Te jotka olette vakuuttuneita siitä, että teillä ei koskaan puolisoa tai perhettä ole niin miten olette aikoneet järjestää raha-asianne sitä silmällä pitäen kun aika teistä jättää? Suostutteko mukisematta, että perintöjärjestyksessä seuraavana oleva joku lähisukulainen perii teidät vai meinaatteko tehdä testamentin jossa lahjoittate omaisuutenne jollekin taholle jolle sen haluatte lahjoittaa?
Itselläni tavoite on kuolla persaukisena mutta tuossa on se huono puoli, että jos ei itsaria aio tehdä niin se tarkka kuolinpäivä on hieman arvailujen varassa.
Itselläni tavoite on kuolla persaukisena mutta tuossa on se huono puoli, että jos ei itsaria aio tehdä niin se tarkka kuolinpäivä on hieman arvailujen varassa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
No itselläni osittain niin, että kirjani julkaistaan vasta kun kuolen. Uskon että pääsen taivaaseen ja tähden reunalta katson kaukoputkella miten ihmiset muistavat(kaan) minut. Haaveissani näen sen yhden tytön tulevan haudalleni ja puhuvan jotain siitä mitä kirjani hänelle kertoi. En kuule sitä. Siksi en halua lähteä vielä. Haluaako tämä tyttö minut nyt ja tänään, vai rakastaako olemattomia kummituksia.
Itsemurhaa olen koittanut jo seitsämän kertaa. Onneksi epäonnistuin. Sen jälkeen olen saanut vain miinusta ja dissaamista kaikesta mitä kirjoitan. Naisilta välittämistä ja pillua.
Itse en halua ikinä lapsia, koska menneet naiset on saanut sen verran vahinkoa aikaan. Ei siis lapsia omasta tahdostani.
Se mitä näet tai koet nyt, ei ole se kaikki. Valoa on, sinullekin.
Pistän kaiken menemään ja testamenttaan loput suomen mustalaisille, jos jää jotain.
Auto mennee paaliin jos mulla vielä sellainen sattuu silloin olemaan, jollen voita lotossa niin eipä kyllä kovin kummoisesti omaisuutta tule olemaan, asuntokin on vuokrattu. Eihän sitä tietysti tiedä josko elämä rupeaisi suosimaan joskus meikäläistäkin jolloin saattaisi omaisuutta ja rahaa karttuakin mutta nykyisellään perusduunissa raatamalla ei kyllä pääse rikastumaan muut kuin työnantaja ja verottaja.
Ei tällaisilla hommilla uskalla asuntovelkaakaan ottaa kun jatkuvasti uhkaillaan kaikenmaailman tutkimuksillakin että suurimmalla osalla työt tulee loppumaan piakkoin robotisoitumisen myötä ja jo nyt irtisanotaan porukkaa jokapuolella niin paljon että uskon asuntojen hintojen vielä romahtavan huimasti tässä maassa silkan ostovoiman romahtamisen vuoksi, asuntovelka kestää kauemmin kuin tulot / työpaikka eikä uutta työtä löydy robottien vuoksi jolloin loppuelämä menisi velkaloukossa josta ei ulos pääse.
Tai voihan olla että asuntojen hinnat eivät laske mutta ne asunnot mitkä eivät mene kaupaksi tai vuokralle tullaan romuttamaan.
Pahoin pelkään että joudun muuttamaan vielä jonain päivänä Suomesta johonkin elinkelpoisempaan maahan, tässä maassa järkevä normaalielämä on tulossa mahdottomaksi jollet ole kultalusikka suussa syntynyt rikkaaseen perheeseen.
Olen vasta 22 ja omaisuuteni mitataan jo nyt 5-numeroisena lukuna. Myöhemmin kun tulen perimään äitini nimissä olevan talon ja metsää, puhutaan sadoista tuhansista. Siihen vielä tuloistani säästettävät summat päälle niin kyllähän sen omaisuuden kohtaloa pitää miettiä.
