Exä ja uusi suhde

Otan osaa.. :( sinä et ollut hänelle Se Oikea.

Minua ainakin satuttavat nuo puheet "sinä et ollut Se Oikea", se on loukkaavaa kun on juuri tullut hylätyksi ja tuntee itsensä muutenkin p.skaksi..

Aloittajalle, olen kokenut ja se sattui tosi paljon, pelkäsin kuukausia, että näen hänet jossain toisen kanssa ja välttelin paikkoja, jossa hänet voisi nähdä.

Itselläni erosta on nyt puolisen vuotta ja vieläkin odotan kauhulla sitä hetkeä, kun saan tietää eksälläni olevan uusi/näen hänet jossain uuden kanssa. Vielä sitä ei ole tapahtunut, mutta se tuntuisi kyllä ihan hirveältä. Varsinkin kun minut jätettiin, ja sillä perusteella että toinen haluaa olla yksin. Olen päässyt erosta eteenpäin, mutta pelkään, että romahtaisin täysin taas jos hänellä olisi uusi. Koita jaksaa, tuntuu varmasti todella pahalta, varsinkin kun erostanne on noin vähän aikaa... toivottavasti olo helpottuisi :/

Lue suhteet,uskottomuus,petetty nimimerkillä naruska2

Minun erostani on puolisen vuotta. Olen se joka jätettiin ja se kävi hyvin nopeasti ja suhteellisen yllättäen. Syitä en ala tässä tarkemmin erittelemään, pettämisistä tms kuitenkaan ei ollut kyse. Välitän hänestä yhä valtavasti. Jollain tavalla rakastankin, vaikka en tietenkään enää parisuhdemielessä.

Nyt olen melko varma että hän tapailee toista miestä. Asiahan ei enää minulle millään tavoin kuulu, enkä tietenkään aio siihen millään tavoin sekaantuakaan, mutta kieltämättä sielussa hiukan kiertää. Jos kyseessä oleva mies on se jonka epäilen olevan, tunnen itseni tällä hetkellä hiukan mitättömäksi. Parempaan vaihtoi ainakin statuksen ja varallisuuden puolesta. Fiksukin vaikuttaa olevan. Tiedän tosin etteivät ne hänelle ole miehen mitta, mutta silti. Olen elätellyt pieniä toiveita siitä että joskus vielä voisi jotain tapahtua, mutta jos tämä mitä nyt näyttää tapahtuvan on totta eikä vain ikävän ja lievän mustasukkaisuuden aiheuttamaa kuvitelmaa, niin ei tule tapahtumaan.

Yritän silti ajatella että hän on ansainnut onnensa. Ja se onkin noin, hän jos kuka sen on ansainnut. Harva ihminen saa käydä läpi samoja ongelmia joita hän on käynyt ja käy koko ajan. Uskoisin minäkin ansainneeni... Mutta ei voi mitään. Missään nimessä en vihaa tai muutenkaan ajattele hänestä pahaa, mutta kyllä tämä itsestä pahalta tuntuu vaikka kuinka koittaisi kaivaa empatiavarastoja ja unohtaa omat tunteensa. Ei siinä onnistu kuin osittain.

Voi kyllä hyvinkin olla mahdollista että kuvittelen asioita. Siihen kun on ihan liikaa aikaa... Mutta kun ajatuksissa on vain yksi ihminen, kaikenlaista tulee mieleen. Tätä ei ehkä moni usko, mutta mielestäni on ihan mahdollista olla toisen puolesta jossain määrin onnellinen, vaikka samalla sureekin omaa kohtaloaan.

Toi on niin kökköä. Kuullostaa melkein siltä, että sun äijällä oli jo nainen valmiina ennen eroanne. Me erottiin lauantaina ja sunnuntaina sain miehestä puserrettua ulos totuuden eli sen, että hänellä on jo uusi nainen. Ihminen, joka auttaoi häntä eroamaan minusta. Olivat puineet eroamme yhdessä ja sopineet siinä lomassa alkavansa mahdollisesti seurustella. Nice. Mun mies vielä kehtaa väittää, ettei tämä nainen muka vaikuttanut hänen päätökseensä. Mä' olen niin rikki ja itkuinen ja vihainen. Mutta toisaalta aattelin niin, että jos mun tuleva ex on kykenevä tollaiseen käytökseen niin ehkä on parempi pitkällä aikavälillä, että se on ex. Tsemppiä!

Ai jestas Broken14 kuinka samaistun tarinaasi! Mulla vaan mies ja tyttöystävänsä päättivät alkaa seurustelemaan muutamaa päivää ennen eropapereitten saapumista. Tyttö päätti oman suhteensa toisen miehen kanssa vasta kun mieheni oli vakuuttanut minun saaneeni paperit. Toivon heille karman täyteistä yhteiseloa/-oloa!

Ite kans erosin marraskuussa ja sietämätön ikävä.... Eron jälkeen ollaan vaa riidelty ja riidelty ja samalla paljastu yhessä vaiheessa eron jälkeen, että hän oli ihastunut toiseen... ja samalla mun sydän särkys nii pahasti, et tänäpäivänäkin mä itken hänen perään ikävöiden, vaikkakin ystävät ja muut kehottaa mut unohtaa hänet, en pysty koska rakastan Artturia yhä :'( sitä ei ees pysty kuvailemaan, miltä se kipu mun sisällä tuntuu! mutta uskon, että jokainen tulee sen tunteen elämänsä aikana kokemaan...jokainen

tsemppiä!

