Luonteeltani en ole mitenkään ylpeä.. haluan vaan
herättää keskustelua aiheesta.
Tämä tarina on tosi:
Olen itse tyytyväinen ulkokuoreeni ja varsinkin
mitä sisältä löytyy. Jos alan itseäni oikeen
urakalla kehumaan niin, olen vakituisessa työssä
tienaan ikäisekseni todella hyvin, omistan oman
uuden kiitettävän kokoisen kämpän, sekä tuliterän
auton. Mittani 186/76.. Kehtaan liikkua baareissa
ja kaupungillakin selvinpäin.. Seuraa vaan ei
tunnu löytyvän. Pelottaako naisia? Muutakaan
syytä en ole löytäny.. ainoa että miks naiset
aina rakastuu RENTTUIHIN. Se pitää kyllä
paikkansa. Vaikka tässä kehuin imelästi itseäni
niin yleensä en röyhentele hyvällä tilanteellani.
Tilanne kun voi muuttua koska vaan ja jos en
tällaisena kelpaa kellekkään niin olen sitten
vaikka yksin. :) Yksin en todellakaan halua olla!!
herättää keskustelua aiheesta.
Tämä tarina on tosi:
Olen itse tyytyväinen ulkokuoreeni ja varsinkin
mitä sisältä löytyy. Jos alan itseäni oikeen
urakalla kehumaan niin, olen vakituisessa työssä
tienaan ikäisekseni todella hyvin, omistan oman
uuden kiitettävän kokoisen kämpän, sekä tuliterän
auton. Mittani 186/76.. Kehtaan liikkua baareissa
ja kaupungillakin selvinpäin.. Seuraa vaan ei
tunnu löytyvän. Pelottaako naisia? Muutakaan
syytä en ole löytäny.. ainoa että miks naiset
aina rakastuu RENTTUIHIN. Se pitää kyllä
paikkansa. Vaikka tässä kehuin imelästi itseäni
niin yleensä en röyhentele hyvällä tilanteellani.
Tilanne kun voi muuttua koska vaan ja jos en
tällaisena kelpaa kellekkään niin olen sitten
vaikka yksin. :) Yksin en todellakaan halua olla!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen 24 vuotias.. se jäi vielä sanomatta.
Tiedän toki mitä seurustelu on. Useamman vuoden
kokemuksella..
taitaapa olla sama ongelma, tosin en ihan noihin
mittoihin yllä ;) ehkä hyvä koska olen
nainen...... minua ei uskalleta lähestyä kuin
humalassa tai ole renttu. Mihinkäs muihin sitten
voin rakastua jos noista pitää valita, niin se
renttu sitten. Mutta mikä on lopputulos, niin...
no thanks. Ne joista minä kiinnostun eivät
uskalla edes tulla luokseni. Ai miksikö minä en
tee aloitetta? noh kun haluan miehen joka
uskaltaa ja on varma ittestään... Haluan miehen
joka ei ota elämää niin kuoleman vakavasti...
Mikä sitten kiikastaa kun jutellaan ja juttu
vielä luistaa.. luulen tuntevani kun kaveri ei
ole täysillä mukana.. kaiken sen jälkeen yleensä
homma jää siihen.. On toistunut useamminkin..
En tunne itseäni kuiteskaa luuseriksi. Tulen
ihmisten kanssa toimeen loistavasti niin kotona
kuin töissäkin.
Siis missä vika?
Lady lähdetkö kanssani vaikka syömään niin
jutellaan lisää ?? ;)
ettäs kehtaat poika täällä netissä vongata
pillua. Mä arvasin heti kun luin ton ekan viestin
että tähänhän tää menee taas!
niinhän sä luulet..
pillua jos vonkaisin.. tuskin sitä täältä saa.
siis ihan tosissaan ?!?
et ole yksin tossa hommassa, tiedän monia
muitakin miehiä, jotka painivat saman ongelman
kanssa. olen yrittänyt neuvoa näitä miehiä tämän
ongelman kanssa (olenhan nainen, tiedän
suunnilleen mitä haluamme, mutta kaikki eivät ole
samanlaisia). voisin kertoa oman tarinani, kuinka
kiinnostuin miehestä, joka kuvaa täysin sinun
kirjoittamaasi itsestäsi...
