Mies petti ja lähti kun käskin häipyä. Tästä on nyt 4 päivää enkä tiedä oikein mitä ajattelisi. Suuri ero aikaisempaan on se että pitkästä aikaa kotona on rauhallista. Mies oli suuren stressin vuoksi jatkuvasti huonolla tuulella ja purki sen muuhun perheeseen. Jatkuvaa huutoa ja riitelyä ja vaikka kuinka yritti sanoa että "hei, ei tollaisesta asiasta tarvitse räyhätä pää punaisena" niin eihän se mitään auttanut. Pelkästään maitolasin tiskipöydälle jättämisestä tuli kauhea huuto. Tottakai lapset itkivät kun Iskä lähti ja ovat siitä suruissaan mutta huomaan että kaikki ovat paljon rauhallisempi.
Omat ajatukset ja tunteet ovat todella sekaisin. Toisaalta suututtaa suunnattomasti mutta toisaalta en tunne mitään, mietinkin jo että näinkö helpolla tästä selviää? Rakastan miestäni kyllä, mutta onko niin että olen itsekin jo alitajuisesti havainnut että en vaan jaksa enää.
Olimme yhdessä lähes 18 vuotta ja naimisissakin 14 eli aika pitkän matkan olemme yhdessä kulkeneet, lapsiakin on siunaantunut kolme.
En tiedä miksi kirjoitin tämän, ehkä siksi että en oikeasti osaa jäsennellä ajatuksiani tällä hetkellä. Ja jos kirjoitus oli jonkun mielestä sekava, pyydän anteeksi, sekaisin ovat ajatuksenikin.
Omat ajatukset ja tunteet ovat todella sekaisin. Toisaalta suututtaa suunnattomasti mutta toisaalta en tunne mitään, mietinkin jo että näinkö helpolla tästä selviää? Rakastan miestäni kyllä, mutta onko niin että olen itsekin jo alitajuisesti havainnut että en vaan jaksa enää.
Olimme yhdessä lähes 18 vuotta ja naimisissakin 14 eli aika pitkän matkan olemme yhdessä kulkeneet, lapsiakin on siunaantunut kolme.
En tiedä miksi kirjoitin tämän, ehkä siksi että en oikeasti osaa jäsennellä ajatuksiani tällä hetkellä. Ja jos kirjoitus oli jonkun mielestä sekava, pyydän anteeksi, sekaisin ovat ajatuksenikin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kirjoituksesi ollut kovinkaan sekavaa, hyvin selvän sai. :)
Miltä sinusta nyt tuntuu? Joskus helpotus voi aiheuttaa syyllisyyden tunnetta ja tavallaan negatiivisetkin tunteet voivat sitoa toiseen ihmiseen.
Sanot, että et vaan jaksa enää, oliko pettämistä enemmänkin?
Minusta on hienoa, että olet nyt tehnyt tilanteesi eteen ison, rohkean askeleen.
Tiedän miltä sinusta tuntuu - olen itsekin käynyt samanlaisen prässin läpi. Itse purin ajatuksiani paperille aina iltaisin. Joskus tuli pitkiäkin kirjeitä ihan vaan ajatuksista, omasta pahasta olosta yms. mutta se auttoi jäsentämään omaa päätään ja ajatuksia. Suosittelen!
Tulet huomaamaan, että kun kaikki ajatukset voi purkaa paperille, jota kukaan ei koskaan tule lukemaan (tuskin luen edes itse niitä uudelleen), niin se helpottaa omaa oloasi.
Voimia sinulle tässä rohkeassa päätöksessäsi.