Eli tiedättekö omassa lähipiirissä henkilöä, joka olisi avioeron vuoksi päätynyt itsemurhaan? Avioero lisää itsemurhariskiä, toisaalta selitellään, että suuri osa toipuu parissa vuodessa. jos tiedätte itsemurhatapauksia, minkälaisesta tilanteesta on ollut kyse?
Avioerosta itsemurhaan
Synkkä taival
17736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tiedän, että ystäväni yritti itsemurhaa avioeron vuoksi. Puolison ilmoittaman avioero tuli ihan puskista ja tämä jätetty rakasti syvästi ja luuli, että ovat onnellisia. Tilanteeseen liittyi monen kuukauden henkistä väkivaltaa, kun toinen osapuoli valehteli, että ei ole kolmatta osapuolta kuvioissa ja manipuloi jätettyä. Häipyi vain toisen elämästä sen kummemmin selvittämättä tilannetta. Ystäväni ajautui syvälle suruun, jossa ei nähnyt enää mitään pois pääsyä. Onneksi itsemurha jäi yritykseksi, sillä kaikesta selviää. Niin hänkin. On oppinut elämään avioeronsa kanssa ja huomannut, että niin surkean ihmisen takia ei olisi kannattanut uhrata omaa elämäänsä.
Tämä on valtavan arka aihe, mutta uskon tarpeellinen keskusteltavaksi.
Olen saanut kokea itse mitä jo se että asia on käynyt mielessä vaikuttaa.
Läheiseni perheen elämä oli joutunut kriisiin ja hän ei todella tiennyt miten päästä tuosta tilanteesta eteenpäin.
Jälkeenpäin hän itse kertoi, kuinka oli ajatellut ajaa päin kalliota, mutta ei onneksi sitä tehnyt. En edes uskaltanut kysyä, olisiko lapsetkin vienyt mennessään.
Onneksi hän ei niin menetellyt, mutta jo kertomus jälkeenpäin on ainakin minulle tehnyt sen, että pelkään hänen puolestaan jatkuvasti. Asia on vienyt oman elämäni suuresti alaspäin, sillä mutkatonta ei hänen elämänsä ole ollut eron jälkeenkään ja kun mukaan kuuluu pieniä alaikäisiä lapsia on aivan hirvittävää ajatella mitä kaikkea vielä sattuu.
Nyt mukana on uusi ihminen, johon en voi luottaa hetkeäkään. Hän on hyvin ilkeä lapsille ja ketään muitakaan ei suvaitse lainkaan.
No tähän johtaa juuri se, että toinen on tarpeeksi väsynyt kaikkeen, silloin siihen niihin helposti työntyy aivan vääränlainen seura, kuten hänenkin kohdallaan on käynyt.
En jaksa uskoa pysyvyyteen, joten mihin sitten joudutaan, herääkö nämä entiset ajatukset uudelleen, miten voin estää tragedian.
Tässä tulee selvästi näkyviin se kuinka julmasti me ihmiset kohtelemme toisiamme.
Ainut mitä itse toivon on, että näkisin tämän läheiseni vapautuneena kohtaamaan kaikki ihmiset ja olevan onnellinen ihan lastensa kanssa.
Lapsilla ei ole ollut helppoa nähdä oman vanhemman sanoisin täydellinen järjettömyys, on selvitty hädin tuskin päivästä toiseen.
On ilmennyt kuinka ex-puoliso oli täysin jättänyt perheensä, hän ei huolehtinut yhtään mistään, liikkui omissa piireissään. Tämän tämä läheiseni piti vuositolkulla ainoastaan omana tietonaan, jokainen voi arvata että tuollainen hylkääminen jättää jälkensä, tuskin niin vahvaa ihmistä on olemassakaan joka ei vanhingottuisi .
Valitettavaa on että hänkin törmäsi vielä pahempaan luuseriin, joka nyt vuorostaan vahingoittaa häntä ja lapsia henkisesti.
