Moni mies on kertonut (anonyyminä netissä), että heitä ärsyttää se, että ennen pitkää parisuhteessa tulee hetki, kun nainen alkaa puuttua miehen tapoihin ja ulkoiseen olemukseen ja yrittää muuttaa niitä mieleisekseen ja muokata miestä. :) Harvemmin saa lukea asiasta toisinpäin, että naisia ärsyttäisi se, että mies yrittää muokata. Tapahtuuko muokkaamista näinkin päin?
Iltalehtien sivuilla on nytkin luetteloita miesten ja naisten toisiaan ärsyttävistä tai hävettävistä piirteistä.
Kaikissahan meissä on ärsyttävyyksiä ja puutteita, sekä naisissa että miehissä, eikö vaan? Millä tavalla sinä olet puuttunut toisen tapoihin ja/tai ulkoasuun? Millaista reaktioita tämä on herättänyt? Oletkos pystynyt muuttamaan toista jonkin asian suhteen?
Iltalehtien sivuilla on nytkin luetteloita miesten ja naisten toisiaan ärsyttävistä tai hävettävistä piirteistä.
Kaikissahan meissä on ärsyttävyyksiä ja puutteita, sekä naisissa että miehissä, eikö vaan? Millä tavalla sinä olet puuttunut toisen tapoihin ja/tai ulkoasuun? Millaista reaktioita tämä on herättänyt? Oletkos pystynyt muuttamaan toista jonkin asian suhteen?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Nuorena ja typeränä yritin kautta rantain vihjailla tyttöystävän syömätottumuksista, kun oli vähän ylipainoa. Eihän siitä sitten hyvää seurannut kun tuo asia räjähtää silmille aina, vaikka miten yrittää olla hienovarainen. Hävettää että puutuin koko asiaan, nykyisin en moisesta välittäisi. Samalle kumppanille aloin myöhemmin saarnaamaan tupakanpoltosta, itse kun en polta. Siinä kävi kyllä ihan hyvin, hän ei loukkaantunut kun ymmärsi itsekin miten typerää on polttaa. Lopulta hän lopetti kokonaan ja on siitä ollut jälkeenpäin mielissään. Tehtiin yksi lapsikin niin oli hyvä kun tupakointi oli hoidettu pois jo hyvissä ajoin.
Olen vuosien myötä huomannut, että yksi tärkeimmistä asioista kumppanissa on se, että häntä rakastaa sellaisenaan eikä yritä muuttaa häntä. Ei edes silloin kun luulee tekevänsä sen hänen omaksi parhaakseen..
Itseään voi muuttaa, ja suhtautumistaan toiseen. Toisen muuttaminen on yleensä turhaa ja tuhoon tuomittu idea.
Itse toisella kierroksella olevana olen hyvässä asemassa. Sain heti alkuun valituksi sellaisen kumppanin, ettei hänessä ollut yhtään hankalalta tuntuvaa piirrettä. Yhden kanssa vielä voisi elää, mutta kaksi olisi ollut selvästi liikaa. Onneksi tähän ikään oli jo ehtinyt oppia jotain. ;-)
Minulle tärkeää kumppanin haussa oli että meillä on aika samanlainen arvomaailma ja lähellä olemisen tapa. Yksi yhteinen harrastus olisi hyvä olla, ja ainaki yksi oma kummallakin. Siitä se lähti, yhdessä on kiva katsella maailmaa.
Hienosti onnistuin muokkaamaan miestä sekä ulkonäön ja joidenkin käytösasioiden suhteen. Kaiken lisäksi hän ei ole sitä edes huomannut vaan ihmettelee, kuinka olen ensimmäinen nainen, joka ei yritä muuttaa häntä! Ollaan onnellisia yhdessä.
Siitä sitten vaan rakentamaan parisuhdetta rehellisyyden ja avoimen kommunikoinnin varaan. Älä ainakaan ala koskaan miestäsi syyttämään siitä, jos hän ei ole rehellinen tai puhu asioista.
"Kaiken lisäksi hän ei ole sitä edes huomannut vaan ihmettelee, kuinka olen ensimmäinen nainen, joka ei yritä muuttaa häntä!"
Mitä asioita muokkailit? Pukeutumista, tapoja vai mitä?
