Lukekaa Kurpan kolumni 1.2. LK:sta,

Luoettu on. Eihän siinä ole mitään utta, ennen tietämätöntä. Varsinkaan meille, joilla ei ole ne väärän väriset lasit silmillä. Näinhän se on ollut jo pitkään ja tulee aina olemaankin, kun "suhteet" pitää säilyttää.

En tuota Kurppaa kovin hehkuta, eihän siinä tosiaankaan ollut mitään uutta!

Ennemmin jänkäkurppaa kuin joukokurppaa.

Lymnocryptes minimus

Heimo: Kurpat – Scolopacidae
Yleiskuvaus: Pieni ja lyhytnokkainen kurppalaji (nokka vain hieman päätä pidempi). Päälaki tumma, selässä selvät pitkät keltaiset pitkittäisjuovat.
Koko: Pituus 18–20 cm, siipien kärkiväli 33–36 cm, paino 50–85 g.
Pesä: Korsilla ja lehdillä vuorattu syvennys vetisessä saraikossa.
Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 4 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 24 vrk. Poikasten lentokyvyn kehittymisen aikamäärä tuntematon. Poikaset pesäpakoisia, etsivät itse ravintonsa jo hyvin pieninä.
Esiintyminen: Pesimälintuna aukkoisesti Pohjois-Suomen vetisillä soilla, eteläisempiä pesimäalueita Kainuu, Suomenselkä ja Pohjanmaan keskiosat. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 10.000–15.000 paria.
Muutto: Syysmuutto syys–marraskuussa, paluu huhti–toukokuussa. Talvialueet Länsi-Euroopassa ja Välimeren maissa. Talvehtii satunnaisesti Suomessakin. Muuttoaikoina luottaa hyvään suojaväriinsä viimeiseen asti ja nousee lentoon vasta ’jalan alta’.
Ravinto: Selkärangattomat eläimet ja kasvien osat.
Ääni: Lentoääni sähähtävä ”tsät”. Soidinääni muistuttaa hevosen kavionkopsetta puusillalla.

Jänkäkurppa muistuttaa puvultaan taivaanvuohta, mutta on sitä huomattavasti pienempi ja lyhytnokkaisempi. Jänkäkurpan pää on voimakkaasti kuvioitu: leveähkö valkoinen silmäkulmanjuova, tumma puolikuun muotoinen alue silmän alla, tumma juova silmän ja nokan välillä (ohjas) sekä tumma päälaki. Selkäpuolen paras tuntomerkki on leveät kellertävät pitkittäisjuovat. Selässä ja hartioilla on vihreätä metallinkiiltoa. Pyrstö on lyhyt, suippokärkinen ja vailla valkoista. Koivet ovat kellanvihreät tai lyijyn harmaat. Nokka on mustakärkisesti kellertävä ja silmän värikalvo tummanruskea.

Vrt.

Lapinkansus minimum


Heimo: Ihmiskurpat – Socialsapiens
Yleiskuvaus: Pieni ja pyylevä kurppalaji (nokka vain hieman kikkeliä pidempi). Päälaki kalju, selässä selvät pitkät poikittaiset makkarat. Vihaa markkoja ja rakastaa euroja.
Koko: Pituus 160–175 cm, käsien kärkiväli 133–156 cm, paino 89–125 kg.
Pesä: valokuvilla ja sanomalehdillä vuorattu syvennys vetisessä loukossa.
Pesiminen: Munii jatkuvasti. Molemmat hautoo määrättömästi, haudonta-aika jatkuva. Poikasten lentokyvyn kehittymisen aikamäärä tuntematon. Poikaset pesään kakkaavia, etsivät ravintonsa toisten taskuista jo hyvin pieninä.
Esiintyminen: Pesii aukkoisesti Pohjois-Suomen lehtitaloissa, eteläisempiä pesimäalueita Kainuu, Suomenselkä ja Pohjanmaan keskiosat, Etelä-suomi sekä Viron rannikko. Suomen pesimäkannaksi arvioitu muutamaa paria.
Muutto: Eksyy usein. Talvialueet Länsi-Euroopassa ja Välimeren maissa. Talvehtii satunnaisesti Suomessakin. Muuttoaikoina luottaa hyvään suojaväriinsä viimeiseen asti ja lähtee pakoon vasta ’jalan alta’.
Ravinto: Selkärangattomat eläimet ja kasvien osat sekä eurot.
Ääni: Sähähtävä ”tsätraappi sekä kumpujenyööö”. Soidinääni muistuttaa hevosen pierua puusillalla.

Kurppa muistuttaa puvultaan normitoimittajaa, mutta on sitä huomattavasti pienempi ja lyhytnokkaisempi. Kurpan pää on voimakkaasti kuvioitu: leveähkö valkoinen silmäkulmanryppy, tumma puolikuun muotoinen pussi silmän alla, punainen juova silmän ja nokan välillä (ohjas) sekä kalju päälaki. Selkäpuolen paras tuntomerkki on leveät makkarat. Selässä ja hartioilla on harmaata hilsettä. Pyrstö on lyhyt, paksu ja vailla valkoista. Koivet ovat kellanvihreät tai lyijyn harmaat. Nokka on sinipunainen ja silmän värikalvo vetisenpunertava.

Itteään täällä kehuu.