Pliis antakaa mulle neuvoja kuinka mun pitää nyt
toimia!!!!!
Olen kihloissa erään likan kanssa ja me
rakastamme toisiamme aivan suunnattoman paljon!!!!
Olemme kokeneet yhdessä enemmän pahaa kuin moni
pari 50 vuodessa!!!!!!
(Mutta myös hyvää...mutta ei vain yhtä paljon!!!)
Meillä menee todella hyvin...meillä on
unelmia...puhumme vauvoista,omasta kodista....jne
Ja suunnittelemme muutamista yhteen!!!!!!
Kihlajaiset olisi tarkoitus pitää joulukuussa!!!!
(Ollaan oltu kihlois 6kk)
(Siirrettiin kihlajaiset vähä parempaan
ajankohtaan henk.koht. syistä)
Sukulaiset ovat ostaneet jo kihlalahjoja ja
tyrkyttävät niitä kovaa vauhtia meille!!!!
Mutta emme ota vastaan kuin vasta sitten kun
kihlajaiset ovat!!!!!
Siis meillä kahdella menee hyvin!!!!
Mutta nyt mulla on tullut jokin epävarmuuden
tunne...en tiedä mikä se on....minulla ei ole
koskaan ollut mitään tälläistä!!!!!
Rakastan häntä niin valtavan paljon mutta silti
koen jotain epävarmuutta!!!!!
Mitä mun pitäis tehä...mua neuvottiin pitämään
väliä mutta se on huonovaihtoehto koska sen nyt
tietää että se olisi sen loppu sitten!!!
Mutta sitten taas se kuulostaa hyvältä
vaihtoehdolta!!!!!
MÄ EN TIÄ MITÄ TEHÄ!!!!!!?????
Haluaisin olla hänen kanssaan lopun ikääni ja
saada lapsia hänen kanssaan mutta nyt tulee
tällänen epävarmuuden tunne!!!!
Tunteeni ovat kylläkin yhtä voimakkaat ja vahvat
kuin ennenkin....ne eivät ole muuttuneet
miksikään!!!!!!!!!!!!
Onko tälläiset epävarmuuden tunteet yleisiä
miehillä!!!!!!??????
Kaipaisin siihen vastausta!!!!!!!!!!!!
Ja kuinka minun pitäisi toimia tässä
tilanteessa!!!!!!!!????????
KERTOKAA!!!!??????
Ja huonopuoli tässä on vielä se että olen
erittäin impulsiivinen...jos en ssa vastausta
johonkin,saa järkeiltyä jotakin asiaa,selvitettyä
tunteitani niin teen usein hätiköityjä
ratkaisuja.....ja aina kun teen niin...niin se
on/oli se huonoin mahdollinen!!!!!!!!!
Pitäisikö mun odottaa ja selvittää kaikessa
rauhassa nää asiat vai tehä päätös tässä ja
nyt!!!!?????
Aion puhua kihlattuni kanssa tänä iltana....mitä
teen.....otanko etäisyyttä,suhde poikki heti
suosista....vai olenko kärsivällinen ja yritän
selvittää tämän parhaalla mahdollisella
tavalla!!!!!!??????
Sillä viimeinen asia maailmassa on se että
haluaisin luopua hänestä!!!!!
Tai pistää poikki...ilman häntä en ole
mitään....hänen kanssaan kaikki!!!!!!!!
Mä rakastan häntä niin suunnattoman paljon että
kukaan ei voi käsittää sitä!!!!!!!!!
Hänen kanssaan olen valtavan onnellinen...mutta
silti minulla tulee tällänen epävarmuuden
tunne!!!!!!!
MÄ RUKOOLEN TEITÄ.....
KERTOKAA,NEUVOKAA,AUTTAKAA MUA!!!!!
MÄ PYYDÄN!!!!!
toimia!!!!!
Olen kihloissa erään likan kanssa ja me
rakastamme toisiamme aivan suunnattoman paljon!!!!
Olemme kokeneet yhdessä enemmän pahaa kuin moni
pari 50 vuodessa!!!!!!
(Mutta myös hyvää...mutta ei vain yhtä paljon!!!)
Meillä menee todella hyvin...meillä on
unelmia...puhumme vauvoista,omasta kodista....jne
Ja suunnittelemme muutamista yhteen!!!!!!
Kihlajaiset olisi tarkoitus pitää joulukuussa!!!!
(Ollaan oltu kihlois 6kk)
(Siirrettiin kihlajaiset vähä parempaan
ajankohtaan henk.koht. syistä)
Sukulaiset ovat ostaneet jo kihlalahjoja ja
tyrkyttävät niitä kovaa vauhtia meille!!!!