Naimisiin en halua, enkä varmasti pääsisikään ja sama koskee myös lapsia. Kuten joku tuossa aiemmin sanoi, parasta olisi kuolla persaukisena, mutta sitä kun ei voi ennustaa tapahtuuko se 60-vuotiaana vai 100-vuotiaana.
Kaiken lisäksi minua vaivaa melkeinpä epätavallisen tarkka suhtautuminen raha-asioihin. Tunnen huonoa omatuntoa melkeinpä kaikesta mitä ostan ja haluaisin säästää aina vain enemmän. Toisaalta sekin turhauttaa kun ei tiedä että mitä varten säästää.
Uskottelen kai itselleni DarkFear-tyylisesti että ne parhaat nuoruusvuodet ovat vielä edessäpäin ja siirrän kaikkea aina tulevaisuuteen. Ja hyvähän se on olla tarkka ja varautua tulevaisuuteen, mutta en tiedä kuinka tervettä on esimerkiksi se että viime vuoden aikana kieltäydyin monesti kun kaverini kysyi että lähtisimmekö syömään. Perustelin sen itselleni että jos nyt elän säästeliäästi, voin 10 vuoden päästä hankkia vaikka avoauton tms. Itseni tuntien 10 vuoden päästä en ostakaan avoautoa, vaan hoen itselleni että jos nyt elän tarkasti, voin 10 vuoden päästä ostaa vaikka kesämökin tai tehdä jotain muuta. Noidankehä on valmis.
Sen verran joustin säästämisestäni että muutama viikko sitten hankin vanhan auton kunnostusprojektiksi. Senkin tein ihan vain siksi, että saisin jotain konkreettista tekemistä runsaalle vapaa-ajalleni. Tuskin siihen saa upotettua tonnia enempää, mutta silti minua kaduttaa sen hankinta toisinaan. Toisaalta se on kyllä halpa hinta siitä, että on edes jotain muuta tekemistä kuin notkua tällä palstalla lukemassa ahdistavia asioita.
Ei parikymppisen pidä ajatellakaan mitä omaisuudelle tapahtuu kun on kuollut. Se olisi täysin luonnotonta.
Sitten kun puhutaan yli 40-vuotiaista joilla kuolema on lähempänä ja jos tuossa iässä ei kumppania tai perhettä ole niin 99% todennäköisyydellä ei koskaan tule olemaankaan ja jotain omaisuuttakin on saattanut karttua niin sitä alkaa miettimään että kenelle ei ainakaan halua oman omaisuutensa päätyvän.
En oikein itsekään tiedä omaisuuteni määrää vaikka olen jo 25-vuotias. Luultavasti se mitataan vähän yli 6 numeroisena lukuna. Vanhempani on pimittänyt tätä tietoa minulta, koska ehkä pelkäävät että laittaisin kaikki heti sileäksi.
Tarkoitin tietenkin kaikkiaan yli 7 numeroisena lukuna, ajattelin ensin hieman väärin.
Jos tilanne olisi se, ettei kukaan sukulainen tai läheinen minua selkeästi olisi perimässä, pistäisin kai jossain vaiheessa kaiken menemään ja eläisin onnellisena hippinä viimeiset vuoteni.
Noh, en jää sukuni viimeiseksi, joten tämä skenaario ei toteudu, mutta mukava ajatusleikki.
Itse jään sukuni viimeiseksi jos en perusta perhettä ja tämä on fakta.
"Naimisiin en halua, enkä varmasti pääsisikään ja sama koskee myös lapsia. Kuten joku tuossa aiemmin sanoi, parasta olisi kuolla persaukisena, mutta sitä kun ei voi ennustaa tapahtuuko se 60-vuotiaana vai 100-vuotiaana."
Kantsii pistää kaikki sileeksi ja tappaa itsensä?
Olen sossupummi joten mitään omaisuutta ei ole eikä tule. Satasen läppäri, romusänky ja pöytä menköön vaikka kierrätyskeskukseen.
Taidan hieman kadehtia sinua.