seurustelin siihen aikaan toisen kanssa, miehen,
joka oli täysi juoppo. vaikkkin iältään
ainoastaan 20 vuotias. totta kai se kiinnosti
minua aluksi, toinen teki mitä halusi ja meni
miten halusi. yleensä hän ryyppäsi kaikki
viikonloput ja joskus viikollakin, muistamatta
niistä illoista mitään. loppujen lopuksi mua alko
tympästä koko homma. ainaista viinan juomista ja
samat kuviot viikonloppuisin: ryypätään
kaveriporukalla, vähän rähistään ja sitten
sammutaan.
suhteemme loppuajalla tapasin tämän ryyppykaverin
vanhan ystävän, jotka eivät olleet tavanneet
moneen vuoteen. ai että, tämä oli vasta jotain,
vakituisessa työssä, oma auto ja asunto. ja
niinhän siinä kävi, sanoin itseni irti vanhasta
suhteesta ja aloin soitella/tapailla tätä hyvä
tapaista miestä.
tällä hetkellä asumme yhdessä ja kaikki menee
erinomaisesti, en edes kaipaa entiseen elämääni.
saatika sitten katsoisin ns. ryyppymiesten perään.
ehkä yritän sanoa sitä, että naiset haluavat
kokea jotain jännää. että aina tapahtuisi jotain
odottamatonta, mutta voin sanoa että sitä
odottamatonta voi tapahtua milloin vain ja kenen
kanssa vain.
toivottavasti sinä löytäisit sen naisen, joka
pitäisi sinusta itsestäsi, eikä vain
ulkopuolisista "avuista"...ja jokaisellahan on se
oma tarinansa, miten on puolisonsa löytänyt =)
onnea etsintään=)
olet kukkakeppi liian laiha
ninjan juttu on hyvä...itselleni kävi suunnilleen
samoin, puoli vuotta olin aika juopon miehen
kanssa. siitä eteenpäin yksin, niin kauan, että
kunnon mies löytyy....
mutta kyllä meitä läksymme oppineita naisia
löytyy=)
...on myös mulla. Ihmiset ei uskalla lähestyä
mua. Mul on sanottu, et olen kauhean pelottavan
oloinen jne jne. Mut asia on oikeasti ihan
päinvastoin. (Oon tosi iloinen ja ystävällinen
ihminen.) Mut sit huomasin sellaisen jutun, et
kun yleensä oon viihteellä, niin oon selvin päin
(ja muutenkin) eikä ihmiset uskalla lähestyä, mut
sit jos oon itekkin vähän ottanut, niin johan
seurani kelpaa. täs oon monasti miettinyt, et
aistiiko alkoholin vaikutuksen alaisena olevat
ihmiset jotenkin sen, kuka on selvä ja
vaikuttaako sellainen henkilö jotenkin
pelottavalta tai jotain. En tiedä. Haluaisin
joskus tavata kaltaisesi/kaltaiseni enkä aina
törmätä näihin "renttuihin" ja sen sellaisiin.
Luoja tietää, et oon kompasellut niihin aivan
liikaa. Tästä aiheesta voisin keskustella vaikka
millä mitalla. Kokemuksista jne jne. Must
jotenkin tuntui mukavalta, etten oo ns "ainoa",
joka tuntee näin. :)
monella voi tulla ns.alemmuuskompleksi sun
suhteen... tai tuntee et ei ehkä riittäisi
sinulle, ottaen huomioon mitä kerroit
ammatistasi, rahatilanteesta, hyvä ulkokuori ja
ja oma kämppä jne...tuntevat itsensä huonommaksi..
meitä on niin moneksi.
Kun mies on oma itsensä ja REHELLINEN ja vilpitön
niin kyllä se nainen löytyy...