Rakastuneena sitä ei usein huomaa näitä muutostoimiksi vaan rakkaudeksi. Tai jos kumppani onnistuu hyvin kauniilla tavalla auttamaan toista pääsemään huonoista tottumuksista pois ihan vaan sen takia että saisi toisilta ansaitsemaansa arvostusta ja kunnioitusta (kun joku silmiinpistävä seikka korjaantuu) ja toinen vaikka omaksuisi terveellisemmät elämäntavat sen takia, ettei halua menettää rakasta vaikka keuhkosyövälle tai viinapiruille?
Olisiko niin, että jos tarkoitus on hyvä, eikä esim. osoitteleva ja loukkaava niin tällaiset asiat menee ihan rakkauden huumassa ja tarkoitus on pelkästään hyvä. Osoittelu ja pahantahtoisuus onkin mielestäni eri asia, ja sellaisen ilmaantuminen parisuhteeseen kielii jostain ongelmasta.
Minulla on tästä asiasta mielikuva, että miehet arvostavat ylensä pysyvyyttä ja naiset muutosta. Nainen on hyvä sellaisena kun siihen on ihastuttu. Naisten tyylin tai elämäntyylin muutos tuntuu aina olevan huonompaan suuntaan, onpa kyseessä sitten hiusten leikkuu tai uusi harrastus.
Naiset sen sijaan haluavat uudistua itse ja päivittää miehenkin ulkonäön ja tavat siinä sivussa. Jotenkin tuntuu, että kun rahkeet eivät prinssiin riitä, niin otetaan oletettu kehityskelpoinen mies, jonka vaatetusta, ystävyyssuhteita, viinanjuontia ja tupakointia aletaan suitsimaan. Tätä koulutusprojektia nimitetään "aikuistumiseksi". Jostain syystä kehityspolun päässä ei kuitenkaan seiso aikuinen mies vaan tylsä vätys, joka vaihdetaan uuteen projektiin.
Sanomattakin siis selvää, että näihin leikkeihin ei kannata ryhtyä edes erouhkausten edessä.
Ai näätkö miehen niinku projektina naisille? Minä en yhdy kyllä tohon mielipiteeseen. Jos se vaihto on suoritettu sen takia ettei toinen ole jostain ärsyttävästä tavasta luopunut.
Minusta yleistät vähän liian karkeasti että "naiset on tällaisia ja miehet tällaisia" eihän se niin mene. Mun oma esimerkki kumoaa ainakin kaksi sun väittämää.
Nämä kerroin tuolla toisessa kommentissani.
"Nainen on hyvä sellaisena kun siihen on ihastuttu."
Kaverini miesystävä alkoi huomauttelemaan tämän läskeistä.
"Naiset sen sijaan haluavat uudistua itse"
Tää nainen ei halua laihtua eikä harrastaa liikuntaakaan.
Jokainen tietysti kirjoittaa omista lähtökohdistaan ja tottahan minä kärjistin ja yleistin. Enkä oikeastaan edes väitä, etteikö osa miehistäkin sortuisi samaan typeryyteen.
Tosin tässäkin ketjussa on monta esimerkkiä, miten miestä on yritetty tai jopa onnistuttu muuttamaan. Tarkoitus on toki ollut hyvä, mutta ajatus lähtökohtaisesti inhottaa minua. En minäkään ole muutamasta ylikilosta huolimatta ihastuttuani aloittanut lenkille patistelua tai ruokaremonttiin houkuttelemaan. Tai yrittänyt saada jotain kasvattamaan pitkät hiukset, lopettamaan heräteostosten tekemsistä jne.
Vaan on minullakin kavereita, jotka ovat naineet äitihahmon, joka patistaa parturiin ja ostaa niiden vaattet.
Toisaalta jos joku puolison pieni tapa käy ärsyttämään, ehkä siitä kannattaakin kertoa sen sijaan, että antaisi ärtymyksen kasvaa. Yhdessä kun eletään, kumpikin joutuu kuitenkin tekemään pieniä kompromisseja yhteisen viihtyvyyden hyväksi.
Itse esimerkiksi olen käynyt pitkällistä kampanjaa tv:n äänenvoimakkuuden takia: miehellä on tapana huudattaa telkkaria niin, että en pysty pienessä asunnossamme keskittymään lukemiseen tai kirjoittamiseen. Aikuisopiskelijana kumpikin olisi tarpeen - siispä puutun miehen tapoihin.
