Tarvittaisiin uusi laki siitä, että avioliittoon mennessä olisi automaattisesti niin, että molemmilla säilyy oma omaisuus, ettei kenenkään tarvitsisi rakkaudenhuumassaan alkaa avioehtoa ehdottelemaan.
Pitäisi siis jatkossa tehdä avioehto siitä, jos haluaa oletettavan eron koittaessa päästä toisen lompakolle.
Pitäisi siis jatkossa tehdä avioehto siitä, jos haluaa oletettavan eron koittaessa päästä toisen lompakolle.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ihan ok. Samalla pitäisi olla sovittavissa elinikäinen elatussitoumus sekä eläkekertymän tasaus.
Seuraavaksi varmaan ehdotetaan lakisääteistä, niin kirjanpitovelvollisuutta kuin omia lakimiehiäkin kummallekin puolisolle
Jumala on säätänyt avioliiton elinikäiseksi ja MOLEMMAT vihkitilaisuudessa heiltä sitä erikseen kysyttäessä vastaavat "tahdon" kysymykseen, "tahdotko rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä TÄTÄ PUOLISOASI, kunnes KUOLEMA teidät erottaa?" Se Jumalalle JA ihmisille JA puolisolle annettu lupaus on eliniän sitova!
Avioehtosopimuksella tekee se, jolla on tai oletettavasti tulee olemaan enemmän omaisuutta, omalle puolisolleen selväksi, ettei rakasta, ei luota, eikä liity yhteen siten, kuin Jumala heidän yhteen liittymistään odottaa: "heistä tulee YKSI liha"! Avioehto ON JO selvä ilmaus, että emme olekaan yhtä, aviopari, rakastava pari, vaan VARAUTUNUT JO LÄHTÖÖN, VARAUTUNUT SYRJÄHYPPYIHIN, yms. PAHAA!
Niinpä, mitenkä olisikin sellainen avioehto, että uskottomuus olisi paremmin sanktioitu? Auttaisiko se yhtään tähän uskottomuusextremeen? Avioehto tosiaan tuntuu siltä, että se on varaus mm. syrjähyppyyn. Voihan ajatuksella leikitellä, että olisi sellainen avioehto, että jos on uskoton menettää koko omaisuutensa uskolliselle/petetylle ja jatkaa sitten sen jälkeen rietastelevaa elämäänsä aivan vapaasti. Eiköhän se kuitenkin ole niin, että pettäjätyypillä ne avioehtoajatukset on ensimmäisenä mielessä, ei niinkään sillä, jonka ajatusmaailman ydin on olemme avioparina yhtä ja samaa lihaa ja kuljemme kohti yhteistä hyvää toinen toistaan tukien.
Ettekö ole koskaan kuulleet, että voi käydä niinkin, että se varakkaampi on se joka on uskonut juuri niihin avioliittolupauksiin ja toiminut niiden mukaan. Ajan kuluessa vähävaraisempi on kyllästynyt, ei siksi, että rahakkaampi olisi tehnyt jotain väärää tai lakannut rakastamasta, vaan siksi, että uutuudenviehätys on ohi ja elämä ei ole enää niin jännää. ja halunnut lähteä katsomaan, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
Ja mikä on lähtiessä, kun saa puolet siitä omaisuudesta, mikä oli ennen avioliittoa toisen.
Tämäkö on teistä oikein.
Vaikka toista rakastaisi ja häneen luottaisi, voi olla että vasta vuosien kuluttua huomaa, ettei olisi pitänytkään luottaa.
Oliko se noin 50% avioliittoon menijöistä, jotka käy papille valehtelemassa.
Oikeestaan toinen hyvä vaihtoehto olisi se, ettei enää vihittäisi lainkaan, jos kerran noin 50% tapauksista onkin loppujenlopuksi toisen omaisuuden haltuunottoprosesseja.
On paljon pahempiakin asioita kuin omaisuuden tasaus. Eikä nuorilla vihittävillä yleensä omaisuutta olekaan.
Lasten toimeentulo pitää turvata. Aikuiset kyllä selviävät.
Avioehto on hyvä olla, sillä jokainen, siis ihan jokainen avioliitto päättyy joskus. Eroon tai viimeistään kuolemaan, ja se kuolemakin voi tulla yllättävän nopeasti.
Avioehto EI ole epäluottamuksen osoitus vaan viisautta.
Avoliito vaan lisääntyy.
Hahhah. Itse olen uskovainen ja olen kyllä sitä mieltä, että nimenomaan avioehdolla osoitetaan se, että rakastetaan eikä mennä maallisen mammonan perässä naimisiin. Vaikka toinen rikastuisi tai köyhtyisi liiton aikana, ollaan silti samassa veneessä.
