Jumala

Jep, minä suunnitelin neroudessani itselleni ihanan diabeteksen, keliakian, köyhyyden, ADH;den, gastreobaresin muuta ja muuta kivaa lisäsnä, mm. vakvana(eläköitymiseni syy) masennuksen itselleni elämän ihanaksi uraksi ihan vain siksi että opin kärsimään?
Kävin juuri tänään kuulemassa munuaislääkäriltäni("jonka tietty jo sielun suunnitelmastani aavistin" siitä että olen jo munuaisvaurio asteikolla vakavammassa ryhmässä(munuaisiarvo 368) ja että dialyysi odottaa.
Keskusteltiin vaihtoehdoista, siitä käynkö 3X8 tuntia sairaalassa veren konepuhdistuksessa, vai huuhtelenko itse kotona vatsaan sijoitetun letkun kautta 4xpäivässä 2 litraa kerralla/n.1h sokeriliuoksella elimistöstä n 25%;sesti myrkyt pois?

Lisä-bonuksena silmäni operoidaan säännöllisesti, menen ylihuomenna toisen silmän kaihileukkausen valmistavaan tapaamiseen, toinen leikattiinkin jo suurella nautinnolla silmänpohjia mydöen 2007.

Nyt en muista juuri mitä muuta helvetillistä huolta olen kaiken muun paskan lisäksi itselleni järjestänyt,,kai jonkun mulkun hakkaamaan minut kadulla.

ps. ai niin lapseni kärsii mm. sokeritaudista, yksi adhd;sta erikoiskoulussa jne jne

haistakaa paska kirjoitti:

Jep, minä suunnitelin neroudessani itselleni ihanan diabeteksen, keliakian, köyhyyden, ADH;den, gastreobaresin muuta ja muuta kivaa lisäsnä, mm. vakvana(eläköitymiseni syy) masennuksen itselleni elämän ihanaksi uraksi ihan vain siksi että opin kärsimään?
Kävin juuri tänään kuulemassa munuaislääkäriltäni("jonka tietty jo sielun suunnitelmastani aavistin" siitä että olen jo munuaisvaurio asteikolla vakavammassa ryhmässä(munuaisiarvo 368) ja että dialyysi odottaa.
Keskusteltiin vaihtoehdoista, siitä käynkö 3X8 tuntia sairaalassa veren konepuhdistuksessa, vai huuhtelenko itse kotona vatsaan sijoitetun letkun kautta 4xpäivässä 2 litraa kerralla/n.1h sokeriliuoksella elimistöstä n 25%;sesti myrkyt pois?

Lisä-bonuksena silmäni operoidaan säännöllisesti, menen ylihuomenna toisen silmän kaihileukkausen valmistavaan tapaamiseen, toinen leikattiinkin jo suurella nautinnolla silmänpohjia mydöen 2007.

Nyt en muista juuri mitä muuta helvetillistä huolta olen kaiken muun paskan lisäksi itselleni järjestänyt,,kai jonkun mulkun hakkaamaan minut kadulla.

ps. ai niin lapseni kärsii mm. sokeritaudista, yksi adhd;sta erikoiskoulussa jne jne

Lue lisää

Tuolla asenteellasi vedät puoleesi tuota samaa pascaa myös seuraavaan elämääsi oppiaksesi jotain tärkeää sielullesi, jotain sellaista mitä et ole selvästikään vielä tajunnut. Tämä on vain toteamus, ei ennuste, sillä jokainen päivä, mitä sinulla on vielä jäljellä tässä elämässä, antaa sinulle mandollisuuden muuttua asenteiltasi elämän, olemisen ja kokemisen suhteen. Kohtaamisesi vaikeuksien suhteen (ovat yleensä karmallisia syitä).
Tänne ei synnytä oppiaksemme kärsimään, vaan kärsimys on meille kaikkein lyhyin tie oppia jotain erittäin tärkeää ikuiselle sielullemme (ovat yleensä rakkauden ja anteeksiannon oppiläksyjä), jotta se pääsisi 'ylös kuopastaan' johon se on tavallaan 'juuttunut'.

haistakaa paska kirjoitti:

Jep, minä suunnitelin neroudessani itselleni ihanan diabeteksen, keliakian, köyhyyden, ADH;den, gastreobaresin muuta ja muuta kivaa lisäsnä, mm. vakvana(eläköitymiseni syy) masennuksen itselleni elämän ihanaksi uraksi ihan vain siksi että opin kärsimään?
Kävin juuri tänään kuulemassa munuaislääkäriltäni("jonka tietty jo sielun suunnitelmastani aavistin" siitä että olen jo munuaisvaurio asteikolla vakavammassa ryhmässä(munuaisiarvo 368) ja että dialyysi odottaa.
Keskusteltiin vaihtoehdoista, siitä käynkö 3X8 tuntia sairaalassa veren konepuhdistuksessa, vai huuhtelenko itse kotona vatsaan sijoitetun letkun kautta 4xpäivässä 2 litraa kerralla/n.1h sokeriliuoksella elimistöstä n 25%;sesti myrkyt pois?

Lisä-bonuksena silmäni operoidaan säännöllisesti, menen ylihuomenna toisen silmän kaihileukkausen valmistavaan tapaamiseen, toinen leikattiinkin jo suurella nautinnolla silmänpohjia mydöen 2007.

Nyt en muista juuri mitä muuta helvetillistä huolta olen kaiken muun paskan lisäksi itselleni järjestänyt,,kai jonkun mulkun hakkaamaan minut kadulla.

ps. ai niin lapseni kärsii mm. sokeritaudista, yksi adhd;sta erikoiskoulussa jne jne

Lue lisää

'haistakaa paska'

Fyysisen evoluution käsitämme ja omaksumme, koska siitä puhutaan, tutkitaan julkisesti.
Tämä nyt aloittamani yrittää kertoa henkisen evoluution kehityskulusta, sikäli vaikeaa, koska ns.virallinen tutkimus ei puolla tätä ja siten ei myöskään missään opeteta tämän alueen asioita.

haistakaa paska kirjoitti:

Jep, minä suunnitelin neroudessani itselleni ihanan diabeteksen, keliakian, köyhyyden, ADH;den, gastreobaresin muuta ja muuta kivaa lisäsnä, mm. vakvana(eläköitymiseni syy) masennuksen itselleni elämän ihanaksi uraksi ihan vain siksi että opin kärsimään?
Kävin juuri tänään kuulemassa munuaislääkäriltäni("jonka tietty jo sielun suunnitelmastani aavistin" siitä että olen jo munuaisvaurio asteikolla vakavammassa ryhmässä(munuaisiarvo 368) ja että dialyysi odottaa.
Keskusteltiin vaihtoehdoista, siitä käynkö 3X8 tuntia sairaalassa veren konepuhdistuksessa, vai huuhtelenko itse kotona vatsaan sijoitetun letkun kautta 4xpäivässä 2 litraa kerralla/n.1h sokeriliuoksella elimistöstä n 25%;sesti myrkyt pois?

Lisä-bonuksena silmäni operoidaan säännöllisesti, menen ylihuomenna toisen silmän kaihileukkausen valmistavaan tapaamiseen, toinen leikattiinkin jo suurella nautinnolla silmänpohjia mydöen 2007.

Nyt en muista juuri mitä muuta helvetillistä huolta olen kaiken muun paskan lisäksi itselleni järjestänyt,,kai jonkun mulkun hakkaamaan minut kadulla.

ps. ai niin lapseni kärsii mm. sokeritaudista, yksi adhd;sta erikoiskoulussa jne jne

Lue lisää

haistakaa paska sinulle vastaukseksi...

En pysty vastaamaan miksi minulle ei nousut vihaa ja katkeruutta mieleeni silloin kun itselläni oli "seinä edessä" eikä minkäänlaista valoa olut näkyvissä. Kuitenkin oli jotakin koska siitä on jo kymmeniä vuosia.
Eräs ystäväni sanoi että ne vaikeudet oli minulla siksi koska "elämä tiesi" että minä kestän ne.
Ketään ulkopuolista en pysty vaikeuksistani syyttämään. Sen vuoksi sanon että ELÄMÄ ON.
Jonkun kautta vain on nuokin tapahtumat tarpeellista nähdä koska näin näyttää olevan.

Miksi on kokemus elämästä? on vielä vastausta vailla?

Jos palataan vähän syvemmälle?

Kysymyksissäsi on kaksi oletusta takana: jatkuvuus ja syyn-seurauksen laki.

Puutun vain kommentoimalla tuohon ensimmäiseen.

Jotta olisi jotain jatkuvaa, se voi olla vain mahdollista jos ihmisellä on jokin henkinen ydin- sielu. Mietitäänpä sitä? Ensinnäkin siitä puhutaan kirjoissa ja meillä on oma oletus siitä, että jonkinlainen henkinen rakenne meissä täytyy olla, koska se tuntuu järkevältä ja hyvältä Mutta jos pistetään nuo sivuun, unohdetaan kirjat ja omat tuntemukset hetkeksi? Puhutaan asiasta ilman olettamuksia?

Onko meillä sielu?

Jotta sielu olisi ikuinen, sen on oltava ajaton. Siis oltava syntymän ja kuoleman ulkopuolella, ajan ulkopuolella, tilan ulkopuolella, eikö totta?

Mutta miksi huolehtia sitten siitä? Jos se on ajaton ja ikuinen, se ei ole ajasta riippuvainen. Jos se ei ole ajasta riippuvainen, se ei voi olla jatkuva, se on aina nyt. Se ei ole meidän kontrollissa, se on riippumaton eilisestä ja huomisesta.

Jotta jokin on jatkuva, sen on oltava aina aikaan sidottua, muutoin se ei voisi kehittyä ja muuttua. Tuollainen asia ei siis voi olla ajaton ja ikuinen. Eikä siis henkistä lainkaan, jos henkisyys kerran on ajatonta ja ikuista. Joten sielu mistä nyt puhutaan, ei ole sielu lainkaan. Se on pelkkä idea, toive tai ajatus jatkuvuudesta. Se on jotain mihin tarraudutaan, koska emme halua luopua olemassaolostamme. Haluamme jatkua.

Miksi jatkuvuus on niin tärkeää? Mikä se on, joka jatkuu tässä elämässä, joka päivä? Muistot? Kokemukset?

Minä? Minun muistot, kokemukset, tunteet, ajatteluni? Minun perheeni, minun työni,minun ideani, minun uskomukseni? Eikö se ole juuri tuo, ajatus minästä, jatkuva kokemus siitä, että jokin kokee tätä maailmaa. Ja kun kokemus tuosta minästä on uhattuna, fyysisesti tai psykologisesti, niin koemme pelkoa tuntemattomasta -kuolemasta. Mehän emme varsinaisesti edes tiedä mikä kuolema on, joten tosiasiassa pelkäämme menettävämme sen minkä tunnemme. Ja koska emme halua menettää sitä, niin laajennamme oman kokemuksemme minästä ja luomme ideoita jälleensyntymistä ja jumaluuksista. Niiden täytyy olla ikuisia, toisin kuin me, sillä vain silloin ne turvaavat minun jatkuvuuteni. Yhdistyn jumalaan, synnyn uudelleen, siirryn toiseen tasoon, parempana ihmisenä jatkan jossain muualla jne.

Eli jos haluaisimme tietää onko sielua lainkaan olemassa, meidän pitäisi ensin ratkaista itsessämme koko jatkuvuuden ajattelun ongelma? Kuka tai mikä on se, joka jatkuu? Onko se ikuinen vai rajallinen? Onko sitäkään ylipäätään olemassa? Kuka tai mikä minä olen? Ja ilman uusia olettamuksia vaan ihan puhtaasti omana kokemuksena tässä hetkessä, todellisena kokemuksena eikä ajatusten ja teorioiden kautta.

hellin63 kirjoitti:

haistakaa paska sinulle vastaukseksi...

En pysty vastaamaan miksi minulle ei nousut vihaa ja katkeruutta mieleeni silloin kun itselläni oli "seinä edessä" eikä minkäänlaista valoa olut näkyvissä. Kuitenkin oli jotakin koska siitä on jo kymmeniä vuosia.
Eräs ystäväni sanoi että ne vaikeudet oli minulla siksi koska "elämä tiesi" että minä kestän ne.
Ketään ulkopuolista en pysty vaikeuksistani syyttämään. Sen vuoksi sanon että ELÄMÄ ON.
Jonkun kautta vain on nuokin tapahtumat tarpeellista nähdä koska näin näyttää olevan.

Miksi on kokemus elämästä? on vielä vastausta vailla?

Lue lisää

"Miksi on kokemus elämästä? on vielä vastausta vailla? "

Tuo on vähän kuin sokea mies kysyisi: "Mikä on valo?" Voit antaa minkä tahansa vastauksen, mutta sokea ei silti tiedä mikä se on. Mutta jos sokean näkö parantuu, hän ei koskaan kysy sitä enää. Se on hänelle samantien selvää.

Jos elämä on väline jonkin muun saavuttamiseksi, niin tuo kysymys on tärkeä. Jos elämä on tarkoitus itsessään, niin koko kysymys on merkityksetön.

Sarcisson kirjoitti:

Jos palataan vähän syvemmälle?

Kysymyksissäsi on kaksi oletusta takana: jatkuvuus ja syyn-seurauksen laki.

Puutun vain kommentoimalla tuohon ensimmäiseen.

Jotta olisi jotain jatkuvaa, se voi olla vain mahdollista jos ihmisellä on jokin henkinen ydin- sielu. Mietitäänpä sitä? Ensinnäkin siitä puhutaan kirjoissa ja meillä on oma oletus siitä, että jonkinlainen henkinen rakenne meissä täytyy olla, koska se tuntuu järkevältä ja hyvältä Mutta jos pistetään nuo sivuun, unohdetaan kirjat ja omat tuntemukset hetkeksi? Puhutaan asiasta ilman olettamuksia?

Onko meillä sielu?

Jotta sielu olisi ikuinen, sen on oltava ajaton. Siis oltava syntymän ja kuoleman ulkopuolella, ajan ulkopuolella, tilan ulkopuolella, eikö totta?

Mutta miksi huolehtia sitten siitä? Jos se on ajaton ja ikuinen, se ei ole ajasta riippuvainen. Jos se ei ole ajasta riippuvainen, se ei voi olla jatkuva, se on aina nyt. Se ei ole meidän kontrollissa, se on riippumaton eilisestä ja huomisesta.

Jotta jokin on jatkuva, sen on oltava aina aikaan sidottua, muutoin se ei voisi kehittyä ja muuttua. Tuollainen asia ei siis voi olla ajaton ja ikuinen. Eikä siis henkistä lainkaan, jos henkisyys kerran on ajatonta ja ikuista. Joten sielu mistä nyt puhutaan, ei ole sielu lainkaan. Se on pelkkä idea, toive tai ajatus jatkuvuudesta. Se on jotain mihin tarraudutaan, koska emme halua luopua olemassaolostamme. Haluamme jatkua.

Miksi jatkuvuus on niin tärkeää? Mikä se on, joka jatkuu tässä elämässä, joka päivä? Muistot? Kokemukset?

Minä? Minun muistot, kokemukset, tunteet, ajatteluni? Minun perheeni, minun työni,minun ideani, minun uskomukseni? Eikö se ole juuri tuo, ajatus minästä, jatkuva kokemus siitä, että jokin kokee tätä maailmaa. Ja kun kokemus tuosta minästä on uhattuna, fyysisesti tai psykologisesti, niin koemme pelkoa tuntemattomasta -kuolemasta. Mehän emme varsinaisesti edes tiedä mikä kuolema on, joten tosiasiassa pelkäämme menettävämme sen minkä tunnemme. Ja koska emme halua menettää sitä, niin laajennamme oman kokemuksemme minästä ja luomme ideoita jälleensyntymistä ja jumaluuksista. Niiden täytyy olla ikuisia, toisin kuin me, sillä vain silloin ne turvaavat minun jatkuvuuteni. Yhdistyn jumalaan, synnyn uudelleen, siirryn toiseen tasoon, parempana ihmisenä jatkan jossain muualla jne.

Eli jos haluaisimme tietää onko sielua lainkaan olemassa, meidän pitäisi ensin ratkaista itsessämme koko jatkuvuuden ajattelun ongelma? Kuka tai mikä on se, joka jatkuu? Onko se ikuinen vai rajallinen? Onko sitäkään ylipäätään olemassa? Kuka tai mikä minä olen? Ja ilman uusia olettamuksia vaan ihan puhtaasti omana kokemuksena tässä hetkessä, todellisena kokemuksena eikä ajatusten ja teorioiden kautta.

Lue lisää

Hups, miten älykästä pohdintaa!

Sielu on yksilön kokemusmaailma aineellisen maailman (luomakunnan) puolella. Sielusta on luettavissa yksilön historia tästä hetkestä siihen hetkeen, kun tämä sai alkunsa. Sielu on ainetta - hienoainetta - , tieteemme termein lausuttuna; pimeää ainetta. Yksilön sielu ei ole ikuinen, koska se on ainetta ja Hengen maailmassa, siis luomakunnan ulkopuolella, ei ole mitään ainetta. Sielun jatkuvuus kehollistumasta toiseen on toteutettu keinotekoisesti, sirulla. Sirutettu sielu on ikuinen vain aineellisen maailman puolella. Siruttomat sielut (paljon avaruuskansoissa) elävät vain yhden hyvinkin pitkän elämän, mutta sitten heitä ei enää ole missään. Heidän hankkimansa tieto siirtyy "oppipoikien" kautta eteenpäin.

Fysiikan lakien mukaan näkyvällä aineella täytyy olla vastike - vastavoima - jossakin. Se on antimaailmassa - rinnakkaismaailmassa -, toisessa aikakehyksessä. Niinkuin on näkyvässä maailmassa elektroni (-) niin on sen vierellä antimaailmassa positroni ( ), joka tasapainottaa voimat.

Fyysisellä keholla on vastineensa; antimateriakeho, jota kutsutaan henkikehoksi. Tähän antikehoon on kiinnittynyt sielumme; tunnekeho, älykeho ja muistikeho eli akaasia. Samoin antikehoon on kiinnittynyt sydänkeskuksemme, joka ei sisällä ainetta vaan on puhdasta Henkeä, yksilöllinen "enkeliolemuksemme" pienoiskoossa. Antikehomme kiinnitetään fyysiseen kehoomme eetterikeholla. Fyysinen-, eetteri- ja antikehomme sekä sielumme ovat kaikki samassa värähtelytaajuudessa.

Kuoleman hetkellä eetterikeho "vedetään" välistä pois, jolloin fyysinen- ja antikeho joutuvat erilleen. Eetterikeho seisoo kolme vuorokautta ruumiin pääpuolessa (vanhakansa tiesi tämän) ja haihtuu sitten kollektiiviseen eetterikenttään. Antikeho sielu sydänkeskus siirtyvät antimaailman taivastasoille tai Jahven taivasten valtakuntaan (kristinuskoiset). Mitään tasokohotusta taajuuksissa ei tapahdu kuoleman hetkellä vaan värähtelytaajuus on sama kuin yksilöllä tällä puolella, aikakehys vaan muuttuu.

Jälleensyntymässä antikeho ei jatka vaan jää yksilölliseksi ilmaisuksi tuosta elämästä henki(anti)maailman puolelle taajuutensa säilyttäen. Kun sopiva uusi kehopari löytyy, niin sielu ja sydänkeskus kiinnittyvät siihen. Kaikki olennot ovat kehityksen alaisia ja tuo kehitys rekisteröityy sieluun; jalostumisena ja laajentumisena, ja edelleen lopulta sydänkeskukseen, joka on pudas, aineeton, ikuinen, yksilöllinen Henkiolemus. Sielun tallentamassa kehityksessä puhutaan ennemminkin henkisestä evoluutiosta, mutta on myös fyysinen evoluutio (geeniperimä) ja sen informaatio tallentuu meidän antikehoihimme, joten jossain vaiheessa Henki kerää myös kaikkien ilmaisujensa informaation Itseensä.

Tarkkis kirjoitti:

Hups, miten älykästä pohdintaa!

Sielu on yksilön kokemusmaailma aineellisen maailman (luomakunnan) puolella. Sielusta on luettavissa yksilön historia tästä hetkestä siihen hetkeen, kun tämä sai alkunsa. Sielu on ainetta - hienoainetta - , tieteemme termein lausuttuna; pimeää ainetta. Yksilön sielu ei ole ikuinen, koska se on ainetta ja Hengen maailmassa, siis luomakunnan ulkopuolella, ei ole mitään ainetta. Sielun jatkuvuus kehollistumasta toiseen on toteutettu keinotekoisesti, sirulla. Sirutettu sielu on ikuinen vain aineellisen maailman puolella. Siruttomat sielut (paljon avaruuskansoissa) elävät vain yhden hyvinkin pitkän elämän, mutta sitten heitä ei enää ole missään. Heidän hankkimansa tieto siirtyy "oppipoikien" kautta eteenpäin.