Haavoitettu, keinoton ihminen ajautunut narsistin haaviin? Niin rakas kuin tämä läheisesi onkin sinulle, eniten pitää huolehtia lapsista. Ota vaikka puoliväkisin lapsia luoksesi silloin tällöin "toipumislomalle", käytte vaikka eläintarhassa tai ulkona retkellä tms. Jos lasten henkinen vointi ei ole hyvä, älä epäröi kertoa lastensuojeluun näkemästäsi ja kuulemastasi. Aikuiset voivat rimpuilla kestämättömissä tilanteissa vuosikausia, mutta lasten kasvu ja kehitys on tässä ja nyt. He tarvitsevat eniten tukea ja pysyvyyttä. Joskus pois vanhemmalta sijoittaminen on parasta mitä lasten hyväksi on tehtävissä.
Itsemurha on ikävä asia.
Avioero lisää itsemurhariskiä, mutta tällöin olisi hyvä miettiä, miksi ihmisen oma elämänhallinta on näin heikoissa kantimissa?
Kokisin pelottavana olla ikäänkuin toisen ihmisen elämää kannatteleva tukipilari, liian raskas taakka, sille tukipilarina olevalle ihmiselle asetetaan.
Itsemurha voi olla myös kiristyskeino.
Keta itsarin tehnyt kiristää?
Ero voi olla yksi aikuiselämän suurimpia kriisejä. Jossain eron vaiheessa ihminen voi hukata koko elämän tarkoituksen ja silloin voi tulla mieleen itsemurha-ajatuksia.Itse hakeuduin pian eron jälkeen eroseminaariin, jossa kuulin, että jopa 3/4 eronneista saattaa ajatella itsemurhaa. Se ajatus onneksi vain harvoin jää kuitenkaan mieleen pesimään. Tärkeintä mielestäni olisi ymmärtää hakea apua eikä jäädä noihin ajatuksiin. Onneksi on olemassa monia keinoja, minua auttoi eroseminaari, joten voin suositella sitä omasta kokemuksesta.
Sanamuoto virhe, eli tarkoittaa itsemurhalla uhkailua voidaan käyttää myös kiristyskeinona saada puoliso pysymään avioliitossa.
Meidän eron tullessa ja exän muutettua pois. Exä aloitti sisarelleen kertomukset kuinka tekee itsarin. Tätä jatkui ja juttu muuttui kerta kerralta verisemmäksi ja kauheammaksi. Siskonsa ei enään edes nukkunut, kun pelkäsi mitä veli-kulta tekee. Laitoin hälle sitten viesti, että kaksikymmentä vuotta on exä tätä peliä pelannut ja kertaakaan ei ole edes yrittänyt, joten nukuppa rauhassa. Tilanne rauhoittui muutaman kuukauden jälkeen.
Tällä uhkailulla on helppo toista taluttaa ja kiusata. Itse olen jo niin immuuni näille puheille, että viimeisen kerran kun uhkasi neuvoin jopa missä naru on. Exä kun ei koskaan mitään löytänyt, joten ajattelin auttaa etsimisessä. Ei kuulemma tarvinnut narua. Tämä on kiusaamista törkeimmästä päästä.
kiristävä eksä, itsari oli yksi keino muiden joukossac
Kyllä itsarilla kiristävä uhkailee muutoinkin, hän todella voi pitää piinassaan vuosikausia.
Katsoin asiaa vierestä vuosikausia, sillä veljeni teki tämän kiristystempun vanhemmilleni, sai näin taloudellista etuutta ja vanha äiti passasi voimiensa äärirajoille.
Kun huomasi, että me muut näimme tuon kiristyksen, uhkaili eri tavoin, jopa öisin hiiviskeli pihoissamme ilkeyttä tekemässä.
Matkaan tarttui nainen, joka vain yllytti lisää.
No vanhemmat ovat jo manan majoilla ja turvassa tuolta kaikelta, kuitenkin ehtivät jakaa omaisuutta kiristäjälle niin, että asuu kuin palatsissa ja sisaruksiaan ei millään tavoin halua tavata tai muistaa.
Eli kiristäminen ja lyöminen jatkuvat nyt toisten välinpitämättömyydellä.