Omasta mielestäni nämä sopimusjutut ja koko avioliiton saisi poistaa lakikirjasta ja uskonnolliset yhteisöt sitten voisivat hoitaa nämä asiat epävirallisina. Ehkä jonkun parisuhderekisteröinnin voisi pitää lainvoimaisena. Ja huoltajuus pitäisi lapsista aina pyrkiä jakamaan tasan, elivät vanhemmat yhdessä tai eivät.
Avioliittolaki on sellainen että se aiheuttaa monia epäraamatullisia seurauksia etenkin miehille sekä erotessa, että liiton aikana. Esimerkiksi jos vaimo hankkiutuu raskaaksi vieraan miehen toimesta, on miehen maksettava ja elätettävä. Ja erossa mieheltä menee paljon omaisuutta (koska naiset avioituvat 80% tapauksissa itseään varakkaamman miehen kanssa).
Yhdellä lihalla ja yhdellä lompakolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tärkeintä olisi se hengellinen yhteys. Niitä rahojaan voi toiselle levitellä ihan omasta ja Jumalan tahdosta vaikka laki ei niin määräisikään. Vai eikö uskovaisilla riitä tottelevaisuutta ilman, että laki siihen pakottaa?
Mitä Ihmettä??? Avioliitto ilman avioliittoa??? Se on sitten avoliittto.
Sellainen laki on olemassa ja voimassa ilman mitään ehtoja. Kun ei mene avioliittoon lainkaan, niin ei joudu mitään jakamaankaan.
Tuollainen laki-idea on melkein kuin vaatisi saada ostaa jonkin nimenomaisen palvelun tai nimituotteen, niin ettei joudu nimenomaista ostosta maksamaan. No ei joudu, ei joudu, kun jättää ostamatta, tai ostaa eri tuotteeen. Niin helppoa se on.
Tarkoitin sitä, että avioliiton voisi kokonaan poistaa tarpeettomana instituutiona, ettei nuoret rakkaudensokaisemat ihmiset tekisi suurta virhettä, jonka tajuavat liian myöhään.
Se on jo holhoamista. Jos on liian nuori ymmärtääkseen elämää niin ei pidä mennä naimisiin. 18 vuotta on täysi-ikäisyyden raja. Sitten saa ihminen tehdä mitä haluaa. Virheitäkin. Pitääkö ne sitten ottaa niin vakavasti on ihan jokaisen oma asia.
Tuossa joku totesi, että eihän nuorilla liittoon menevillä mitään omaisuutta olekaan. Ei se aina ihan niinkään ole, heille on saattaneet isovanhemmat luovuttaa suvun omaisuutta tai tallettaa tilivaroja, joten eivät ne todellakaan tarvitse erotilanteessa jakaantua toiselle.
Sitten puoliso saattaa periä esim. vanhempansa kuoleman jälkeen tämän omaisuutta, miksi tämä pitäisi erossa jakaa, ei missään nimessä.
Minusta avioehto on edellytys kaikille naimisiin aikoville, sillä vaikka nyt ei ole mitään, niin huomenna toinen saattaa periä suurenkin omaisuuden.
Minusta oikea rakkaus on juuri sitä, että ei tulla ryöstämään toista.
Nyt kun melkein puolet vai oliko jo ylikin pareista eroaa ja monesti niin, että ollaan saatu juuri talous kuntoon ja monesti siinä vaiheessa on toinen perinytkin jotain tai ainakin omat vanhemmat ovat antaneet esim. asunnon hankintaan huomattavia summia.
On aika järkyttävää, että sitten pitäisi rakentaa kotia uudelleen ja vanhemmat eivät tässä vaiheessa pysty avustamaan lainkaan. Ja osa heidän antamastaan aikaisemmasta joutuu tavallaan monesti vielä petturille.
Kyllä todellakin tarvittaisiin paljon enemmän turvaa siihen, että kukaan ei mene toisen omaisuuden tai tulevan omaisuuden vuoksi avioon.
Ei avioehto ole mikään varautuminen pettämiseen, vaan ihan oikeuden mukainen paperi, tosin onhan jotkut niin kieroja, että tavalla tai toisella vetkuttelevat tuon toisen omaisuuden yhteiseen kanssaan. Kun on saaneet tehtyä tämän rosvouksen, niin sitten kiireellä eroon.
Kyllä vanhempien kannattaa lahjoittamistaan varoista tehdä mieluiten velkasitoumus kuin lahja, sillä kyllä sillä on merkitystä kun jakoa suoritetaan. Samoin on suvun antamien arvokkaiden irtaimen tavaroiden kanssa, nekin pitää palautua oikealle suvulle.