Hänellä on varmaan ollut se nainen jo sinun aikana, jos teillä ero tuli puskista. Voit vaan todeta ettei se mies ole ollut sun arvoinen ja ansaitset parempaa. Suruprosessi kestää aikansa ja kyllä se aikanaan helpottaa, kun on poissa silmistä ja niin lopulta mielestäkin ja aika parantaa ihan varmasti. Itsekin olen tänään surullinen, kun löysin miesystävän kylppäristä kiharan pitkän tumman hiuksen, ja kyselin häneltä, että onko hänellä joku muukin. Hän kielsi sen katsomatta silmiini, mutta olen tyytyväinen siitä, että sain omalta osaltani kertoa hänelle, että en voi olla sellaisessa suhteessa, jossa tapaillaan ja paneskellaan muita samanaikaisesti. Luottamukseni häneen on ollut muutenkin jo pitkän aikaa herkillä ja tämä vei kyllä mieleni viimeistään alamaihin, niin että itkuksi on mennyt monta kertaa, kun kotiin pääsin. Jos luottamus on viety, niin myös sydän särkyy... näin se vaan menee:(

se on se laastari se on se laastari.. tulet nauramaan viimeisenä usko pois ;)

Ketä kiinnostaa? Mene eteenpäin miten vain haluat

Miu exällä ei sentää (vielä) ole uutta suhdetta, mutta epäilen vahvasti, että on jo kiinnostunut toisesta. Puhuu nimittäin yhestä tyypistä melkosen paljo, halaa sitä niin lämpimästi, sen kuva puhelimen taustakuvana... Sattuu iha pirusti. Erosta vasta kolme kuukautta ja nyt sillä taitaa olla jo uusi tyyppi kiikarissa. Kaiken lisäksi sanoi erotessa, että vika ei oo miussa, vaan siinä. Että ehkä sitten myöhemmin, jos kummallakin sitten vielä olisi tunteita toista kohtaan. Ja nyt se sitte kuitenki taitaa olla jo kiinnostunut uudesta tyypistä, vaikka hänessä muka oli vika. Vaikka hän ei kuulamaan pystynyt seurustelemaan kanssani, vaikka olisi halunnut.... En tiedä, tätä on vaan niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Mutta ei kai tässä kai muuta voi ku hyväksyä, että tuskin tullaan enää koskaan palaamaan yhteen, vaikka hän erotessa sanoikin sellaisesta mahdollisuudesta...

Erosta jo yli 5 vuotta. Jäimme hyviksi kaveriiksi ja ollaan erelleen viikoittain puhelinyhteydessä. Toivon hänelle onnea ja lapsen mitä mun kanssa ei saanut, koska lapsia en halua. Silti pelkkä ajatuskin hänestä toisen kans pelottaa. Itse olen eron jälkeen seukannut kolmisen kuukautta, eron jälkeen exä tunnusti että se satutti häntä. Tairamma erelleen rakastaa toisiamma mutta tierämmä ettei siitä tule mitään.

Avioerosta noin kaksi vuotta ja silti sydämeen sattuu niin hitosti, kun tiedän hänen deittailevan. Itselläni oli vuosi sitten lyhyt suhde joka kariutui osaksi siitä syystä, että tunteita exää kohtaan oli liikaa.
Epätoivoiseksi tilanteen tekee etten todellakaan tiedä millä ja milloin tästä pääsisi eteenpäin.

Laastarisuhde exälläs. Jos olitte pitkäänkin yhdessä niin on mahdollista että kinuaa sinua takaisin jossain vaiheessa.

Itsekin suren tässä eroa (samankaltainen tilanne),mutta olen päättänyt ottaa itselleni aikaa ja siirtyä eteenpäin kun surut on surtu. Aika parantaa haavat.
Ei kannata miettiä mikä sussa on vikana,vaan mieti mitä virheitä teit ja vältä niitä jatkossa. Todennäköisesti sussa ei ole ollut mitään vikaa ja mies on yksinkertaisesti häntäheikki.

Hiukan lohduttaa, kun saa lukea, että toisillakin on samanlainen ikävä ja tuska päällä erosta kuin minulla.
Lokakuussa loppui minun elämäni ihana satu.
Joka aamu, kun herää, ensimmäisenä "isketään lekalla" päähän; tuntuu, että ikävä ja kaipaus tappaa siihen paikkaan ja kosketuksen puute sattuu iholla.
Rakastan häntä edelleen syvästi.

Ruosteista puukkoa kierretään avohaavassa, josta vuotaa ruosteista verta.
Sitten hyökkää kimppuun se, etten ollutkaan hänelle minkään arvoinen, vaikka
kolme vuotta vannoi rakastavansa minua ikuisesti, siis valehteli.

Minä suruuni ja tuskaani hukkuva nainen kyselen, että kuinka voi tehdä toiselle noin? Olla niin kova ja tunteeton?
Olen niin syvällä suossa, että en todellakaan tiedä kuinka täältä noustaan???
Olen ajatellut itsetuhoisia ajatuksia, mutta järki kuitenkin voittaa; ei hän ole sen arvoinen, että lopettaisin elämäni.
Olen aloittanut terapian ja toivon sydämestäni, että siitä on apua.
Uskon kuitenkin, että elämä kuittaa hänelle jollain tavalla jossain vaiheessa.
"Kyynelvirta, jälleen sen vangiksi jään..."

Samaa kipua käydään täälläkin. Erosimme jo yli 2v. sitten lähes 10 vuotisesta suhteesta. Olemme soitelleet, tapailleet, lounastaneet ja auttaneet toisiamme tarpeen mukaan säännöllisesti.

