Epätoivoisena pohdin seuraavaa: olen elänyt mieheni kanssa parisuhteessa 17 vuotta, olen 38-vuotias reipas ja pirteä nainen. Yhteistä meillä on myös ihana, tuskalla rakennettu oma koti ja vielä ihanammat lapset...MUTTA: suhteemme on ollut kuollut jo parisen vuotta. Syitä ovat mm. kommunikaatiovaikeudet, luonteittemme erilaisuus, eri tahoille suuntautuminen (mieheni työnarkomaani, minä etsin elämästäni sisältöä muistakin asioista).Käytännössä olen ollut jo yksinhuoltaja, sillä mieheni on kotona arkisin parisen tuntia. Lasten kanssa hän ei halua/ jaksa olla riittävästi. Ja ennen kaikkea, minulla on ihan oikeasti ,MIEHEN NÄLKÄ FYYSISESSÄ MIELESSÄ. Sänkyjutut ovat meillä olleet aina suorittamista mieheni ehdoilla, hän ei ehdi ajatella minun tyydyttämistä ja tarpeitani, vaan pika-akti ja se siitä.
Nyt olen herännyt pohtimaan omia oikeuksiani. Työssäni ja julkisuudesta saan lukea ja kokea avioerolasten palapeliarkea. Tällä hetkellä lapsemme eivät kärsi, sillä he ovat tottuneet nykyiseen isän rooliin ja kuvittelevat, että niin tulee kai ollakin.
Mutta mikä on sopivaa itsekkyyttä, haluaisin ihan oikeasti vielä rinnalleni miehen jakamaan, elämään ja kokemaan yhteistä tavallista arkielämää, jakamaan lomia ja ennen kaikkea tyydyttämään fyysistä romanttista rakkaudennälkääni. Mutta onko minulla siihen oikeutta? Mieheni ei suostu kotimme myymiseen, joutuisimme muuttamaan tästä ja se olisi lapsille kova pala. Onko minulla oikeutta repiä lastenkin elämä hajalle? Silti tahtoisin elää vielä NAISENAKIN?
Nyt olen herännyt pohtimaan omia oikeuksiani. Työssäni ja julkisuudesta saan lukea ja kokea avioerolasten palapeliarkea. Tällä hetkellä lapsemme eivät kärsi, sillä he ovat tottuneet nykyiseen isän rooliin ja kuvittelevat, että niin tulee kai ollakin.
Mutta mikä on sopivaa itsekkyyttä, haluaisin ihan oikeasti vielä rinnalleni miehen jakamaan, elämään ja kokemaan yhteistä tavallista arkielämää, jakamaan lomia ja ennen kaikkea tyydyttämään fyysistä romanttista rakkaudennälkääni. Mutta onko minulla siihen oikeutta? Mieheni ei suostu kotimme myymiseen, joutuisimme muuttamaan tästä ja se olisi lapsille kova pala. Onko minulla oikeutta repiä lastenkin elämä hajalle? Silti tahtoisin elää vielä NAISENAKIN?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Omakohtaista kokemusta ... "avioerolapsen" (varmaan sama monikossa, jos olisi) elämän ei tarvitse olla mitään "palapeliä" tai määräänsä suurempaa kriisiä (iso muutos kuitenkin, aina), jos ero hoidetaan hyvin. Nyt hänelläkaksi kotia, ja tasapainoisemmat rakastavat vanhemmat kuin aikaisemmin ... jotka edelleen tukevat toisiaan kasvatustyössä ilman katkeruutta tapahtuneesta ("kaksi erinomaista ihmistä ajautuivat toistensa huonoon seuraan, mistä tulemana oli rakas ja ihana lapsi")
Sitten en malta olla kysymättä ... Ellei miehesi suostu kotinne myymiseen, hän ostaa osuutesi (perse kestänee?) ellei teillä avioehtoa ja omistussuhteet muuta kuin 50/50 ? Sinä saat osuutesi, ja ostat uuden asunnon. Ymmärrän, ettei kirjoituksesi johtoajatuksena ollut varallisuus vaan muut elämän arvot ... silti, en osaa olla penkaisematta ;-))
PS. ... ja muuten kirjoitit asiaa, kumppanuudesta, ja puolisoiden välisestä normaalista kanssakäymisestä mikä teiltä puuttunee ... sinun tehtävä asialle jotain (koska se ilmeisesti sua teistä eniten "ahdistaa"), miksi et ota asiaa miehesi kanssa puheeksi VAKAVASTI, hakekaa ratkaisua ja korjausta suhteeseenne ?!
naista vie. Kun Jalkoväliä kutittaa niin silloin uhratan kaikki muu, lapset , mies, ympäristö, jota mies lienee teille hartaudella rakentanut??.Ja yrittää tällain osoittaa välittämistään teistä, työllä...muullakin.