Meillä on yhteistä avioliittoa takana 15 vuotta.olen matkan varrella ehdottanut avioehtoa mut vaimo aina unohtaa asian, ei kai näe sitä tärkeäksi.mulla vene ja pari autoa jotka itse hankittu, hänellä ei mitään kun ei kiinnosta ne asiat.pitäiskö ottaa kovempi linja asian hoidon suhteen? Kyllästyttää tämä yksipuolisuus asiassa...ja sit jos tulee ero niin muut syyttää et olen laskelmoinut koko asian.
.reilua??
Saako vaimokin sitten ostaa yhtä kalliita juttuja?
Saa tottakai ja olen siihen tukennutkin että hankkii ihan itselleen jotain.muuten, mun 2 autoa ja vene ei ole öky-tavaraa.venettä pidetty sen takia että vaimon voi viedä vanhempiensa mökille.yhtälailla sekin turhaa tavaraa josta ei ole kuin riesaa, siis mulle.ja jotta tämä minun miehinen itsekkyyteni ei olisi niin ylitsevuotavaa, niin en ole 15-vuoden aikana nähnyt lapsilisiä ollenkaan,siis 0 euroa.vaimon tilille tupsahtanut 3 lapsesta aina.hankinnat lapsille vaimon maksettavana n
70 pros. paitsi kalliit,esim sjokortti jnee.muuten kaikki aina puoliks, eikä tästä ole riitoja tullutkaan.mulle ei säästöjä ole kertynyt, vaimolla taitaa nyt olla säästössä Sellanen 15 tuhatta euroa,ei, ehkä 14..ts.se avioehdon tekeminen olis suoja hänellekin, kai?
...ja kun tässä oikein alkaa avautumaan niin mulla on ihan sama palkka vuorotyöstä lisineen kun vaimolla päivätyöstään...eli pitäisköhän antaa vaimolle kaikki itse hankittu omaisuus sille, ettei tulis riitoja ettei lasten tarvis asua riitaisessa perheessä.ja vaimokin vois olla ehkä hiukan tyytyväisempi oloonsa.
Suuresta miinusten määrästä huomaa, että näitä lukee eniten ne, jotka erossa hyotyvät siitä, ettei avioehtoa ole. Ahneutta sekin on, vaikkakin lain sallimaa.
Ongelma tulee siinä kohdin jos kaikki omaisuus on toisen nimissä. Se varakkaampi kerryttää omaisuutta omiin nimiinsä siinä sivussa kun se köyhempi osapuoli ei omista mitään, mutta maksaa kuitenkin juoksevia kuluja ja siten helpottaa varakkaamman omaisuuden kartuttamista. Myös köyhempi osapuoli eläisi pienemmällä elintasolla yksin asuessaan, joten varakkaamman kanssa elintasokustannukset luonnollisesti nousevat. Köyhempi ei pysty vastaamaan tähän jolloin hänellä menee kaikki rahat juokseviin kuluihin, kuten ruoka tms. eikä hänelle jää vastaavasti itselleen rahaa kerryttää samalla tavalla omaisuutta kuin varakkaalle. Jos omistat vaikka omistusasunnon, josta sinulla on velkaa jäljellä. Köyhempi osapuoli maksaa sinulle yhtiövastikkeen, jolloin omaisuutesi kartuttaminen helpottuu, mutta köyhemmän omistusoikeus ei kartu/omaisuus ei kerry. En tiedä miten tuollaista tilannetta voisi kohtuullista kummankin kannalta niin ettei ole ns. häviäjiä. Ei sekään ole oikein, ettei tyyliin 20 avioliittovuoden jälkeen toiselle jää mitään käteen.
Jos toinen ei ole liittoon mitään omaisuutta tuonut, eikä ole liiton aikana yhteiseen elämään mitään muuta sijoittanut kuin enintään oman osuuden juoksevista kuluista maksanut, mitä hänen kuuluisi 20 avioliittovuoden jälkeen saada, ja miksi?
no asian kanssa vellojat, miten olisi jos joutuisitte katsomaan totuutta silmiin vaikkapa oman lapsenne erojen myötä, saisitte ihan totaalisesti nähdä sieltä toisesta vinkkelistä, miten se muuttaa lastanne ja miten huolehtivat lapsistaan eli teidän lapsenlapsista.
Sitä näkee asiat niin silmälappujen kanssa, kun ihastuu ja vaihtaa kumppaneita, mutta kun ne riisutaan ja todella joutuu näkemään sen tavattoman määrän lasten tuskaa ja kaiken sen miten he jäävät tuossa tilanteessa monesti sellaisiksi heittopusseiksi. Kun joudutte miettimään, miten lastenlastenne koulutus järjestyy, kun niin moni ainakin näiden kirjoitusten mukaan laskee päivä, koska voi heittää lapset ulos ovesta ja pärjäämään avustuksilla, sillä kun ei ole ammattia ei ole työtäkään ja kouluttamaton saa työstään niin pientä palkkaa, että sillä ei edes elä.
