Itse olen 17, poikaystävä 19. Viime vuoden syksyllä mies muutti kaupunkiini mun takia. Jätti ystävänsä ja perheensä sinne 400 km päähän. Muuton jälkeen ruvennut tosiaan v*tuttamaan poikaystävän touhu, mutta näinä päivinä v*tutus on ollut erittäin korkeella. Silloin syksyllä kun muutti tänne, nukkui vain kaikki päivät ja mä katsoin vierestä. Ei olla koskaan tehty mitään ihanaa ja romanttista, vaikka mulle aina kaikkea lupailee. Tässä tammikuussa lähti sitten inttiin, joten nukkumista ei ainakaan tartte enää katsoa. En koskaan saa häneltä mitään. En siis tarkoita että lahjoja on pakko saada, mutta siis on se aika vituttavaa kun itse ostan esim. joululahjaksi huntin kengät ja mä en saa mitään lahjaksi. Synttärilahjaakaan en saanut pari viikkoa sitten. Olen monta kertaa sanonut, että ois ihanaa jos saisin joskus edes kukkia, mutta eeeei mitään toivoa. Kun hän tulee intistä lomille, hän sikailee kämppänsä (hän asuu yksin, minä vanhempieni kanssa) ihan täysin ja sitten makoillaan siinä 20 neliöisessä läävässä koko vklp, koska herra ei jaksa lähteä ulos.Monta kertaa olen sanonut, että en jaksa tulla käymään, koska eihän me tehdä mitään muuta kun pannaan ja makoillaan. Aina tullut hirveitä lupailuja että joooo mennään syömään hienoon ravintolaan ja ostan sulle jotain pientä lahjaksi. Ei kuitenkaan ole koskaan pitänyt lupauksia. Kaiken päälle, mä oon se joka hänen kämppänsä aina lomailujen jälkeen siivoo, että pääsee puhtaaseen kämppään seuraavalla lomalla. Riidatkin on aina siitä, kun MÄ teen jotain väärin (usein en omasta mielestäni ole toiminut mitenkään väärin). Oon ollut oikeesti maailman ihanin, rakastanut ja tehnyt hänelle kaiken. Ostanut vaikka mitä ihanaa ja kivaa. Kyllä hän mua rakastaa, mutta en kestä tota käytöstä enää. En ole tästä hänelle sen kummemmin maininnut. Eroakin olen vähä väliä miettinyt. En kuitenkaan uskalla jättää, sillä hän on ensimmäinen poikaystäväni ja koska muutti tänne mun takia. Ainiin unohdin mainita, että hän usein myös sanoo, että on tehnyt kaiken mun eteen kun vielä muutti mun kaupunkiin ja sentakia mun pitäs tehdä hänelle kaikki mitä nyt teen. On myös per*eestä aina kuulla kun ystävät, joiden miehet on myös intissä, saa vaikka mitä romanttisia yllätyksiä miehiltä kun ne tulee lomille.
Poikaystävän käytös v*tuttaa
Epätoivoinenn
5234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noo just... Vai että on tehnyt kaiken eteesi, kun on muuttanut samalle paikkakunnalle... No ei häntä siihen varmaan pakotettu!?
Ikävää, että kohdallesi on sattunut tuollainen nurkissa notkuva elämän vapaamatkustaja, joka kuvittelee, että parisuhde sitä, että katteettomilla lupauksilla pidetään toisesta kiinni ian kaiken. Hän rakastaa sinua, mutta omalla tavallaan. Rakastaa sitä, miten pidät hänen kämppänsä siistinä, järkkäilet yllätyksiä, ostat lahjoja ja annat seksiä aina kun hän sitä haluaa. Hulluhan hän olisi, jollei pitäisi tuollaisesta tyttöystävästä kiinni!
Mutta eikös nyt, kun hän on armeijassa, olisi tuumaamisen paikka? Alkaako suhde kehittyä tuosta pojan osalta yhtään aikuisempaan suuntaan vai aikooko jatkossakin levätä laakereillaan todeten, että no hän on "hommansa" tehnyt, kun muutti samaan kaupunkiin..?
Suoraan sanottuna - ja sen varmasti itsekin tiedät - ei kovin ruusuiselta kuulosta parisuhteenne nykytila..! Entäs, jos antaisit jätkän kämpän olla siivoamatta ja järkkäisit itsellesi muuta tekemistä, kun hän tulee lomalle seuraavan kerran? Näyttäisit, että olet kyllästynyt katteettomiin lupauksiin ja menet omia menojasi, jossei toisesta ole panostamaan yhteiseen aikaanne ?
Sinun pitää miettiä, että tuotako haluat. ET tosiaan ole tilivelvollinen ja rakastava parisuhde ei ole kaupankäyntiä.
Aloita siitä, että jätät sen kämpän SIIVOAMATTA Ja lahjukset ostamatta!
Sinun velvollisuus ei ole siivota sotkupytyn jälkiä, eikä elättää luuseria. Siitä loukosta (elättäjän roolista) itsesi vielä löydät, jos jatkat tuohon malliin.
Eikä tuollainen hyväksikäyttösuhde mitään rakkautta jätkän puolelta ole.
Olette kaikki aivan oikeassa. Ajattelin, että puhun asiasta hänen kanssaan, kun tulee ens viikonloppuna lomille taas. Jos ei ymmärrä ja jatkaa samaa mallia, pakko tehdä sit jotain radikaalimpaa. Voitteko auttaa, että miten mä voisin asiasta alkaa puhumaan? En ole valittaja ihmisiä, pidän aina kaiken sisälläni viimeseen asti, joten en todellakaan hallitse tämmöisiä tilanteita...
Ap
Tosi vaikeaa neuvoa, miten aloittaisit... Itse varmaankin käyttäisin kliseistä aloitusta "olen tässä ajatellut...." tai "meidän pitää nyt puhua"...
Kerrot samat asiat kuin mitä tässä olet kirjoittanut ja kerrot, ettet jaksa enää samaan malliin. Että et ole mikään itsestään selvä siivoaja ja lahja- tai seksiautomaatti. Ja että kaverin pitää miettiä omalta osaltaan jotain korjausliikettä tilanteeseen, mikäli haluaa suhteen jatkuvan.