Koko erossa oloaikana emme seksiä harrastaneet mutta joulun jälkeen 3 kertaa vaikka tiesin että hän on ihastunut todella palavasti nuorempaan naiseen (12v). Ystävänpäivänä sitten ilmoitti ettei enää sexiä ja kyllähän se minustakin oudolta tuntui kun pitkän ajan jälkeen siihen sorruttiin.

Nyt siis teki selväksi myös sen ettemme enää tapaile emmekä ole missään yhteyksissä.. Sattuu ihan törkeän paljon, ruoka ei maistu, työ ei maistu, elämä ei maistu.... Miten tästä eteenpäin sitä minäkin mietin ja voi luoja tuota puristavaa tunnetta rinnassa, ihan hirveää ja se kun kokoajan tekee niin pahaa.

Tuntuu niin järjettömän pahalta päästää irti tärkeimmästä ihmisestäni, ei tähän voi tottua :(

Exäni varmasti luulee, että minulla on helppoa eron jälkeen. Heti baaritutka ja naisia joka viikonloppu, mutta oikeasti suren häntä ja eroamme niin paljon, että olen vain yksin ja teen kaikkea muuta.En halua hänen millään tavalla näkevän, että ottaisin eron helposti, koska arvostan häntä. Näyttänyt tätä en ole pystynyt hänelle. Harmi, että ei olla pidetty yhteyttä, koska emme tapelleet missään vaiheessa erottuamme. Kirjoitin eilen hyvät ja huonot puolet hänestä. Sain väkisinkin paperille helposti huonoja puolia, vaikka yritin tavallaan keksiä liikaa hyviä puolia. Jos Hän lähipäivinä uskaltaisi tulla vastaan, vaikka jääräpäinen onkin, oikeilla sanoilla koskien tietenkin meitä molempia ottaisin hänet takaisin.

Todellisuudessa liiallista haikailua ja pitää yrittää mennä elämässä eteenpäin.
SItä ajattelee näin helposti, kun yhteen ihmiseen tottuu TIEDÄN SEN!

Haistakaa kaikki ihmisvitut silkka paska, seurustelu ja rakkaus on perseestä!

Moi!

Omasta erosta kohta vuosi. On asunut uuden äijänsä kanssa yhdessä viime kesästä lähtien. Kuukausi meidän pitkän suhteen päättymisestä alkoi tapailla häntä. Sattui, ja sattuu edelleen. Päivittäin mielessä. Sitä kun rakastuu, ei siitä ilmeisesti helpolla kuulukkaan yli päästä? Eniten harmittaa, etten enää koskaan uskalla suhdetta aloittaa, miksi käydä tämä kaikki uudestaan läpi?

Tsemppiä sinulle, on meitä muitakin joten et ole yksin.

tässä hyvä tsemppibiisi
http://youtu.be/J62Z8IpWWLk

Erosta on hieman yli kaksi vuotta ja suren eroamme vieläkin päivittäin. Olimme olleet 18 vuotta yhdessä kun minut jätettiin täysin yllättäin. Olimme tehneet yhteisiä suunnitelmia tuleville kuukausille, kun puoliso ilmoitti yhtenä kevätiltana että tämä oli nyt tässä. Oli kuulemma suunnitellut jättävänsä minut jo pidemmän aikaa. En voinut (enkä vieläkään voi) käsittää, että kaikki yhdessä iloisina kesään ja syksyyn tehdyt järjestelyt olivatkin vain sumuvero, etten osasi aavistaa hänen lähtöään.

Nopea lähtö särki minut täysin, sillä en saanut valmistautua asiaan. Sydämeni oli rakkautta täynnä, ja jäin tyhjyyteen ilman syytä. Vieläkin katson vahoja valokuvia ja yritän löytää tuon kahden vuoden jättämissuunnitelman merkkejä toisen katseista. Näen vain kaksi iloista ja onnellista ihmistä hulluttelemassa ja suutelemassa toisiaan. Kysyin ystäviltämme aavistivatko he mitään, mutta kaikille olimme pari, joka viimeisenä eroaisi.

Koska en saanut toiselta syytä eroomme, vaivuin itseinhon syövereihin. Uskoin minut hyvin tuntenutta puolisoani, jonka viimeisten sanojen mukaan olen ihminen, jonka kanssa on sietämätöntä elää. Etsin kaikki mahdolliset viat itsestäni ja aloin uskoa ettei kukaan halua olla kanssani. Sanottiinhan minulle että yksinolokin on parempi vaihtoehto kuin elää kanssani. Menin murusiksi noista sanoista, menetin itsetuntoni täysin.

Katkeraa, että vuoden päästä erostamme selvisi, että uusi ihminen oli jo ollut kuvioissa mukana ja pää syy eroomme. Minulle olisi ollut helpompi ymmärtää että elämä kanssani oli ok, mutta uusi ja suurempi rakkaus vei voiton. Tunnustus pettämisestä olisi ollut jopa helpotus, silloin en olisi etsinyt syitä vain itsestäni, niin kuin nyt annettiin ymmärtää.

Olen edelleen sairas surusta: rakkaimpani ja parhaan ystäväni menettämisestä ja yhteisen tulevaisuuden katoamisesta, siitä pettymyksestä, kun ihminen johon eniten luotat kääntää selkänsä ja antaa sinun vielä kärsiä turhaan. Itsetuntoni on kai tuhoutunut lopullisesti. Jos joku nauraa aamulla bussissa ääneen, pelästyn että minussa on jokin hassusti kun minulle nauretaan. En ole uskaltanut tutustua uusiin ihmisiin, olen ottanut yksinäisen ihmisen roolin tahtomattani. Jos joku sanoisi rakastavansa minua, pitäisin sitä valheena. Jos joku osoittaisi rakastavansa minua, pitäisin sitäkin valheena, valhettahan olivat kaikki aidoiksi luulemani rakkaudenosoitukset, jotka luulisi tunnistavan valheeksi melkein 20 v. yhteisen elämän jälkeen.