Fysiikan lakien mukaan näkyvällä aineella täytyy olla vastike - vastavoima - jossakin. Se on antimaailmassa - rinnakkaismaailmassa -, toisessa aikakehyksessä. Niinkuin on näkyvässä maailmassa elektroni (-) niin on sen vierellä antimaailmassa positroni ( ), joka tasapainottaa voimat.

Fyysisellä keholla on vastineensa; antimateriakeho, jota kutsutaan henkikehoksi. Tähän antikehoon on kiinnittynyt sielumme; tunnekeho, älykeho ja muistikeho eli akaasia. Samoin antikehoon on kiinnittynyt sydänkeskuksemme, joka ei sisällä ainetta vaan on puhdasta Henkeä, yksilöllinen "enkeliolemuksemme" pienoiskoossa. Antikehomme kiinnitetään fyysiseen kehoomme eetterikeholla. Fyysinen-, eetteri- ja antikehomme sekä sielumme ovat kaikki samassa värähtelytaajuudessa.

Kuoleman hetkellä eetterikeho "vedetään" välistä pois, jolloin fyysinen- ja antikeho joutuvat erilleen. Eetterikeho seisoo kolme vuorokautta ruumiin pääpuolessa (vanhakansa tiesi tämän) ja haihtuu sitten kollektiiviseen eetterikenttään. Antikeho sielu sydänkeskus siirtyvät antimaailman taivastasoille tai Jahven taivasten valtakuntaan (kristinuskoiset). Mitään tasokohotusta taajuuksissa ei tapahdu kuoleman hetkellä vaan värähtelytaajuus on sama kuin yksilöllä tällä puolella, aikakehys vaan muuttuu.

Jälleensyntymässä antikeho ei jatka vaan jää yksilölliseksi ilmaisuksi tuosta elämästä henki(anti)maailman puolelle taajuutensa säilyttäen. Kun sopiva uusi kehopari löytyy, niin sielu ja sydänkeskus kiinnittyvät siihen. Kaikki olennot ovat kehityksen alaisia ja tuo kehitys rekisteröityy sieluun; jalostumisena ja laajentumisena, ja edelleen lopulta sydänkeskukseen, joka on pudas, aineeton, ikuinen, yksilöllinen Henkiolemus. Sielun tallentamassa kehityksessä puhutaan ennemminkin henkisestä evoluutiosta, mutta on myös fyysinen evoluutio (geeniperimä) ja sen informaatio tallentuu meidän antikehoihimme, joten jossain vaiheessa Henki kerää myös kaikkien ilmaisujensa informaation Itseensä.

Lue lisää

Ja tämän pystyy todistamaan tai kokemaan käytännössä -miten? Vai onko tämä vain yksi teoria lisää?

Tarkkis kirjoitti:

Hups, miten älykästä pohdintaa!

Sielu on yksilön kokemusmaailma aineellisen maailman (luomakunnan) puolella. Sielusta on luettavissa yksilön historia tästä hetkestä siihen hetkeen, kun tämä sai alkunsa. Sielu on ainetta - hienoainetta - , tieteemme termein lausuttuna; pimeää ainetta. Yksilön sielu ei ole ikuinen, koska se on ainetta ja Hengen maailmassa, siis luomakunnan ulkopuolella, ei ole mitään ainetta. Sielun jatkuvuus kehollistumasta toiseen on toteutettu keinotekoisesti, sirulla. Sirutettu sielu on ikuinen vain aineellisen maailman puolella. Siruttomat sielut (paljon avaruuskansoissa) elävät vain yhden hyvinkin pitkän elämän, mutta sitten heitä ei enää ole missään. Heidän hankkimansa tieto siirtyy "oppipoikien" kautta eteenpäin.

Fysiikan lakien mukaan näkyvällä aineella täytyy olla vastike - vastavoima - jossakin. Se on antimaailmassa - rinnakkaismaailmassa -, toisessa aikakehyksessä. Niinkuin on näkyvässä maailmassa elektroni (-) niin on sen vierellä antimaailmassa positroni ( ), joka tasapainottaa voimat.

Fyysisellä keholla on vastineensa; antimateriakeho, jota kutsutaan henkikehoksi. Tähän antikehoon on kiinnittynyt sielumme; tunnekeho, älykeho ja muistikeho eli akaasia. Samoin antikehoon on kiinnittynyt sydänkeskuksemme, joka ei sisällä ainetta vaan on puhdasta Henkeä, yksilöllinen "enkeliolemuksemme" pienoiskoossa. Antikehomme kiinnitetään fyysiseen kehoomme eetterikeholla. Fyysinen-, eetteri- ja antikehomme sekä sielumme ovat kaikki samassa värähtelytaajuudessa.

Kuoleman hetkellä eetterikeho "vedetään" välistä pois, jolloin fyysinen- ja antikeho joutuvat erilleen. Eetterikeho seisoo kolme vuorokautta ruumiin pääpuolessa (vanhakansa tiesi tämän) ja haihtuu sitten kollektiiviseen eetterikenttään. Antikeho sielu sydänkeskus siirtyvät antimaailman taivastasoille tai Jahven taivasten valtakuntaan (kristinuskoiset). Mitään tasokohotusta taajuuksissa ei tapahdu kuoleman hetkellä vaan värähtelytaajuus on sama kuin yksilöllä tällä puolella, aikakehys vaan muuttuu.

Jälleensyntymässä antikeho ei jatka vaan jää yksilölliseksi ilmaisuksi tuosta elämästä henki(anti)maailman puolelle taajuutensa säilyttäen. Kun sopiva uusi kehopari löytyy, niin sielu ja sydänkeskus kiinnittyvät siihen. Kaikki olennot ovat kehityksen alaisia ja tuo kehitys rekisteröityy sieluun; jalostumisena ja laajentumisena, ja edelleen lopulta sydänkeskukseen, joka on pudas, aineeton, ikuinen, yksilöllinen Henkiolemus. Sielun tallentamassa kehityksessä puhutaan ennemminkin henkisestä evoluutiosta, mutta on myös fyysinen evoluutio (geeniperimä) ja sen informaatio tallentuu meidän antikehoihimme, joten jossain vaiheessa Henki kerää myös kaikkien ilmaisujensa informaation Itseensä.

Lue lisää

Vai onko tämä vain yksi teoria lisää?

Voin myös ajatella että Tarkkiksen esitys on totta hänelle itselleen. Esitys on hänen kokemuksensa jatkuvuudesta. Ei huonompi eikä parempi kuin muutkaan. Meillä vain on jollaintavoin sisään rakentunut uskomus syystä ja seurauksesta.

Vakavasti kyseenalaistan ajatukseen että ensin on syy jonka havaitsen. Tällaisesta seurauksena on sekasorto. Ensin on kysyttävä näenkö oikein?

Siis pitäisi nähdä havaitsijan virheellinen päätelmä. Havainto on oikein mutta johtopäätös väärä.

Joten tarkkiksen sanoessa " Yhdistyn jumalaan, synnyn uudelleen, siirryn toiseen tasoon, parempana ihmisenä jatkan jossain muualla jne."
Itse sanoisin että olen joka hetki kiinteä osa jumaluutta, mutta noista virheellisistä syy ja syyllisyys uskomuksista johtuen koen "elämää" ja "erillisyyttä" Teen vääriä johtopäätöksiä. Kun näen "rikollisen" pitäisi nähdä apua pyytävä ihminen. Kun näen ihmeellisen mielipiteen kuvittelen tietäväni oikean mielipiteen, jne...

Sarcisson kirjoitti:

Ja tämän pystyy todistamaan tai kokemaan käytännössä -miten? Vai onko tämä vain yksi teoria lisää?

Tämä on puhtaasti oman tietopankkini tuotosta, jota olen kerryttänyt olemalla myös ihminen. Jos resonoit tuon tiedon kanssa, niin tiedät, että se on totta. Jos olet eri tahdissa tuon tiedon taajuuden (energialatauksen) kanssa, niin et voi koskaan tietää, että onko se totta vai vaan yksi teoria lisää.

Tarkkis kirjoitti:

Tämä on puhtaasti oman tietopankkini tuotosta, jota olen kerryttänyt olemalla myös ihminen. Jos resonoit tuon tiedon kanssa, niin tiedät, että se on totta. Jos olet eri tahdissa tuon tiedon taajuuden (energialatauksen) kanssa, niin et voi koskaan tietää, että onko se totta vai vaan yksi teoria lisää.

Lue lisää

Näppärä keino kiertää vastaus, nostan hattua. Kerrotko vielä miten pääsen käytännössä tahtiin tuon tiedon taajuuden kanssa, että voin itse myöskin todeta saman asian?

hellin63 kirjoitti:

Vai onko tämä vain yksi teoria lisää?

Voin myös ajatella että Tarkkiksen esitys on totta hänelle itselleen. Esitys on hänen kokemuksensa jatkuvuudesta. Ei huonompi eikä parempi kuin muutkaan. Meillä vain on jollaintavoin sisään rakentunut uskomus syystä ja seurauksesta.

Vakavasti kyseenalaistan ajatukseen että ensin on syy jonka havaitsen. Tällaisesta seurauksena on sekasorto. Ensin on kysyttävä näenkö oikein?

Siis pitäisi nähdä havaitsijan virheellinen päätelmä. Havainto on oikein mutta johtopäätös väärä.

Joten tarkkiksen sanoessa " Yhdistyn jumalaan, synnyn uudelleen, siirryn toiseen tasoon, parempana ihmisenä jatkan jossain muualla jne."
Itse sanoisin että olen joka hetki kiinteä osa jumaluutta, mutta noista virheellisistä syy ja syyllisyys uskomuksista johtuen koen "elämää" ja "erillisyyttä" Teen vääriä johtopäätöksiä. Kun näen "rikollisen" pitäisi nähdä apua pyytävä ihminen. Kun näen ihmeellisen mielipiteen kuvittelen tietäväni oikean mielipiteen, jne...

Lue lisää

Ovatko syy ja seuraus kaksi eri asiaa, vai ovat ne saman asian eri puolia?

Eikö seurauksesta tule aina automaattisesti syy? Onko jokin hetki, jossa syy on erillään ja seuraus erillään?
Ovatko ne lopulta kuitenkin sama asia, sillä eikö syystä tule seuraus ja puolestaan seurauksesta tulee seuraavan asian syy. Eikö samalla hetkellä kun on syy, ole siis jo olemassa seuraus? Se voi vaatia aikaa toteutuakseen, mutta se syntyy samalla hetkellä -se on jo olemassa.

Eikö aikajänne niiden välissä olekin silloin illuusio? Siellä missä on syy, on jo seuraus. Siellä missä on seuraus, on jo syy. Jos käytän sinun termiäsi NYT, niin huomaatko mitä se tarkoittaa? Me olemme tottuneet ajattelemaan, em. Sielusta, että ajan myötä kehitymme joksikin. Olen tänään jotain ja huomenna olenkin jotain parempaa. Minun on opittava jotain, minun on kehityttävä joksikin. Muutos tarvitsee aina aikaa. Mutta jos syy ja seuraus ovat NYT, niin koko ajan illuusio välistä häviää. Jos oivallan, että syy ja seuraus ovat samassa hetkessä, syvällisesti, niin molemmat katoavat. Jos syytä ei ole, ei ole myöskään seurausta.

Jos olen kateellinen NYT, niin päätös oppia ei-kateelliseksi, vaatii aina aikaa. Mutta jos näen kateellisuuden syyn juuri NYT, niin minussa tapahtuu samantien muutos sen ymmärryksen kautta. Olen saanut itseni kiinni “rysän päältä”. Päätös tulla ei-kateelliseksi on vain tapa paeta sitä tosiseikkaa, että olen kateellinen. En halua olla kateellinen, joten teen päätöksen olla joskus tulevaisuudessa jotain muuta. Ja samalla paukautan itseni kahtia. On se, joka on NYT kateellinen ja se, joka tulevaisuudessa ei ole kateellinen.

Syyn ymmärtäminen NYT on se ratkaisu, mutta se ei vaadi lainkaan ajallista kehittymistä mihinkään suuntaan. Eikö tuo ajallinen erottelu olekin se illuusio, joka johtaa väärään johtopäätökseen? Ja eivätkö kaikki filosofiat, uskonnot ja teoriat perustu juuri tuohon johtopäätökseen. Siihen, että meidän on ajan myötä opittava tai koettava jotain, jotta päädymme johonkin parempaan. Mutta jos on vain sanojesi mukaan NYT, niin mitään tuollaista psykologista evoluutiota ei ole lainkaan olemassa?

Sarcisson kirjoitti:

Ovatko syy ja seuraus kaksi eri asiaa, vai ovat ne saman asian eri puolia?

Eikö seurauksesta tule aina automaattisesti syy? Onko jokin hetki, jossa syy on erillään ja seuraus erillään?
Ovatko ne lopulta kuitenkin sama asia, sillä eikö syystä tule seuraus ja puolestaan seurauksesta tulee seuraavan asian syy. Eikö samalla hetkellä kun on syy, ole siis jo olemassa seuraus? Se voi vaatia aikaa toteutuakseen, mutta se syntyy samalla hetkellä -se on jo olemassa.

Eikö aikajänne niiden välissä olekin silloin illuusio? Siellä missä on syy, on jo seuraus. Siellä missä on seuraus, on jo syy. Jos käytän sinun termiäsi NYT, niin huomaatko mitä se tarkoittaa? Me olemme tottuneet ajattelemaan, em. Sielusta, että ajan myötä kehitymme joksikin. Olen tänään jotain ja huomenna olenkin jotain parempaa. Minun on opittava jotain, minun on kehityttävä joksikin. Muutos tarvitsee aina aikaa. Mutta jos syy ja seuraus ovat NYT, niin koko ajan illuusio välistä häviää. Jos oivallan, että syy ja seuraus ovat samassa hetkessä, syvällisesti, niin molemmat katoavat. Jos syytä ei ole, ei ole myöskään seurausta.

Jos olen kateellinen NYT, niin päätös oppia ei-kateelliseksi, vaatii aina aikaa. Mutta jos näen kateellisuuden syyn juuri NYT, niin minussa tapahtuu samantien muutos sen ymmärryksen kautta. Olen saanut itseni kiinni “rysän päältä”. Päätös tulla ei-kateelliseksi on vain tapa paeta sitä tosiseikkaa, että olen kateellinen. En halua olla kateellinen, joten teen päätöksen olla joskus tulevaisuudessa jotain muuta. Ja samalla paukautan itseni kahtia. On se, joka on NYT kateellinen ja se, joka tulevaisuudessa ei ole kateellinen.

Syyn ymmärtäminen NYT on se ratkaisu, mutta se ei vaadi lainkaan ajallista kehittymistä mihinkään suuntaan. Eikö tuo ajallinen erottelu olekin se illuusio, joka johtaa väärään johtopäätökseen? Ja eivätkö kaikki filosofiat, uskonnot ja teoriat perustu juuri tuohon johtopäätökseen. Siihen, että meidän on ajan myötä opittava tai koettava jotain, jotta päädymme johonkin parempaan. Mutta jos on vain sanojesi mukaan NYT, niin mitään tuollaista psykologista evoluutiota ei ole lainkaan olemassa?

Lue lisää

Mutta jos on vain sanojesi mukaan NYT, niin mitään tuollaista psykologista evoluutiota ei ole lainkaan olemassa?

Hyvin puhut Sarcisson

Omassa ajattelussani pääsen pälkähästä näkemällä psykologian ja evoluution alemman tason eli dualismin ja erillisyyden ongelmaksi. Sen sijaan tuo ajaton nyt hetki ei sisällä dualismia.
myönnän olevani hajanainen ja siitä johtuen epäselvä. Arvostan oivallustani että Tarkkis tiedostaa olevansa itse tietonsa lähde.

On iso askel tiedostaessaan olevansa itse omaa mieltään. Siis jokainen luo oman maailmansa. Melko pitkälle jokainen elää omassa kuplassaan. Ehkä se ykseys on sitten kokemus yhteisestä "kuplasta"? Mitähän se mahtaa olla?

hellin63 kirjoitti:

Mutta jos on vain sanojesi mukaan NYT, niin mitään tuollaista psykologista evoluutiota ei ole lainkaan olemassa?

Hyvin puhut Sarcisson

Omassa ajattelussani pääsen pälkähästä näkemällä psykologian ja evoluution alemman tason eli dualismin ja erillisyyden ongelmaksi. Sen sijaan tuo ajaton nyt hetki ei sisällä dualismia.
myönnän olevani hajanainen ja siitä johtuen epäselvä. Arvostan oivallustani että Tarkkis tiedostaa olevansa itse tietonsa lähde.

On iso askel tiedostaessaan olevansa itse omaa mieltään. Siis jokainen luo oman maailmansa. Melko pitkälle jokainen elää omassa kuplassaan. Ehkä se ykseys on sitten kokemus yhteisestä "kuplasta"? Mitähän se mahtaa olla?

Lue lisää

"On iso askel tiedostaessaan olevansa itse omaa mieltään. Siis jokainen luo oman maailmansa. Melko pitkälle jokainen elää omassa kuplassaan. Ehkä se ykseys on sitten kokemus yhteisestä "kuplasta"? Mitähän se mahtaa olla? "

Aah, mutta eikö tuossa ole koko oivalluksen ydin? Olemmeko itse omaa mieltämme? Tuntuu hullulta, mutta eikö mielipide rakennu aina jonkin vanhan tiedon tai olettamuksen päälle? Sanahan on symboli, teoria on kuvaus maailmasta -ei se varsinainen maailma. Jos minulla on mielipide jostain asiasta, niin eikö se ole juuri sitä, että hyväksyn tai en hyväksy jonkun toisen rakentamaa ajatusta. Hänellä on kenties teoria jostain ja omista lähtökohdistani (kokemuksista, tiedosta, uskomuksista) arvioin, onko se teoria hyväksyttävä vai ei.

En siis koskaan ajattele "puhtaalta pöydältä" vaan mukana on aina muisti ja sen tuomat ehdot. En koskaan varsinaisesti löydä mitään uutta tai luovaa, vaan suhteutan kaiken automaattisesti aina vanhaan. Omat teoriani ja ajatukseni siis rajoittavat minua. Ne usein myös luovat ongelmia ja kysymyksiä, jotka pohjautuvat vain ja ainoastaan omiin olettamuksiini. Mieli ei ole vapaa liikkumaan mihin tahansa suuntaan, vaan se rajoittuu aina vain tiettyihin mahdollisuuksiin.

Joten en koskaan pohjimmiltaan etsi totuutta mistään asiasta, vaan arvioin pelkstään sitä, että sopiiko se noihin vanhoihin olettamuksiini. Kuten sielu tai jälleensyntymä, minulla on valmis käsitys niistä kirjoista tai jostain perinteestä ja arvioin uusia käsityksiä sen vanhan opitun perusteella. Koskaan pohtimatta sitä, onko niitä edes ylipäänsä olemassa. Tai kokeilemalla itse, että pitävätkö ne olettamukset paikkaansa. Silloinhan kukaan ei ole itse tietonsa lähde vaan vain vanhan tiedon jatkumo. Emme ole valona itsellemme vaan kannamme jonkun muun valoa?

Ja tuostahan kupla syntyy? Jos jokainen luo oman maailmansa eli ajatuksensa siitä, millainen maailma on tai millaisen sen uskoo/haluaa olevan - niin mehän elämme niissä kuplissa. Jokainen elää erillisenä päänsä sisällä, siinä maailmassa minkä hän on itse luonut. Kuin ajatustensa ja teorioidensa vankina, ilman kosketusta todelliseen maailmaan.

Ja kuinka siinä kuplassa voisi koskaan tuntea ykseyttä, eihän siellä ole ketään muuta kuin minä ja minun omat ajatukseni? Ja huomaathan, että juuri tuossa on se dualismin ydin? Minä ja minun ajatukseni erottavat minut muista. Maailma on yhteinen ja todellinen ja NYT, ajatukset ja teoriat ovat vain minun menneisyyteeni perustuvat ja oppimani tulkinnat siitä. Kuolleita käsityksiä jostain, joka on elävä ja muuttuva.

Ykseys ei taida olla kokemus yhteisestä kuplasta, mutta olisiko se kokemus joka tulee kun astuu sieltä kuplasta ulos? Tätä tarkoitin vertauksella sokeasta miehestä, joka kysyy "Mikä on valo?". Ei hän koskaan tiedä sitä, ellei hän itse näe sitä. Kaikki kuvaukset ja selitykset ovat turhia, hänen on itse ja omin voimin nähtävä se.

hellin63 kirjoitti:

Mutta jos on vain sanojesi mukaan NYT, niin mitään tuollaista psykologista evoluutiota ei ole lainkaan olemassa?

Hyvin puhut Sarcisson

Omassa ajattelussani pääsen pälkähästä näkemällä psykologian ja evoluution alemman tason eli dualismin ja erillisyyden ongelmaksi. Sen sijaan tuo ajaton nyt hetki ei sisällä dualismia.
myönnän olevani hajanainen ja siitä johtuen epäselvä. Arvostan oivallustani että Tarkkis tiedostaa olevansa itse tietonsa lähde.

