Tämä kirjoitus on ylistys, mielestäni tämän hetken kovimalle rock bändille, Black Label Societylle, ja sitä luotsaavalle kitaristi nerolle Zakk Wyldelle. Wylde on onnistunut yhdistämään, erinomaisella tavalla raskaan rockin ja metallin melodiseen ja lähes instrumentaaliseen klassiseen rockiin. Tämä luo bändille modernin soundin, missä on kaunis vivahdus 70-luvun klassista heavyä.
BLC:n levyillä on loistava soundi maailma. Kitarasoundit ja efektit ovat huoliteltuja, totta kai. Sovitukset on tehty ajatuksella ja tyylitaidolla. Basso on tykki eikä ikävää, rock musiikille tyypillistä ongelmaa, keskiäänien puuroutumista tapahdu.
1919 Eternal, The Blessed Hellride ja Stronger Than Death ovat levyjä joihin jokaisen raskaan musiikin ystävän tulisi tutustua.
1919 Etermaliin verrattuna uusin levy Hangover Music Vol. VI saatta tuntua yllättävältä. Onhan se erittäin rauhallinen ja seesteinen "tunnelmia maalaileva". Se ei kuitenkaan ole Wyldelle mikään tyylillisesti uusi juttu, Wylden ensimmäinen soolo levy, Book of Shadows, on hyvin samansuuntainen, hiukan akustisempi ja soundeiltaan "kevyempi".
Mitä lavakarismaan tulee...luokittelisin Zakk Wylden rock'n roll eläimeksi. Siinä on nykyisin sen näköinen mies, kenelle ei kukaan kapakassa ala vittuilemaan. Velvet Revolveri ja Metallicakin (loistavia bändejä molemmat) tuntuvat pullapojilta, kun katsoo Black Label Societyn live DVD:n Boozed, Broozed & Broken Boned. Tyttöystäväni luonnehti sitä tummaksi, raskaaksi, sekä pelottavan kiihottavaksi. http://www.play.com/play247.asp?searchtype=r2title&searchstring=black label society&page=search&Go.x=18&Go.y=13
Black label society on tutustumisen arvoinen, jollet jostain syystä ole siihen vielä perehtynyt. 1919 Eternal, suosittelen lämpimästi. Yksinkertaiseti parasta mitä on tarjolla, raskasta, melodista, tarttuvaa, taidokkaita ja helevetin tyylitajuisia muusikoita!!! Orgasmista kuuneltavaa raskaaseen rockiin viehtyneille korville....Zakk Wylde's Black label society.
Rock'n roll eläin itse...
http://www.zakk-wylde.net/
Bändin kotisivusto...
http://www.blacklabelsociety.net/
BLC:n levyillä on loistava soundi maailma. Kitarasoundit ja efektit ovat huoliteltuja, totta kai. Sovitukset on tehty ajatuksella ja tyylitaidolla. Basso on tykki eikä ikävää, rock musiikille tyypillistä ongelmaa, keskiäänien puuroutumista tapahdu.
1919 Eternal, The Blessed Hellride ja Stronger Than Death ovat levyjä joihin jokaisen raskaan musiikin ystävän tulisi tutustua.
1919 Etermaliin verrattuna uusin levy Hangover Music Vol. VI saatta tuntua yllättävältä. Onhan se erittäin rauhallinen ja seesteinen "tunnelmia maalaileva". Se ei kuitenkaan ole Wyldelle mikään tyylillisesti uusi juttu, Wylden ensimmäinen soolo levy, Book of Shadows, on hyvin samansuuntainen, hiukan akustisempi ja soundeiltaan "kevyempi".
Mitä lavakarismaan tulee...luokittelisin Zakk Wylden rock'n roll eläimeksi. Siinä on nykyisin sen näköinen mies, kenelle ei kukaan kapakassa ala vittuilemaan. Velvet Revolveri ja Metallicakin (loistavia bändejä molemmat) tuntuvat pullapojilta, kun katsoo Black Label Societyn live DVD:n Boozed, Broozed & Broken Boned. Tyttöystäväni luonnehti sitä tummaksi, raskaaksi, sekä pelottavan kiihottavaksi. http://www.play.com/play247.asp?searchtype=r2title&searchstring=black label society&page=search&Go.x=18&Go.y=13
Black label society on tutustumisen arvoinen, jollet jostain syystä ole siihen vielä perehtynyt. 1919 Eternal, suosittelen lämpimästi. Yksinkertaiseti parasta mitä on tarjolla, raskasta, melodista, tarttuvaa, taidokkaita ja helevetin tyylitajuisia muusikoita!!! Orgasmista kuuneltavaa raskaaseen rockiin viehtyneille korville....Zakk Wylde's Black label society.