Toivon entiselle rakastetulleni hyvää elämää uuden kumppanin kanssa, mutta toivon että joskus elämässä hän tulee kokemaan edes muutaman päivän ajan sitä surua, mitättömyyttä, epätoivoa ja elämähallinnan menettämistä, mitä minä olen sairastanut jo kaksi vuotta. Ehkä hän silloin ymmärtäisi, miten kovin voi toista ihmistä satuttaa. Asian olisi voinut hoitaa toisella tavalla, entistä rakastettuaan edes hieman kunnioittaen.

Ero vireillä. Mies löysi uuden, treffailua, tekstailua aamuvarhain iltamyöhään.

Pääsen muuttamaan uuteen kotiin kuukauden päästä, eron kakkosvaihe 2kk päästä.

Mies elää kotona normaalia arkea ikään kuin mikään ei olisi muuttunut paitsi, että päättää ilta - ja viikonloppumenot suit sait työkavereiden (uusi kuuluu näihin).

"Minä täällä hei". Kiitos kirjoituksesta. Se hieman havahdutti ja lohdutti. Kun elämä on mennyt eron jälkeen niin, että toinen on kiihkeässä rakkaussuhteessa ja minä edelleen yksin, niin olen ajatellut että kait hänen sanoissaan jotain perää oli, en ilmeisesti ole kovin kiva ihminen.

Kun olen ollut yksinäinen ja pyytänyt pitkäaikaista puolisoani ihan ystävänä lähtemään kanssani vaikka kävelylle vaihtamaan kuulumisia pitkän hiljaisuuden jälkeen, minulle on sanottu että yksinäisyyteni ei ole hänen vikansa, vaan pitää katsoa peiliin. Sen jälkeen on taas mennyt monta viikkoa kotona itkien ja miettien että miten toista vilpittömästi rakastavalle ja onnelliselle ihmiselle voi käydä näin. Meillähän oli avoin ja puhuva suhde, totesimme usein riitaisia pariskuntia seuratessamme, että miten hienoa että me olemme niin hyviä ystäviä, tuimme toisiamme elämänmuutoksissa, arki oli täynnä hellyyttä, runsaasti hyvää seksiä. Ja sitten... jos tuo kaikki oli niin kamalaa, niin mikä sitten olisi hyvä suhde? vai kokiko hän niin että tuo kaikki oli yksin hänen ansiotaan, minusta huolimatta?

Olen nyt ajatellut että uusi kiinnostava ihminen yksinkertaisesti flirttaili entisen puolisoni huomion, ja laukaisi hänessä keski-iän kriisin. Havahtumisen siihen, että nyt tai ei koskaan on mahdollisuus kokea kaikki uusi. Onhan hän minulle tässä välillä sanonut että ehkä jonain päivänä palaamme yhteen hieman "viisaampina ja kokeneempina". Minä rakastan häntä edelleen, joten en pääse irti ajatuksesta, että hänen on saatava nyt elää, ja minun on käytettävä ne vuodet itsetutkiskeluun ja paremmaksi ihmiseksi tulemiseen.

Jaksamista ed. viestin 30 v. taipaleen jälkeen jätetylle. Kuulostaa tutulta. Itse on murskana ja toisessa ei näy naarmuakaan.

Hei! Oltiin yhdessä 35 vuotta ja siitä ajasta naimisissa 30 vuotta. Nyt kaksi viikoa erillä asuttu. Olin hakemassa kamojani perjantaina, niin siellä jo ukko vehtas meidän aviovuoteessa naikkosen kanssa (thaityttö). Minun kanssa ukolla ei seissyt, mutta thaityttö osaa varmaan hommat paremmin. Olis siis tapaillut vinosilmää jo avioliittomme aikana. Nyt mie romahan.

Vaihtopenkki, tuo oli tarpeetonta ivaa täällä murheitaan purkaville. Kun pitkästä suhteesta eroaa, ei irti pääseminen ole pelkkä tahtoasia.

Totta kai työ ja ystävät täyttää päiviä varmasti meillä kaikilla jätetyillä, mutta ei se rakastettua korvaa. Tässä ketjussa on ollut puhe rakkauden menettämisestä, ei panokaverin, jonka voi korvata uudella tuosta vain.

Exälläni on eron jälkeen nyt varmaan 5:s mies menossa. Toivottavasti tämä on se "oikea" Koska ei kuulosta kauhean hyvältä.. Ja haluan hänen olevan onnellinen. Alussa se ahdisti kun työkaverinsa kanssa oli, mutta nykyisin ei enää. Alkaa jo tuntumaan siltä, että jonkun toisen elämää olisi elänyt, ja ihankuin suhdetta ei olisi ikinä ollutkaan

Ei helpota 4 kuukaudesa..Olen tuon juuri kokenut.
Se tuossa huvittaa kun se uusi rakas löytyy noin viikossa.

Erosta jo kolme vuotta, kokoajan yhteistä aikaa "lasten takia", eri asunnot, muksut ihmettelee, "mix äiti oli meillä yötä", nyt halua enempään, eikä välttämättä exän kanssa, snadisti skitso olo...
Hamlet "ollakko vai eikö olla"...
Kas siinäpä pulma...