Anna palaa van , taas tulee yksi uusi onneton avioeroperhe... Kunhan saat kutinaasi vastinetta.. Ja puolet entisestä unelmalinasta..Ja miehen maksamaan elatuksesi,,,
Heti lyödä hanskoja tiskiin vaikka kutittaa, tässä tuumailin juuri kestäväni huoletta pari kolme vuotta odotellen tilanteen korjaantumista.
En minä ihmeitä turilaaltani odota, kunhan heräisi huomaamaan että hän voisi hyvin olla itse se joka auttaa raapimaan...
Kyllä miehen kuuluu rapsuttaa niin että naisen kutina lähtee.
Jos ei sitä tee niin maksakoon sitten rahalla.
Kummallinen ajatus että raahaamalla mammonaa neljän seinän sisälle pääsee eroon henkisistä vastuista naistaan ja lapsiaan kohtaan.
En voi ymmärtää sellaista ajatusten juoksua.
Mies osallistukoon myöskin perheelämään, siihen kuuluu myöskin vaimon tyydyttäminen sängyssä.
Mielestäni aloittaja kertoi kyllä paljon ja riittävästi muitakin syitä, miksi liitto ei ole enää tyydyttävä, eikö todellakaan sinusta?
Toiseksi, onko mielestäsi vain miesten oikeus kertoa vaimon haluttomuudesta tai "pimeässä peiton alla"-seksielämästä, vai vaaditko samaa vaikenemista tyytymättömyydestä myös kanssaveljiltäsi?
Voisikohan olla, että mies joka käy pari tuntia päivässä kotona, ja silloinkin ehkä valmiissa ruokapöydässä ja puhtaita vaihtamassa, kävisi pidemmän päälle vaimolle lähinnä riesaksi, jos passaamisen päälle naisen on tyydyttävä pelkäksi panoksi ja jäätävä itse vaille tyydyttävää seksiä?? Kertoisitko mihin nainen tätä miestä tilanteessa oikeastaan tarvitsee?
Ei siinä paljoa paina linnat kuin muukaan omaisuus, on ne sitten hartaudella tai millä lie rakennettu, jos siinä on "kaikki".
Nainen ei ymmärtääkseni ole viemässä mieheltä mitään, vain omansa, eikö vaan? Eikä miehen tokikaan kuuluu maksaa naisen elatusta, vaan lapsen, josta on ja olisi saanut ollut yhtä velvollinen tai oikeutettu huolehtimaan.
Tämä kaikki oli vain sinulle, ja vain siksi, että kirjoituksesi oli provosoiva ja yleistävä, en sano tätä yleisesti miehille, sillä tiedän että heitä on paljon, jotka ymmärtävät realiteetit niin elämässä, elatuksessa kuin parisuhteessa, ja ennenkaikkea ettei
nainen(kaan) ole kone.
Jotkut tuntuvat ajattelevan, että nainen VAIN on kotona ja hoitaa lapsia, ja mies elättää perheen ja on hankkinut kaiken omaisuuden omasta selkärangasta. Usein vain on kuitenkin niin, että jonkun on ne lapset hoidettava ja yleensä se on se perheen äiti, joka näin ollen ei voi olla työssä tienaamassa, vaan tienaa hoitamalla itse lapset, sen sijaan, että ne hoidatettaisiin vieraalla.
Viestin aloittanut ei tuota tarkoittanut.Oletko katkera? vai miksi noin kiivaasti paasaat.Kysyypi eräs nainein..niin jamitäs ne miehet tekee kun "jalkoväliä kutittaa" ? vastaahan
Et taida tietää, että joskus ihminen ei ole syntynyt perijäksi. Jos naisen halut on pari tila-autoa, hulppea omakotitalo, trendivaatteet ja kaikki mahdolliset vempaimet, niin siinä todella saa painaa töitä, että pystyy tyydyttämään nämä halut ja väsymys voi yllättää, myös sänkyasioissa.
mies tehköön mitä miehen kuuluu - eli huolehtikoon hän myös omalta osaltaan suhteen toimivuudesta. Käsittämätöntä että vielä tällä vuosituhannella jaksetaan paasata sen puolesta, että naisen pitäisi olla marttyyri loputtomiin, vaikka suhde olisi kuin pirun huono!