Mutta emme ota vastaan kuin vasta sitten kun
kihlajaiset ovat!!!!!
Siis meillä kahdella menee hyvin!!!!
Mutta nyt mulla on tullut jokin epävarmuuden
tunne...en tiedä mikä se on....minulla ei ole
koskaan ollut mitään tälläistä!!!!!
Rakastan häntä niin valtavan paljon mutta silti
koen jotain epävarmuutta!!!!!
Mitä mun pitäis tehä...mua neuvottiin pitämään
väliä mutta se on huonovaihtoehto koska sen nyt
tietää että se olisi sen loppu sitten!!!
Mutta sitten taas se kuulostaa hyvältä
vaihtoehdolta!!!!!
MÄ EN TIÄ MITÄ TEHÄ!!!!!!?????
Haluaisin olla hänen kanssaan lopun ikääni ja
saada lapsia hänen kanssaan mutta nyt tulee
tällänen epävarmuuden tunne!!!!
Tunteeni ovat kylläkin yhtä voimakkaat ja vahvat
kuin ennenkin....ne eivät ole muuttuneet
miksikään!!!!!!!!!!!!
Onko tälläiset epävarmuuden tunteet yleisiä
miehillä!!!!!!??????
Kaipaisin siihen vastausta!!!!!!!!!!!!
Ja kuinka minun pitäisi toimia tässä
tilanteessa!!!!!!!!????????
KERTOKAA!!!!??????
Ja huonopuoli tässä on vielä se että olen
erittäin impulsiivinen...jos en ssa vastausta
johonkin,saa järkeiltyä jotakin asiaa,selvitettyä
tunteitani niin teen usein hätiköityjä
ratkaisuja.....ja aina kun teen niin...niin se
on/oli se huonoin mahdollinen!!!!!!!!!
Pitäisikö mun odottaa ja selvittää kaikessa
rauhassa nää asiat vai tehä päätös tässä ja
nyt!!!!?????
Aion puhua kihlattuni kanssa tänä iltana....mitä
teen.....otanko etäisyyttä,suhde poikki heti
suosista....vai olenko kärsivällinen ja yritän
selvittää tämän parhaalla mahdollisella
tavalla!!!!!!??????
Sillä viimeinen asia maailmassa on se että
haluaisin luopua hänestä!!!!!
Tai pistää poikki...ilman häntä en ole
mitään....hänen kanssaan kaikki!!!!!!!!
Mä rakastan häntä niin suunnattoman paljon että
kukaan ei voi käsittää sitä!!!!!!!!!
Hänen kanssaan olen valtavan onnellinen...mutta
silti minulla tulee tällänen epävarmuuden
tunne!!!!!!!
MÄ RUKOOLEN TEITÄ.....
KERTOKAA,NEUVOKAA,AUTTAKAA MUA!!!!!
MÄ PYYDÄN!!!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et kertonut minkä ikäisiä olette....Minä pistin
itse poikki vuoden kihloissaolon jälkeen, koska
tajusin, että vaikka "luulin" olleeni onnellinen,
niin se kaikki olikin vain kiintymystä toiseen
ihmiseen ei enää rakkautta....Nyt olen löytänyt
aivan uskomattoman hellän ja upean ihmisen
rinnalleni...tosin tämä suhde on vasta
alussa....Minulle päätöls lopettaa suhde oli
äärimmäisen vaikea ja pitkäkestoinen prosessi,
mutta nyt olen ikionnellinen, että tein niin!!!
ENkä ole edes riidoissa entisen avomieheni
kanssa, vaan meillä on ihan hyvät välit edelleen.
ELämä jatkuu kaikesta huolimatta!!! Niin tosiaan,
tästä ei tainnut olla sinulle mitään apua, mutta
tahdoinpahan vain kertoa oman tarinani.
kuule, et sä voi sitä jättää ainakaan jos sitä noin kovasti rakastat.Sellasta tunnetta en montaa kertaa elämässä vastaan tule, jos missaat sen nyt, niin et ehkä enää koskaan tule tuntemaan samoin. Jos olet varma että haluat yhteisen tulevaisuuden hänen kanssaan, ota reenosti.Tuo on varmasti vain ohimenevää hermostuneisuutta, joka johtuu siitä, että on varmasti pelottavaa tajuta, että on jo löytänyt sen ihmisen, jonka kanssa tahtoo loppuelämänsä viettää.Saatat tuntea ehkä menettäväsi jotain, vaikka oikeasti, voit tehdä rakkaasi kanssa asioita, joita et pystyisi tekemään yksin. Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Jos olisin sinä, yrittäisin selvittää mistä epävarmuus johtuu, ennen sitä ei sille oikein ole mitään tehtävissä. Vasta kun tietää mikä ongelma on, voi sen ratkaista.
