Mieheni on koko ajan jossain, käyttää huumeita ja rauottavia. Se ei pysty enää olemaan ilman mitään, mutta sen mielestä se on ihan ok. Jotenkin sellainen olo etten tunne sitä enää. Aina saa pelätä että onko jotain sattunut, tai missä mahtaa olla. Mulle on tullu ihan sellanen olo että oon sille nykysin vaan joku äiti joka huolehtii, enkä tyttöystävä. Me rakastetaan toisiamme todella paljon mutta asiat olis hyvin jos meillä olis jotain yhteistä. Nykyään on vaan hän, lääkkeet ja huumeet. Silti se sanoo että rakastaa todella paljon mua, mutku se ei näköjään enää osaa näyttää sitä. Meillä on ollu todella intohimonen suhde.Ja mä rakastan sitä edelleen, enkä halua erota. Nyt ollaan jouduttu oravanpyörään, jossa mä huolehdin ja sit ku sitä rupee ahistaa mun huolehtiminen, se alkaa salailemaan ja tekee ties mitä. Onko kellään ollut samankaltaista tarinaa? ootteko päässyt asioissa jotenkin eteenpäin? Voiko tästä tulla enää hyvää? Vinkkejä mitä mä voin tehdä? Jotain?
onko mieheni vain liian heikko tekemään elämässään käännettä
kaislamiina
10327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehdota miesystävällesi että hankkiutuu vieroitukseen.
Jos ei suostu sinne olisi niinkuin sitten loppuviimein jo vietävä - tiedän ei ole oikein pakottaa mutta jos muu ei auta.
Jos hänen reaktionsa on hyökkäävä esim. "pidätkö minua hulluna" tms - kerro hänelle että haluat vain hänen parastaan ja hankkisit apua siksi koska et halua menettää häntä.
"Hyvää ja onnellista" loppuelämää narkkarin kanssa!
-Paskasta röhönaurua-
Sä olet se mahdollistaja, ihan oikeasti lopeta tuo suhde, lähde pois ja pakota mies ryhdistäytymään
Jep, mies on keksinyt, mikä aloittajaan tepsii: hän saa tämän tuntemaan itsensä tarvituksi ja halutuksi... Pari rakkauden vakuutusta, niin aloittaja on valmis vaikka lipputankoon pers' edellä tämän itsekeskeisen narkkarin vuoksi.
Kaikkihan haluaa tuntea itsensä rakastetuksi, mutta onko tuo tosiaan kaiken vaivan väärtti?!
www.paihdelinkki.fi -palstalta saat parempaa vertaistukea kuin täältä. Yllä kirjoitettu pitää täysin paikkansa: sinä olet tällä hetkellä mahdollistaja eli se ihminen, joka tekee miehelle aineiden käytön mahdolliseksi.
Riippuvuutta ei kannata asettaa vastakkain rakkauden kanssa, siinä häviää aina. Se ei myöskään ole sairaus, mikä paranisi rakkaudella.
Mies pitää tutkia ADHD:n takia, se ajaa aikuisena hakemaan tuontyyppistä itselääkintää. Jos ei ole ADHD niin sitten ehkä jokin muu psyykenhäiriö, kuten epävakaa persoonallisuus. Näin luulen.
Pelasta itsesi ja sen jälkeen ota yhteys miehen lähisukulaisiin, pyydä toimittamaan mies hoitoon.
Lähde pois. Jos rakastaisit miestäsi oikeasti, et kykenisi jäämään katsomaan miehen tuhoutumista. Olet luultavasti intohimon takia riippuvainen miehestä, vaikka et aidosti rakastakaan. Eipä sen puoleen, jos mies rakastaisi sinua, huumeet eivät menisi sinun edelle.
On kuin mun näppikseltä aloittajan teksti. Noita samoja asioita pyöritän päässäni, järki sanoo että juokse mutta sydän pyytää jäämään. :(
Sydän ei aina tiedä, mikä on parhaaksi. Erosin itse joskus vastaavanlaisesta miehestä, rakastin paljon ja syvästi häntä. Ymmärsin lopulta, että olin hänen kanssaan, koska en uskonut itseni ansaitsevan parasta ja ansaitsevani olla jollekulle se ykkönen. Huumeet ovat aina ykkönen ja hyvällä onnella kuulut jonnekin top10:een.
Riuduin ja luulin, että en koskaan löydä ihmistä, jota rakastan yhtä paljon, mutta niin kuitenkin kävi. Tämä rakkaus ei ole mitään verrattuna siihen aiempaan. Tämä on sielujen harmoniaa.
Ei narkkeihin voi luottaa, kama pistää panettamaan vieraita ja sun terveys ja elämä heittää häränpyllyä hyysätessä jotain narkkipaskaa!