Saman kokenut. Vaimoni lähti puolitoista kuukautta sitten, sanoi vielä ettei miehet nyt kiinnosta. Nyt kuitenkin jo varmaan kolme viikkoa ollut uuden kanssa, tosin tämä uusi on hänen joku entinen kumppani. En voi vaan ymmärtää mut ehkä mun ei tarviikkaan.

15v kimpassa ja nyt 5 erossa. Alkaa tuskastua tähän oloon. Ainuttakaan naista en ole voinut ottaa rinnalleni eron jälkeen. Epämääräisiä virityksiä ollu muutama mutta aina sama lopputulos, annan tilanteen kuihtua enkä osaa antaa huomiota. Haluaisin jo päästä eteenpäin ja päästää irti. Hänelläkään ei ole uutta suhdetta ollut koko aikana..

Ympärillä tuttavien suhteet tulee ja menee, erotaan ja heti uusi kierrossa. Olen kateellinen heille. Kuinka he voivat jatkaa tuosta vain? Ei tietänkään ole tervettä kärvistellä vuosia ja väheksyä itseään ikään kuin marttyyrikuolemaa odotellessa, silti sorrun siihen ja jossainmäärin jopa kärsin. Olen kaiketi kerinnyt miettimään jo tarpeeksi. Joskus pitäisi vain osata jatkaa omaa elämää..

alkuviikosta sain tietää yhteiseltä tuttavaltamme että 8 kuukautta meidän yhdessäolon jälkeen hän oli mennyt naimisiin sen naisen kanssa jonka takia minut jätti... kädet tärisi mutta pokka piti kunnes kyyneleet sai taas vallan kun pääsin nurkan taakse yksinäisyyteen...

Minä erosin noin 2 viikkoa sitten.. Tulin jätetyksi, välillämme oli paljon riitaa ja eripuraa. Mies löi minua, kuljin toinen silmä mustana kahden viikon ajan. Rakastin miestäni, olin valmis antamaan anteeksi koska pohjimmiltaan hän on hyvä ihminen ja olisin halunnut yrittää. Samana iltana jona tapeltiin, myös minä löin häntä sen jälkeen kun hän oli motannut minua. Minulla on todella kova ikävä eksääni, tiedän etten häntä koskaan saa takaisin ja todennäköisesti hän pääsee erosta nopeammin yli kun minä. Olen muutaman kerran nähnyt hänet erään naisen kanssa ja tuntuu pahalta katsoa kuinka onnellisilta he näyttävät yhdessä. Vain 2 viikkoa eromme jälkeen... Sanoin kyllä miehelle että toivon että hän löytää tytön joka tekee hänet onnelliseksi koska minä en voi. :) Nyt hän sitten on löytänyt.. Itken illat kotona, tulen itkemään pitkään koska on paha olla. Voimia teille muillekkin !

Erosta vuosi ja ajattelen häntä silti melkein joka päivä... hänellä on jo toinen mies ja en ole surullinen mutta haikee olo koska itse en enään halunnut suhdetta jatkaa vaikka hän sitä halusi... toisinaan haluaisin olla vain hänen kanssaan ja toisinaan olen täysin varma että näin on parempi... mikä mua vaivaa?

olen virallisesti eronnut huhtikuussa 2015. ei tullut yllätyksenä. 25 vuotta aviossa, 27 yhteisessä huushollissa. kaksi aikuista nuorta miestä saavutuksena. toinen asuu jo opislulupaikkakunnalla, pois kotoa, nuorempi jäi isälleen, kun minä halusin vaihtaa paikkakuntaa. välit lapsiin lämpimät.
jo kolmen viikon kuluttua mies ilmoitti uudesta ihmissuhteesta. eli on varmaa vehdannut sen lyylin kannssa jo avioliiton aikana.
vaikka eroon ei liittynytkään suurempia ongelmia tai tunnemyrskyjä, olen tällä hetkellä niin lapsellinen ja katkera, että ajattelin olla menemättä nuoremman pojan yo juhliin keväällä, jossa varmaankin tapaisin tämän lyylin. en siis ole vielä nähnyt häntä. järjestän pojalle sitten toiset juhlat uudessa kodissani.
minulla vain on niin voimakas vastenmielisyyden tunne niin xää kuin uutta lyyliäkin kohtaan .
tiedän suojelevani omaa psyykettä sillä, etten ole MISSÄÄN tekemisissä koko pariskunnan kanssa.

Parin vuoden suhde päättyi viime vuoden lopulla riitaisasti. Oltiin jo kerran aiemmin erottu ja palattu kuitenkin yhteen. Nainen vannoi joka päivä rakkauttaan ja sanoi ettei voi elää ilman minua ja minäkin häntä kovasti rakastin ja vieläkin rakastan. Ongelmia oli vaan niin paljon ja todella stressaavaa molemmille yhteiselo. Molemmat jouduttiin mm. syömään masennuslääkettä. Viikko erosta nainen ilmoitti, että hänellä on uusi mies ja oli jo muuttanut tämän luokse. Tuntui kurjalta ja tuntuu edelleen. Niinkuin en olisikaan sitten merkinnyt hänelle mitään, kun heti pystyi hyppäämään uuteen suhteeseen. Vai oliko jo sitten meidän suhteen loppuvaiheessa pitänyt peliä tämän uuden kanssa, en tiedä. Itse en ainakaan kykene millään vielä uuteen suhteeseen, vaikka se ehkä voisi helpottaa oloa. En vaan vielä pysty siihen, koska ex pyörii mielessä jatkuvasti. Pahinta on kun ajatukset kulkee samaa ympyrää koko ajan ja ajattelee mitähän exä nytkin tekee. Pitää vaan painaa sellaiset ajatukset syrjään ja keskittyä tulevaisuuteen.

