Heh, kysytäänpäs vielä tällaista. Eli miten kannattaa a l o i t t e l e v a n juoksijan juosta? Lenkin kestot, sykkeet, kuinka usein ja muuta sellaista. Salilla käyn muutamia kertoja viikossa ja pyöräilemässä samoin. Kaikki nämä tapahtuu mielialan mukaan ja juoksustakaan en ole tekemässä vaikeaa tai pakkoa. Kunhan vain osaisin välttää pahimmat virheet. Kuuntele omaa kehoasi on hyvä neuvo, mutta en tiedä osaanko sitä kuunnella. ;)
hölkkäys..
Ansku
143494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sanoa että kun oli se ja se kipeä , mutten huilannut !!! Itellä alko jalkapohjat "hieman" arastaan mutta jatkoin ahneuksissani juosta niin kun ei mitään , ajattelin että kyllä se joskus paranee mutta nyt on ollut pakkohuilia jo 2 kk
eikä ole vielä niin hyvä että kannattais riskeerata ! Siis kannattaa tosiaan "kuunnella" kehoa. Se on paras neuvo !
Minä aloitin kesällä hölkkäämisen nollapisteestä, eli ei ollut mitään kokemusta kyseisestä liikuntalajista, ja kunto oli muutenkin huono.
Ensimmäisellä kerralla juoksin 15 minuuttia. Se oli liikaa. Selkä kipeytyi. Tuli parin viikon lepotauko.
Sitten kokeilin 2 x 5 minuuttia. Sujui jo hieman paremmin. Kunnes polvi kipeytyi. Tuli viikon lepotauko.
Sitten päätin olla nöyrä. Kun on pohjalla, pitää lähteä pohjalta. Eli aloin juosta "naurettavan" lyhyitä parin-kolmen minuutin lenkkejä.
Siitä se lähti. 3 minuuttia... 5 minuuttia... 10 minuuttia... Nyt pystyn jo juoksemaan puoli tuntia, ilman että on mitään ongelmia.
Tarinan opetus: juoksemisen aloittaminen on todellakin suuren luokan shokki lihaksille, jänteille ja nivelille. Elimistölle pitää antaa runsaasti aikaa totuttautua muutokseen.
Ja saman voi tietenkin todeta keuhkoista ja sydämestä. Vaikka jalat kestäisivätkin, ei ole mitään mieltä aloittaa niin kovaa, että on veren maku suussa ja paha olla juoksun päätyttyä.
Pitää tosiaan aloittaa hiljaisella vauhdilla ja lyhyillä matkoilla. Esim. 3 x 5 km viikossa ( jos ei ole mitään ylipaino-ongelmia ja on jo vähän pohjaa muun liikunnan kautta ).
Pikku hiljaa voisi sitä viikonlopun lenkkiä pidentää ( 1 - 2 km / vko ) ja lyhyet lenkit 6 - 8 km:iin.
Sykemittari on hyvä apuväline aloittelijalle. Kun pitää sykkeen alle 150 ja pidemmällä lenkillä alle 140 ( voi vaikka kävellä välillä) niin hyvä tulee. Syke on toki henkilökohtainen ja paljolti iästä kiinni. Nämä olivat omia arvojani ( 41 v. mies, 65 kg ).
tuossa oli hyviä vinkkejä. Oikeastaan huvittaa ettei uuden lajin suhteen malta pitää malttia vaan ahnehtii ja ei saavuta tulosta. Ensimmäisen viikon harjoitteen meni niin, että juoksin päivittäin ja kovalla sykkeellä (170!). Nyt huilaan pari päivää ja käyn su tai ma kokeilemassa miten menisi jonkinlainen matka alle 150 sykkeellä, luulen että mittaan mieluummin aikaa kuin matkaa. Ehkä neljäkymmentä minuuttia olisi sopiva tavoiteaika. Tietenkin ei väkisin jos ei millään jaksa sitä.