On iso askel tiedostaessaan olevansa itse omaa mieltään. Siis jokainen luo oman maailmansa. Melko pitkälle jokainen elää omassa kuplassaan. Ehkä se ykseys on sitten kokemus yhteisestä "kuplasta"? Mitähän se mahtaa olla?

Lue lisää

"Arvostan oivallustani, että Tarkkis tiedostaa olevansa itse tietonsa lähde."
Tuo sana itse pitää olla isoilla kirjaimilla - ITSE -, muutoin saattaa tulla kuva, että kirjoitan mieleni - alemman itseni - tuotoksia. En kirjoita ihmisnäkökulmasta vaan hengen näkökulmasta, koska minä olen Henki, tietoinen omasta ITSEstäni.
ITSE on todellakin tietojeni lähde ja se on kaikki mitä ikinä tulen tarvitsemaan.

ITSE ei ole aivojeni ajatusten, järkeilyn eikä kuvitelmien tuottamat muistot, kokemukset ja uskomukset nykyisestä elämästä, siis ego, vaan korkeammat ilmaisuni kaikissa korkeammissa maailmoissa. Laskeutuessani Keskusluomisvoimasta alas 3D-maapallolle jäi jokaiselle värähtelytaajuudelle (ulottuvuuksiin 12--->4) ilmaisu minusta. Siis olen olemassa monessa ulottuvuudessa samanaikaisesti sekä myöskin Hengen aineettomassa maailmassa. Olen yhteydessä moniulotteiseen ITSEeni sydänkeskukseni kautta. Ainoastaan sisäisen tien kautta voi tavoittaa virusvapaan tiedon ja viisauden.

Sarcisson kirjoitti:

Jos palataan vähän syvemmälle?

Kysymyksissäsi on kaksi oletusta takana: jatkuvuus ja syyn-seurauksen laki.

Puutun vain kommentoimalla tuohon ensimmäiseen.

Jotta olisi jotain jatkuvaa, se voi olla vain mahdollista jos ihmisellä on jokin henkinen ydin- sielu. Mietitäänpä sitä? Ensinnäkin siitä puhutaan kirjoissa ja meillä on oma oletus siitä, että jonkinlainen henkinen rakenne meissä täytyy olla, koska se tuntuu järkevältä ja hyvältä Mutta jos pistetään nuo sivuun, unohdetaan kirjat ja omat tuntemukset hetkeksi? Puhutaan asiasta ilman olettamuksia?

Onko meillä sielu?

Jotta sielu olisi ikuinen, sen on oltava ajaton. Siis oltava syntymän ja kuoleman ulkopuolella, ajan ulkopuolella, tilan ulkopuolella, eikö totta?

Mutta miksi huolehtia sitten siitä? Jos se on ajaton ja ikuinen, se ei ole ajasta riippuvainen. Jos se ei ole ajasta riippuvainen, se ei voi olla jatkuva, se on aina nyt. Se ei ole meidän kontrollissa, se on riippumaton eilisestä ja huomisesta.

Jotta jokin on jatkuva, sen on oltava aina aikaan sidottua, muutoin se ei voisi kehittyä ja muuttua. Tuollainen asia ei siis voi olla ajaton ja ikuinen. Eikä siis henkistä lainkaan, jos henkisyys kerran on ajatonta ja ikuista. Joten sielu mistä nyt puhutaan, ei ole sielu lainkaan. Se on pelkkä idea, toive tai ajatus jatkuvuudesta. Se on jotain mihin tarraudutaan, koska emme halua luopua olemassaolostamme. Haluamme jatkua.

Miksi jatkuvuus on niin tärkeää? Mikä se on, joka jatkuu tässä elämässä, joka päivä? Muistot? Kokemukset?

Minä? Minun muistot, kokemukset, tunteet, ajatteluni? Minun perheeni, minun työni,minun ideani, minun uskomukseni? Eikö se ole juuri tuo, ajatus minästä, jatkuva kokemus siitä, että jokin kokee tätä maailmaa. Ja kun kokemus tuosta minästä on uhattuna, fyysisesti tai psykologisesti, niin koemme pelkoa tuntemattomasta -kuolemasta. Mehän emme varsinaisesti edes tiedä mikä kuolema on, joten tosiasiassa pelkäämme menettävämme sen minkä tunnemme. Ja koska emme halua menettää sitä, niin laajennamme oman kokemuksemme minästä ja luomme ideoita jälleensyntymistä ja jumaluuksista. Niiden täytyy olla ikuisia, toisin kuin me, sillä vain silloin ne turvaavat minun jatkuvuuteni. Yhdistyn jumalaan, synnyn uudelleen, siirryn toiseen tasoon, parempana ihmisenä jatkan jossain muualla jne.

Eli jos haluaisimme tietää onko sielua lainkaan olemassa, meidän pitäisi ensin ratkaista itsessämme koko jatkuvuuden ajattelun ongelma? Kuka tai mikä on se, joka jatkuu? Onko se ikuinen vai rajallinen? Onko sitäkään ylipäätään olemassa? Kuka tai mikä minä olen? Ja ilman uusia olettamuksia vaan ihan puhtaasti omana kokemuksena tässä hetkessä, todellisena kokemuksena eikä ajatusten ja teorioiden kautta.

Lue lisää

Täällä se "haistakaa paska" tyyppi, eli minulta kiitos sinulle kirjoituksestasi.
Sinä selvensit selvemmin sanoin sen mitä yritin kertoa oman elämäni mahdottomuuden kautta.

Karmallisuushan käsitetään yleisesti aivan väärin(hyvän karman tuloksena;hyvinvointi täällä, joka ei ole osoitus hyvästä ihmisestä lainkaan, lähinnä päin vastoin), samoin suuruuden hulluudessaan ihmiset käsittää sairaasti jumaluutensa luojana "rakkaudessaan" (olkoon luoja 'me' tai "muu")koska ei ole nöyryyttä vain itse-riittoisuutta ja itsekkyyttä joka ei kuitenkaan riitä edes omaan onneen saatika tietoisuuteen?

älkää shit haistako kirjoitti:

Täällä se "haistakaa paska" tyyppi, eli minulta kiitos sinulle kirjoituksestasi.
Sinä selvensit selvemmin sanoin sen mitä yritin kertoa oman elämäni mahdottomuuden kautta.

Karmallisuushan käsitetään yleisesti aivan väärin(hyvän karman tuloksena;hyvinvointi täällä, joka ei ole osoitus hyvästä ihmisestä lainkaan, lähinnä päin vastoin), samoin suuruuden hulluudessaan ihmiset käsittää sairaasti jumaluutensa luojana "rakkaudessaan" (olkoon luoja 'me' tai "muu")koska ei ole nöyryyttä vain itse-riittoisuutta ja itsekkyyttä joka ei kuitenkaan riitä edes omaan onneen saatika tietoisuuteen?

Lue lisää

Sarcisson siis.

Sarcisson kirjoitti:

Näppärä keino kiertää vastaus, nostan hattua. Kerrotko vielä miten pääsen käytännössä tahtiin tuon tiedon taajuuden kanssa, että voin itse myöskin todeta saman asian?

Sinun on tiedettävä ja myös ilmaistava se, että miten sinä haluat elämääsi jatkaa. Nyt on parhaillaan menossa aikakausien vaihdos ja se antaa mahdollisuuden tehdä isojakin muutoksia omaan elämään.
Kosmisen viikon kestänyt projekti on saatu päätökseen. Kulissit, jotka rakennettiin projektia varten puretaan. 3D-kulissit romahtavat, kun maapallo nostetaan takaisin 4D:hen. Ihmiskunta ryhmitetään uudelleen. Nyt on viisasta olla omassa voimassaan ja valita itse itselleen uusi sijaintipaikka, jossa elämäänsä jatkaa. Kaikki on tehty helpoksi ihmisille; käyttää omaa vapaata tahtoa ja valita.

On vaihtoehtoja, jotka ovat tarjolla jokaiselle ihmiselle. Ketään ei ole suljettu ulkopuolelle. Tässä vaihtoehdot:
1) Viidenteen ulottuvuuteen on rakennettu uusi paratiisiksi kutsuttu planeetta. Tämän ulottuvuuden saavutettuaan yksilö on taysin vapaa liikkumaan missä tahansa ja ottamaan itselleen minkälaisen roolivaatteen tahansa. Ihmiskeho saavuttaa kuolemattomuuden ja siihen ladataan kaikki jumalalliset ominaisuudet.
2) Tämä nykyinen maapallo jatkaa neljännessä ulottuvuudessa. 3D-vauriot korjataan, hallinto ja talous jne. järjestetään uudelleen. Luonnonkansojen eli maan oman sielukylvöksen ylösnousu on automaatio, koska heidän sielunsa värähtelytaajuus on kytköksissä planeetan värähtelyyn. Tämä vaihtoehto on tarjolla kaikille ihmisille.
3) Avaruuskansalaiset, joita väestöstä on 95%, jotka kykenevät nostamaan oman taajuutensa 3D:n yläpuolelle, voivat valita menon kotiplaneetallensa ja saada siellä käytössä olevan kehomallin itselleen. Voivat jäädä myös ihmiskehoon 4D-maahan.
4) Ihmiset, joita ei kiinnosta tai jotka luottavat ulkopuoliseen pelastajaan tai jostain muusta syystä eivät nosta omaa värähtelytaajuuttaan niin, että ylösnousu tulisi mahdolliseksi, niin he jatkavat jollakin kolmannen ulottuvuuden planeetalla. He joutuvat jättämään tämän maapallon.
5) Tämä on vaihtoehto, jota kukaan ei ole halukas valitsemaan, mutta sinne menijät määrätään. Nimittäin pimeille sieluille (liskoliiga), jotka sekaantuivat projektin kulkuun, on varattu planeetta, jossa he voivat niittää kylvöksensä. Niittohommat on heiltä kokonaan tekemättä eli laki; sen minkä kylvät niin sen myös niität, pannaan täytäntöön. Planeetan nimeksi on pantu osuvasti; Siperia.

Tämä koskee kaikkia lukijoita; valitkaa nyt, koska aikaa on vähän jäljellä. Kasvikunta ja eläinkunta ovat valmiina nousuun. Maapallon ydintä ladataan koko ajan neljännen ulottuvuuden energioilla. Se tietää planeetan lämpiämistä. Hiilidioksidilla ei ole mitään tekemistä maapallon lämpiämisen kanssa. Kristalliverkko, joka on maapallon ympärillä, on säädetty niin, että 3D-taajuutta ei enää syötetä vallitsevaksi energiaksi maan ilmakehään. Tänne tulee vihreän, sinisen ja violetin taajuudella sykkivää energiaa. Tietoisuus muuttaa fysiikkaa. Tietoinen hengitys, mitä taajuutta hengittää, muuttaa kehojen taajuutta.

Tietoinen yhteistyö ja kumppanuus antikehon sielun ja sydänkeskuksen Korkeimman Itsen kanssa johtaa parhaimpaan lopputulokseen yksilön kohdalla. Sinä olet pomo, joka määrää. Itsesi ilmaisut korkeammista ulottuvuuksista, Korkein Itse ytimessäsi, antikehosi sielusi, kehosi elementaalit; kaikki odottavat mitä päällikkö määrää. Itselle jää oman tontin puhdistus eli päästää irti kaikesta menneestä ja sitten tahdonilmaisu päämäärästä. Olemuspuolesi hoitavat keholliset muutokset, uuden moniulotteisen käyttöjärjestelmän asennukset, kaksitoistasäikeisen DNA:n aktivoinnin, aivokapasiteetin 100-prosenttisen käyttöönoton ja paljon muuta. Vastaavanlaista muutoksen helppoutta tuskin tarjotaan koskaan kenellekään.

Tarkkis kirjoitti:

"Arvostan oivallustani, että Tarkkis tiedostaa olevansa itse tietonsa lähde."
Tuo sana itse pitää olla isoilla kirjaimilla - ITSE -, muutoin saattaa tulla kuva, että kirjoitan mieleni - alemman itseni - tuotoksia. En kirjoita ihmisnäkökulmasta vaan hengen näkökulmasta, koska minä olen Henki, tietoinen omasta ITSEstäni.
ITSE on todellakin tietojeni lähde ja se on kaikki mitä ikinä tulen tarvitsemaan.

ITSE ei ole aivojeni ajatusten, järkeilyn eikä kuvitelmien tuottamat muistot, kokemukset ja uskomukset nykyisestä elämästä, siis ego, vaan korkeammat ilmaisuni kaikissa korkeammissa maailmoissa. Laskeutuessani Keskusluomisvoimasta alas 3D-maapallolle jäi jokaiselle värähtelytaajuudelle (ulottuvuuksiin 12--->4) ilmaisu minusta. Siis olen olemassa monessa ulottuvuudessa samanaikaisesti sekä myöskin Hengen aineettomassa maailmassa. Olen yhteydessä moniulotteiseen ITSEeni sydänkeskukseni kautta. Ainoastaan sisäisen tien kautta voi tavoittaa virusvapaan tiedon ja viisauden.

Lue lisää

Tarkkis ehtikin jo omalta osaltaan vastaamaan tuohon ITSE ajatteluun.

Hänellä on siis pikkuitse (kenties) joka on tämän tavallisen elämän ilmentymä kaikessa yksityisessä erinomaisuudessaan ja sitten on tämä iso ITSE joka on sama kuin minun käyttämäni sanonta " NYT hetken tietoisuus"
Puhtaassa nyt ollessaan mieli on tietoinen ykseydestä. Siis kaiken kattavasta olevaisuudesta. Erillisyyttä ei ole koska jokainen? kokee samoin kuin jokainen?

Yrjö Kallinen sanoi ettei sitä voi sanoin kuvailla koska sanat ovat erityisiä symboleita erilisyydestä.

Tuo kuplavertaus on huono mutta ajatellaan vesipisaraa meressä. Merestä voi kuvitella erotettavaksi mitättömän pienen pisaran joka on täysin samanlainen (myös kokemukseltaan) kuin kaikki muut pisarat. Joka pisaralla on samat kyvyt ja ominaisuudet ja jokainen pisara kokee olevansa meri. Jotenkin tähän tapaan selitän (pikku)itselleni sen että minussa on myös tuo Iso Itse joka on mahdollista ottaa käyttöön pikkuitsen hiljentämisen kautta ja joka joskus pääsee esille spontaanisti jota sanotaan oivallukseksi.
Varmimmin huomaan olleeni Ison itsen ohjauksessa kun jälkeenpäin totean käyttäneeni oivallustani yhteiseksi iloksi ja avuksi muillekin lähipiirissäni.

Aivan oikein Sarcisson kuvailet tuon menneiden muistikuvien painolastin ja siitä juuri pitää päästä eroon, ei tuomitsemalla vaan katsomalla että mikä tässä hetkessä on madollista. Ja useimmiten (mielestäni) tuo tämän hetken mahdollisuus on kääntää ajatteluni hyväksyntään ja anteeksiantoon koska minä olen omassa kuplassani omalla tavallani ymmärtänyt tilanteen tuomitsevana ja arvostelevana joka ei ole minun elämäni tarkoitus eikä päämäärä koska jokainen toimiin tässä hetkessä parhaansa mukaan.

Ei ole tarkoitus hyväksyä "rikollista" tekoa vaan on katsottava että hänessäkin on ISO itse joka vain ei sillä hetkellä ollut "käytössä"

Näin ollen haluan sivuuttaa "jos resonoit" ajattelun ja sanon jos koet sanani myönteisenä, olet oivaltanut jotakin minun tavoitteistani.
Sanojen monitulkintaisuus on meidän näennäinen ongelma, jos kohtaisimme mielen(Ison itsen) tasolla erillisyyttä ei olisi??

Tarkkis kirjoitti:

Sinun on tiedettävä ja myös ilmaistava se, että miten sinä haluat elämääsi jatkaa. Nyt on parhaillaan menossa aikakausien vaihdos ja se antaa mahdollisuuden tehdä isojakin muutoksia omaan elämään.
Kosmisen viikon kestänyt projekti on saatu päätökseen. Kulissit, jotka rakennettiin projektia varten puretaan. 3D-kulissit romahtavat, kun maapallo nostetaan takaisin 4D:hen. Ihmiskunta ryhmitetään uudelleen. Nyt on viisasta olla omassa voimassaan ja valita itse itselleen uusi sijaintipaikka, jossa elämäänsä jatkaa. Kaikki on tehty helpoksi ihmisille; käyttää omaa vapaata tahtoa ja valita.

On vaihtoehtoja, jotka ovat tarjolla jokaiselle ihmiselle. Ketään ei ole suljettu ulkopuolelle. Tässä vaihtoehdot:
1) Viidenteen ulottuvuuteen on rakennettu uusi paratiisiksi kutsuttu planeetta. Tämän ulottuvuuden saavutettuaan yksilö on taysin vapaa liikkumaan missä tahansa ja ottamaan itselleen minkälaisen roolivaatteen tahansa. Ihmiskeho saavuttaa kuolemattomuuden ja siihen ladataan kaikki jumalalliset ominaisuudet.
2) Tämä nykyinen maapallo jatkaa neljännessä ulottuvuudessa. 3D-vauriot korjataan, hallinto ja talous jne. järjestetään uudelleen. Luonnonkansojen eli maan oman sielukylvöksen ylösnousu on automaatio, koska heidän sielunsa värähtelytaajuus on kytköksissä planeetan värähtelyyn. Tämä vaihtoehto on tarjolla kaikille ihmisille.
3) Avaruuskansalaiset, joita väestöstä on 95%, jotka kykenevät nostamaan oman taajuutensa 3D:n yläpuolelle, voivat valita menon kotiplaneetallensa ja saada siellä käytössä olevan kehomallin itselleen. Voivat jäädä myös ihmiskehoon 4D-maahan.
4) Ihmiset, joita ei kiinnosta tai jotka luottavat ulkopuoliseen pelastajaan tai jostain muusta syystä eivät nosta omaa värähtelytaajuuttaan niin, että ylösnousu tulisi mahdolliseksi, niin he jatkavat jollakin kolmannen ulottuvuuden planeetalla. He joutuvat jättämään tämän maapallon.
5) Tämä on vaihtoehto, jota kukaan ei ole halukas valitsemaan, mutta sinne menijät määrätään. Nimittäin pimeille sieluille (liskoliiga), jotka sekaantuivat projektin kulkuun, on varattu planeetta, jossa he voivat niittää kylvöksensä. Niittohommat on heiltä kokonaan tekemättä eli laki; sen minkä kylvät niin sen myös niität, pannaan täytäntöön. Planeetan nimeksi on pantu osuvasti; Siperia.

Tämä koskee kaikkia lukijoita; valitkaa nyt, koska aikaa on vähän jäljellä. Kasvikunta ja eläinkunta ovat valmiina nousuun. Maapallon ydintä ladataan koko ajan neljännen ulottuvuuden energioilla. Se tietää planeetan lämpiämistä. Hiilidioksidilla ei ole mitään tekemistä maapallon lämpiämisen kanssa. Kristalliverkko, joka on maapallon ympärillä, on säädetty niin, että 3D-taajuutta ei enää syötetä vallitsevaksi energiaksi maan ilmakehään. Tänne tulee vihreän, sinisen ja violetin taajuudella sykkivää energiaa. Tietoisuus muuttaa fysiikkaa. Tietoinen hengitys, mitä taajuutta hengittää, muuttaa kehojen taajuutta.

Tietoinen yhteistyö ja kumppanuus antikehon sielun ja sydänkeskuksen Korkeimman Itsen kanssa johtaa parhaimpaan lopputulokseen yksilön kohdalla. Sinä olet pomo, joka määrää. Itsesi ilmaisut korkeammista ulottuvuuksista, Korkein Itse ytimessäsi, antikehosi sielusi, kehosi elementaalit; kaikki odottavat mitä päällikkö määrää. Itselle jää oman tontin puhdistus eli päästää irti kaikesta menneestä ja sitten tahdonilmaisu päämäärästä. Olemuspuolesi hoitavat keholliset muutokset, uuden moniulotteisen käyttöjärjestelmän asennukset, kaksitoistasäikeisen DNA:n aktivoinnin, aivokapasiteetin 100-prosenttisen käyttöönoton ja paljon muuta. Vastaavanlaista muutoksen helppoutta tuskin tarjotaan koskaan kenellekään.

Lue lisää

Tuo on samaan suuntaan kuin Asger-sedän jutut. Ihan mielenkiinnosta tutkailin A. Lorentsenin tutkimuksia, ja on niissä jotain ideaa. Omanlaistaan näkökulmaa.

Jo Krishnamurti kertoi mutaatiosta, jota koemme. Ihmiskunta tulee mutatoitumaan. Tähän auttaa mm. jooga ja tätä voimme kokea ihan jokapäivä.
Sisältä tuleva impulssi kasvattaa sekä ulkoatulevat.

