Vihaan äitiäni koska...

Kuulostaaa tutulta, mutta lohdutukseksi kaikille voin sanoa, että olivatpa vanhempanne millaisia hyvänsä, niin kenelläkään ne eivät ole niin saatanan_idioottia_ja omituisen pahantahtoista_paskasakkia kuin minulla. Tajuavat väärin kaikki asiat. Ovat kumpikin oman sukunsa idiootein kouluttamaton juntti_paska. Siis tasan JOKA.JUMALAN,PERSEKARVAN.he tajuavat väärin. Ja ovat lisäksi pirullisia, ilkeitä, väkivaltaisia, paskamaisia tolloja. En tule suremaan YHTÄÄN, jos he joskus kuolevat.

" Ja olen kohta kolmekymppinen väärän ammatinvalinnan tehnyt yksinäinen & köyhä nainen.Että kiitos vaan mutsi ja sen miesystävä!"

Njoo. Kyllähän se kotitausta tietysti vaikuttaa, mutta et sinä voi kaikesta äitiäsi ja hänen naisystäväänsä syyttää. Sinä olet ollut jo pitkän aikaa ihan aikuinen nainen, joka tekee itse omat valintansa. Jos olet tyytymätön johonkin niin asiat eivät muutu äitiäsi haukkumalla, vaan tekemällä ihan itse asioille jotain.

Ei nyt mennyt ihan meikäläisen jakelukeskukseen tuo vuodatuksesi!

Osa varmaan on ihan nappiin aiheellista, osa on sellaista, joka ei hetkessä avaudu.
Jos äitisi olisi minun äitini, niin ajattelisin näin:

Number one)
Esimerkiksi se, että äitisi soittaa sinulle 3-5 kertaa viikossa, eikä hänellä ole asiaa.
No, kellä on aina niin asiaa, kun soittaa jollekin?
Soitatko itse todellakin jollekin VAIN asiasta? Ei siis koskaan turhia tekstareita, hömppäsoittoja, vaan asiapitoinen asia?
Jos äiti soittaa kolme kertaa viikossa, niin onko se muka useasti?
Ehkä äiti vain haluaa tietää, että olet suurinpiirtein hengissä.

2) Kuinka mummin voinnista kertominen voi olla paha asia? Onhan hän sinun mummusi sentään! Ja sairas kaiken hyväksi. Mene katsomaan tätä sairasta mummuasi, niin äitisi ei tarvitse hänestä niin sitten tiedottaa.

3) Äiti siis tyylitön? Oletko varma, että on tyylitön... oletko muodin asiantuntija?

4) Äiti lässyttää tekohempeällä äänellä?
No, ehkä hän yrittää peittää epävarmuuttaan äitinä, ja haluaa sinun tuntevan itsesi rakkaaksi lapsekseen.

5) Äiti haukkuu ulkonäköään peilin edessä? Syvä myötätuntoni hänelle, toivottavasti hän saa sinulta rohkaisevaa palautetta, että itsevarmuus kasvaisi ja uskaltaisi pukeutua väreihin.

6) Jos äitin heittäisi herjaa ja väittäisi suunnittelemien talojen kaatuvan, niin sanoisin sen olevankin tarkoitus. Osallistuisin vitsikisaan. Tosin äitisi ei tässä todellakaan mielestäni suhtautunut sinuun kivasti.
Tuo taas, ettei hän voi auttaa matematiikassa, niin ei kai se hänen vikansa ole, ettei hänellä ole matemaattista osaamista ja älyä.

7) Äitisi on neuvonut sinua olemaan kohtelias muita kohtaan. Se ON hieno neuvo, jota voi noudattaa jokainen.

8) Äitisi pelko autoja kohtaan ei varmaankaan ole estänyt sinua etenemistä uralla ja vastuullisesta asemasta.

9) Äitiä tietenkin voi syyttää väärästä ammatinvalinnasta. Mutta mitä hyötyä on syyttelystä? Ei se tuo mitään muuta kuin pahan mielen kaikille.

Äitisi on mitätöivää tyyppiä, varmaankin narsistinen tai ainakin vähintäänkin huonoa vaikutusta sinulle koska saat hänestä tuollaista ahdistusta.

Sanoisin vain: Usko itseesi. Ota reilusti etäisyyttä äitiisi.

Älä vastaa puheluihin ja ole kertomatta mistään asioistasi, juttele niitä näitä, silloin hän ei voi arvostella etkä vahingossa usko hänen sanomisiaan ja mitätöi itseäsi vahingossa.

Hän todennäköisesti tekee osan asioista siinä uskossa että yrittää auttaa tai suojella sinua, hän ei usko mahdollisuuksiisi vaikka sinulla on niitä. Kaikilla on niitä!!!

Voit tulla arkkitehdiksi jos haluat. Tiedän, itselläni kävi sama oman äitini kanssa, hänkin varoitti etten onnistuisi ja oli varma etten saisi mitään järkevää aikaan vaikka valmistuisinkin.

Olen nyt selättänyt tämän pessimistin ennustukset ja elän omaa elämääni.

Tsemppiä!

Todella surullista luettavaa.

Oletko koskaan ajatellut, että äitisi on myös ihminen? Että hänellä on myös tunteet, että hänellä on myös menneisyys? Että hän on kasvanut tietynlaisessa ympäristössä?

Vaikka kuinka meille sitä paskaa syötetään ja valetta, että vanhemmat ovat aina siellä ja tukemassa, ei se ole totta. Meidän vanhemmat ovat ihmisiä, he tekevät virheitä, he eivät ole täydellisiä.

Äitisi omaa varmaankin hyvin huonon itsetunnon, itsetunnon joka on tullut joko omilta vanhemmiltaan opittuna tai huonosta menneisyydestä. Ei hän sitä tahallaan tee, se on vain osa häntä.

Syytät vanhempiasi elämänlaadustasi, mutta kai ymmärrät, että myös äitisi voi olla tuollainen oman äitinsä takia? Luonteenpiirteet usein periytyy äidiltä lapselle tai kasvatut tavatat periytyvät.

Se on ihmisestä kiinni, osaako sen kierteen mikä kasvatuksesta tulee katkaista, vai jatkaako samaa rataa.