En koe, että mieheni olisi yrittänyt puuttua puolestaan minun tapoihini. Sen sijaan olen koko suhteen ajan ollut aktiivisesti kuulolla sen suhteen, miten voisin muuttua, jotta yhteiselo olisi joustavampaa. Olen tässä suhteessa muuttanut muun muassa nukkuma-aikojani ja ruokatottumuksiani sekä tinkinyt siitä, miten siistiä asunnossa mielestäni pitäisi olla. Mies on tullut omalta puoleltaan vastaan, ja niin se homma sitten toimii.
Olen myös onnistunut!
Onnistuin hiljalleen kohentamaan vaimoni itseluottamusta ja kannustin häntä työpaikan ja kunnallispolitiikan luottamustehtäviin.
Olen itse muokkautunut siten, että tiputtelen enää sukkani eteisen lattialle varsinaisten vaatekertojen asemesta.
Kait nyt jokaisessa pidempiaikaisessa parisuhteessa puolisot muokkaavat toisiaan, tietoisesti tai tiedostamatta.
Nähdäkseni koko parisuhteen perusajatuskin on, ettei pysytä samanlaisina, kuin sinkkuelämässä.Johan se on puolison huomioimista, ajatella ja mukailla edes jossain määrin puolison toiveita ja odotuksia.
Henkilökohtaisesti löydän itsestäni merkittäviäkin muutoksia puolisoni vaikutuksesta, enkä koe niitä mitenkään negatiivisina
En tiedä voiko tätä siinä merkityksessä muokkaamiseksi kutsua, mutta yhteen muutettuamme täytyi molempien hieman muokata omia käytösmallejaan sopuisan ja toimivan yhteiselon vuoksi.
On se sillälailla harmittavaa että on muuten ihana mies ja kunnollinen mutta ulkoasu ja pukeutumistyyli on jostain syvältä tai vanhanaikainen. Silloin on pakko muuttaa että kehtaa kulkea miehen kanssa päiväsaikaan ja näyttää kavereille. Siinä ei ole mitään pahaa vaan se vaan on tosi että varsinkin pöndellä ei miesten pukeutuminen ole ollut ainakaan ennen mitenkään tärkeätä ja kuitenkin se vaikuttaa suuresti siihen miten puoleensavetävä ihminen on. Se kiva luonne ja ihana mies jää huomaamatta kun vaatteet on törkyiset tai huonosti yhteensopivat, tyylittömät. Kaksi miestä olen muokannut siihen kuntoon että kehtaa kulkea ja sitten kun suhde on päättynyt niin ovat kelvanneet muillekin sitten. Eli tämä on miehen omaksi hyväksi koitunut kuitenkin ja naiset saaneet valmiiksi stailattuja seuralaisia. Ei sellaisen miehen kanssa voi olla, että se hävettää. Ja sama kai se nyt on toisinkinpäin ettei mies kenenkään karmean sutturan kanssa kehtaa kulkea.
Yksi mies jonka sisimpään rakastuin pukeutui kuten maalaisjuntti navettaan. Tätä sain ihan rakkaudella muutettua, kun hän kyseli itse että "onko tää hyvä" ja minä sitten sanoin että tää ja tää kyllä pukis sua paremmin. Se meni niin hyvin ja olin tosi ylpeä tästä miehestä. Yhdellä miehellä oli järkyttävät vanhanaikaiset suurikokoiset silmälasit, ja hän ei niitä ole tänä päivänäkään vaihtanut, vaikka moni on sanonut, ettei ne pue valmiiksi isoa päätä.
Joihinkin asioihin ei voi vaan puuttua, kun ei toinen niitä itse ymmärrä. Sitä ei kehtaa sanoa, vaikka asia on silmiinpistävä. Näistä esimerkiksi hampaiden huono kunto ja nenän kaivelu ja yleinen huono hygienia. Nämä kun tökkäävät niin suhde ei pääse edes alkamaan. Monet miehet luulee että naiset kattoo rahaa ja asemaa ja hienoa autoa mutta kyllä ne syyt on paljon muualla eli kivakin mies, jolla mätä tai haiseva hammaskalusto ei kiihota eikä innosta pusuiluun. Siinä ei rahalla ole mitään tekemistä. Monet miehet syytää autonosiin rahaa mutta omasta suusta ei huolehdita lainkaan.