Ns. valurautaihminen kokee kaiken jähmettyneempänä, notkea joogi joustavana ja nopeana muutoksena.

Tässä todella tuntuvassa henkilökohtaisessa ja yhteiskunnallisessakin muutoksessa auttaa tämä vanha klisee, joka tulee päivä päivältä yhä merkittävämmäksi - nykyhetkessä lepääminen. Muutos menee siinä ympärillä, nyt-hetki pysyy, muttei se tarkoita että nyt-hetki olisi joku staattinen ja paikallaanpysyvä.

Nyt-hetkessä tavallaan "ratsastamme muutoksen aalloilla". 4D tarkoittanee astraalitasoa, tunteita. 5D korkeinta astraalitasoa (jalo tunne) ja mentaalitasoa.


"Tietoinen hengitys, mitä taajuutta hengittää, muuttaa kehojen taajuutta."

Tämä on just sitä mikä vie lähemmäs nykyhetkeä. Jotta DNA:ta voitaisiin aktivoida, tulee kehoa putsata kuonasta (raskaista ajatuksista ja tunteista).

hellin63 kirjoitti:

Tarkkis ehtikin jo omalta osaltaan vastaamaan tuohon ITSE ajatteluun.

Hänellä on siis pikkuitse (kenties) joka on tämän tavallisen elämän ilmentymä kaikessa yksityisessä erinomaisuudessaan ja sitten on tämä iso ITSE joka on sama kuin minun käyttämäni sanonta " NYT hetken tietoisuus"
Puhtaassa nyt ollessaan mieli on tietoinen ykseydestä. Siis kaiken kattavasta olevaisuudesta. Erillisyyttä ei ole koska jokainen? kokee samoin kuin jokainen?

Yrjö Kallinen sanoi ettei sitä voi sanoin kuvailla koska sanat ovat erityisiä symboleita erilisyydestä.

Tuo kuplavertaus on huono mutta ajatellaan vesipisaraa meressä. Merestä voi kuvitella erotettavaksi mitättömän pienen pisaran joka on täysin samanlainen (myös kokemukseltaan) kuin kaikki muut pisarat. Joka pisaralla on samat kyvyt ja ominaisuudet ja jokainen pisara kokee olevansa meri. Jotenkin tähän tapaan selitän (pikku)itselleni sen että minussa on myös tuo Iso Itse joka on mahdollista ottaa käyttöön pikkuitsen hiljentämisen kautta ja joka joskus pääsee esille spontaanisti jota sanotaan oivallukseksi.
Varmimmin huomaan olleeni Ison itsen ohjauksessa kun jälkeenpäin totean käyttäneeni oivallustani yhteiseksi iloksi ja avuksi muillekin lähipiirissäni.

Aivan oikein Sarcisson kuvailet tuon menneiden muistikuvien painolastin ja siitä juuri pitää päästä eroon, ei tuomitsemalla vaan katsomalla että mikä tässä hetkessä on madollista. Ja useimmiten (mielestäni) tuo tämän hetken mahdollisuus on kääntää ajatteluni hyväksyntään ja anteeksiantoon koska minä olen omassa kuplassani omalla tavallani ymmärtänyt tilanteen tuomitsevana ja arvostelevana joka ei ole minun elämäni tarkoitus eikä päämäärä koska jokainen toimiin tässä hetkessä parhaansa mukaan.

Ei ole tarkoitus hyväksyä "rikollista" tekoa vaan on katsottava että hänessäkin on ISO itse joka vain ei sillä hetkellä ollut "käytössä"

Näin ollen haluan sivuuttaa "jos resonoit" ajattelun ja sanon jos koet sanani myönteisenä, olet oivaltanut jotakin minun tavoitteistani.
Sanojen monitulkintaisuus on meidän näennäinen ongelma, jos kohtaisimme mielen(Ison itsen) tasolla erillisyyttä ei olisi??

Lue lisää

Mielihyväsi katoaa varmasti sitä mukaan kun kehosi kipu kasvaa, ja mielipahasi kasvaa myös kun mielihyväsi saa kolhuja.
Tuo on sitä todellista syy&seurausta(karma) ilman "ulkopuolta".
Tuolta toiminnolta et sinäkään ole vapaa ja saa siksi jatkuvaa autuutta.
Lopulta mielesikään ei kestä kipuilua koska kehosi ei sellaista lopulta kestä, ja niin kaikki tuntemuksesi lopussa katoavat kehosi tuhouduttua.

Jos olisi ns. "kehoton olemus"(?), niin täytyyhän siinäkin olla mahdollisuus mielipahaan ja mielihyvään jo pelkästään elämä-tuntemuksen vuoksi.
Mistä tuntemukset olemassaolosta muuten edes kumpuaisivat jos ei niistä mielen sisäisistä- tai ulkoisista "vastuksista"?

hellin63 kirjoitti:

Tarkkis ehtikin jo omalta osaltaan vastaamaan tuohon ITSE ajatteluun.

Hänellä on siis pikkuitse (kenties) joka on tämän tavallisen elämän ilmentymä kaikessa yksityisessä erinomaisuudessaan ja sitten on tämä iso ITSE joka on sama kuin minun käyttämäni sanonta " NYT hetken tietoisuus"
Puhtaassa nyt ollessaan mieli on tietoinen ykseydestä. Siis kaiken kattavasta olevaisuudesta. Erillisyyttä ei ole koska jokainen? kokee samoin kuin jokainen?

Yrjö Kallinen sanoi ettei sitä voi sanoin kuvailla koska sanat ovat erityisiä symboleita erilisyydestä.

Tuo kuplavertaus on huono mutta ajatellaan vesipisaraa meressä. Merestä voi kuvitella erotettavaksi mitättömän pienen pisaran joka on täysin samanlainen (myös kokemukseltaan) kuin kaikki muut pisarat. Joka pisaralla on samat kyvyt ja ominaisuudet ja jokainen pisara kokee olevansa meri. Jotenkin tähän tapaan selitän (pikku)itselleni sen että minussa on myös tuo Iso Itse joka on mahdollista ottaa käyttöön pikkuitsen hiljentämisen kautta ja joka joskus pääsee esille spontaanisti jota sanotaan oivallukseksi.
Varmimmin huomaan olleeni Ison itsen ohjauksessa kun jälkeenpäin totean käyttäneeni oivallustani yhteiseksi iloksi ja avuksi muillekin lähipiirissäni.

Aivan oikein Sarcisson kuvailet tuon menneiden muistikuvien painolastin ja siitä juuri pitää päästä eroon, ei tuomitsemalla vaan katsomalla että mikä tässä hetkessä on madollista. Ja useimmiten (mielestäni) tuo tämän hetken mahdollisuus on kääntää ajatteluni hyväksyntään ja anteeksiantoon koska minä olen omassa kuplassani omalla tavallani ymmärtänyt tilanteen tuomitsevana ja arvostelevana joka ei ole minun elämäni tarkoitus eikä päämäärä koska jokainen toimiin tässä hetkessä parhaansa mukaan.

Ei ole tarkoitus hyväksyä "rikollista" tekoa vaan on katsottava että hänessäkin on ISO itse joka vain ei sillä hetkellä ollut "käytössä"

Näin ollen haluan sivuuttaa "jos resonoit" ajattelun ja sanon jos koet sanani myönteisenä, olet oivaltanut jotakin minun tavoitteistani.
Sanojen monitulkintaisuus on meidän näennäinen ongelma, jos kohtaisimme mielen(Ison itsen) tasolla erillisyyttä ei olisi??

Lue lisää

Mitähän tapahtuisi jos meillä ei olisi näitä uskomuksia sielusta, jumaluuksista, korkeammista ja matalammista tietoisuuden tasoista, itsen eri osista jne.? Mitä olisi jäljellä -pelkoa? Eikö uskomus ole olemassa sitä varten, että sen avulla me saamme jonkin tietyn tavan käyttäytyä, pyrkiä johonkin tai saavuttaa jotain? Se kertoo meille, missä me olemme suhteessa siihen uskomukseen ja tarjoaa tavan päästä johonkin mitä haluaisimme olla tämän kärsimyksen sijaan. Jos meillä ei olisi mitään uskomusta tai mallia elämästä -sielu, jumaluus, dogma, uskonto, politiikka, sekularismi -me olisimme ilmeisesti hukassa elämämme suhteen?

Eikö tuossa ole syy, miksi me olemme niin valmiita hyväksymään, teoretisoimaan tai seuraamaan jotakuta, joka näyttäisi meille tietä? Muutoin jäljellä olisi pelkkää hämmennystä, yksinäisyyttä ja tyhjyyttä. Mutta eikö jokainen lasi ole hyödyllisin silloin, kun se on tyhjä? Mieli, joka on täynnä teorioita ja ajatuksia, uskomuksia ja olettamuksia, on hyödytön mieli. Se ei kykene luomaan tai näkemään uutta, ainoastaan toistamaan ja matkimaan vanhaa.

Paetaksemme pelkoa, tyhjyttä, yksinäisyyttä, erillisyyttä, jatkumattomuutta -kaikkia noita asioita -me turvaudumme uskomuksiin ja uskontoihin. Mutta ymmärrämmekö me niiden kautta itseämme, sitä mitä yritämme lopulta paeta? Päinvastoin. Uskomukset ja olettamukset estävät sen. Ne ovat kuin jonkinlainen harso sen edessä, että todella näkisimme itsemme. Ne tarjoavat vain pakokeinon, joka estää näkemästä totuutta itsestämme.

Mutta voiko itseään katsoa ilman noita, ilman uskomuksia ja olettamuksia? Jos niitä ei ole, emme pysty identifoimaan itseämme mihinkään ja eikö siinä juuri ole alku? Nähdä itsensä sellaisena kuin on ja ymmärtää itseään. Eikö siinä ole juuri ykseys? Kun ei ole mitään mihin takertua tai liittää itsensä, ei ole mitään mikä erottaisi?

älkää shit haistako kirjoitti:

Sarcisson siis.

Kiitos itsellesi, sinä olit syy, miksi puutuin koko keskusteluun. Sait ne tyypilliset vastaukset.. Minulle (ja kenties sinulle) kärsimyksellä ei ole mitään tarkoitusta, koko ajatus tarkoituksesta on vain kärsimyksen pakenemista tai selittämistä joksikin muuksi. Pitäisi oppia jotain tai sen pitäisi opettaa jotain, kehittyä ihmisenä, olla positiivisempi, seurausta edellisistä elämistä jne.... Bullshit, anteeksi...

Kärsimys on kärsimystä, piste. Sitä voi loputtomasti miettiä syitä, että miksi tämä tapahtuu ja miksi juuri minulle. Ja kehittää hienoja selityksiä, mutta se kärsimys on silti siinä, kropassa tai mielessä tai molemmissa. Tai muuttua katkeraksi, kuten moni tekee. Eräänlaista itsensä pakenemista sekin kai on....

Sitten joskus saattaa tulla tilanne -kuten minulle kävi- , tilanne jossa sitä ei voi enää paeta mihinkään. Se on "joko-tai", mitään vaihtoehtoja ei enää ole. Joko näkee kärsimyksen suoraan sellaisena kuin se on tai hajoaa lopullisesti. Ja siinä on oma kauneutensa siinä hetkessä. En tarkoita positiivista kauneutta, vaan yksinkertaisuutta. Ei tarvitse enää tapella vastaan, vaan kaikki on ihan selvää -mitään pakokeinoa ei ole. Puhdas hyväksyntä vain jäljellä. Tämä on nyt minun elämäni kärsimyksineen, mutta tässä minä olen silti.

Ihmiset sanovat, että sillä menivät arvot uusiksi -kärsimys jalosti. Mutta siitä ei ole oikeastaan kysymys. Kysymys on enemmän siitä, että sillä hetkellä oppi pois niistä vanhoista arvoista. Eikä kehittänyt tilalle mitään uutta. Kun ainoa mikä merkitsee on seuraava hengenveto tai se, että edelleen herää aamulla, niin kaikesta tulee automaattisesti arvokasta ja merkityksellistä. Ei tarvitse tehdä mitään, asia vain yksinkertaisesti on.

Kärsimys on minulle vähän kuin kuminauha. Kun se on rullalla ja kasassa, se on vain kasa kumia. Kun se on venytetty äärimmilleen, se joko katkeaa tai se alkaa soida koskettaessa. Ihminen on samanlainen.

Sarcisson kirjoitti:

Kiitos itsellesi, sinä olit syy, miksi puutuin koko keskusteluun. Sait ne tyypilliset vastaukset.. Minulle (ja kenties sinulle) kärsimyksellä ei ole mitään tarkoitusta, koko ajatus tarkoituksesta on vain kärsimyksen pakenemista tai selittämistä joksikin muuksi. Pitäisi oppia jotain tai sen pitäisi opettaa jotain, kehittyä ihmisenä, olla positiivisempi, seurausta edellisistä elämistä jne.... Bullshit, anteeksi...

Kärsimys on kärsimystä, piste. Sitä voi loputtomasti miettiä syitä, että miksi tämä tapahtuu ja miksi juuri minulle. Ja kehittää hienoja selityksiä, mutta se kärsimys on silti siinä, kropassa tai mielessä tai molemmissa. Tai muuttua katkeraksi, kuten moni tekee. Eräänlaista itsensä pakenemista sekin kai on....

Sitten joskus saattaa tulla tilanne -kuten minulle kävi- , tilanne jossa sitä ei voi enää paeta mihinkään. Se on "joko-tai", mitään vaihtoehtoja ei enää ole. Joko näkee kärsimyksen suoraan sellaisena kuin se on tai hajoaa lopullisesti. Ja siinä on oma kauneutensa siinä hetkessä. En tarkoita positiivista kauneutta, vaan yksinkertaisuutta. Ei tarvitse enää tapella vastaan, vaan kaikki on ihan selvää -mitään pakokeinoa ei ole. Puhdas hyväksyntä vain jäljellä. Tämä on nyt minun elämäni kärsimyksineen, mutta tässä minä olen silti.

Ihmiset sanovat, että sillä menivät arvot uusiksi -kärsimys jalosti. Mutta siitä ei ole oikeastaan kysymys. Kysymys on enemmän siitä, että sillä hetkellä oppi pois niistä vanhoista arvoista. Eikä kehittänyt tilalle mitään uutta. Kun ainoa mikä merkitsee on seuraava hengenveto tai se, että edelleen herää aamulla, niin kaikesta tulee automaattisesti arvokasta ja merkityksellistä. Ei tarvitse tehdä mitään, asia vain yksinkertaisesti on.

Kärsimys on minulle vähän kuin kuminauha. Kun se on rullalla ja kasassa, se on vain kasa kumia. Kun se on venytetty äärimmilleen, se joko katkeaa tai se alkaa soida koskettaessa. Ihminen on samanlainen.

Lue lisää

Voi juma kuinka lohduttavaa ja kaunista textiä,,minä,,, ihan rakastuin Sarcisson textisi kuvajaiseen sinusta,,"muiskis" siis sulle

Tarkkis kirjoitti:

"Arvostan oivallustani, että Tarkkis tiedostaa olevansa itse tietonsa lähde."
Tuo sana itse pitää olla isoilla kirjaimilla - ITSE -, muutoin saattaa tulla kuva, että kirjoitan mieleni - alemman itseni - tuotoksia. En kirjoita ihmisnäkökulmasta vaan hengen näkökulmasta, koska minä olen Henki, tietoinen omasta ITSEstäni.
ITSE on todellakin tietojeni lähde ja se on kaikki mitä ikinä tulen tarvitsemaan.

ITSE ei ole aivojeni ajatusten, järkeilyn eikä kuvitelmien tuottamat muistot, kokemukset ja uskomukset nykyisestä elämästä, siis ego, vaan korkeammat ilmaisuni kaikissa korkeammissa maailmoissa. Laskeutuessani Keskusluomisvoimasta alas 3D-maapallolle jäi jokaiselle värähtelytaajuudelle (ulottuvuuksiin 12--->4) ilmaisu minusta. Siis olen olemassa monessa ulottuvuudessa samanaikaisesti sekä myöskin Hengen aineettomassa maailmassa. Olen yhteydessä moniulotteiseen ITSEeni sydänkeskukseni kautta. Ainoastaan sisäisen tien kautta voi tavoittaa virusvapaan tiedon ja viisauden.

Lue lisää

'ITSE on todellakin tietojeni lähde....'

Sitten pystyt kommunikoimaan oman Sielusi kanssa ja TIEDÄT entiset ja tulevat elämät?
Siis ilman Henkioppaitten apua, vai oletko kokenut tämän, jos tosiaan olisit näin kehittynyt, ei Sielulla ole enää tarvetta kokea fyysistä tietoisuutta.

Myötäeläjä kirjoitti:

'ITSE on todellakin tietojeni lähde....'

Sitten pystyt kommunikoimaan oman Sielusi kanssa ja TIEDÄT entiset ja tulevat elämät?
Siis ilman Henkioppaitten apua, vai oletko kokenut tämän, jos tosiaan olisit näin kehittynyt, ei Sielulla ole enää tarvetta kokea fyysistä tietoisuutta.

Lue lisää

Sieluni on historiani tallentaja ja henkisen kehitykseni mittari. Ei ole tarvetta kommunikoida sen kanssa. Koska menen eteenpäin, niin informaation on tultava muualta kuin sielusta.

En ole fyysinen kehoni, en antikehoni enkä sieluni, vaan olen se ydinolemukseni, mikä on sydänkeskuksessani. Minulla ei ole ikuista sielua, koska en tarvitse sitä, mutta minulla on ikuinen elämä, mikä on tuo ydinolemukseni. Ydinolemukseni on se mikrokoossa, mikä olen Hengen maailmassa makrokoossa.

Ei ole ollut henkioppaita eikä opettajia enää vuosiin. Ei ole tarvetta jatkaa maapalloelämiä.
Lainaan tähän muutaman lauseen työparini vastaanottamasta viestistä v. 2010. "Teihin itseenne on tallentunut kaikki se tieto ja kaikki ne asiat, joita olette lähteneet hakemaan. Ne ovat teidän DNA:ssa, solumuistissa, mielessä, aivoissa, ulkoisissa kehoissa, kaikessa. Siksi on erittäin tärkeää saada teidät ehjänä ja hengissä sieltä pois."
Tämä tarkoittaa fyysistä ylösnousua viidenteen ulottuvuuteen. Tämä sama ylösnousumahdollisuus on teillä kaikilla, jos niin valitsette.

Tarkkis kirjoitti:

Sieluni on historiani tallentaja ja henkisen kehitykseni mittari. Ei ole tarvetta kommunikoida sen kanssa. Koska menen eteenpäin, niin informaation on tultava muualta kuin sielusta.

En ole fyysinen kehoni, en antikehoni enkä sieluni, vaan olen se ydinolemukseni, mikä on sydänkeskuksessani. Minulla ei ole ikuista sielua, koska en tarvitse sitä, mutta minulla on ikuinen elämä, mikä on tuo ydinolemukseni. Ydinolemukseni on se mikrokoossa, mikä olen Hengen maailmassa makrokoossa.

Ei ole ollut henkioppaita eikä opettajia enää vuosiin. Ei ole tarvetta jatkaa maapalloelämiä.
Lainaan tähän muutaman lauseen työparini vastaanottamasta viestistä v. 2010. "Teihin itseenne on tallentunut kaikki se tieto ja kaikki ne asiat, joita olette lähteneet hakemaan. Ne ovat teidän DNA:ssa, solumuistissa, mielessä, aivoissa, ulkoisissa kehoissa, kaikessa. Siksi on erittäin tärkeää saada teidät ehjänä ja hengissä sieltä pois."
Tämä tarkoittaa fyysistä ylösnousua viidenteen ulottuvuuteen. Tämä sama ylösnousumahdollisuus on teillä kaikilla, jos niin valitsette.

Lue lisää

Ydin Itse ei todellakaan kommunikoi, koska sitä ei ole meille olemassa, massaa on vain minällisyys.

Kivaahan teillä on haaveissanne, mutta aivan varmasti ilmenette uudestaan jonnekin tuola menolla.

hellin63 kirjoitti:

haistakaa paska sinulle vastaukseksi...

En pysty vastaamaan miksi minulle ei nousut vihaa ja katkeruutta mieleeni silloin kun itselläni oli "seinä edessä" eikä minkäänlaista valoa olut näkyvissä. Kuitenkin oli jotakin koska siitä on jo kymmeniä vuosia.
Eräs ystäväni sanoi että ne vaikeudet oli minulla siksi koska "elämä tiesi" että minä kestän ne.
Ketään ulkopuolista en pysty vaikeuksistani syyttämään. Sen vuoksi sanon että ELÄMÄ ON.
Jonkun kautta vain on nuokin tapahtumat tarpeellista nähdä koska näin näyttää olevan.

Miksi on kokemus elämästä? on vielä vastausta vailla?