Ei paljon kiinnosta.
Testamenttaan omaisuuteni,hyvälle ystävälleni JOS hän tajuaa,et hän on mielessäni joka päivä ja yö?Omaisuutta on kohtalaisesti ja sukulaiset jo osuutensa saaneet.
Minulla ei varmasti tule olemaan omaisuutta, kun kuolen. Mikäli yhteiskunnallinen kehitys ja hyvinvointivaltion purkaminen jatkuu nykytahtia ja pysyn hengissä vielä kymmeniä vuosia, poismenoni tulee tapahtumaan kodittomana katuojassa.
Ideaalitilanteessa valtio kuitenkin elättää minua loppuun asti sen verran, etten joudu luopumaan soittimistani ennen kuolemaani. Jos nämä ovat edelleen vanhana hallussani, testamenttaan ne nuorten bänditoiminnan tms. käyttöön sillä ehdolla, että vehkeet ovat tasapuolisesti kaikkien halukkaiden käytettävissä ja niitä ei käytetä mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen, ts. ettei kukaan saa instrumenteista suoraa tai välillistä taloudellista hyötyä.
Entä jos joku lupaava muusikon alku harjoittelee kuolemasi jälkeen niillä soittimillasi jossain kellarissa. SItten hänestä tulee sen ansioista joku paljon tienaava ja naisia kaatava tähtimuusikko. Sitten niistä on ollut hänelle paljonkin välillistä taloudellista hyötyä.
Juuri tämän takia neuvon kunnon vasemmistolaisia tuhoamaan kaiken omaisuutensa ennen kuolemaansa. Omaisuudessa on aina taloudellisen epätasa-arvon siemen.
Minun lapseton isoveljeni on jo tehnyt testamentin minun lapsille. Perivät, jos hänelle ei tule omia perillisiä.
Ihan ok systeemi.
Omaisuudellani tullaan tukemaan tyttöjen ympärileikkauksia.
Itse asiassa en edes tiedä kenelle omaisuuteni perintöjärjestyksen mukaan menee kuoltuani mutta voin sanoa suhteellisella varmuudella, että tuskin keidenkään välit menevät poikki minun jättämistäni rahoista kinastellessa. Sen verran vähän niitä tulee jäämään.
Tarkoitukseni on panna lopulta kaikki menemään ihan omin voimin. Yllätysten varalta tein kuitenkin jo toistakymmentä vuotta sitten testamentin, jossa jätän omaisuuteni ensisijaisesti vanhemmilleni ja yhdelle sisaruksistani ja lopulta tämän sisarukseni jälkeläisille. Näin pidän kahden ahneen ja häikäilemättömän ihmisen ja heidän mahdollisesti samankaltaisiksi kasvavien penikoidensa näpit erossa rahoistani.
Annan rahani Sveitsin valtiolle jos mulla on kuollessani jotain omaisuutta.
"Te jotka olette vakuuttuneita siitä, että teillä ei koskaan puolisoa tai perhettä ole niin"
Kuka nyt tollaisesta haluais olla vakuuttunut?
Jos toi on ensimmäinen ehto, ei koko kysymykseen voine vastata.
Kuka nyt on mistäkin vakuuttunut lienee henkilökohtainen kysymys. Kuitenkin kun ikää on päälle 40v niin joistakin asioista alkaa olla jo hyvin vakuuttunut.
"Testamenttaan omaisuuteni,hyvälle ystävälleni JOS hän tajuaa,et hän on mielessäni joka päivä ja yö?Omaisuutta on kohtalaisesti ja sukulaiset jo osuutensa saaneet. "
Minäkin voisin testamentata hyvälle ystävälle, mutta ilman ehtoja. Omaisuutta vaan ei oikein ole eikä varmaa jää mitään, mikä ketään kiinnostaisi.
Pidän ainakin siitä huolen, että minulta ei omaisuutta jää yhdellekkään saatanan lutkalle vahingossakaan.
Eliitti Eu:lle on testamentattu kaikkien suomalaisten omaisuus.