Tuollaiseen muokkaukseen suostuisin itsekin, ihan mielelläni kysyn naisen mielepidettä esim. vaatetuksesta kun itse en koe sitä niin tärkeänä asiana että osaisin näyttää aina tyylikkäältä. Eli jos pyydän apua niin mielelläni muutun niiden avulla. Jos toinen alkaa kysymättä muokata mieleisekseen ulkonäköön liittyviä asioita niin alkaa tuntua niin pinnalliselta touhulta että näytän ovea.
Tosi kiva vastaus, eli et pidä tyylineuvoja pahana? kiva homma. Mun on pakko kanssa sanoa, että ottaisin tyylineuvoja kyllä vastaan joltain stailistimieheltä, tai muulta paremmin pukeutuvalta. Loukkaaminen onkin eri asia kuin hyvällä stailaaminen ja se että haluaa että toinen näyttää mahdollisimman hyvältä.
"Harvemmin saa lukea asiasta toisinpäin, että naisia ärsyttäisi se, että mies yrittää muokata. Tapahtuuko muokkaamista näinkin päin?"
Mulla on öpaut viiskymppinen ystävä, naispuolinen siis ja olen itsekin nainen. Kun tää mun kaveri joka on huomattavan ylipainoinen alkoi seurustelemaan jonkun kuvien perusteella kuivakan papparaisen kanssa niin ei mennyt kuin muutama kuukausi niin kaverini kertoi että tämä hänen uusi "poikaystävä" on alkanut kettuilemaan hänen ylipainostaan ja vaivihkaa suositellut lenkille menemistä ja vihjaillut syömisten yhteydessä että voisi sitä vähän kattoo mitä syö ja paljonko. Kaverini kertoo että tämä on hirveen loukkaavaa.
En tieä onko tällaisella suhteella sitten mitään mahdollisuuksia tai että herääkö ne halut lähteä lenkille ja laihduttaa tollasten vihjailujen jälkeen vai lemppaako toisen pihalle, aika näyttää. Kun kerta on toiseen ihastunut semmosena kun se on niin miksi sitten ei enää kelpaakkaan? Tajuan kyllä että seksi on vaikeampaa ylipainoisena ja varman inha tunne olis mulla naisenakin siitä, että painaa itse enempi kuin mies ja joutuu aina valkkaamaan asennot siten ettei mies rutistu hengiltä. Mulle olis tosi kova paikka seurustella itseäni hoikemman miehen kanssa just sen fyysisyyden takia. Todennököisesti laihduttaisin iteni kiiruusti ettei hyvä mies mene sivu suun. Mutten tästä nimenomaisesta ukkelista tai sen hyvyydestä mitään tiä.
Karkeat tavat ärsyttävät.
Kun kaikki mitä sanoo on tuotava esiin huutamalla tai muuten painokkaasti, on raskasta. Käsien levittely ja minä olen aina oikeassa -tyyli.
Syöttien heittäminen, menisimmekö jonnekin.... no sitten että pääset vaivastasi, että ihan sama mitä vastaat.
Olen. Mies oli tupakoinut vuosia, kun tapasimme ja menimme naimisiin. Tupakointia en tietenkään sallinut sisätiloissa. Puhuin tupakan haitoista hänelle ja siitä, että hänen hampaansa kärsivät. Välillä hän sitten yrittikin vähentää ja lopettaakin, mutta aika äkkiä palasi vanhoihin tapoihin. Annoin tupakoida mutta välillä aina jaksoin huomauttaa asiasta. Sitten yllättäen hän kertoikin että on ollut tupakoimatta ja se tupakoimattomuus on nyt jatkunut jo pitkään...jopa niin, että kun mies kävi kavereilla, jotka tupakoivat, pyysi minua pesemään vaatteensa sen jälkeen kun ei tykännyt tupakan hajusta vaatteissa.
Ulkoiseen olemukseen tai syömiseen en puutu. Mies päättää itse mitä pukee ja miten hiukset pitää tai onko parraton tai parralla...Tupakoinnin päätyttyä hänelle on kyllä kelvannut makea ja painoa on tainnut tulla. Ei ole minun asia siitä huomautella. Jos paino nyt alkaisi ihan mahdottomasti nousta, niin sitten ehkä voisi miettiä, pitääkö sanoa. Mutta ei mieskään minulle kovin herkästi ulkoisista seikoista mitään sano....