Lue lisää

'hellin63'

'Miksi on kokemus elämästä?'

Olen monesti kysynyt, mikä on saattanut meidät tänne kokemuksien maailmaan....jos kerran olemme olleet jo ajattomassa tietoisuudessa?
Ei kai kukaan pysty antamaan tällä tietoisuuden tasolla vastausta?
Näin minä luulen ymmärtäväni....että sielut tarvitsevat kokemuksia ja näistä kokemuksista hyötyvät kaikki....olemmehan ykseyttä?

Myötäeläjä kirjoitti:

'hellin63'

'Miksi on kokemus elämästä?'

Olen monesti kysynyt, mikä on saattanut meidät tänne kokemuksien maailmaan....jos kerran olemme olleet jo ajattomassa tietoisuudessa?
Ei kai kukaan pysty antamaan tällä tietoisuuden tasolla vastausta?
Näin minä luulen ymmärtäväni....että sielut tarvitsevat kokemuksia ja näistä kokemuksista hyötyvät kaikki....olemmehan ykseyttä?

Lue lisää

Tämä vastaus on vajavainen, mutta en kertakaikkiaan voi omaksua muuta, kuin jälleensyntymä.

Olemmeko itse kukin kaikki sielut...ykseydessä olleet valmistamassa tätä olemisen paikkaa, nimenomaan kokemuksia varten?
Siis asioita, jotka sielut käsitteellisesti Luojan tavoin ovat aina tienneet, mutta tarvitsevat kaikista tietämistään asioista aineellisen kokemuksen.
Siksi tämä pyöritys....on aivan selvää, että ajalla tässä ei ole merkitystä...onko sata tai tuhat syntymää....('Tarkkiksen') tavoin jokainen palaa lähtökohtaansa ja vapautuu.
Ajattelin nyt, että Tarkkis kuvannollisesti esitti asian kulun, mielestäni hyvin kirjoitettu.

Tarkkis kirjoitti:

Sieluni on historiani tallentaja ja henkisen kehitykseni mittari. Ei ole tarvetta kommunikoida sen kanssa. Koska menen eteenpäin, niin informaation on tultava muualta kuin sielusta.

En ole fyysinen kehoni, en antikehoni enkä sieluni, vaan olen se ydinolemukseni, mikä on sydänkeskuksessani. Minulla ei ole ikuista sielua, koska en tarvitse sitä, mutta minulla on ikuinen elämä, mikä on tuo ydinolemukseni. Ydinolemukseni on se mikrokoossa, mikä olen Hengen maailmassa makrokoossa.

Ei ole ollut henkioppaita eikä opettajia enää vuosiin. Ei ole tarvetta jatkaa maapalloelämiä.
Lainaan tähän muutaman lauseen työparini vastaanottamasta viestistä v. 2010. "Teihin itseenne on tallentunut kaikki se tieto ja kaikki ne asiat, joita olette lähteneet hakemaan. Ne ovat teidän DNA:ssa, solumuistissa, mielessä, aivoissa, ulkoisissa kehoissa, kaikessa. Siksi on erittäin tärkeää saada teidät ehjänä ja hengissä sieltä pois."
Tämä tarkoittaa fyysistä ylösnousua viidenteen ulottuvuuteen. Tämä sama ylösnousumahdollisuus on teillä kaikilla, jos niin valitsette.

Lue lisää

'Minulla ei ole ikuista sielua, koska en tarvitse sitä...'

Eiköhän sielu ole tarpeeton vasta sitten, kun kaikki ykseyden rippeetkin ovat karsiutuneet pois?
Eli meillä, jotka kiertävät jälleensyntymän pyörteessä, on sielu johon talleentuu kaikki mahdollinen....jonka vuoksi kehittynyt (hyvin kehittynyt) ihminen voi kommunikoida oman sielunsa kanssa ja saada kaikki informaatio...menneet elämät ja tulevat elämät hamaasta alusta hamaan loppuun....kunnes sielu on tehnyt tehtävänsä ja olemme kokeneet lopullisen ykseyden.

Useinmiten kuitenkin tämä kommunikaatio tapahtuu henkioppaitten välityksellä, johon tarvitaan fyysisyydessä herkkä 'välittäjä' henkioppaisiin.
Näitten kautta kuitenkin meille selviää hyvin paljon informaatiota, miksi asioita tapahtuu ja miksi kokemuksia tarvitaan....elikä asiat saavat hyvin järjellisen selityksen....viittaan nyt niihin, jotka valittavat maallista kohtaloaan ja ymmärtämättä miksi?

Myötäeläjä kirjoitti:

'Minulla ei ole ikuista sielua, koska en tarvitse sitä...'

Eiköhän sielu ole tarpeeton vasta sitten, kun kaikki ykseyden rippeetkin ovat karsiutuneet pois?
Eli meillä, jotka kiertävät jälleensyntymän pyörteessä, on sielu johon talleentuu kaikki mahdollinen....jonka vuoksi kehittynyt (hyvin kehittynyt) ihminen voi kommunikoida oman sielunsa kanssa ja saada kaikki informaatio...menneet elämät ja tulevat elämät hamaasta alusta hamaan loppuun....kunnes sielu on tehnyt tehtävänsä ja olemme kokeneet lopullisen ykseyden.

Useinmiten kuitenkin tämä kommunikaatio tapahtuu henkioppaitten välityksellä, johon tarvitaan fyysisyydessä herkkä 'välittäjä' henkioppaisiin.
Näitten kautta kuitenkin meille selviää hyvin paljon informaatiota, miksi asioita tapahtuu ja miksi kokemuksia tarvitaan....elikä asiat saavat hyvin järjellisen selityksen....viittaan nyt niihin, jotka valittavat maallista kohtaloaan ja ymmärtämättä miksi?

Lue lisää

Tarkoitatko "ykseyden rippeillä" nimenoman erillisyyttä?
Siinä tapauksessa olet itse "ripettä" joka juuri nyt olet, se erillinen tietoisuus.

Lukemani perusteella et voi tarkoittaa että tuo "ykseys" olisi itsessään ne "rippeet" koska selliasesta pyritte sanojenne mukaan juuri pois takaisin "yhteyteen" itsenne kanssa?
Vai tarkoitatteko että olette jokainen itsenäinen ykseys?
Siitä seuraa että erillisyys on enemmän kuin faktaa, koska esimerkiksi en pysty olemaan kanssasi samassa ykseydessä, vaan olen sinusta erillinen ja haluan olla nimenomaan siinä "Itsessä" ja maailmassani jonka unelmoin itsestäni itselleni.

-Brina- kirjoitti:

Tuolla asenteellasi vedät puoleesi tuota samaa pascaa myös seuraavaan elämääsi oppiaksesi jotain tärkeää sielullesi, jotain sellaista mitä et ole selvästikään vielä tajunnut. Tämä on vain toteamus, ei ennuste, sillä jokainen päivä, mitä sinulla on vielä jäljellä tässä elämässä, antaa sinulle mandollisuuden muuttua asenteiltasi elämän, olemisen ja kokemisen suhteen. Kohtaamisesi vaikeuksien suhteen (ovat yleensä karmallisia syitä).
Tänne ei synnytä oppiaksemme kärsimään, vaan kärsimys on meille kaikkein lyhyin tie oppia jotain erittäin tärkeää ikuiselle sielullemme (ovat yleensä rakkauden ja anteeksiannon oppiläksyjä), jotta se pääsisi 'ylös kuopastaan' johon se on tavallaan 'juuttunut'.

Lue lisää

"Jos katsot taaksesi muutut suolapatsaaksi "- tuli tässä mieleen.

Tarkoittaa sitä, että kerran kunnolla positiivisuuteen kääntynyt ei voi enää taakseen katsoa. On vain yksisuuntainen tie, jolta ei voi kääntyä takaisin, ei edes taakseen katsomaan. Katse on kiinnitetty koko ajan valoon, ts. mieli sensuroi tietyt asiat automaattisesti pois. Mieli havaitseekin vain lähinnä valoa tällä tiellä, ja jos ihmiset puhuvat muusta, ei sitä enää huomioida.

tä? kirjoitti:

Tarkoitatko "ykseyden rippeillä" nimenoman erillisyyttä?
Siinä tapauksessa olet itse "ripettä" joka juuri nyt olet, se erillinen tietoisuus.

Lukemani perusteella et voi tarkoittaa että tuo "ykseys" olisi itsessään ne "rippeet" koska selliasesta pyritte sanojenne mukaan juuri pois takaisin "yhteyteen" itsenne kanssa?
Vai tarkoitatteko että olette jokainen itsenäinen ykseys?
Siitä seuraa että erillisyys on enemmän kuin faktaa, koska esimerkiksi en pysty olemaan kanssasi samassa ykseydessä, vaan olen sinusta erillinen ja haluan olla nimenomaan siinä "Itsessä" ja maailmassani jonka unelmoin itsestäni itselleni.

Lue lisää

Joskus voi mennä ykseys ja erillisyys sekaisin...eli tuohon mainitsemasi kohtaan......

'Eiköhän sielu ole tarpeeton vasta sitten kun kaikki erillisyyden rippeetkin ovat karsiutuneet pois?
Siis karkeasti kuvaillen, sielu opastaa erillisyydestä ykseyteen ja kun tämä on saavutettu sielu tavallaan on tehnyt yehtävänsä?

Myötäeläjä kirjoitti:

Joskus voi mennä ykseys ja erillisyys sekaisin...eli tuohon mainitsemasi kohtaan......

'Eiköhän sielu ole tarpeeton vasta sitten kun kaikki erillisyyden rippeetkin ovat karsiutuneet pois?
Siis karkeasti kuvaillen, sielu opastaa erillisyydestä ykseyteen ja kun tämä on saavutettu sielu tavallaan on tehnyt yehtävänsä?

Lue lisää

Tähän välin voisi sanoa, että "sielusta" astraalikehosta suurin osa menetetään jo melko varhaisessa vaiheessa. Korkein ylätaso tuosta kehosta kuitenkin säilyy pitkään.

Alimmillaan mentaalitasolla voidaan jotain tietää itsenäisesti, sitä karkeammat tasot ovat täysin materiaalisen verhon peitossa niin, että joutuu kysymään. Kysyminen on aina epävarma keino hankkia tietoa.

Ihmisillä kuolemattoman sielun virkaa toimittaa kausaalikeho (kirkas tyhjyys), korkeammilla entiteeteillä sieluna on sellaista vieläkin hienovireisempää mistä ihminen ei tiedä. Sielujen alemmat osiot siis tuhoutuu kun taso on riittävä, mutta jotain korkeampaa tulee tilalle.
Kausaalikehon muisti on avain jälleensyntymiin.

-Brina- kirjoitti:

Tuolla asenteellasi vedät puoleesi tuota samaa pascaa myös seuraavaan elämääsi oppiaksesi jotain tärkeää sielullesi, jotain sellaista mitä et ole selvästikään vielä tajunnut. Tämä on vain toteamus, ei ennuste, sillä jokainen päivä, mitä sinulla on vielä jäljellä tässä elämässä, antaa sinulle mandollisuuden muuttua asenteiltasi elämän, olemisen ja kokemisen suhteen. Kohtaamisesi vaikeuksien suhteen (ovat yleensä karmallisia syitä).
Tänne ei synnytä oppiaksemme kärsimään, vaan kärsimys on meille kaikkein lyhyin tie oppia jotain erittäin tärkeää ikuiselle sielullemme (ovat yleensä rakkauden ja anteeksiannon oppiläksyjä), jotta se pääsisi 'ylös kuopastaan' johon se on tavallaan 'juuttunut'.

Lue lisää

-Brina- hei, hyvin kuvaavaa siitä miten rakentuu tulkinnallinen karma/jumal uskon sekoitus on olympialaisista vetäytyneen taitoluistelutähti Jevgeni Plushenko;on näkemys.

Kyseinen hemmo kärsi selkäkivuista jonka vuoksi ei osallistunut kisaan.
Hän selittää syitä selkäkipuunsa luonnollisen selityksen kautta, tietäen että pitkä uransa urheilussa on rasittanut selkää ja fysiikkaa yleensä.
,Ei siinä mitään, se on totta, mutta istten alka se outo osuus jossa hn uuskovaisena laittaa kaiken Jumalan syysksi sanomalla; ;"Jumala halusi että tämä loppuu nyt tähän"!

Faktalliset syyt selkävaivaan ja siitä johtuvaan lopettamiseen vaihtuvatkin yhtäkkiä hänen mielessään mystifaatioksi ns. 'Jumalan tahdoksi' kuten taphtuu karma-tulkinnoissa sairukasien kohdalla kun ne laitetaan faktojen vastaisesti "edellisten elämien ja tekojen" syyksi nykypäivään selitykseksi.

Mikä siinä teillä on ettei katsota faktoja ns. silmiin?
Onko kyse peloistanne, vai mistä?
Miksi keksimään epä-tosia selityksiä kun se luonnollinen selitys riittää ja on se todennäköisin?

'Kuitenkaan syntyminen "uudelleen" ei ole mikään ratkaisu.'

Me emme elä tällaisessa aikajanassa täällä ja tässä tilassa.
Tämä maailma on kokemuksien maailma ja on vihitty pelkästään näille perusasioille...'karkeus ja fyysisyys ylipäätään luo ja jalostaa käsitteellisiä asioita'....kuin simpukka, joka hio ajan saatossa kivestä kauniin ja säihkyvän helmen.

Myötäeläjä kirjoitti:

'Kuitenkaan syntyminen "uudelleen" ei ole mikään ratkaisu.'

Me emme elä tällaisessa aikajanassa täällä ja tässä tilassa.
Tämä maailma on kokemuksien maailma ja on vihitty pelkästään näille perusasioille...'karkeus ja fyysisyys ylipäätään luo ja jalostaa käsitteellisiä asioita'....kuin simpukka, joka hio ajan saatossa kivestä kauniin ja säihkyvän helmen.

Lue lisää

Hei, tehän juuri (ristiriitaisesti) väitätte mm. karman osalta niin, että tekomme vaikuttavat olemmeko täällä ja kuinka usein, kauan ja ennen nuitakin vielä kuinka mukavasti olemme?
Sehän on melko pähkähullusti ajateltu karma käsitystenne(karma= kuin jumalana) kautta.

Jos rakkaus&rauha on mukaanne se Itsen(jumaluuden) syvin olemus(?), niin miten muka täällä pärjäisivät mukavasti juuri he jotka aiheuttavat realissa eniten tuskaa muille?
Miten juuri he jumalallisen viisaina olisivat mahdollistaneet systeemin jossa kaikki tämä negatiivisuus on mahdollistuisi?
Faktallisesti olemme kaikki syyllisiä mm. lasten riistämiseen kehitysmaissa ali-palkkauksen ja hirveitten olosuhteiden todellisuus mahdollistuu sillä että ostamme siellä tuotettuja halpoja kledjuja, tai härpäkkeitä, ruokatarvikkeita jne marketeistamme säästääksemme.
Hyvinvointiamme ylläpidetään nimenomaan muiden alistamisella!

Ei ole ihme ettei useammat enää pysty allekirjoittamaan tapaa jolla hyvinvointiamme ylläpidetään.
Nyt väitätte opissanne ja uskossanne että he jotka omatunto syistä eivät pysty olemaan mukana oravanpyörässä jossa myydään ja ostetaan hirveiden inhimillisin seurauksin ajautuen luonnollisesti köyhiksi ovat niitä pahimpia ja karmallisesti rangaistuja?

Jos tajuatte sen ja silti viittaatte ns. karmallisiin sairauksiin ns. "huonona karmana" ottamatta huomioon sitä faktallisesti huomioon että niitä seurauksia aiheuttaa tapissa juuri Luoja tai luojat, ja täällä ahneet "hyvä karmaiset" lajitoverit toimillaan, niin tehän pesette omantuntonne puhtaaksi ajatuksellanne että köyhät ja sairaat ovet ITSE toimillaan kaiken nyt, sekä edellisissä elämissä aiheuttaneet ja vastaavsti siitä nousee että ette ota vastuuta omista toimistanne?

Ajatuksessanne siis moraalisesti oikein toimivia (siksi köyhiä ja monesti sairaita) rangaistaan ja pahan tekemisestä karmallisesti ajatellen rikkaampia hyvitetään koska ovat paremmassa kunnossa rahan avulla jonka ovat muita riistämällä heitä hankkineet.
Kilpailu-yhteiskuntaa karttavat yleensä rauhaisat, muita ihmisiä ja luontoa varjelevat ihmiset ja he joutuvat tietty elintaso-kilpailun palkintojenkin(rahan, hyväksynnän jne) ulkopuolella, se kurjistaa heidän asemaansa.
Mukaanne he ovat kuitenkin hyvinvointia vaille jumalaisen oikeutetusti ja myös siksi myös seuraavissa elämissään?

Missä teillä on oikeudenmukaisuus, saatika rakkaus?
Missä,,päinvastoin uskonne sallii ja maximoi ja varmistaa kurjuuden ja sysää syyn pois itseltä(kuten kristiuskossa) ja varmistaa vastuun välttelyn jos sattuu olemaan hyväkuntoinen ja varainen,että alistaa itse syytöksille oikein tomiessaanki jos sattuu olemaan köyhä tai sairas, tai kumpaakin.

ps. vihje: jos ajattelette neutraalista ja rajusta evoluutiosta faktana, niin ajatelkaa siitä ilman ns. "tunteita ja tuoksuja".
Älkää myöskään vetäkö faktoihin mitään taikauskoisia jumaluuksia mukaan, tai pyhiä arvoja, sillä jos määrite 'Jumala on rakkaus', tai 'Rakkaus on jumala(laa)' on ideassa pohjalla,,niin annatte itsestänne kuvan joko härskeina tai tietämättömiä.

rvg3rrbbr kirjoitti:

Hei, tehän juuri (ristiriitaisesti) väitätte mm. karman osalta niin, että tekomme vaikuttavat olemmeko täällä ja kuinka usein, kauan ja ennen nuitakin vielä kuinka mukavasti olemme?
Sehän on melko pähkähullusti ajateltu karma käsitystenne(karma= kuin jumalana) kautta.

Jos rakkaus&rauha on mukaanne se Itsen(jumaluuden) syvin olemus(?), niin miten muka täällä pärjäisivät mukavasti juuri he jotka aiheuttavat realissa eniten tuskaa muille?
Miten juuri he jumalallisen viisaina olisivat mahdollistaneet systeemin jossa kaikki tämä negatiivisuus on mahdollistuisi?
Faktallisesti olemme kaikki syyllisiä mm. lasten riistämiseen kehitysmaissa ali-palkkauksen ja hirveitten olosuhteiden todellisuus mahdollistuu sillä että ostamme siellä tuotettuja halpoja kledjuja, tai härpäkkeitä, ruokatarvikkeita jne marketeistamme säästääksemme.
Hyvinvointiamme ylläpidetään nimenomaan muiden alistamisella!

Ei ole ihme ettei useammat enää pysty allekirjoittamaan tapaa jolla hyvinvointiamme ylläpidetään.
Nyt väitätte opissanne ja uskossanne että he jotka omatunto syistä eivät pysty olemaan mukana oravanpyörässä jossa myydään ja ostetaan hirveiden inhimillisin seurauksin ajautuen luonnollisesti köyhiksi ovat niitä pahimpia ja karmallisesti rangaistuja?

Jos tajuatte sen ja silti viittaatte ns. karmallisiin sairauksiin ns. "huonona karmana" ottamatta huomioon sitä faktallisesti huomioon että niitä seurauksia aiheuttaa tapissa juuri Luoja tai luojat, ja täällä ahneet "hyvä karmaiset" lajitoverit toimillaan, niin tehän pesette omantuntonne puhtaaksi ajatuksellanne että köyhät ja sairaat ovet ITSE toimillaan kaiken nyt, sekä edellisissä elämissä aiheuttaneet ja vastaavsti siitä nousee että ette ota vastuuta omista toimistanne?

Ajatuksessanne siis moraalisesti oikein toimivia (siksi köyhiä ja monesti sairaita) rangaistaan ja pahan tekemisestä karmallisesti ajatellen rikkaampia hyvitetään koska ovat paremmassa kunnossa rahan avulla jonka ovat muita riistämällä heitä hankkineet.
Kilpailu-yhteiskuntaa karttavat yleensä rauhaisat, muita ihmisiä ja luontoa varjelevat ihmiset ja he joutuvat tietty elintaso-kilpailun palkintojenkin(rahan, hyväksynnän jne) ulkopuolella, se kurjistaa heidän asemaansa.
Mukaanne he ovat kuitenkin hyvinvointia vaille jumalaisen oikeutetusti ja myös siksi myös seuraavissa elämissään?