Rock'n roll eläin itse...
http://www.zakk-wylde.net/
Bändin kotisivusto...
http://www.blacklabelsociety.net/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen suunnilleen samoilla linjoilla mielipiteittesi kanssa, tosin Wylden ensimmäinen soololevy taitaapi olla Pride & Glory-bändinsä samanniminen levy. Sääli ettei sillä levyllä soittanut basisti James LoMenzo (öhm, muistinkohan nimen oikein...) ole Black Label Societyssä, äijä on nimittäin melkoinen mestari.
Kannttais varmaan pommittaa vaikkapa provinssirockin järjestäjiä BLC toiveilla. Eix niillä nytten oo jo alkanut ens kesän bändien metsästys.
Aattelin että provinssi saattais olla juuri se oikea festari saamaan tuon bändin suomeen.
Täytyy tosiaan yhtyä ensimmäiseen kirjoittajaan, mutta muistuttaa myös, että herra Wylden ensimmäinen soololevy Pride & Glory on (ainakin allekirjoittaneen mielestä) parahin levytyksensä. Mies on aivan mielettömässä vedossa, ja varsinkin jälkeenpäin ehkä liikaa Ozzystä vaikutteita saanut lauluääni nostaa karvat pystyyn joka punaniskalta. Soittimeen aloitusraita tahi vaikka Machine Gun Man ja Les Paul huutaa leipää!
Mikäs siinä, mies Provinssiin, mutta otsikon mukaan mielummin Tuskaan. Sinne sopii joukkoon. Saatana.
...se on eikä mikään kitaristinero.
Raiskas aikanaan Ozzyn vanhat klassikotkin niin ettei meikäläinenkään toivu siitä ikinä!!
kuunnelkaapas vaikka Live at Budokan, joka jeesuksen väliin pitää soittaa se viuviu viuviuuu...
Eli tyylitajuton PASKA!!
Ai raiskannut Ozzyn ??
No sehän on tapahtunut jo hyvin kauan sitten, onhan Wylde ollut Ozzyn kitaristi...about 20-vuotta!!
Wylde on myös toiminut säveltäjänä useimmissa Ozzyn biiseissä ja luonut Ozzyn musiikille tyypillisen soundimaailman.
Randy Rhoads, Ritchie Blackmore, Steve Vai, Yngwie Malmsteen, Michael Schenker, Eddie Van Halen, Joe Satriani, Ritchie Sambora, Tommy Iommi, Slash, Agnus Young, Jimi Hendrix... vain muutamia mainitakseni.
Kaikki noista on parempia ja tyylitajuisempia kuin joku Zakk Wylde -niminen mitättömyys.
Stevie Vai ja Yngwie Malmsteen tekevät saakelin tylsää ja pitkäveteistä musaa. Van Halen oli joskus kauan sitten hyvä...mutta viimeiset 20 vuotta täysin pilipali bändi, ei kykyä uudistua menestyksekkäästi.
Tommy Iommin jalanjälkiähän tuo Wylde on kulkenut, ja Sabbathin vaikutus kuuluu voimakkaasti Black Label Societyssä.
BLC on hiton rankka bändi ja parasta rockia mitä nykyään on tarjolla.
Zakk Wylde on hyvä kitaristi jolla tyylitajua mutta ei häntä voi vielä mitenkään verrata esimerkiksi Ritchie Blackmoreen.
Black Label Society on hyvää "äijäheviä".
Lähinnä Wylde on sellainen perus amerikkalainen idiooti juntti, jolla on liian suuri suu (eikä ole edes yhtä hupaisa kuin P.Anselmo)...Tuon jälkeen voi sanoa, että kyllä se kitaraa osaa soittaa, tyylitajusta taas voi olla montaa mieltä. Book of Shadows, Sonic Brew ja Stronger Than Death on hyviä levyjä, loput voi sitten melkein unohtaa.