenkin sain aloituksestasi sen käsityksen, että paheksut näitä äitejä jotka lähtee treffailemaan ajanpuutteesta huolimatta.
Helposti siinä käy niin, ettei tarpeet ja toiveet kohtaa jos toisella olis antaa parisuhteelle/tutustumiselle 20 päivää kuukaudessa ja toisella 4.
Harmillista.. kyllä siinä aika rajusti saa sukat pyörähtää jalassa, että pääsee siitä turhautumisen tunteesta yli. Kun toisesta saa armopaloja silloin kun sopii, ei koskaan kun itsestä tuntuu siltä. Ja kaikki on niin kalenteriin käsikirjoitettua, unohda spontaanius.
Homma muistuttaa etäsuhdetta. Alkuun kun ihastuminen lyö päälle on hirvee kaipuu, lopulta tulee turhautuminen ja tunne että tää ei vaan toimi. Etäsuhteet on koetuksella vuosienkin yhdessäolon jälkeen, mitä se sitten on 2-3kk kohdalla? Huono ennuste..
Sulla oli hyviä ajatuksia.
Tapaaminen helpottuu lasten kasvaessa. Jos lapset on koululaisia niin osaavat kyllä olla kotona pari tuntia illasta ilman aikuista. Saattavat olla pihalla, harrastuksissa tai kavereilla. Tuona aikana ehtisin hyvin tapaamaan miestä, mikäli asuu 15 min automatkan päässä. YH:n vapaus kasvaa huikeasti päiväkotivuosien päätyttyä..
"kuitenkin molemmat olisi kiinnostuneita."
ne ei ole niin kiinnostuneita kun luulet. Kiinnostaville asioille kun yleensä saa järjestettyä aikaa vaikka minkä kiireen keskellä. Jos ei riitä aikaa edes ensitapaamiseen (jonka ei puolta tuntia pidempään tarvis kestää) niin unohda koko tapaus.
Ei voi kun ihmetellä, jos ei aikunen ihminen onnistu muutamaksi tunniksi lapsille hoitajaa järkkäämään. Eikö teillä ole mummoja ja pappoja, siskoja ja veljiä, ystäviä, siskon/veljen/naapurin/ystävän teini-ikäisiä lapsia, tai tietenkin lapsen toista vanhempaa, tai ihan ketä vaan, joka voisi lapsia sen muutaman tunnin, tai vaikka koko illan katsoa??? Hei haloo, "lapsenlikat" on ikivanha keksintö!
Pomminvarmasti ihminen lapsilleen hoitajan löytää, jos oikeasti haluaa. Eiköhän se ole pikemminkin tekosyy, kun ei halua ole riittävästi toisen näkemiseen, niin tämähän on sellainen mukavan pehmeä tekosyy, kun ei haluta suoraan sanoa, että kiitos vaan, mutta ei kiinnosta.
Kaikilla ei oikeasti sitä tukiverkkoa ole. Syitä voi olla monia, ja syy ei välttämättä ole se, että itse ihmisessä olisi vikaa. Joskus elämä vaan on mennyt niin monen yhteensattuman summana, halusi sitä tai ei.
Parisuhteen kariuduttua ystäväpiirin katoaminen... tehnyt kavereiden kanssa lapset aivan eri aikaan, kaverit katoaa... päihdeongelmat lähisukulaisilla, ei luotettavaa lastenhoitajaa... asuu kaukana heistä... lasten isä ei välttämättä halua ottaa lastaan tai ei ota ihan vaan kiusallaan äitiä kohtaan... you name it.
Jos ei voi kuin ihmetellä, ei liene kauheasti perspektiiviä asioihin.
Ei se niin helppoa ole, jos kaikki sukulaiset ja kaverit asuu toisella paikkakunnalla. Nykyaikaisissa kerrostalolähiöissäkään ei naapurit aina tunne toisiaan, kuten ennen vanhaan. Tuntemattomalle naapurille tai puolitutulle työkaverilleko lapsesi väkisin tunget? Ihmisillä on nykyisin niin kiire, etteivät edes omien sukulaisten lapisa viitsi hoitaa, saati jonkun puolitutun.
MLL: llä on lapsenvahtipalvelu, mutta se tulee aika kalliiksi. Tuskin tavallisella pienituloisella tai työttömällä on varaa palkata 2-3 tunniksi lapsenvahti (noin 30e). Entisajan lapsenlikkoja ei enää ole tarjolla. Harva nykynuori viitsii parin euron tuntipalkalla kenenkään kersoja hoitaa, kun saavat niin paljon rahaa vanhemmiltaan ihan mitään tekemättä.
Kaikki isät ei hoida lapsiaan, vaikka ne olisi ihan avioliitossa tehtyjä. Valitettavan moni mies lähtee luikkimaan/ perustaa uuden perheen ja sananmukaisesti unohtaa entisen elämänsä lapset.