Itse olin yhdessä alkoholistin, narkkarin,
linnakundin kanssa joka murensi minut henkisesti
ja fyysisesti 6 vuoden ajan(en oo vasta ku 23 v),
ja nyt kun erostamme on kulunut vuosi aikaa ja on
alkanut katseleen miehiä "sillä silmällä" niin on
huomannut et on iskeny ns. rimakauhu miesten
suhteen, ensinnäki rima on korkeella mut sit ei
uskalla toivoa itselleen ns. hyvää tyyppiä
(typerää tiedän mut kun sun päähän on isketty
ajatus et sinä et saa ketään muuta koskaan),
vaikka tiedän olevani hyvän näköinen ulkoisesti
ja sisäisesti.....että silleen
Ehkäpä naiset etsivät ihmistä, jota voi hoivata,
josta voi pitää huolta ja jonka elämässä voisi
olla merkityksellinen. Naiset voivat pitää sinua
pinnallisena ja sellaisena, jolla kaikki asiat
ovat jo hyvin, eikä naisella voisi koskaan olla
suurta merkitystä elämässäsi. Ehkä naiset
pelkäävät, ettei heillä ole mitään vaikutusta
sinuun ja elämäsi arvoihin.
Kun oikein urakalla kehuit kirjoituksessa
itseäsi, niin keskityit kyllä maallisen mammonan
kuvailuun, etpä juuri luonteestasi kertonut
mitään. Jos samalls tyylillä aloitat tutustumiset
kehenkään naiseen ei monikaan kuuntele kymmentä
lausetta pidemmälle. Minä ainakin kammoan
omaisuudellaan kehujia, ei paljoo kiinnosta
luonnetta enää testailla. Kehua retosta, tai
ainakin vienosti vihjaa vastaisuudessa mahtavasta
luonteestasi, harrastuksistasi ja
kaunisieluisuudestasi ennemmin kuin alat puhumaan
raha-asioista, ne tulee sijalla pautiaralla 73.
Ongelmahan tietysti on että miten päästä edes
keskusteluyhteyteen mukavan ja fixun naisen
kanssa...
Mutta jos nyt totta kirjoitit ja pidät
mammonajutut vakan alla, niin kai sinä jotain
negatiivista säteilet ympärillesi. Onhan pilke
silmäkulmassa kirkas ja houkutteleva, olemus
siisti (arvatenkin on) ja hymy herkässä? Mitatkin
kohdallaan... Hmmm. En minä kyllä ongelmaasi
keksi ratkaisua, siis mistä löytäisit mukavan
naisen. Täytyy vanhaa fraasia jankuttaa; kyllä
aika tavaran kauppaa, elikkä kyllä se oikea
sinullekin löytyy. Kyllä mukavat miehenveitikat
aina kaupaksi käyvät, olet vaan ollut väärillä
markkinoilla.
Onnea jatkossa, jospa se mukava tytteli löytyis
jo piankin.
ps. Minä en tykkää rentuista, enkä ymmärrä mikä
heissä naisia viehättää!
Kiitos näistä kannustavista leuseista!
Täytynee jaskaa yrittää vielä uudelleen ja
uudelleen. Olla kuin ei oliskaa, niin eiköhän
joskus tärppää. :)
Mutta miksi naiset luulee että ei heillä olis
mitään "annettavaa" niinhän asia ei todellakaan
ole?
Ihmetyttää vaan tää ihmisen mieli kun ei
itseluottamus riitä juttelulle vaikka sitä mieli
tekisikin. Tarkontan ja tulee fiilis että "en ole
tuolle tarpeeksi hyvä" tai hänen tasoisensa. Rima
on korkealla kaiken kokemamme jälkeen mutta sen
näkeminen ken olisi juuri HÄN ken riman ylittää
ja myös itseluottamus on kohdallaan.. se on
vaikeaa.
On vain niin vaikeaa olla pitkään yksin. Siis
tarkoitan että olen elänny jo kaks vuotta
poikamiehenä. Sehän on vain itsestäni johtuvaa
etten ketään löydä. Vai onko ??
Itse olen viettäny sinkkuelämää jo pian 6,5
vuotta, ja sitä aiempi "suhde" kesti kuukauden.
En minä tiedä siihen mitään erityistä syytä ettei
ole napannut. En pidä itseäni erityisen tyhmänä
enkä rumanakaan joten missä vika? Enpä tiedä...