Missä teillä on oikeudenmukaisuus, saatika rakkaus?
Missä,,päinvastoin uskonne sallii ja maximoi ja varmistaa kurjuuden ja sysää syyn pois itseltä(kuten kristiuskossa) ja varmistaa vastuun välttelyn jos sattuu olemaan hyväkuntoinen ja varainen,että alistaa itse syytöksille oikein tomiessaanki jos sattuu olemaan köyhä tai sairas, tai kumpaakin.

ps. vihje: jos ajattelette neutraalista ja rajusta evoluutiosta faktana, niin ajatelkaa siitä ilman ns. "tunteita ja tuoksuja".
Älkää myöskään vetäkö faktoihin mitään taikauskoisia jumaluuksia mukaan, tai pyhiä arvoja, sillä jos määrite 'Jumala on rakkaus', tai 'Rakkaus on jumala(laa)' on ideassa pohjalla,,niin annatte itsestänne kuvan joko härskeina tai tietämättömiä.

Lue lisää

Käsititkö jotenkin väärin edellisen kannanottoni?
Vastasin siinä hellin63 viestiin, enkä maininnut karmasta yhtään mitään.

Jos tarkoitit kokemuksia, sillä on kokonaan erilainen merkitys ja se ei käsitteenä ole karmaa.
Ymmärrän hyvin tämän maailman kurjuuden ja epävarmuuden....mutta kuitenkin minun ja sinun.....kaikkien tulisi pyrkiä ymmärtämään asiat kokonaisuudesta ja sen lähtökohdista.

Myötäeläjä kirjoitti:

Käsititkö jotenkin väärin edellisen kannanottoni?
Vastasin siinä hellin63 viestiin, enkä maininnut karmasta yhtään mitään.

Jos tarkoitit kokemuksia, sillä on kokonaan erilainen merkitys ja se ei käsitteenä ole karmaa.
Ymmärrän hyvin tämän maailman kurjuuden ja epävarmuuden....mutta kuitenkin minun ja sinun.....kaikkien tulisi pyrkiä ymmärtämään asiat kokonaisuudesta ja sen lähtökohdista.

Lue lisää

Nimenomaan kyse on aina siitä että ei edes tiedetä mistä "osastosta" keskustellaan.

Ihmisen kohdalla ei voida puhua yksittäisen ihmisen kohdalla vastuusta paljoakaan karmallisesti ajatellen.
Yksittäisen ihmisen kohdalla kyse on faktallisesti siitä että hän on monen tapahtuman ja saadun ominaisuuden summana epäreilun tilanteen edessä jos keskustellaan yksilön faktallisesta vastuusta.

Tekoihimme vaikuttaa useat asiat; luonteemme/geenistöperintö, aikakautemme, ympäristömme (mahdotto- ja mahdollisuuksineen), kasvatus jne., joten lähinnä näen että on ymmärtämättömyyttä ja tahallisen raukamaista vaatia faktallisen tilanteemme tietäen sitä absoluuttista vastuuta suurissa kysymykissä ja valinnoissa.
Kuitenkin kaikesta tästä faktallisuudesta huolimatta kristiusko ja sen "velipuoli" (tulkittu) karma uskovaisineen(karma heille kuin jumala ohjaajana)vaatii juuri sitä vastuuta mm. leikaten faktallisen yksilön kasvuun, muotoumiseen persoonaksi jonka perusteella tekee niitä valintojaan sen vaiktus-kausaali-ketjun vain julmasti poikki, koska väittävät kirstiuskossa ihmisten joutuvan syyntakeellisina helvet-tiin, kuten karmauskovat jälleensyntymissään aina huononeviin olosuhteisiin syystään.

Jos kuvitellaan(me emme varmasti tiedä, vain uskomme)että dualistisuus on totta, ja on olemassa tietoisuus irti materiasta, niin miten sellainen(ilmeisesti) aina ollut tietoisuus voisi olla jotain muuta kuin mitä se aina on ollut?
Voiko sellainen tietoisuus(ei siis ihminen) "ihmeä jostain" ominaisuuksia joita sillä itsellään ei jo ole ja mistä "ulkopuoleta" niitä "se imisi" ja miksi?
Outoa olisi että voisi edes olla jokin muu kuin on(siis muista koko ajan tässä että kyse tietoisuudesta, ei siis ihmisestä)tällöinhän et olisi sinä?
Jos et ole enää sinä niin kuka sitten olet, et ainakaan hän, eli mitä hänen asiansa sinulle enää edes kuuluu?

Tämä vain osoituksena kaikille teille "oikeasa olijoille" siitä, kuinka itse asiassa vaikeaa on käsitellä näitä aivan kahta eri asiaa niin ettei sekoita käsitteitä. Keinot loppuu käsitellä heti mitenn, eli voidaan ajatella ja käsitellä lähinnä sitä omaansa, eli sisäisiä oletuksiaan jotka eivät kehity niistä yhtään enempää kuin osiensa summaksi samaan mistä lähti,,korkeintaan! (ja huomaa taas viimeisin ns. hengen tasossa, eli ei ihmismäisesti ajatellen jossa voimme oppia toisilta ihmisiltä!!)

rvg3rrbbr
7.2.2014 09:52

Faktallisesti olemme kaikki syyllisiä mm. lasten riistämiseen kehitysmaissa ali-palkkauksen ja hirveitten olosuhteiden todellisuus mahdollistuu sillä että ostamme siellä tuotettuja halpoja kledjuja, tai härpäkkeitä, ruokatarvikkeita jne marketeistamme säästääksemme.
Hyvinvointiamme ylläpidetään nimenomaan muiden alistamisella!

H: Miten kukaan meistä oppisi minkäänlaista rakkautta tai anteeksiantoa ellei olisi "kehitysmaiden" ristettyjä lapsia? sitä paitsi on likaa yleistetty että jokainen meistä voi hyvin vain siksi koska kokee riistävänsä... ketään??? Minä puolestani toivon oppivani olla riistämättä sinultakaan oikeuttasi ajatella ja puhua niin kuin koet

Ei ole ihme ettei useammat enää pysty allekirjoittamaan tapaa jolla hyvinvointiamme ylläpidetään.
Nyt väitätte opissanne ja uskossanne että he jotka omatunto syistä eivät pysty olemaan mukana oravanpyörässä jossa myydään ja ostetaan hirveiden inhimillisin seurauksin ajautuen luonnollisesti köyhiksi ovat niitä pahimpia ja karmallisesti rangaistuja?
H: olen aivan varma ettei vähempiosaisten "kärsimys" ole turhaa. Minulla vain ei ole mitään mahdollisuutta nähdä syitä ja seurauksia aikojen alusta ikuisuuteen...

Jos tajuatte sen ja silti viittaatte ns. karmallisiin sairauksiin ns. "huonona karmana" ottamatta huomioon sitä faktallisesti huomioon että niitä seurauksia aiheuttaa tapissa juuri Luoja tai luojat, ja täällä ahneet "hyvä karmaiset" lajitoverit toimillaan, niin tehän pesette omantuntonne puhtaaksi ajatuksellanne että köyhät ja sairaat ovet ITSE toimillaan kaiken nyt, sekä edellisissä elämissä aiheuttaneet ja vastaavsti siitä nousee että ette ota vastuuta omista toimistanne?

Alempana tuossa vastasin että vain minä luon käsitykseni maailmasta minulle. Joka sisältää sen että myös sinä luot käsityksesi maailmasta sinulle ja ne käsitykset ovat erilaiset monista eri syistä.

Mukaanne he ovat kuitenkin hyvinvointia vaille jumalaisen oikeutetusti ja myös siksi myös seuraavissa elämissään?
H: sallinet että myös ylläoleva lause on sinun käsityksesi. Joten sillä on täysi oikeus olla olemassa niin kauan kuin se sinun maailmaasi palvelee.

ps. vihje: jos ajattelette neutraalista ja rajusta evoluutiosta faktana, niin ajatelkaa siitä ilman ns. "tunteita ja tuoksuja".
Älkää myöskään vetäkö faktoihin mitään taikauskoisia jumaluuksia mukaan, tai pyhiä arvoja, sillä jos määrite 'Jumala on rakkaus', tai 'Rakkaus on jumala(laa)' on ideassa pohjalla, niin annatte itsestänne kuvan joko härskeina tai tietämättömiä.

H: Kuten on käynyt ilmi jokainen itse märittelee mikä on taikauskoa mikä jotain muuta. Maailma nyt vain kerta kaikkiaan näyttää toimivan siten.

ps. jälleen syntymästä on myös seuraava näkemys. arabitja jutalaisetovat veljes kansoja jotka taistelevat paremman maailman puolesta. Useat heistä syntyvät uudelleen vuorotellen toiselle puolelle näyttääkseen maailmalle sodan ja murhaamisen mielettömyyden.

Se on minun luomukseni maailman syistä ja seurauksista. Jokaiselle on omansa.

- Onhan elämä siis muutakin kuin vain tunnetta aivoissa?
Elämä on ihan realissa vaikkapa sitä että lapesi riutuu syövän kourissa, tai kuolee autokolarissa, tai että voitat lotossa, kaunis ja terve lapsesi valmistuu koulustaan hyvin arvosanoin, tai vaikka menee avioon jne?
Näiden vaikutusta ei voi väheksyä, ne on totta.Myöskään kukaan ei pysty kiistämään sitä että ihminen on ympäristönsä, geeniensä, kasvatuksensa ja aikakautensa tuotosta.
Tuohon ei sovi oppi karmasta jumalana joka palkitsee ja rankaisee soivittaen ihmisen karman.
Kyse on syy&seuraus-suhteista jotka ovat totuus, mutta ilman moraalia, syyllistämistä(jonka juuret siihen tapaan ovat syy&seuraus suhteissa nekin ihan samoissa jutuissa).




- No ei noin, vaan opikein-->Kokija on, koska ensin oli ajatus kokijasta, eli karma kin on(syy&seuraus) johtuen siitä että on juuri tuo systeemi jossa on ajatteleva kokija!!

>>Rauhan ja ilon avain on anteeksianto. Se kuittaa kaiken karman loppuun saakka jolloin päättyy Sarcisson 4.2.2014 12:01 kuvailema aikaan sidottu jatkuvuus.>Vahat muistikuvat "vaativat" päästä vapautumaan jolloin ne lakkaavat vaivaamasta. Vaiva syntyy siitä kun nuo muistikuvat ovat ristiriidassa Totuuden kanssa.>>Maailmaa (karmaa) ei ole olemassa niille jotka ovat antaneet anteeksi ajatuksensa maailmasta.(karmalle)
buddhismissa on sama periaate terminologia vaihtelee. Raamatun Jeesus antoi anteeksi maailmalle ja vapautui (nousi ylös raamatun termein)

Nimenomaan nuin.

Jos mietitään mikä on se kestävin tiivistelmä kärsimyksen s y y s t ä, niin se on nimenomaan h a l u/aminen!
Sitä en ala tässä selittämään miksi niin on, se on tajuttava itse!

Tuon ajatuksen jälkeen on miettävä sitä, missä ajatus- ja uskomus-suunnassa yleensäkin haluaminen on vahvinta ja missä sitä on vähiten.
Miksi niin?
Koska on nähtävä se missä on mahdollisuus päästä pois henkisestä kärsimyksestä ja osaltaan eroon myös syy&seurauksellisesti oma-syisestä fyysisestä kärsimyksestä ja missä se on hankalampaaa ja mahdotontakin.

On kristiusko tällä ajatuksella se oikea vaihtoehto ideoineen, entä new agekaan karma = jumala ajatuksineen,,no ei, koska niissä eri-mudoin halutaan "jotain", myös vierittä syyt muiden niskoille ja täten helpotusta omalle "uralle" olemassaolossaan.
Kun hyvin usein vielä hamutaan aivan samoja asioita kuin täällä jo on mutta ilman niitä vääjäämättömiä "varjoja oparatiisissa" eli vaikeuksia syy&seurausta, niin ei ihme että ajatukset ja ideat, filosofiat muistuttaa toisiaan!

Voi olla niinkin rajusti tässä, että lopulta ihmisyys, koko olemassa-olomme ei ole vahvaa perustaa yhtikäs millekään?
Sellainen joka perustaa olemassaolonsa haluamiseen varmistaa näin aina kärsimyksen ja tuhon.
No ehkä siinä on se idea ikuisesta olemassaolosta samasta keinona,,mutta kuvitelkaa millä hinnalla!

Itse asiassa Luojan olisi opeteltava olemaan yksin?
Toiseksi Luojan(ja luojien) itsessään tulisi olla oikeammin(siis kaikkeuden ja kaiken siinä)itsessään jotta onnistuisi olla sekoamatta sen yksinäisyyden tajutessaan?
Kolmanneksi,,olisiko kuitenkin vihdoin Luoja/luojien vain nöyryttävä, eli se ainoa oikea ja lopullinen tie ja tehtävä anihilaatio-"itsemurha" pelastaa yksinisyydeltä?

Ihmiselle ainakin se on lopulta aivan sama miten hälle kuolemassaan käy, koska kuoleman jälkeen on tasan kaksi vaihtoehtoa-->on se täydellinen tyhjyys joka useimmilla on ennen syntymäänsä, jolloin ei tiedä koskaan olleensa edes olemasa, tai se toinen vaihtoehto--> jossa on jotain.
Silloin on se uusi mahdollisuus,,jota on viisasta pohjustaa elämällä mahdollsimman rakkaudellisesti ajatellen muitakin kuin itseään.
Jatkuvuus rajallisuudessa ei ajattelevaa pahemmin innosta, ennemmin se mitä esimerkiksi buddhalaisuudessa opetetaan.
Buddhalisuudessa haetaan samaa kuin gnstilaisuudessa, eli toveruutta Jumalan kanssa joka merkitsee buddhalaisuudessa yhtymistä Nirvanaan/"tyhjyyteen" tilallisesta näkökulmastamme tajuten.

Valintamme vaikuttavat myös positiivvisesti ns. "substane et abstane"/"kieltäydy ja kärsi" tyylillä jos kieltäytyy olemasta itsekäs.
Jumalamaiseen karmaan uskovat väittävät sellaisen olevan itsekkyyttä koska sellainen toiminta ei tue juuri heidän hyvääoloaan ja mielihyväänsä(kuten kristiuskovissa "ne jumalattomat ja heidän toimensa") että seuraukset näyttävät vielä bonuksena ikää kuin tukevan heidn kuvansa ja sitä uskomsuta että se merkitsee negatiivisuutta tulevaisuutta ajatellen.
On kuitenkin niin, että hyvä-tahtoisessa ja epä-itsekkäässä motiivisessa tilassa niin toimiessaan nimenomaan ei olla negatiivisia kokonaisuutta ajatellen!

Syy&seuraus-lain kautta sellaiset eivät ole tuomittuja jatkuviin uusiin elämiin, koska on pikemminkin päinvastoin.
Jälleensyntymien ketju heidän kohdallaan varmimmin katkeaa koska he eivät halua mitään, ja siten mahdollisuudet kärsimykselle myös katoaa?
Se että näyttää siltä että seuraukset tuosta toimista ovat ne; köyhyys ja kurjuus, tai vaikka länasimaissa osallistumattomuudesta vielä paheksunta, niin se että se olisi karmallinen rangaistus joka johtaa aina vain uuteen kärsimykseen kokonaisuutta ajatellen,,se ei voi pitää paikkaansa.

Kaikki edellinen selitys silloin kun puhutaan tasolla jossa uskotaan jumaluuteen/sa.
Jos luotamme siihen että tämä kaikki on lähinnä sattumaa, niin tällöin syy&seuraus johtaa tavallaan tarkoitus-hakuiseen ratkaisuun aina.
Mailmaan ei tällöin sisällykään moraalia, tai eettisyyttä jotka ennemmin haittavaat kehitystä.
Onhan esimerkiksi keino-hedelmöitys, tai keinotekoinen vanhuksen, tai sairaan elämän pidentäminen hyvin luonnotonta, mutta silti me tuotamme tiedosta huolimatta maailmaan sellaista josta kehitys häiriintyy monella tapaa(myös yhteiskuntamme) juuri valkoivan moraalimme,eettisyytemme, mutta ennen kaikkea h a l u m m e(elossasäilymis) vuoksi.

Niinpä ne vaihtoehdot enää tässä tilanteessa nyt ovat ne että sopeudut tilanteeseesi, siihen joka olet(tai luulet olevasi) ja toimit niillä ehdoin, tai yrität muuttua poistuaksesi lopulta uudenlaisena(uudestisyntyminen) jälleensyntmä ja sitä kannattelevasta kollektiivi-systeemistä.
Viimeinen "poistuminen" on mahdollisuus joka vaikuttaa lähes mahdottomalta("kapea tie") jos mieltää että on itse systeeminsä, mutta ruokkii vain lihallisuutta ja halujaan elää niin.

Viimeisen mahdollisuuden edellytyksenä on siis todellisuus dualistisuudesta.
Jos on niin että kehollisuus on (vanhaan gnostilaiseen tapaan) "astiana" paikka tietoisuutemme laskeutua, niin tällöin "tie " pois kehollisuudesta ja maaiolmasta lopullisesti on olemassa.
Oleellisinta tällöin on tuntea Itsensä, se merkitsee että tuntee kokonaisuudessaan niin sen biologisen minänsä(mm.halunsa, pelkonsa jne), kuin sen syvemmän Itsensä, koska se onedellytyksenä sille että edes pystyy valitsemaan koska tuntee vaihtoehdot.
Jos luulee ja toivoo olevansa vain ihminen, niin tällöin tavallaan on ehkä sokea, mutta jos tahalaan kieltää itsen merkityksen(mm. omantuntonsa äänen) niin kieltää ikään kuin "Pyhän Henkensä".
On viisasta huomata eettä vain tuntemalla Itsensä, eli lihan ja hengen kokonaisuuden voi vasta päättää kumpaa osaa kokonaisuudessaan tavallaan ruokkii. Se on oleellista tässä geisissä missä tavoite on muu kuin vain ihmisyys(eläin pohjainen tietoisuus=ihminen). Todellista henkistä evoluutiota on siis se että tahallisesti ruokkii puolta jota tavoittelee, koska syy&seurauksen vuoksi juuri se puoli vahvistuu ja kasvaa ja samalla kun se toinen puoli kuihtuu "ruoan puutteeseen".
Se on vaikeaa koska nautinnon tarve häviää pelkojen ja muiden inhimillisten omainsipiirteiden hiipuessa, mutta tilalle tulee "taivaallinen tietoisuus" joka on se Raamatun metaforallinen "ylhäältä uudesti syntyminen".

Kyse on kaikessa lopulta psykologiasta jota psykologia pyörittää ei mistään muust. Kun kaikki mitä on, = ajatusta niin sen vuoksi juuri ajatustyö on kaiken A&O:oo.

"Rakastan itseäni (ainakin opettelen)"

Miksi tuo on sulkeissa? Mikä estää rakastamasta itseäsi NYT?

rvg kirjoitti:

Niinpä ne vaihtoehdot enää tässä tilanteessa nyt ovat ne että sopeudut tilanteeseesi, siihen joka olet(tai luulet olevasi) ja toimit niillä ehdoin, tai yrität muuttua poistuaksesi lopulta uudenlaisena(uudestisyntyminen) jälleensyntmä ja sitä kannattelevasta kollektiivi-systeemistä.
Viimeinen "poistuminen" on mahdollisuus joka vaikuttaa lähes mahdottomalta("kapea tie") jos mieltää että on itse systeeminsä, mutta ruokkii vain lihallisuutta ja halujaan elää niin.

Viimeisen mahdollisuuden edellytyksenä on siis todellisuus dualistisuudesta.
Jos on niin että kehollisuus on (vanhaan gnostilaiseen tapaan) "astiana" paikka tietoisuutemme laskeutua, niin tällöin "tie " pois kehollisuudesta ja maaiolmasta lopullisesti on olemassa.
Oleellisinta tällöin on tuntea Itsensä, se merkitsee että tuntee kokonaisuudessaan niin sen biologisen minänsä(mm.halunsa, pelkonsa jne), kuin sen syvemmän Itsensä, koska se onedellytyksenä sille että edes pystyy valitsemaan koska tuntee vaihtoehdot.
Jos luulee ja toivoo olevansa vain ihminen, niin tällöin tavallaan on ehkä sokea, mutta jos tahalaan kieltää itsen merkityksen(mm. omantuntonsa äänen) niin kieltää ikään kuin "Pyhän Henkensä".
On viisasta huomata eettä vain tuntemalla Itsensä, eli lihan ja hengen kokonaisuuden voi vasta päättää kumpaa osaa kokonaisuudessaan tavallaan ruokkii. Se on oleellista tässä geisissä missä tavoite on muu kuin vain ihmisyys(eläin pohjainen tietoisuus=ihminen). Todellista henkistä evoluutiota on siis se että tahallisesti ruokkii puolta jota tavoittelee, koska syy&seurauksen vuoksi juuri se puoli vahvistuu ja kasvaa ja samalla kun se toinen puoli kuihtuu "ruoan puutteeseen".
Se on vaikeaa koska nautinnon tarve häviää pelkojen ja muiden inhimillisten omainsipiirteiden hiipuessa, mutta tilalle tulee "taivaallinen tietoisuus" joka on se Raamatun metaforallinen "ylhäältä uudesti syntyminen".