"Oma" mies jätti täysin odottamatta kuukausi sitten.

Kaikkein vaikeinta on ehkä ollut hyväksyä se, että mitä luulin meillä olevan, ei ollutkaan totta. Siitä on jotenkin vaikea luopua, onnesta. Koska, nyt muistotkin ovat kyseenalaisia: ovatko muistoja onnesta, vai teeskentelystä?

Oman näkemykseni mukaan olimme onnellisia ja kaikki hyvin, rakastimme toisiamme ja nautimme toistemme seurasta. Mutta, hänen näkemyksensä oli toinen. Hänen näkökulmastaan luonani oli vaikeampi olla kuin poissa luotani.

Edelleen kuitenkin rakastan sitä häntä, jonka tunsin ennen viimeistä päiväämme yhdessä, ja samalla joudun miettimään: kuka hän oikein on - voisinko sanoa rakastaneeni hänen todellista itseään? En voi tietää, koska tämän pommin jälkeen tuntuu, kuin en olisi häntä kummemmin oikeastaan tuntenutkaan.

Olo on kuin puulla päähän lyöty, hengästynyt ja pyörryksissä.

Miehelläsi on ollut sivusuhde ja sinä olet tullut jätetyksi tuon naisen vuoksi. Muita vaihtoehtoja ei ole :(

itse huomasin miehenä,että pelkkä oma mustasukkaisuus sai minut etsimään huonoja puolia uudestamiehestä ja kieltäytyä näkemään ne hyvät puolet.vaikka itse kaiken mokasinkin ja pilasin.tulen rakastamaan häntä ikuisesti ja jos joku hänet tekee onnelliseksi,niin hyvä niin.itsekästä ja väärää rakkautta se muuten olisi..

Se on ollut sillä jo valmiina. Miten eron ilmoitti jos tuli sinulle puskista? Eikö teillä ollut suhde kunnossa kuten sinä kerrot? Etkö tiennyt ennen eron ilmoitusta onko teillä ollut ongelmia? Se juuri kertoo sen oliko sillä tuo toinen valmiina.

Itselle kävi niin, että viime vuoden joulupäivänä mies jätti ja tämä tuli ihan puskista. Tammikuun alussa oli jo facessa parisuhde statuksena parisuhteessa, helmikuussa oli varattu hääpaikka, maaliskuussa olivat muuttaneet yhteen ja toukokuussa kihloihin. Katselin tätä menoa ihmeissäni ja mietin, että nopeasti hän pystyi jättämään minut ja kaiken mitä oltiin puhuttu ja koettu. Alku vuosi meni siinä, että toivoin miehen tajuavan mitä menetti kun jätti mut. Odotin sitä yhteydenottoa, mutta sitä ei tullut kuin vasta elokuussa. Mies oli yhteydessä ja selitti kuinka tajusi mitä on menettänyt kun päästi mut menemään, sanoi eroavansa nykyisestä. En uskonut puhetta ja aloin kuitenkin elättelwmään toivoa, että mitä jos sittenkin mies haluaa mut takaisin?Sanoin, että hän voi pitää yhteyttä kun on eronnut. Meni muutama viikko ja mies soitti ja kertoi eronneensa. Juteltiin hyvässä hengessä. Vakuutti kuinka ei rakastanut tätä naista. Aloin lämpenemään uudestaan ajatukselle, että palaisimme yhteen. Mies sanoi haluavansa minut ja kun lupasin, että voimme yrittää hän hiljeni täysin. Ei vastaa viesteihin, eikä puheluihin. Kuinka tyhmä sitä pitää olla? Miksi taas lankesi siihen valheeseen. ...

Tosiaan aika paljon on tässä miehistä puhetta niin tässäpä oma tarinani miehen näkökulmasta. 4 Vuotta yhdessä, luottamus jo ennestään heikkoa, sitten tulee se päivä kun tyttöystäväni pyytää minua poistumaan luontaan tekosyyllä huono olo. Sen jälkeen pahin käy toteen eli kylään tulee aikuinen perheen ja naisystävän omistama mies joka viipyy puoli tunti. Siinä kohtaan räjähdin, soittelin muijalle ja pimpottelin ovikelloa mutta ei mitään vastausta. Pari päivää siinä meni että päästiin selvittämään kasvotusten asioita, puhelimessa aikaisemmin muutamat sanat vaihdettuna jolloin mitään ei ollut pitänyt tapahtua, lopulta hän kasvotusten myönsi panneensa tätä hänen luonaan käynyttä miest jonka kanssa oli puhetta seksistä ollut jo puolisen vuotta (joku salituttu). Tiedän sisimmässäni että se ei ollut ensimmäinen kerta, sitä hän ei suostunut myöntämään. Ero oli välttämätön ja siintä oltiin jo aikaisemmin puhuttu että eroamme kohta. Nyt reilu kuukausi tapahtuneesta exälläni on uusi mies joka on siis exä ennen minua. Tämmöinen tapaus joka on kiertänyt tässä4 vuoden aikana koko kulmakunnan muijat läpi, yrittänyt jopa exäni parhaita kavereita ja nyt heillä kahdella on säätöä keskenään. Ainiin ja minun exäni ja tämän hänen uuden (ex) aikaisempi suhde päätyi pettämiseen tämän miehen puolelta.