Tämä sai vielä paljon karmeampia tapoja tuhota sisaruksiaan, mutta niistä en voi kirjoittaa.
Voin sanoa, että emme koskaan voi unohtaa sitä, miten kamalasti vanhempanne pelkäsivät, kärsivät ja miten muut sisarukset alistettiin olemaan kuin "kusi sukassa" hiljaa.
Surullista kuulla. Toivottavasti saatte voimaa ja tukea toisistanne. Muista, että maallinen mammona ja palatsi ei ole yhtään niin tärkeää kuin se, että ympärillä on ihmisiä joista välittää, ja jotka välittävät.
Itse yrittäneenä voin sanoa, että silloin oli tuskan määrä niin suuri, että en nähnyt minkäänlaista ulospääsyä tilanteestani. Iskin nyrkillä seiniin, purin tuskaa monella tavalla,revin hiuksiani. Eikä mikään tuonut lohtua, fyysinen kipu ei voinut korvata henkistä tuskaani. Joten tein sen. Kuitenkin ennen tajunnan sammumista tuli huoli lapsesta ja soitin äidilleni. Se oli minun pelastus.
En halunnut lapsen löytävän minua elottomana. Jos olisin ollut yksin niin en ehkä olisi tässä kirjoittamassa tarinaani. Olisi jäänyt uusi rakkauskin kokematta. Nyt ihan hävettää, että saatoinkin olla niin maassa itseni ja elämäni kanssa.
Minulla on kaksi tuttua paria joissa on mies tehnyt tuon ratkaisun. Miehet eivät ehkä ajattele lapsia vaan ainoastaan omaa tuskaansa.
Olen nähnyt minkälaisen tuskan tuo teko aiheuttaa toisille, etenkin lapsille. Herkässä iässä oleva laspi saa elinikäisen trauman vanhemman itsemurhasta.
Itsemurha on väärä ja julma tapa kostaa sillä se satuttaa eniten viattomia.
Ystäväni yritti. Hyvä ettei onnistunut, mutta järkyttävintä on, että hänen ex muija veläkin kiusaa häntä.
Poliisille tulee ilmoittaa vainoamisesta, sehän on nykyään kriminalisoitu. Auta ystävääsi tässä. Viette tekstiviestejä näytettäväksi mahdollisimman monta, ja rikosilmoitus vainoamisesta.
On surullista viedä asiat noin pitkälle..mikä ihmisillä on?
Anna päättää päivänsä rauhassa, netistä löytyy ohjeita hakusanalla "suicide"
Hei sinulle Synkkä taival!
Kysymyksessäsi tuot esiin, miten kova kriisi avioero voi olla ja miten kokonaisvaltaisesti se saattaa aiheuttaa umpikujaan ajautumisen tunteen.
Avioerot kuten me ihmisetkin olemme erilaisia. Jokainen käsittelee kriisinsä omalla tavallaan. Siitä selviytymiseen vaikuttaa muun muassa se, miten on selvinnyt aikaisemmista koettelemuksistaan. Myös elämänvoima ennen kriisiä vaikuttaa uudesta kriisistä toipumiseen. Ero pakottaa ihmisen myös miettimään sitä, mihin hän voi itse vaikuttaa ja toisaalta, mihin ei voi. Eroprosessissa usein myös mietitään oman lapsuudenkodin tunneilmastoja.
Avioeronkin aikana on usein viisasta käydä ajatuksiaan läpi ammattimaisen keskusteluavun turvin. On olemassa paljon yksityisiä, maksullisia perheterapeutteja joiden vastaanotolle voi hakeutua.
Kirkko tarjoaa perheneuvontaa useimmilla paikkakunnilla maksutta. Maksuttomuudesta johtuen joillain paikoin voi olla jonoja. Tässä linkissä yhteystiedot keskuksiin.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI
Myös erilaiset vertaistukiryhmät, joita järjestetään monilla paikkakunnilla, on todettu tehokkaaksi tavaksi saada tukea ja päästä erosta kohti omaa, itsenäistä elämää.
Rohkaisevin terveisin diakoni Meiju