Miehille se on hyväksyttävää, jos aviosuhteen henkinen puoli ei toimi tai seksi ei toimi - niin vieraisiin vaan, uusi suhde tai avioero. Miksi sitä ei tällä aikakaudella hyväksytä naisille oikeutetuksi? Kärsiihän se nainenkin huonosta suhteesta siinä missä mieskin?
Allekirjoitan edellisen viestin nimimerkin OIKEUS JA KOHTUUS.
ja mieti jospa miehen jalkoväliä kutittaa kuinka kauan hän katsoo tilannetta????
Joskus mies katsoo tilannetta lopun ikänsä edes kysymättä lupaa ajatella muuta. On miehiä ja on naisia, eipäs yleistetä. Mielestäni alkuperäinen kysyjä oli tunnevajaa kuten minäkin. Omalla kohdallani ajattelin odotella tovin enkä karata ongelmia. Joskus mieskin herää huomaamaan tarpeen muutokseen...
Älä uhraa elämääsi väärälle alttarille.
Minä heräsin 20-vuotta liian myöhään.
*Halaan sinua*. Vaikea päätös edessäsi.
Lue:Miehen logiikka > vain pelkkää seksiä...
Seuraava
vain pelkkää seksiä...
Kirjoittanut: BupuTupuna, 21.9.2004 klo 12.41
Herätä miehesi ja ennenkaikkea käy läpi mitä itse haluat. Itse olisin tyytyväinen jos minulla olisi sinunlaisesi vaimo. Yksi asia on kuitenkin lähes varmaa. Romantiikan ajatus ei kanna tosielämässä. Suhteen rakentaminen vie vuosia ja ihmisen ikä on rajallinen. Tässä iässä ei enään taloja rakennella eikä lapsia tehdä. Eli ne ajat ovat jo takana. Muuta mukavaa toki elämään sisältyy.
muka taloja rakennella ja lapsia tehdä tässä iässä? Kyllä se vielä onnistuu. Vai vanhainkotiinko olet menossa jo kuolemaasi odottelemaan? En minä ainakaan vaan elän täysillä enkä katso noita fyysisiä numeroita! Noh, kukin tyylillään mutta 40 ei ole ikä eikä mikään vielä.
Eihän niitä lukuja tarvitse katsoa jos ei halua. On kuitenkin fyysinen tosiasia, että ihmisen keho alkaa rapistua 40 ikävuoden jälkeen. Yhden talon itse tehneenä voin todeta, että ne miehet jotka 40 vuotiaana vielä samaan ryhtyvät eivät ole henkisesti terveitä. eri asia on teettää talo. Jos taas lapsia tekee niin on hyvin itsekäs. Lapsen ollessa 20 vuotias on itse 60 vuotias jos on vielä hengissä. Täysillä elän minäkin, mutta minulle se tarkoittaa aivan muita kuin em. asioita.
Ei muka tässä iässä taloja tehdä? (Olen 43v)
Koen olevani elämäni parhaassa iskussa?
Lapsia ei tosin tarvi tehdä ne korvaa rakkaus lapsen lapsiini!!
Niin kauan kuin ihminen olemassa kaikki on toteutettavissa jos terveyttä riittää!
omasta elämästäni paitsi että mieheni yritti ratkaista ongelmamme hankkimalla toisen naisen, minkä takia erosimme ja se oli hyvä ratkaisu minulle (on myös lapsia). En vähättele ollenkaan, etteikö lapsilla menisi aikaa eroon sopeutumiseen ja etteikö muutos olisi iso.
Nyt kuvioissa mukana uusi mies, joka on aivan erilainen kuin entinen. Kunnollisia miehiä löytyy vielä!
Mutta kysyntä on yllättävän kova. On varaa valita naisista mieleisensä!
On varaa valita mieleisensä kuka nyt ottaa miehen tai naisen jota ei kokonaisuudessaan rakasta? Mielummin on yksin! Mieti mitä kirjoitat!
Useissa kirjoituksissa kuultaa läpi parisuhteen toisen osapuolen olevan kuin jokin esine. Esinettä vaihdetaan jos siihen tulee vika. Itse tietysti on täydellinen. Olettaa sopii etteivät ko. ihmiset ole koskaan tunteneet rakkautta sitä toista osapuolta kohtaan tai realismi on kadonnut jo aikaa sitten.
Mieluimmin tosiaan yksin kuin yrittää samaa kierrettä mahdolliseti useamman kerran. Usein mies tässä tilanteessa ajatteleekin ratonaalisesti ja tyytyy lähinnä seurustelusuhteeseen.
tuo esineellistäminen yleistyy, ennen vain miehet sortuivat moiseen nyt kaikki ja tasa-arvon uljaan lipun alla tietysti.