Ensimmäisestä pettämisestä olin jo lähes päässyt yli kunnes sain selville että on uusi taas kuvioissa ja vielä exäni toinen exä josta hän on puhunut todella paljon pahaa ja aina vannoi että se mies olisi viiminen kenen kanssa hän rupeaa seurustelemaan. Tässä sitä nyt ollaan, kaipuu on suunnaton, vituttaa, raivostuttaa, mutta silti yritän toivoa hänelle onnea vaikka olikin narsisti pahimmasta päästä niin myös hänen äitinsä. Toivotaan että aika parantaa haavat vaikka jokainen päivä tuntuu selviytymiseltä.

Mutta muistakaa hyvät ihmiset, jos pitkään epäilette jotakuta ettekä luota niin ottakaa ero hyvissä ajoissa, ja vielä kun siihen lisätään toisen käyttäytymisen radikaalit muutokset. Narsisteilla on monta uhria joiden sydämet särkyvät.

Tsemppiä teille kaikille, ette ole asioidenne kanssa yksin, meitä on monia joille on käynyt ikävästi pitää vain yrittää ajatella että nämä kuuluu elämään ja oikeus voittaa vielä vaikka vaikealta se tuntuu. M20

Jouduin lähtemään kotoa lievän pahoinpitelyn seurauksena kuusi viikkoa sitten. Hermostui kun kyselin eräästä rouvasta, josta ystävät vihjailivat minulle. Enpä ollut kuin muutaman viikon poissa niin sain kuulla miten tuleva x jo talutteli tuttavaperheen rouvaa. Tosin tiedän hänen olevan varsinainen munahaukka, varatut miehet erikoisalanaan. Rouvan oma mies hyvin sairas eikä pahemmin taida tietää pikkurouvan harrastuksesta. Kyllä se kirvelee niin h:sti tämä nainen, joka aiemmin kapsahti kaulaani iloisesti tavatessamme.
Sinne meni 14 vuoden yhteiselo. Pakko todeta, rakastin täysillä ja katsoin liian pitkään huonoa suhdetta. Silti sydän riekaleina. Olisivat edes pysyneet pois julkisuudesta kunnes ero on selvä neljän kk:n kuluttua.

Minun puolesta saa olla vaikka kuinka paljon akkoja eron jälkeen vajaa kuukausi erosta ja jo on uusi.Minua vain säälittää sitä naista ei kauan katso vuosi kaksi ja lemppaa pihalle.Kaikki tähän asti naiset saaneet lähtee ja se tulee kuin salamakirkkaalta taivaalta.sanoo vain että etsikää asunto.Muutaman vuoden pitää ja sitten uutta kehiin.Ei ole tervettä enään tuollainen yhdessäkään ei riitä yksi vaan juostava vieraiden akkojen kanssa.mittee sitä mennee yhteen jos ei riitä yksi.Tunne puolella on tuollaisella miehellä ongelmia tai missä liene.Onni et pääsin mutta kuinka monta ehtii vielä lempata pihalle.

Mulla on saman tilanne erotin just huhtikuussa heti exällä on uusi nainen ja mulla on viellä tunteita ja olen rikkinäinen mutta hän ei halua minua takaisin ja hän ei halua minua oli paljon ongelmia ja nyt se vaan sano että annan vaan aika parantaa😭 mitä tämä tarkoita voiko joku vastata että kun mies sano että annan aika parantaa

Mä olin ilonen, kun exä löysi uuden. En halunnut hänen jäävän haikailemaan perääni. Siiyä sitten kuitenkin aiheutui ongelmia, kun ero oli vielä juridisesti kesken ja uusi alkoi esittämään erilaisia vaatimuksia omaisuudenjakoon liittyen. Oli siinä tietysti se hyvä puoli, että näin exästä sellaisen puolen, ettei taatusti ikinä tule vanha suola janottamaan.

Mun erosta on viisi vuotta, oltiin kihloissa. Meniköhän siinä vuosi kun sain tietää Facebookin kautta, että exällä on uusi. Siinä vaiheessa olin eroasiat käsitellyt jo sellaiseen pisteeseen, että osasin olla lähinnä iloinen siitä, että on löytänyt uuden. Ex meni naimisiin, mutta todennäköisesti on tästäkin suhteestaan eronnut, koska löysin hänet Tinderistä sittemmin.

Nykyään itselläni on uusi parisuhde, enkä ole exälleni nähnyt tarpeelliseksi asiasta ilmoittaa, koska emme ole väleissä. Minulla itselläni menee parisuhteessa hyvin.

Muistan että ei erosta ollu ehkä kun kuukausi ehkä allekin kun näin uuden kanssa . Sattuuhan se . Jotenkin se oli että merkki että meidän välillä on kaikki ohi lopullisesti. En oikeastaan edes ajatellut että mitään olisi sen jälkeen tehtävissä. Sitten niitä kumppaneita näkyi olevan useampikin mutta ei ne enää tuntuneet pahalta jotenkin se ensimmäinen kolahti.