Kyse on kaikessa lopulta psykologiasta jota psykologia pyörittää ei mistään muust. Kun kaikki mitä on, = ajatusta niin sen vuoksi juuri ajatustyö on kaiken A&O:oo.

Lue lisää

Kaksi sutta

Eräänä iltana vanha cherokee kertoi pojanpojalleen taistelusta,
joka oli käynnissä hänen sisällään.
Hän sanoi:
"Poikani, taistelu käydään kahden suden välillä.

Yksi on paha:
viha, kateus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys,
kauna, alemmuus, valheet, väärä ylpeys, ylemmyys ja ego.

Toinen on hyvä:
ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, ystävällisyys, hyväntahtoisuus,
empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja luottamus."

Pojanpoika mietti tätä hetken ja kysyi sitten isoisältään: "
Kumpi susi voittaa?"
Vanha cherokee vastasi:
"Se jota ruokitaan."

Sarcisson kirjoitti:

"Rakastan itseäni (ainakin opettelen)"

Miksi tuo on sulkeissa? Mikä estää rakastamasta itseäsi NYT?

Miksi tuo on sulkeissa7.2.2014 21:16

Kiitos kysymästä Sarcisson "Vanha Kehno" heittelee hädissään kapuloita rattaisiin. On sillä toinenkin nimi se on auktoriteetti ongelma. On liki mahdoton oppia pitämään itseään täysivaltaisena NYT

Joka tapauksessa hyvä kun muistutit.

rvg kirjoitti:

Niinpä ne vaihtoehdot enää tässä tilanteessa nyt ovat ne että sopeudut tilanteeseesi, siihen joka olet(tai luulet olevasi) ja toimit niillä ehdoin, tai yrität muuttua poistuaksesi lopulta uudenlaisena(uudestisyntyminen) jälleensyntmä ja sitä kannattelevasta kollektiivi-systeemistä.
Viimeinen "poistuminen" on mahdollisuus joka vaikuttaa lähes mahdottomalta("kapea tie") jos mieltää että on itse systeeminsä, mutta ruokkii vain lihallisuutta ja halujaan elää niin.

Viimeisen mahdollisuuden edellytyksenä on siis todellisuus dualistisuudesta.
Jos on niin että kehollisuus on (vanhaan gnostilaiseen tapaan) "astiana" paikka tietoisuutemme laskeutua, niin tällöin "tie " pois kehollisuudesta ja maaiolmasta lopullisesti on olemassa.
Oleellisinta tällöin on tuntea Itsensä, se merkitsee että tuntee kokonaisuudessaan niin sen biologisen minänsä(mm.halunsa, pelkonsa jne), kuin sen syvemmän Itsensä, koska se onedellytyksenä sille että edes pystyy valitsemaan koska tuntee vaihtoehdot.
Jos luulee ja toivoo olevansa vain ihminen, niin tällöin tavallaan on ehkä sokea, mutta jos tahalaan kieltää itsen merkityksen(mm. omantuntonsa äänen) niin kieltää ikään kuin "Pyhän Henkensä".
On viisasta huomata eettä vain tuntemalla Itsensä, eli lihan ja hengen kokonaisuuden voi vasta päättää kumpaa osaa kokonaisuudessaan tavallaan ruokkii. Se on oleellista tässä geisissä missä tavoite on muu kuin vain ihmisyys(eläin pohjainen tietoisuus=ihminen). Todellista henkistä evoluutiota on siis se että tahallisesti ruokkii puolta jota tavoittelee, koska syy&seurauksen vuoksi juuri se puoli vahvistuu ja kasvaa ja samalla kun se toinen puoli kuihtuu "ruoan puutteeseen".
Se on vaikeaa koska nautinnon tarve häviää pelkojen ja muiden inhimillisten omainsipiirteiden hiipuessa, mutta tilalle tulee "taivaallinen tietoisuus" joka on se Raamatun metaforallinen "ylhäältä uudesti syntyminen".

Kyse on kaikessa lopulta psykologiasta jota psykologia pyörittää ei mistään muust. Kun kaikki mitä on, = ajatusta niin sen vuoksi juuri ajatustyö on kaiken A&O:oo.

Lue lisää

Kyse on kaikessa lopulta psykologiasta rgv juuri näin minäkin hyvin pitkälti ymmärrän.
Oman itsenä oppi tuntemaan kun pääse ja joutuu työskentelemään läheistensä kanssa. Juri ne tutuimmat hiovat psykologiaamme parhaiten/pahiten.
Ehkäpä juuri siksi parinmuodostusvietti on niin äärettömän voimakas että lähes jokainen tekee jonkinlaisia liittoja - kumppanuuksia elämänsä aikana ja tulee tuntemaan itsensä. lopulta on omat lapset joista ei pääse eroon ikinä

hellin63 kirjoitti:

Miksi tuo on sulkeissa7.2.2014 21:16

Kiitos kysymästä Sarcisson "Vanha Kehno" heittelee hädissään kapuloita rattaisiin. On sillä toinenkin nimi se on auktoriteetti ongelma. On liki mahdoton oppia pitämään itseään täysivaltaisena NYT

Joka tapauksessa hyvä kun muistutit.

Lue lisää

Tuli jostain mieleen juttu buddhalaisuuden ajoilta. Jaan sen kanssasi. Yksi opettaja teki tällaisen vertauksen kun kysyttiiin, miten oppii rakastamaan:
"Se on ennenaikainen kysymys. Kuvittele, että olet oudossa kaupungissa kartan kanssa. Olet eksynyt, etkä yhtään tiedä minne pitäisi suunnistaa. Ensimmäinen ja tärkein tehtävä on selvittää, että missä sinä olet. Vasta sen jälkeen voi miettiä, mihin suuntaan kannattaa lähteä. "

Itsensä hyväksyminen vähän lienee sama juttu?

Myötäeläjälle
"...itsensä kanssa puhuja nro 1 =T..."
Ei liene vaikea arvata, että tarkoitat Tarkkista.
Tässä olen taas. Olin perjantain, lauantain ja sunnuntain tähän asti poissa koneen ääreltä. Oliko syynä purkaukseesi se, etten vastannut 7.2.2014 08:24 kirjoitukseesi?

Sitten onkin vaikeampi arvata, että ketä tarkoitat seuraavalla; ...yksi ja sama henkilö vääntää herjoja eri nikkareilla ...samoin myös täällä ...valitettavasti?
Minä olen käyttänyt tätä samaa Tarkkis-nimimerkkiä arviolta viisi vuotta. Millään muulla nimimerkillä en ole tänä aikana uskonto-sivuilla kirjoituksia kirjoittanut.

"Keitä" tarkoitat?

Siis kutka nicit ketjussa?
No anna olla, ei sen niin edes väliä.
Luulisi jotta ne itse asiat ovat tärkeintä vaikka itsensä kanssa keskustellen ja niin esiin tuoden, kunhan ei liiaksi retorisoida?

Ihmiskunta on pitkälle kehittynyt laji, ja siksi käsitykset mielipahasta ja mielihyvästä pystytään teorisoida.
Uskontojen käsitykset ovat osa nuita teorioita.
Teoriat eivät ole tieteellisä, koska niihin on pistetty henkilökohtaisia mieltymyksiä, sattumuksia,haaveita ja kauhukuvia tiivistettyinä, kaikesta henkilökohtaisuudesta huolimatta niitä toivotaan silti yleisesti allekirjoitettavan.

Syy ja seuraus,, niinpä siinä se ainut maailmassa ihan realissa toimiva laki jota ei tarvitse, eikä ole syytä mystifoida.
Karman laki ei ole epäoikeudenmukainen eikä oikeudenmukainen, nuo merkitykset antaa asioille ihminen.
Karma on vain syyn ja seurauksen laki.
Joskus toki oikeudenmukaisuus inhimillisessäkin mielessä toteutuu karmallisissa seurauksissa(syy-->seuraus),mutta ajatusta ei kuitenkaan tule soveltaa mekaanisesti.
Kyse ei ole dogmeista. Karma ei ole oikeesti jumala eikä itämaisissa jälleensyntymäopeissa tunneta edes persoonallista jumalaa. Anteeksianto -sana koskee vain ihmistä ja on niin että kypsä ihminen nyt antaa anteeksi jo elämänkokemuksensa ja ihmisyytensäkin perusteella.
Anteeksianto ei ole sen kristillisen taivaspaikan, tai karmauskovaisten paremman seuraavan elämän toivon varassa, realissa nämä sydämen asiat eivät siis käytännössä ihmisillä edes sitoudu palkkiomoraaliin.

Käytän tätä ei-niin-verbaalista nimimerkkiä muun muassa, joskus olin mm. Sananen. Tyylistä tunnistanee. En voi sitoutua oikeastaan enää mihinkään näkökantaan kovinkaan pitkäksi aikaa, sillä kaikki näyttää muuttuvan. Nimimerkkikin muuttuu, koska ei aina viitsi takertua samaan.

Nää on vain muotoja.

Tämän ketjun ajatuksestasi jotain sanoakseni (3.2.2014 08:58)
Jälleensyntymääkään ei jaksa mielessä pitää ajatuksena. Kyllähän se näyttäis olevan niin kokemuksen mukaan, että materia kiertää tässä materian myllyssä. Tietoisuus näyttää muuttuvan vain hitaasti, muodot muttaa kyllä muotoaan, jopa sukupuoli vaihtuu toisinaan.

Mikä sitten on tämä tietoisuus, joka vain hitaasti näyttää muuttuvan? Semmoinen neutraali tarkkailija, joka näkee elävänsä monenlaisissa materiaalisissa muodoissa. Tulee sellaista tyynempää stoalaisuutta, jonka voi tulkita kyynisyydeksikin erehdyttävästi. Aina tätä samaa, kun alkaa pikkuhiljaa kylästyttämään nämä elämisen muodot, alkaa irtautumaan.

Alkaa jopa irtaantumaan henkilökohtaisista näkemyksistä, nekin kylästyttää. Jotain tulee tilalle, mutta sekin näkemys on vallalla vain jonkun aikaa. Tulee spontaanisuutta tilalle, se mikä on pysyvämpää se saattaa toistua ajan mittaan puheissa.

Elämät on tasapainottelua pysyvyyden ja muuttuvuuden välillä. Jotain suhteellisen pysyvää rakennetta tarvitaan maailmassa, jota voi käydä esim. töissä. Pysyy ainakin sen päivän ajan. Muut näkee saman hepun tulevan ja menevän, itse on jo kylläkin jo monesti muuttunut. Tämä näennäisen muuttumaton persoonanosuus on sen vuoksi että joku tolkku pysyisi muiden mielestä elämässä.

Ihmiset ja yhteiskunta haluaa näet pysyvyyttä. Jos kaikki muuttuisi hetkestä liian kovalla vauhdilla, tämmöstä pidettäisiin pösilönä. :)

Dualismissa ja sen kautta siinä tulevassa (alku?)muodossa onkin se täydempi vastuu ja vastaus kaikkeen?
Vaikka siis causaliteetti vallitseekin aivan kaikessa, siis myös mahdollisessa(huomaa vain mahdollisessa)henkisemmässäkin muodossa(siinä ei kehoa, ja sen pakotteita), niin se että on henkinen lähtökohta, ja ne alkuvalinnatkin ja muodotkin siinäkin, ja vaikka emme tiedä vielä miksi on niin ja miksi olemme(henkisesssäkin) siinkin niin kuin olemme, niin luulisi että siinä se vapaus on hieman realisempi kuin kehollisessa, koska niitä "muuttuja&vaikuttajia" on vähemmän kuin kehollisemmassa olomuodossa.

Tämä on tärkeää nähdä ja valmistautua juuri jo täällä kehollisuudessa siihen henkiseen irtiottoon tai automaatio-irtoamiseen kehollisuudestamme, koska kehollisen kuoleman jälkeen emme pysty enää symbolisesti löytämään "vuoria joiden taakse piiloutua tai joita syyttää virheistämme ja valinnoistamme".

Emme todellakaan vielä tiedä(tai muista) mitkä ne "kiinnikkeet" ovat ja vaikuttavat ei-kehollisessa "maailmattomuudessa", mutta se on ainakin oletettavaa että kyseisessä(mahdollisessa) henkisessä dimenssiossa ne valinnat ovat vieläkin ratkaisevammassa osassa kuin kehollisuudessa, joka on todistetusti "vain" väliaikaista.

ps. koskaan sitä täysin vapaata valintaa ihmisellä ei edes ole vaikka ihmisistä joskus siltä tuntuu, jos et usko tätäkään väittämääni suoralta kädetä niin voin sen(kin) sinulle todistella todeksi jos välttämättä haluat.

ajatukset luovat! kirjoitti:

Dualismissa ja sen kautta siinä tulevassa (alku?)muodossa onkin se täydempi vastuu ja vastaus kaikkeen?
Vaikka siis causaliteetti vallitseekin aivan kaikessa, siis myös mahdollisessa(huomaa vain mahdollisessa)henkisemmässäkin muodossa(siinä ei kehoa, ja sen pakotteita), niin se että on henkinen lähtökohta, ja ne alkuvalinnatkin ja muodotkin siinäkin, ja vaikka emme tiedä vielä miksi on niin ja miksi olemme(henkisesssäkin) siinkin niin kuin olemme, niin luulisi että siinä se vapaus on hieman realisempi kuin kehollisessa, koska niitä "muuttuja&vaikuttajia" on vähemmän kuin kehollisemmassa olomuodossa.

Tämä on tärkeää nähdä ja valmistautua juuri jo täällä kehollisuudessa siihen henkiseen irtiottoon tai automaatio-irtoamiseen kehollisuudestamme, koska kehollisen kuoleman jälkeen emme pysty enää symbolisesti löytämään "vuoria joiden taakse piiloutua tai joita syyttää virheistämme ja valinnoistamme".

Emme todellakaan vielä tiedä(tai muista) mitkä ne "kiinnikkeet" ovat ja vaikuttavat ei-kehollisessa "maailmattomuudessa", mutta se on ainakin oletettavaa että kyseisessä(mahdollisessa) henkisessä dimenssiossa ne valinnat ovat vieläkin ratkaisevammassa osassa kuin kehollisuudessa, joka on todistetusti "vain" väliaikaista.

ps. koskaan sitä täysin vapaata valintaa ihmisellä ei edes ole vaikka ihmisistä joskus siltä tuntuu, jos et usko tätäkään väittämääni suoralta kädetä niin voin sen(kin) sinulle todistella todeksi jos välttämättä haluat.

Lue lisää

Niin, ensimmäiseksi pitäisi oivaltaa henkimaailman olevan totta ja sen, että voidaan olla yhteydessä sinne.
Kun emme kerran muista, verho on vedetty eteen ja muisti pyyhitty, sillä on tarkoitus.

Sanotaan, että jokaisella sielulla on ainakin kaksi henkiopasta, nämä auttavat ennen syntymää suunnittelussa tulevan elämän tarkoituksesta, mukana on sieluja jotka jollainlailla osallistuvat fyysisen elämän tapahtumiin.
Siellä murhaaja ja murhattu sopivat yhdessä tulevan tapahtuman...esimerkiksi, samoin avioliitot ym, ym.
Tärkeää on oivaltaa, että suunnitelmat todellakin tehdään suurella joukolla, rakkauden yhteekuuluvuuden hengessä.
Kun sielun suunnitelmaa tänne tuloa varten laaditaan, sisältyy siihen vapaa valinta, mitään ei esitetä pakkoasiana, vaan loppupeleissä fyysisyydessä sielu valitsee, vaikka suunnitelmaa vastaan.
Eihän siinä ole mitään kummallista, eihän täällä enää muisteta ennen syntymää tehtyjä sopimuksia.
Sitä asiaa, että mikä on se suunniteltu 'tie', jota sielun tulisi kulkea, eli tehtävä olisi jotenkin oivallettava, tämä on hyvin tärkeä asia.
Oivaltamalla kuluvan elämän tarkoituksen, voi kehittää itseään ja saavuttaa huiman harppauksen henkisessä kehityksessään.

"ps. koskaan sitä täysin vapaata valintaa ihmisellä ei edes ole..."

Eikö - minä -- ole se joka valitsee määrittelyn tai tunteen onko kyseessä vapaus vai tottelevaisuus tai minkä kukin katsoo vapaudekseen määritellä?

Minä luon kuvan, kuvani, maailmasta eli maailma on minun luomukseni.

Aloitan vauvana kehdossa ja hakkaan kohta muovipalloja jotka on viritetty ulottuvilleni ja lopulta huoman kirjoittelevani itselleni käsittämättömiä juttuja suomi24 palstalle ja kaikesta siinä välissä teen itselleni kuvaa minun maailmastani. Siksi valitsen ajatuksen että olen itse luonut käsitykseni eli maailmani joten olen Jumala itselleni

Jesse siellä muinoin tiivisti Minä olen tie totuus ja elämä

Vain minä voin elää minuna minun elämäni. Siksi MINÄ en ole aivan mitätön itselleni. Sinä on painava syy rakastan itseäni... koska muuta ei ole.

On lisäksi mahdollisuus antaa anteeksi omat ajatukseni sinusta koska tämän hetken dualistisessa ajattelussa olen vielä sidottu näennäiseen kehon erilisyyteen......

Taidamme puhua aivan samoista asioista vain hiukan omin sanoin kukin tietysti

Myötäeläjän hypoteesi voidaan toki ”heittää ilmaan” mutta ainakaan minä en siitä koppia saa, enkä edes ota, mutta tämä '”katkoviivan” kirjoitus olikin yllättävä.

"Katkis" hei,, mitä muuta(tai muunlaista) ajattelumme voisi edes olla kuin ihmismäistä?
Mehän muistamme?
Jos emme muistaisi, emmekä osaisi ilmaista muistiamme niin kaikki kokemus olisi hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa, opitkin menisivät kuin”ketuille”.
Itse asiassa muisti meidät ja elämämme(kokemus ja matkiminen ja oppi kokemusten pohjalta)tekee ja unohtaminen tuhoaa.
En siksi ihmetttele että näkemykset mm. ”astraali hahmotuksista”(jne) ovat sellaisia(ihmismäisiä) kuin ovat.

Ihminen on psyko-bio-fyysinen kokonaisuus jonka kehitykseen vaikuttaa ratkaisevasti lisäksi ympäristö aikauksi, kasvatus jne.
Yhdessä "se kaikki" tekee ja rakentaa, kuin luo sen persoonan joka hän lopulta on. Nuo ihmisen tekevät vaikuttajat ovat ns. 'muuntuvia' ja selittää senkin miksi persoonallisuudet ovat "muuttujia" ja hieman erillaisia ihmis-perustan ollessa kuitenkin lähes aina sen saman.

Kuoleman jälkeisestä ei tiedetä varmuudella paljoakaan, mutta toki ns. nde;ee kokemuksia on, ja niitä ei saa ohittaa olankohautuksella.
Omasta mielestä lähellä-kuolemaa-kokemukset vihjaavat tilanteeseen jossa ”anturit”/”tietoisuuskimpput”(=ihmisen tietoisuus) "sieltä" maailmanrakenteen yhteisöllisyydestä("Ykseys") meta-tietoisuus-kollektiivista menettäessään hetkeksi "kulkuneuvonsa" kun "se" menee epäkuntoon(melkein kuolevat) niin kaikenkaikkiaan syntyy tilanne jossa sekä maa-kokemuksellinen että kollektiivinen "taivaallinen" ikään kuin ”vuotavat” yhtaikaa ”lävitse” tajullisuuteen? Siinä se mainittu ”yhteys” maailmoiden välillä syntyy nanosekunniksi(tuntuu pidemmältä) ja luonnollisesti tällöin tiedollisuus tuntuu kasvavan(1 1=2) koska ”nähdään” kahden maailman yhtaikaista todellisuutta.
Siitä tilasta jää toki vain muisto, mutta sekin riittää kantamaan ja usein vääristämään tuon tuhoutuvan ”anturi-bio-ihmisen” käsityksen itsekuvasta ja olemassaolo olemuksesta?

Unien olemus tutkitusti korjaa ja eheytttä mieltä, mutta jos sekoittaa pakkaansa ja miettii alvariinsa syvällisiä kuten minä unenet muuntuvat oudoiksi.
Uneni eivät ole miellyttäviä, vaan hyvin raskaita, ja outoa, ja mikä erikoista, olen nimenomaan fyysisesti hereillä ollessani asiallisempi ja tajullisempi kuin unissani,,erikoista?

ps. kun tämä ”tuntija js tunnistaja” kehollisuus faktallisesti maatuu ja häviää (todellisuudessa emme edes kosketa toisiamme, sen estää sähköinen varaus kehossamme) niin tietty se ajatus- ja haave-maailma kollektiivisest irti siitä on enemmän kuin ihmisen se 70% haaveilu täällä maa-elämässä, eli lopulta se on 100% luulosta(?) siitä mikä tai mitä olemme?

hellin63 kirjoitti:

"ps. koskaan sitä täysin vapaata valintaa ihmisellä ei edes ole..."