http://www.tohtori.fi/liikunta/9.html
KuntoPlus lehdessä oli todella hyvä viiden viikon harjoitusohjelma jonka jälkeen pystyy juokseen 5 km putkeen. Alkaa tyyliin kävele 1 min, juokse 1 min. Eli ei ole "naurettavaa" aloittaa varovasti. Ja tämä toimii, juoksen jo kevyesti 5 km, nyt tavoitteena10 km.
tuo hyvä KuntoPlussan ohjelma, jolla pysyy paikat aloitettaessa ehjinä eikä harrastuksen aloittaminen jää sen vuoksi kesken, löytyy hiukan sovellettuna:
http://www.satakunnankansa.fi/teema/juoksukoulu/
Aloita kävelemällä tunnin lenkkejä. Kunnon kohotessa voit nostaa kävelytempoa. Kun et enää kunnolla hengästy kävellessä ja alkaa tuntua naurettavan helpolta, voit alkaa hölkkääämään.
Hölkätessä voit sitten kävellä aina, kun tuntuu että hölkkääminen on liikaa. Kohta huomaat jaksavasi hölkätä pidempiä ja pidempiä pätkiä.
Kun aloittaa pohjalta, on mahtava huomata edistymistä, kun sitä todella tapahtuu. Näin itse aloitin 10 vuotta sitten. Myös Nurmi ja kaverit aloitti aina peruskuntokauden pitkillä kävelylenkeillä, kunnes alkoivat sitten juoksemaan.
Moi! Itse olen juossut 31 maratonia. Juokseminen
kannattaa aloitta hiljaisella vauhdilla niin että
joka juoksusta jää hyvä maku.Mottoni on että vammat tulee sillä millä ne on tulleetkin että
ei pikkukivuista kannata kärsiä muutakuin juoksemalla.Pikkuhiljaa sitten pidennät matkoja
ja kerran viikossa olisi hyvä juosta pitempi lenkki ja tosi hiljaisella vauhdilla ja nauttia
luonnosta!
ite aloitin hölkkäyksen ihan alkukesällä ja lähes nollasta. tein tavallaan intervalli harjoituksia. välillä juoksin kovempaa sitten taas kävelyä. ja itekkin aloitin lyhyillä pätkillä..aluksi en edes katsonut aikaa. juoksin aina tiettyjä välejä. sitten aloin ottamaan aikaa mukaan. 5 min. pätkissä juoksin 2-3 kertaa.
tällä hetkellä kuntoni on noussut hirveästi ja jaksan hölkätä 18 min. putkeen. Vauhtini tosin on todella hidas mutta kyllä se kävelyn voittaa. vinkki: kannattaa joskus tehdä ylämäki treenejä. juokse ne niin kovaa kun pystyt ja isoilla askelilla. takapuoli kiinteytyy ja kunto kohoaa nopeasti :) itselläni on tehonnut.
Ja todellakin lepopäivät kunniaan. suosittelen hyviä venytyksiä lepo päivinä! tsemppiä kaikille!
Ite kun aloitin nollasta (pohjakunto oli "sohvaperuna"), kesti 7kk ennenkuin jaksoin juosta 10km yhtäkyytiä. Nopeampi tahti ei olisi ollut realistinen, penikat & polvet oli vaarassa. Ikäkin ratkaisee, olen itse 40v. Nuoremmalla kunto nousee nopeammin.
Mutta kannattaa lähteä, se on uskomattoman hieno tunne kun huomaa että jaksaa juosta!
Aloitin sohvaperunatasolta 5kk sitten ja nyt juoksen n.4krt vk 5-13km. Ikää 44v. tavoitteena 1kk päästä puolimaraton... saas nähdä kuinka käy.
Kun pääsin armeijasta -86 vannoin, että kukaan ei enää ikinä pakota minua juoksemaan metriäkään! Niin se vaan mieli muuttuu.
aloitin nollasta nyt kaksi viikkoa hölkännyt joka päivä 7-10 km. On se helppoa kun on nuori.
Mahdollisimman usein mahdollisimman vähän.
2km on hyvä määrä yhteen kertaan, mutta jopa 2x päivässä