Koita pärjätä!
Älä stressaa,vaan katsele jonkin aikaa,aika sen
selvittää miks oot epävarma 2kk-6kk tai vuoden
päästä tiedät melko varmasti,haluatko oman
suunnan.
Spontaani-ratkaisu,sekin näyttää vain ajan
kanssa ,kannattiko vaiko eikö.
Harmi juttu, katsos mun kohdalla oli sama juttu,
se epävarmuus on kuin hiekanjyvä kengässä,
lopulta sitä ei enää kestä ja tulee loput, mä
menin naimisiin ja tuli lapsi peitin sen
epävarmuuden mutta se säily ja kasvo ja lopulta
en voinu muuta kuin hakee eron, kyllä olin hullu
kun en tehnyt loppuja ajoissa, pitäis vaan
kuunnella sisintään se epävarmuus tulee sielun
pohjalta, silloin kun on tekemässä väärin.
Mieti nyt kaks kertaa mitä teet!
Ei kihloihin, mikä kiire teillä on?
Jatkakaa suhdetta muuten vaan pari vuotta, näet
minne vaaka kallistuu!
Hosumalla pilaa vaan elämänsä, ja jälkiä saat
kantaa loppuelämäsi!
Kokenut pian nelikymppinen mies.
Koskaan ei voi olla varma omasta
tulevaisuudestaan, puhumattakaan yhteisestä
tulevaisuudesta. Sitoutuminen on aina hyppy
tuntemattomaan, oli tuntenut 2 tai 20 vuotta. Ei
sitoutumisen pelko odottamalla poistu. Se
pelottaa aina, mutta jos meinaa sitoutua, on
pakko uskaltaa.
Taidat olla epävarma kuitenkin, että onko lyyli
varmasti se oikea???
Sitoutuminen on iso asia, tottakai tietty
epävarmuus kuuluu asiaan, mutta jos on kauan oltu
yhdessä, ei sen luulisi noin kovaa ottavan...
Minkäköhän ikäinen olet?
Monesko kumppani on kyseessä?
Kannattaisi ekä katsoa maailmaa muutenkin, kuin
ruusunpunaisten rillien lävitse.
Jos olet noin epävarma, mikä pakottaa odottamaan?
Jos se, että pyydät lisäaikaa, on syy erota, ei
muija ole tarpeeksi kypsä sitä vielä tajuamaan...
-Kokemuksella-
varma, että "tarvitset häntä, koska rakastat
häntä"? Kuulostat minusta aika epätoivoiselta..
Voisikohan olla että "rakastat häntä, koska
tarvitset häntä"? Ota selvää, onko se rakkautta
vai jotain muuta!
Kuulostat muuten kyllä ihan fiksulta nuorelta
(oletan sinun olevan alle 23) mieheltä!
toi äskeinen oli tarkotettu sille keskustelun
aloittajalle!
Siis me ollaan jo kihloissa!!!
Kihlajaiset on vasta joulukuus....jos on....
Tilanne oli sellanen että se ei sallinut meidän
pitävän kihlajaisia heti!!!!
(Kihlois ollaan oltu jo 6kk!!!!!)
Mä en tiedä vain mitä tehdä.....
Mut eiköhän se selviä!!!!!!
Osaahan aikuiset ihmiset puhua ja keskustella
niin kuin aikuiset!!!!!
Ainakin mulla on se homma halus(ajatelkaa
miehellä)kihlattuni ei vain aina oo valis
puhumaan!!!!
Tai nykyäänsä on mut ennen ei ollut!!!!
Kyllä mä haluan viettää elämäni hänen kanssaan
mut nyt mulle iski jokin....en mä tiedä....
Mut kiitos kumminkin!!!!!!!
Ton äskeisen viestin "Oletko" piti olla sulle!!
EI KUKAAN MUU KUIN JOKU NÖRTTI PIDÄ KIHLAJAISIA
ENÄÄN 2000-LUVULLA!!! HALOO!!!
Ihan avomieheltäni Harrilta, emme vaan ole
kihloissa... tai oikeastaan kuulostat minulta.
Paljon pahaa, paljon epävarmuutta jne.
En mäkään tiedä mitä tekis minne menis ja miten
olis.. hohhoi.
Koita jaksaa!!