Nainen on nainen mies on mies. Naisen vain kuuluu sietää enemmän. Näin ajattelen omalla kohdallani, jos on ongelmia niitä tutkitaan ja katsotaan löytyykö parannusta, jollei toinen ole valmis, hän ei ole. Muttei mies sen vuoksi ole huono ja kiertoon nakattava.
Miksihän olen ainoa nainen täällä joka antaa miehen tuossa tilanteessa olla oma itsensä ja etsiä tiensä takaisin minun luokseni.
Ja jollei hän tuota tietä löydä viitoistani huolimatta hän kulkee harkaan, mutta vielä tuonkin jälkeen voin odotella häntä vuoden tai kaksi etsimättä utopiaa uudesta suhteesta.
Kuka tahansa tuntuu unelmalta puolivuotta, kenen kanssa jakaa seuraavat 15 vuotta? Tuota miettiessä tuntuu hullulta nakata hanskat tiskiin ensimmäisen oppitunnin jälkeen.
Kuinka moni teistä vaimoista muisti kysyä tahtooko mies jättää tulematta tunnille, vai eikä hänelle vain kerrottu missä luokka sijaitsee?
Luulenpa vaan, että nykyajan Suomlaisilla naisilla on liian paljon ajatuksia ja vaateita harteillaan, joiden takia nykyinen eroamisprosentti on lähtenyt jyrkkään kasvuun. Odotukset miesten älyllisyyteen ja puheliaisuuteen ovat kasvaneet sen verran suuriksi, että miesten täytyy nostaa kädet pystyyn. Suomalaisen nykynaisen Suomalaismiesversio:
-BODY= Kreikkalainen
-SILMÄT=Italialaiset
-AIVOT=ajankohtaisohjelmat, jotka juontaa naiset YLE1 kanavalla.
-KOULUTUS=lue ANNA-lehden erikoisnumerot "EROSIN ONNELLISESTI" jne.
Aivan oikein! Suomalaisen naisen kohotusleikkaus eurooppailaisuuteen on alkanut, vaviskaa suomalaiset miehet!
On hauska lukea kuinka paljon teitä tuikitavallisia ja ehdottoman kunnollisia miehiä tänne eksyy.
en ole saanut naisilta minkäänlaista tukea avioliitolleni, joka on kohtalainen, muttei täydellinen. Kiva nähdä kuinka naiset hehkuttavat että minunkin on aika erota ja etsiä tunteva mies vierelleni.
ei mieheltäni tunteita puutu ehkä kyky tuoda ne julki.
Toisaalta jos tuo ero autuuden toisi ja uusi mies lopullisen onnen. Mitä ovat nämä eronneet surulliset naiset jotka yksinäisyyttään purnaavat. Eivätkö he nyt olekkaan onnellisia vapaudessaan?
Itse olen kaikesta vajavaisuuksista huolimatta aika tyytyväinen nukahtaessani kuorsaavan körilääni viereen ei niin ihmeellisen ja upean seksin jälkeen. Elämää ei sen enempää... Tosin ei tämä niin vähääkään. Tämä on kaikessa karuudessaan aika mukavaa.
Luulenpa vaan, että nykyajan Suomalaisilla naisilla on liian paljon ajatuksia ja vaateita harteillaan, joiden takia nykyinen eroamisprosentti on lähtenyt jyrkkään kasvuun. Odotukset miesten älyllisyyteen ja puheliaisuuteen ovat kasvaneet sen verran suuriksi, että miesten täytyy nostaa kädet pystyyn. Suomalaisen nykynaisen Suomalaismiesversio:
-BODY= Kreikkalainen
-SILMÄT=Italialaiset
-AIVOT=ajankohtaisohjelmat, jotka juontaa naiset YLE1 kanavalla.
-KOULUTUS=lue ANNA-lehden erikoisnumerot "EROSIN ONNELLISESTI" jne.
kuulostaa tutulta.... 20 vuotta yhteistä taivalta takana, kaksi murrosikäistä poikaa.. ei yhteisiä harrastuksia, ystäviä - molemmilla omat menot ja ystävät, isä ei lasten kanssa ole viettänyt aikaa oikeastaan ollenkaan...
Pari kuukautta sitten pakkasin sain oman asunnon, pakkasin tavarani ja lähdin, yksin. Lasten kanssa ollaan yhteydessä päivittäin. Isänsä ei vieläkään ymmärrä että olen lähtenyt, kuvittelee vain minulla olevan toisen miehen - ei todellakaan ole, olen viettänyt aikaa itselleni!
Kannattaa harkita.... :)