Olen tuntenut tämän miehen n. 3 vuotta, vuoden
siitä seurustelimme.Nyt viimeinen puoltoista
vuotta meillä on ollut ns. "ollaan ja ei olla"-
suhde.muita ei tänä aikana kummallakaan ole
ollut.välitämme toisistamme paljon, olemme
kokeneet paljon yhdessä. Välillä toivoisin että
alkaisimme taas seurustella,välillä taas tämä
tilanne on ihan ok.Välillä kuitenkin pelkään,
että suhteemme ei etene tästä mihinkään ja koska
tämä mies pelkää sitoutua, painostaminen ei ole
ratkaisu. Haluaisin vain tietää, että olisiko
jokin muu keino saada hänet seurustelemaan, koska
hän todellakin välittää minusta. Haluan korostaa
ettei kyseessä ole mikään kusipää joka on vain
pillunperään juoksija eikä halua seurustella,
tunnen todella ihmisen. olemme yrittäneet
lopettaa jutun pari kertaa, mutta emme vain pääse
toisistamme eroon. olisin kiitollinen, jos
jollain olisi samanlaisia kokemuksia tämmöisestä
suhteesta, miten pääsee pois tai miten kenties
saisi jutun edistymään. Kiitos etukäteen!!!
siitä seurustelimme.Nyt viimeinen puoltoista
vuotta meillä on ollut ns. "ollaan ja ei olla"-
suhde.muita ei tänä aikana kummallakaan ole
ollut.välitämme toisistamme paljon, olemme
kokeneet paljon yhdessä. Välillä toivoisin että
alkaisimme taas seurustella,välillä taas tämä
tilanne on ihan ok.Välillä kuitenkin pelkään,
että suhteemme ei etene tästä mihinkään ja koska
tämä mies pelkää sitoutua, painostaminen ei ole
ratkaisu. Haluaisin vain tietää, että olisiko
jokin muu keino saada hänet seurustelemaan, koska
hän todellakin välittää minusta. Haluan korostaa
ettei kyseessä ole mikään kusipää joka on vain
pillunperään juoksija eikä halua seurustella,
tunnen todella ihmisen. olemme yrittäneet
lopettaa jutun pari kertaa, mutta emme vain pääse
toisistamme eroon. olisin kiitollinen, jos
jollain olisi samanlaisia kokemuksia tämmöisestä
suhteesta, miten pääsee pois tai miten kenties
saisi jutun edistymään. Kiitos etukäteen!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
*hämmentynyt* ...
Olo on kummallinen, koska kirjoituksesi oli kuin
suoraan minun elämästäni puolisen vuotta sitten..
En tiedä haluatko kuulla tätä, mutta kerronpahan
silti.
Minulla oli yhteen mieheen TÄYSIN samanlainen
suhde, joka tosin kesti kaksi vuotta. Emme
seurustelleet, muttei paljoa puuttunutkaan. Koko
ajan oli kauheen odottava fiilis.. Mitä tapahtuu
seuraavaksi, mihin tästä mennään, miten
eteenpäin. Koko ajan odotin, että asiat jotenkin
muuttuisivat.. Että suhteestamme tulisi "oikeaa"
seurustelua. Minäkään en halunnut häntä
painostaa, sillä koskaan en ole tavannut toista
yhtä sitoutumiskammoista ihmistä!
Tappelimme, rakastelimme, istuimme yhdesä
sohvalla, teimme ruokaa, kävimme baarissa,
tapasimme toistemme ystäviä ja vietimme
viikonloput toistemme luona. Mutta silti, häneltä
kysyttäessä me "emme todellakaan seurustelleet!"
Tilanne raastoi lopulta minut rikki. En enää
jaksanut sitä epätietoisuutta, kasvavaa varmuutta
ainoastaan siitä, että hän ei muutu, eikä
ikinä "kasva aikuiseksi". Niinpä tein siitä
lopun. Se sattui. Sattui niin, etten uskonut sitä
kestäväni. Mutta kestin kuitenkin.
Pian tämän jälkeen tapasin nykyisen rakkaani,
joka on täysin toista maata. Hänen kanssaan olen
OIKEASTI onnellinen. Ja nyt, kun katson
taaksepäin sitä sekasotkua, mikä minun ja tämän
sitoutumiskammoisen välillä oli, en jaksa
ymmärtää, kuinka kestin sitä pelleilyä niin
kauan. Hän on muuttunut silmissäni lähinnä
säälittäväksi pelkoineen ja
ahdistuskohtauksineen.. Hän kaipaa minua, ja on
nyt, pahasti myöhässä sanonut ensimmäistä kertaa
rakastavansa minua. En voinut muuta, kuin
tokaista sen olevan myöhäistä.
Älä jää roikkumaan tuollaiseen suhteeseen.
Tiedän, mitä ajattelet.. Meidät on luotu
toisillemme, emme edes halua olla muiden kanssa,
minä voin "pelastaa" tämän ihmisen ja opettaa
hänelle, mitä on todellinen rakkaus. Well, here's
news for u, sä et voi "uhrata" itseäsi
tuollaiseen suhteeseen, mikä ei liikahda suuntaan
eikä toiseen. USKO MUA, mä tiedän, mistä puhun!!!
Sitä elättelee koko ajan toiveita, että josko
tämä touhu kohta muuttuisi, mutta ei se muutu.
Ikävä kyllä. Jos se on jo noin pitkään muhinut
tossa tilassa, niin ei se siitä sen kummemmaksi
tule. Korkeintaan voi käydä niin, että sua
ruvetaan pitämään itsestään selvyytenä.. Mitä
ikinä tapahtuukin, tää tyyppi tietää, että sä
olet olemassa sitä varten.. Ja silloin ollaan
tosi heikoilla jäillä.
Riuhtaise itsesi irti nyt, kun sulla vielä on
kanttia siihen(?) !!!!!
Kaikkea hyvää!! =)
sun mies ei ilmeisesti ole ainoa joka välttää
sitoutumista! itse olen samanlainen ollut ja en
tiedä olenko vieläkin??? mut kyl se varmaan
joskus sit tulee selväksi et ootteko te yhes vai
ette!! mut tzemppiä teille!!! toivottaa rayman78