Näitä asioita miettiessänne saattaisi avautua aivan uusi maailma, jossa ne omat pahat olot tuntuvat itikan ininältä ja seksin puute ei enää vaivaakaan, kun joutuu tekemään todella työtä, jotta saisi lapsensa edes joskus elättämään omilla hankkeilla itsensä.
Lapsenne todella tarvitsevat teitä lähelleen, tukemaan ja auttamaan, eivät he tarvitse teidän uusia suhteitanne, eikä myöskään riitaisaa kotia.
Olen työpaikallani aika moneen kertaan kuullut ja samoin nähnyt, kuinka useimmiten nuori rouva sanoo, että kaikki muuttuu yhteiseksi avioliitossa ja hänen pitää saada tileihin oikeudet. Kas kohta ovat tilit tyhjenneet.
Mutta osaa ne miehetkin, kyllä ostetaan luxusta, pitää varmasti olla viimeisen päälle merkkivaatteet päällä, pitää saada kuluttaa lomiin valtavasti ja päästä lomille itsekseen, itsellä kun ei rahat riitä, siitä vain vaatimaan vaimon rahat.
Avioehto nyt ei paljon auta, jos niille tileille on käyttöoikeudet, kukaan ei vahtia jatkuvasti.
Kaikkein paras on se yksi yhteinen tili, johon molemmat tallettavat joka kuukausi tarpeeksi suuren määrän rahaa, että varmasti riittää kodin kuluihin ja lasten ostoksiin, yhteisiin lainoihin ja lainoihin, jotka ovat käytetty kodin yhteisten tavaroiden hankintaan.
Aina pitäisi pyrkiä olemaan erossa kokonaan ns. kulutusluotoista, jotka ovat useimmiten korttiluottoja ja niitä juuri käytetään aivan hulvattomasti tarpeettoman ostoon.
Tuolle yhteiselle tilille suurin piirtein saman palkan saavat laittavat tasasumman. Jos palkkaerot ovat suuret tulisi se huomioida esim. niin että toinen maksaa enemmän ja toinen vähemmän, käyttäen vaikka prosenttiosuutta.
Kun hinnat jatkuvasti nousevat pitää näissäkin talletussummissa huomioida kaikki muutokset, silloin ei tule yllätyksiä eteen.
Tämä niin aviopareille kuin avopareillekin.
Avioehto tämän lisäksi on paikallaan, ehkä hillitsee vähän eroamistakin.
Jos ero tulee, kyllä siinä otetaan huomioon yhdessä hankittu omaisuus ja yhteiset velat.
Joten se oikeudenmukaisuus kyllä tulee, mutta ei todellakaan omaisuus, joka ei kuulu yhteiseen omaisuuteen.
Jokainen tietää silloin jo avioon mennessään, että aikaisemmat omaisuudet eivät tule jakoon, eikä perittävä omaisuus.
Silloin voi jo miettiä meneekö vai ei avioliittoon.
Avoliitossahan on ihan selvää, että omaisuuksia ei ositeta, eivätkä ne muutu millään ehdolla yhteisiksi, jos asunto on yhdessä hankittu, kumpikin omistaa sen osuuden mikä kauppakirjaan on tällätty, ei hänelle tule siitä mitään lisäoikeuksia.
Olen kyllä jossakin määrin tulllu ihan samaan ajatukseen, että tämän päivän menolla saattaisi olla ihan viisasta jättää ne prinsessahäät juhlimatta ja suku pettämättä, kun sitä melkein kaikki eroaa muutaman vuoden päästä.
Ei tarvitsi kinastella mistään muusta kuin iänikuisesti niistä lapsen elatusmaksuista ja kaikkeen lapsiin liittyvistä asioista.
Jos voisin kieltäisin kaikilta jopa lapsien teon, jotta saavat sen ensimmäisen eron ilman näitäkin vaikeuksia, eikä lasten tarvitsisi kärsiä jatkossa kaiken maailman hampuuseista kodeissaan.
Taas jotka hankkivat lapsia, heille täydellinen kielto uusioliittoihin. Teoistaan pitää osata kantaa myös vastuu.
Kaverini pähkäili 10vuotta sitten, minkälaiset turvalukot asentaisi rakenteilla olevaan taloonsa
Sanoin: "ihan turhaan sä niitä lukkoja mietit, kun kuitenkin ihan vapaaehtoisesti annat avaimen sille, joka sun omaisuutesi kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä vie."
Ei uskonut silloin, ajatteli varmaan, että tuo nyt vaan on katkera omasta erostaan.
Nyt uskoo, mutta on jo liian myöhäistä.