Myös tekniikka on tullut avuksi, jota ihan varmasti lapsiperheissä hyödynnetään "lapsenlikkana". Tunnin dvd pyörimään, tai tietokonepeli kouraan ja sitten aikuiset vähän lepäilemään.. Lapsi vaikka naapurin lapselle tunniksi leikkimään.. Kyllä ihan oikeasti yhteistä aikaa saa järkättyä, kun on kekseliäs ja viitseliäs. Yökyläilyt vaikka, kun lapsi on mennyt jo nukkumaan, jos ei halua lapselle vielä toista näyttää edes kaverina. Myös ostohoitajia on tarjolla..
Muutamasta kuukaudesta oikeastaan on vain alussa kyse, sitten jos suhde kantaa pidemmälle, otetaan lapset mukaan kuvioihin, aluksi vaikka kaverina, ja homman edetessä vakavammalla pohjalla.
Jos oikeasti ja syvästi on rakastunut, eivät lapset ole este ollenkaan.
Useamman yh-deittikokemuksen jälkeen olen tullut siihen tulokseen etten koske enää yh:hin pitkällä tikullakaan. Syyt on tullut lueteltua tälläkin palstalla moneen kertaan.
Minä en huolisi enää kumppaniksi ihmistä, jolla ei itsellään ole lapsia. Lapsettomat ovat vaan niin itsekkäitä ja joustamattomia.. lapset opettavat väkisinkin joustamaan, ja ottamaan muutkin huomioon.
Keneltäkään ihmiseltä en ole eläessäni saanut niin tylyä ja kylmää kohtelua kuin yh-äidiltä. Yh:t ovat itsekkäitä ihmisvihaajia. Kaikenlainen joustamattomuus ja ilkeys pistetään sen piikkiin, että lapset sitä ja lapset tätä. Se yksi miehinen juttu kyllä kelpaa kerran kuussa torstaisin ja sitten heitetään roskiin kuin vanha hesari. Mitään ei saa kyseenalaistaa eikä mitään saa odottaa, kunhan on valmiina panemaan silloin kun lapsi on toisella vanhemmalla tai isovanhemmilla. Että siinä sitä joustamista yh:lta. Ja perään saa vielä haukut...
Itsekkin sen pari kertaa "seurustellut" yh-äipän kanssa ja niitä kokemuksia ei voi kehua.
Olet rahantuoja, lapsenvahti ja se aikuinen mies juttukaveri kun tällä yh-äipällä ei ole muita kuin vastaavassa tilanteessa olevia naiskavereita ja tietty panokaveriks kelpaat kun lapset ovat menneet nukkumaan eli hiipparoit sitten öisin tälle yh:lle.
Entäs sitten nämä vanhemmat yh jolloin lapset on teinejä ja nyt on aikaa kun ovat eläneet ns. lapsen ehdoilla sen 10v...nyt tulee se oma aika ajatusmaailma eli se itsekäs ja sen suurempaa riippakiveä kuin parisuhdetta ei haluta jo ihan siksikin kun on tähänkin asti yksin tullut toimeen..
Ap:lle sanoisin kun viikko/viikko systeemillä minäkin menen ja kolme vähän isompaa lasta kylläkin niin vaikea se on sen yh-äipän hyväksyä toisten mukuloita että hätävaraksi kelpaat.
Aika ikäviä kokemuksia sinulla. Mistä oletkin onnistunut onkimaan juuri ne rahaa, lapsenvahtia ja pelkkää seksiseuraa vailla olevat naiset? Kyllä muunkinlaisia on olemassa.
Jos vanhemmat naiset ei kiinnosta, otat varmasti mielelläsi hieman nuoremman kumppanin ; ) Eikä ne vanhemmat eronneet naiset poikkea millään tapaa niistä vanhemmista eronneista miehistä, jotka haluavat jo muutakin elämältään kuin lasten/ kodinhoitoa. Eli sitä omaa aikaa. Kun vain löytyisi kaksi samanlaista oman ajan etsijää, jotka voivat sitten viettää yhteistä omaa aikaa. Tämä natsaaminen edellyttää, että on samanlaiset harrastukset ja mielenkiinnonkohteet. Jos toinen tykkää reissata ja kulkea museoissa ja toinen liikkua luonnossa ja kalastaa, suhde ei todellakaan toimi! Siinä vaiheessahan se avioerokin yleensä tulee, kun tunnustetaan se, että kumppani on liian erilainen, liian erilaisista asioista kiinnostunut. Omassa lähipiirissäni vain ne suhteet ovat kestäneet, joissa pariskunta oikeasti tekee vapaa-ajallaan asioita yhdessä, ovat samoista asoista kiinostuneita ja on samanlainen arvopohja. Nuorena näiden tekijöiden merkitys on pienempi, kun sitä vaan ihastutaan johonkin tai muuten vaan päädytään yhteen.
Jospa etsisit nyt ensisijaisesti naista, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin sinä, niin vosiitte löytää yhteistä aikaa ja tekemistä sekä kahdestaan että perheiden kesken? Ei tässä iässä kenellekään riitä se, että vaan pannaan salaa yöllä täkin alla ettei lapset vahingossa kuule.