On mukava kuulla etten ole yksin (jos nyt niin voi sanoa).
Olen ollut puolison kanssa 7v yhdessä. Sain ensimmäisen kerran kuulla 2 vuotta sitten marraskuussa että mun puoliso, mun lasten äiti, pettää minua. Luulin silloin että kaikki oli hyvin, ei mitään merkkejä ollut. Tätä pettämistä oli ollut jo 3kk ajan. Sen pettämisen sain vahingossa tietää kun puolison puhelimeen tuli viesti jossa oli sydämiä ja hän makoili minun kainalossa sohvalla ja yritti peitellä tätä mutta liian myöhään, aikani kyselin ja hän lopulta myönsi että on todella ihastunut toiseen mieheen ja lopulta myönsi kaiken. Tuntu että vajoan synkkyyden, mietin jo että käyn pahoinpitelemässä tämän uuden miehen. Sain järjen takaisin itselle ja en sitä onneksi tehnyt.
Hän kulki sen uuden miehen luona jatkuvasti ja minä yksin jouduin huolehtimaan meidän silloin reilu 1v ja 3v tytöistä. Tätä paskaa kesti kuukauden kunnes löysin itselle uuden asunnon ja olin menossa vuokrasopimusta allekirjoittamaan, kun kerroin puolisolle asiasta nii hän alkoi katumaan tekojaan ja ymmärsi tehneensä väärin. Ja minä annoin anteeksi, koska rakastin häntä edelleen todella paljon. Mulla kesti parantua tästä pettämisestä melkein vuosi. Tämän vuoden alussa, hän toi meidän sormukset mun eteen meidän esikoisen kanssa ja kysyi että laitetaanko nämä takaisin, sanoin että tottakait, sä oot se kenen kans haluan olla mun loppu elämän. Ja niin meidän esikoinen laitto äiskälle ja iskälle sormukset takaisin.
Mä olin ihan helvetin onnellinen. Kesä meni ja meillä oli mukavaa, totta kait pikku riitoja tulee niinku normaalisti parisuhteessa tulee.
Nyt marraskuussa tilanne toistu. Hän petti mua, eri miehen kanssa, tämäkin paska tuli puskista. Sain sen tietää hänen läheiseltä kaverilta. Mä voin sanoa että mulla ei oo koskaan tuntunut näin pahalta, ei koskaan, ei edes se eka kerta tuntunut tältä. Se teki sen taas, veti maton pois alta.
Tilanne nyt sellainen että minä käyn omassa työssä ja hoidan taas lapsia yksin. Hän käy töissä (tekee iltavuoroa) ja käy tämän uuden rakkaan luona johon kuulemma kovasti ihastunut. Lisäksi vielä tähän, hän ei ole hoitanut päivähoito maksuja ja piilotellut niitä laskuja, hän on ensimmäinen maksaja ja minä varalla mutta myös piilotellut minun nimellä tulleet laskut. Olen ulosotossa hänen takiaan, hän ei ole hoitanut niitä vuoteen. Minä olen hoitanut meidän taloudessa kaiken muun, vuokran, autot kaikki mitä nyt asumiseen tulee. Ja hänellä on ollut päivähoito maksu ja oma puhelin liittymä. Muutan tämän kuun lopussa ja ollaan saatu sen verran sovittua että lapset ovat vuoroviikoin. Lastenäiti lähti pikkujouluihin tänään ja kertoi olevansa 2 yötä pois, kysymättä multa että onko ok. Senhän mä tiedän jo kenen luo hän menee yötä. Tää on niin raastavaa, yrittää olla reipas lasten nähden ja hoitaa niin että niillä ois hyvä olla.
Onneksi omat sisarukset ovat käyneet auttamassa välillä että oon päässy edes tunniksi huutamaan metsään yksin. Mä niin toivon että tää paska loppuisi. Välillä toivon että tämä on vaan helvetin pahaa unta.

-rehtimies 34

Jos mulle kävisi noin, ottaisin yhteys naisen tuki ry. Pyytäisin päästä ilmaiseen lyhyt terapian.Josta saisin työkalut jatkaa elämää.Koska en kokenut asiaasi.Voin vain kuvitella sattuu ihan saakutisti !

Jos äijästä kyse, pelimies on pelimies. Älä välitä, kohta on vaihdossa uuskin. 😎

Itse kokenut saman mies 37v. Ulkonäöllä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Parisuhteessa on jotkut asiat hiertäneet pahasti ja jotkut on sellaisia, että lakaisevat vanhat maton alle ja uutta koukkuun, heillä suhteet ei ikinä kestä, koska vanhat asiat käsittelemättä. Oli niin tai näin, erot on välillä tosi synkkiä, kehotan urheiluun, siitä saa kehoon endorfiinia mikä tuottaa mielihyvää, itsetunto kasvaa ja ex jää jossain kohtaa vain muistoksi. Itsetunto täytyy saada takaisin, jotta voi olla onnellinen ja liikunta on siihen todella hyvä lääke!

Erottiin exän (nainen) kanssa melkein vuosi sitten. Nyt se on löytänyt rinnalleen jonkun tosi limaisen 40v äijän. Ex 30. Nähdään siis välillä ja kerran se limanen äijä oli matkassa sillä. Jäätiin jossain kohtaa kahden niin kertoili vuolaasti kuinka rankasti panee sitä joka päivä mihinkin reikään ja mitä kaikkea perverssiä sille tekee. En ymmärrä mitä se siinä äijässä näkee kun ei yleensä edes pidä tollasista. Kai se raju pamputus sitten korvaa idiootin luonteen. Ei siinä suhteessa ole niillä muuta yhteistä kuin seksi ja varmaan taudit.

tämä kyllä rikkoo ja pahasti

Se, kun luulee ihmisen muuttuneen pitkän suhteen aikana ja jatkaa samaa kaavaa sitten, kun erottiin. Joku yhen puhelun päässä oleva vanha pano aikalailla heti suhteen jälkeen ja nyt jo sitten löytyi uusi kumppani. Että oli joo ne nuoruuden hurjastelut hurjasteltu. Ei kannattas vaan uskoa hyvää, ku ne merkit ja historian tiesi jo ennen suhdetta, että minkä kanssa sitä menee seurustelemaan. Taitavasti manipuloi ja romutti. Tuntuukohan tämmösistä ihmisistä edes pahalta entisen puolisonsa puolesta. Sen ku tietäis...