mitä tehdä?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 3vuotta. Asumme eri asunnoissa, mutta vietämme suurimman ajan mieheni asunnolla. Hän oli varsinkin suhteen alussa hyvin temperamenttinen suuttuja. Onneksi löysimme tasapainon. Minä ymmärsin että joka asiasta ei kannata valittaa ja omat elämät täytyy säilyttää. Jollain tapaa kuitenkin hänen asiansa, harrastuksensa ja työnsä on aina ollut tärkeämpiä kuin minun. Hän ei käy luonani, koska hän haluaa olla kotona. Hän ei tule siskoni luo, koska ei kerkeä. Olen tämän hyväksynyt aikoinani. Kunnes, hänen isänsä sairastui. Hän auttaa isän hoidossa, hoidot ovat rankkoja, isä on ilkeä, joka vie häneltä suunnattomasti voimia. Hänen isänsä sairaus kiusaa myös minua, minä saan osani ja se raastaa minunkin voimia. Minulla ei ole oikeutta valittaa, kysehän ei ole minusta.Kunnes minäkin väsyin, enkä uskaltanut puhua omasta väsymyksestäni. Vetäydyin, menin kotiini yöksi aina välillä, olin hiljaisempi kuin yleensä. Aina sanoin vain että olen väsynyt, mutta rakastan häntä. No sitten hän ilmoitti että aikoo olla rauhassa joitain päiviä, vetosi työkiireeseen. (tiedän, hän punnitsee asioita) tästä on kulunut nyt 2viikkoa. hän ei vastaa viesteihin eikä puheluihin vaikka ilmoitin että haluan puhua hänelle.Olemme eronneet jo kerran ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta suunnaton yhteenkuuluvuuden tunne auttoi jatkamaan. Nyt kun tämän itsekin tähän kirjoitin ja luin, taitaa ne omat kodit olla enää ainoa vaihtoehto.. :(