Eikö - minä -- ole se joka valitsee määrittelyn tai tunteen onko kyseessä vapaus vai tottelevaisuus tai minkä kukin katsoo vapaudekseen määritellä?

Minä luon kuvan, kuvani, maailmasta eli maailma on minun luomukseni.

Aloitan vauvana kehdossa ja hakkaan kohta muovipalloja jotka on viritetty ulottuvilleni ja lopulta huoman kirjoittelevani itselleni käsittämättömiä juttuja suomi24 palstalle ja kaikesta siinä välissä teen itselleni kuvaa minun maailmastani. Siksi valitsen ajatuksen että olen itse luonut käsitykseni eli maailmani joten olen Jumala itselleni

Jesse siellä muinoin tiivisti Minä olen tie totuus ja elämä

Vain minä voin elää minuna minun elämäni. Siksi MINÄ en ole aivan mitätön itselleni. Sinä on painava syy rakastan itseäni... koska muuta ei ole.

On lisäksi mahdollisuus antaa anteeksi omat ajatukseni sinusta koska tämän hetken dualistisessa ajattelussa olen vielä sidottu näennäiseen kehon erilisyyteen......

Taidamme puhua aivan samoista asioista vain hiukan omin sanoin kukin tietysti

Lue lisää

Ideana tuossa vapaassa valinnassa on se, että ihminen voi oikeasti valita vasta, kun on saavuttanut ihmisyyden lakipisteen. Tuo lakipiste on juuri noissa kolmessa ihmismäisessä maailmassa ja erityisesti abstraktien ajatusten maailmassa (buddhalaisten tyhjyys). Hellinille sanoisin, etä tämä lakipiste on sama kuin IOK:n "piste, missä kaikki on anteeksiannettu".

Kuoleman jälkeen nuo kaikki kolme maailmaa kelataan läpi ja palataan alkuun. Mutta ei siinä kaikki. Kolmannen maailman takana on vielä se Final Destiny, joka aloittaa uuden tien. Tavallisesti ihmiset eivät tiedä siitä halaistua sanaa, missään kierron vaiheessa, ei edes kuoleman rajan takana. Nimitän sitä "ajatuksettomaksi maailmaksi" tai "kaikkien ilmiöiden lopuksi. Se on puhdasta olemista, sitä mihin sanasi MINÄ viittaa. Minä on viite juuri tuonne, mutta minä -sanan on kadottava ja oikea minä sen korvaa. Ajatukseton "minäisyys", joka on puhdasta olemista.

Kun kaikki on anteeksiannettu, tapahtuu automaattinen ylösnousemus. Arvostan sitä, että IOK toi anteeksiantamisen käsitteen ja liitti sen yhteensopimaan buddhalaisuuden kanssa. Buddhalaisilta voimme oppia tarkkaavaisuutta, IOK-laisilta voimme opia anteeksiantoa. Anteeksiannon merkitys on siinä, että se mitätöi takertumisia. Kun annat olemassaoloni anteeksi, et takerru siihen ajatukseen, että olen muka olemassa tässä maailmassa. Kehoni on olemassa tässä maailmassa, vain yksi projektio, ja se on liharuumis. Keho on kolmas projektio alaspäin, varsinainen olemus on "ajatuksettomassa maailmassa". Kun kiinnität huomion minuuteen, siihen oikeaan minäisyyteen minä-sanan takana, itseesi, löydät sen kuka olet.
Vain tämän "minäisyyden" kautta voi tajuta, että jälleensyntymät on olemassa kyllä, mutta pelkkinä unikuvina. Samoin nykyinen persoona ja ruumis on unikuva, projektio.
Minusta tuntuu, että ihmiset tarvitsee runsaasti autuuden kokemusta, ennenkuin tähän aletaan kiinnittää huomiota. Ihminen osaa luopua vasta, kun on "juopunut Jumalasta". On sanonta, mutta merkitsee jotain ylimaallista riemua, minkä valossa entinen osataan jättää. Oleminen on jotain uutta ja ihmeellistä, ja kun sanotaan: "minä olen maailman valo", niin se ei ole lioittelua. Mutta tämä pitää ymmärtää oikeassa valossa, ei niin että itsekkyyttä korostaisimme. Todellisuus on itsensäunohtavaa sorttia, vaikka ei muuta olekaan kuin yksi. Vaikka on yksi, niin se yksi ei ole itsekäs. Ihmeellistä, lähes mahdoton selittää. Aurinko toimii vertauskuvana, säteilee ulospäin.

hellin63 kirjoitti:

"ps. koskaan sitä täysin vapaata valintaa ihmisellä ei edes ole..."

Eikö - minä -- ole se joka valitsee määrittelyn tai tunteen onko kyseessä vapaus vai tottelevaisuus tai minkä kukin katsoo vapaudekseen määritellä?

Minä luon kuvan, kuvani, maailmasta eli maailma on minun luomukseni.

Aloitan vauvana kehdossa ja hakkaan kohta muovipalloja jotka on viritetty ulottuvilleni ja lopulta huoman kirjoittelevani itselleni käsittämättömiä juttuja suomi24 palstalle ja kaikesta siinä välissä teen itselleni kuvaa minun maailmastani. Siksi valitsen ajatuksen että olen itse luonut käsitykseni eli maailmani joten olen Jumala itselleni

Jesse siellä muinoin tiivisti Minä olen tie totuus ja elämä

Vain minä voin elää minuna minun elämäni. Siksi MINÄ en ole aivan mitätön itselleni. Sinä on painava syy rakastan itseäni... koska muuta ei ole.

On lisäksi mahdollisuus antaa anteeksi omat ajatukseni sinusta koska tämän hetken dualistisessa ajattelussa olen vielä sidottu näennäiseen kehon erilisyyteen......

Taidamme puhua aivan samoista asioista vain hiukan omin sanoin kukin tietysti

Lue lisää

hellin63;lle
Tuosta omasta tahdosta ja vapaudesta valita sekä tapauksissa jossa ihmis-toiminnan katsotaan palautuvan ajattelun kohdalla ja kautta vain aivotoimintaan (ns. neuroverkkoihin), kuin myös niin ajatellen että ihmis-ajattelua ja tekoja ohjattaisiin jonkun ikän kuin ulkopuolisen/ meihin tiukasti yhteydessä olevan "suuremman Voiman" taholta(Luojamme) ja kautta ne kaikki ajatukset joita tuossa ihmisen neuroni-verkossa(aivot ajattelu elin) syntyvät; niin aloitteet olkoot ajatuksia, tunteita tai tekoja-->niistähän tällöin määrää tuo neuroniverkko, samoin kuin se Voimakin loppupleissä jos niin ajatellaan.
Ihmisestä voi "osasena" kummassakin tapauksessa tuntua ikäänkuin hän valitsisi ihan itse, mutta koska tuo tunnekin omasta valinnasta palautuu neuroverkkoihin, tai/ja Voimaan joiden kaikkea toimintaa määräävät tietysti ne "alkupeleissä" niin millekään vapaalle valinnalle EI jää oikeasti tilaa.
Vapaan valinnan suhteen ei ole siis tavallaan merkitystä sillä, onko ihmisellä jokin olemus noiden neuroverkkojen, tai Voiman ulkopuolella, koska tilanne on tuo.

Vapaan valinnan (niin ihmisen kuin Luojan itsensäkin kohdalta -->sanalla sanoen kaiken konkretiassa olevassa) ajatus karikoi välittömästi kun siihen vaikutetaan mitenkään "valitsijan" ulko- tai sisäpuolelta vaikkapa-->palkkioin, rangaistuksin.
Tällöinhän valinta ei ole vapaa koska sitä ohjaillaan ja valintoihn vaikutetaan, vaatimuksin, toivein, peloin, auktoriteetein (jne).
Ymmärrätkö?

Mitä tulee sitten tähän ihmisten päätelmään joka on kirjoitettu ns. "jeesuksen"(fiktio) sanoiksi "minästä": "M i n ä olen tie touus ja elämä" niin, on totta että jokaisella voi olla se oma "totuutensa" ja rajoitetusti se maailmansakin kuvitelmissaan(vaatimattomimmin tietty tässä reali-"alustassa"), mutta kyseiseen "minä"- ajatukseen ei voida tällöin edes liittää yhteistä moraalista, tai eettistä arviota mm. oikeutuksesta ja sen semmoisesta sinänsä, koska itsenäisenä se "kunkin oma" voi pelata yksioikoisena, mutta se ei todista mitään laajemmasta hyvästä vai pahasta saatika toimivuudestaan.

Se ns. "itsenäinen minä" sisältää tunteen oma-totuudesta, mutta heti jos se kohtaa toisenlaisen realin, eli vaikapa muiden samankaltaisten "oman totuuden", niin vaikutukset voivat olla niitä yhteentörmäyksiäkin.
Kun useampi "minä" nousee kohtaamaan niin niitä kärsimyksiä, tuhoa, nautintoakin(voittajille/tai marttyyreille eli häviäjille) nousee, siis myös vääristävää alistumista joka mielletään jopa nöyristelynä nöyryydeksi.
Nousee ajatusta muunmuassa ns. lähimmäisen rakkaudesta, vaikka syvemmin sitä ajatellen onkin kyse välttämättömyyden pakosta rauhan hakemisessa kun katkeroitumiseen asti joutuu yksipuolisesti peesaamaan toisia että systeemit edes jotenkin pyörii.

Eli tuo minällisyys ollessaan yksiomainen totuus edustaakin tätä maailmaa seurauksineen (hel-vetti), jotka eivät ole kaunista tai lasten katsottavaa lainkaan.
Ja muuten, eikö samainen "jeesus" ristiriitaisesti väitä että; "Ette ole osa tästä maailmasta, vaikka olettekin maailmassa"?
Onkohan tulkinnoissa siis vikaa jo alun perinkin("maailma on Paho'laisen hallussa"/"valheen Isä alusta asti"), tai jopa kaiken kaikkiaan luomis-systeemeissä kuten mm. gnostilainen kristillisyys(alkuperäisin) väittää?

hellin63 kirjoitti:

"ps. koskaan sitä täysin vapaata valintaa ihmisellä ei edes ole..."

Eikö - minä -- ole se joka valitsee määrittelyn tai tunteen onko kyseessä vapaus vai tottelevaisuus tai minkä kukin katsoo vapaudekseen määritellä?

Minä luon kuvan, kuvani, maailmasta eli maailma on minun luomukseni.

Aloitan vauvana kehdossa ja hakkaan kohta muovipalloja jotka on viritetty ulottuvilleni ja lopulta huoman kirjoittelevani itselleni käsittämättömiä juttuja suomi24 palstalle ja kaikesta siinä välissä teen itselleni kuvaa minun maailmastani. Siksi valitsen ajatuksen että olen itse luonut käsitykseni eli maailmani joten olen Jumala itselleni

Jesse siellä muinoin tiivisti Minä olen tie totuus ja elämä

Vain minä voin elää minuna minun elämäni. Siksi MINÄ en ole aivan mitätön itselleni. Sinä on painava syy rakastan itseäni... koska muuta ei ole.

On lisäksi mahdollisuus antaa anteeksi omat ajatukseni sinusta koska tämän hetken dualistisessa ajattelussa olen vielä sidottu näennäiseen kehon erilisyyteen......

Taidamme puhua aivan samoista asioista vain hiukan omin sanoin kukin tietysti

Lue lisää

Tuo systeemihän mitä käytät on kyllä kuin sekoitus buddhalaisuutta ja gnostilaista kristinuskoa. Itse en noudata IOK:n kaavaa vaan olen muodostanut tämän sopan eri uskontojen termien ja kokemusten perusteella. Kuolemanrajakokemus itsellänikin aikoinaan, ja se antoi sysäyksen meditaatioilleni. Ja erityisesti siihen, että nimitän maailmaa unikuvaksi, koska siinä tietoisuudessa se oli hyvin selkeästi näkyvillä.

Vapaasta valinnasta vielä. Vapaa tahto meillä on kyllä valita otammeko vaikutteita vastaan vai emme.

*** Vapaus on vapautta kollektiivisesta tajunnasta - muuta. Ihminen on alitajuntansa vaikutteiden alaisuudessa, ja noudattaa sitä mitä alitajunta sanoo. Päivätajuntasi fiilis on alitajuntasi maailman heijastus. Ottakaamme alitajunta hissukseen meditaatioilla käyttöön, niin nuo lait (vaikuttavat tekijät, rajoitteet) vaikuttavat tiedostettuna meihin, ei tiedottomasti.

Vapaus on siis vapautta kollektiivisesta unesta, massatajunnoista. Siinä kaikki.

´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ kirjoitti:

Tuo systeemihän mitä käytät on kyllä kuin sekoitus buddhalaisuutta ja gnostilaista kristinuskoa. Itse en noudata IOK:n kaavaa vaan olen muodostanut tämän sopan eri uskontojen termien ja kokemusten perusteella. Kuolemanrajakokemus itsellänikin aikoinaan, ja se antoi sysäyksen meditaatioilleni. Ja erityisesti siihen, että nimitän maailmaa unikuvaksi, koska siinä tietoisuudessa se oli hyvin selkeästi näkyvillä.

Vapaasta valinnasta vielä. Vapaa tahto meillä on kyllä valita otammeko vaikutteita vastaan vai emme.

*** Vapaus on vapautta kollektiivisesta tajunnasta - muuta. Ihminen on alitajuntansa vaikutteiden alaisuudessa, ja noudattaa sitä mitä alitajunta sanoo. Päivätajuntasi fiilis on alitajuntasi maailman heijastus. Ottakaamme alitajunta hissukseen meditaatioilla käyttöön, niin nuo lait (vaikuttavat tekijät, rajoitteet) vaikuttavat tiedostettuna meihin, ei tiedottomasti.

Vapaus on siis vapautta kollektiivisesta unesta, massatajunnoista. Siinä kaikki.

Lue lisää

Ja tämä oli hellin63:lle.
Vapauden tiivistelmänä käytän itse tätä "vapautta kollektiivisesta tietoisuudesta", jotta oleellinen ei unohtuisi. Emme saa antaa jonkun ulkopuolisen määrätä kohtaloamme.
Tämä nyt tarkoittaa sitä, annammeko alitajunnan määrätä kohtalomme. Me joudumme alitajunnan uhriksi väistämättä, jos emme ole ottaneet alitajunnan maailmoja haltuumme. Voimme silloin vain pyrkiä ja tehdä parhaamme, ja tässä on systeemi tukena.
Käsitän niin, että kun annat anteeksi, irrotat otettasi alitajunnan kollektiivisesta unesta.

yllätys, positiivine kirjoitti:

Myötäeläjän hypoteesi voidaan toki ”heittää ilmaan” mutta ainakaan minä en siitä koppia saa, enkä edes ota, mutta tämä '”katkoviivan” kirjoitus olikin yllättävä.

"Katkis" hei,, mitä muuta(tai muunlaista) ajattelumme voisi edes olla kuin ihmismäistä?
Mehän muistamme?
Jos emme muistaisi, emmekä osaisi ilmaista muistiamme niin kaikki kokemus olisi hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa, opitkin menisivät kuin”ketuille”.
Itse asiassa muisti meidät ja elämämme(kokemus ja matkiminen ja oppi kokemusten pohjalta)tekee ja unohtaminen tuhoaa.
En siksi ihmetttele että näkemykset mm. ”astraali hahmotuksista”(jne) ovat sellaisia(ihmismäisiä) kuin ovat.

Ihminen on psyko-bio-fyysinen kokonaisuus jonka kehitykseen vaikuttaa ratkaisevasti lisäksi ympäristö aikauksi, kasvatus jne.
Yhdessä "se kaikki" tekee ja rakentaa, kuin luo sen persoonan joka hän lopulta on. Nuo ihmisen tekevät vaikuttajat ovat ns. 'muuntuvia' ja selittää senkin miksi persoonallisuudet ovat "muuttujia" ja hieman erillaisia ihmis-perustan ollessa kuitenkin lähes aina sen saman.

Kuoleman jälkeisestä ei tiedetä varmuudella paljoakaan, mutta toki ns. nde;ee kokemuksia on, ja niitä ei saa ohittaa olankohautuksella.
Omasta mielestä lähellä-kuolemaa-kokemukset vihjaavat tilanteeseen jossa ”anturit”/”tietoisuuskimpput”(=ihmisen tietoisuus) "sieltä" maailmanrakenteen yhteisöllisyydestä("Ykseys") meta-tietoisuus-kollektiivista menettäessään hetkeksi "kulkuneuvonsa" kun "se" menee epäkuntoon(melkein kuolevat) niin kaikenkaikkiaan syntyy tilanne jossa sekä maa-kokemuksellinen että kollektiivinen "taivaallinen" ikään kuin ”vuotavat” yhtaikaa ”lävitse” tajullisuuteen? Siinä se mainittu ”yhteys” maailmoiden välillä syntyy nanosekunniksi(tuntuu pidemmältä) ja luonnollisesti tällöin tiedollisuus tuntuu kasvavan(1 1=2) koska ”nähdään” kahden maailman yhtaikaista todellisuutta.
Siitä tilasta jää toki vain muisto, mutta sekin riittää kantamaan ja usein vääristämään tuon tuhoutuvan ”anturi-bio-ihmisen” käsityksen itsekuvasta ja olemassaolo olemuksesta?

Unien olemus tutkitusti korjaa ja eheytttä mieltä, mutta jos sekoittaa pakkaansa ja miettii alvariinsa syvällisiä kuten minä unenet muuntuvat oudoiksi.
Uneni eivät ole miellyttäviä, vaan hyvin raskaita, ja outoa, ja mikä erikoista, olen nimenomaan fyysisesti hereillä ollessani asiallisempi ja tajullisempi kuin unissani,,erikoista?

ps. kun tämä ”tuntija js tunnistaja” kehollisuus faktallisesti maatuu ja häviää (todellisuudessa emme edes kosketa toisiamme, sen estää sähköinen varaus kehossamme) niin tietty se ajatus- ja haave-maailma kollektiivisest irti siitä on enemmän kuin ihmisen se 70% haaveilu täällä maa-elämässä, eli lopulta se on 100% luulosta(?) siitä mikä tai mitä olemme?

Lue lisää

" Siinä se mainittu ”yhteys” maailmoiden välillä syntyy nanosekunniksi(tuntuu pidemmältä) ja luonnollisesti tällöin tiedollisuus tuntuu kasvavan(1 1=2) koska ”nähdään” kahden maailman yhtaikaista todellisuutta.
Siitä tilasta jää toki vain muisto, mutta sekin riittää kantamaan ja usein vääristämään tuon tuhoutuvan ”anturi-bio-ihmisen” käsityksen itsekuvasta ja olemassaolo olemuksesta? "


Kyllä tuo kuolemanrajakokemus on ainakin minulla ollut sytykkeenä meditaatioille ja koko tälle höpinälle. Kuolemanrajakokemus on eräänlainen transsi ja syventynyt tietoisuus. Meditaatioilla olen voinut lähestyä tuota tilaa ja tuoda sitä ihan fyysisyyteen, vaikka saattaa kuulostaa hurjalta. Toisen maailman tuominen fyysisyyteen meditaatioiden kautta on mahdollista, maailmat on päällekkäin ja läpäisevät toisensa. Tuolta muuten kumpuavat Salvador Dalin hullunkuriset visiot ja tarinat Liisasta Ihmemaassa. Astraali on tuollaista sekavaa unta. Mutta kun kohoat mentaaliin, kaikki selkenee ja voit alkaa taas selkeämmin ajatella.

Toinenkin maailma on unta, muta kevyempää unta. Kolmas maailma on sitten tämä abtrakti maailma, jonne filosofit ja matematikot pääsee. Se on kaikkein kevyin unimaailma. Abstraktiin maailmaan kun pääsee hiemankin tietoisemmin, muistaa jälleensyntymiänsä.

Onneksi toinen puoli on läsnä lähinnä vain meditaatiossa, ei niinkään päivätajunnan toimissa.

Valin-natsa kirjoitti:

hellin63;lle
Tuosta omasta tahdosta ja vapaudesta valita sekä tapauksissa jossa ihmis-toiminnan katsotaan palautuvan ajattelun kohdalla ja kautta vain aivotoimintaan (ns. neuroverkkoihin), kuin myös niin ajatellen että ihmis-ajattelua ja tekoja ohjattaisiin jonkun ikän kuin ulkopuolisen/ meihin tiukasti yhteydessä olevan "suuremman Voiman" taholta(Luojamme) ja kautta ne kaikki ajatukset joita tuossa ihmisen neuroni-verkossa(aivot ajattelu elin) syntyvät; niin aloitteet olkoot ajatuksia, tunteita tai tekoja-->niistähän tällöin määrää tuo neuroniverkko, samoin kuin se Voimakin loppupleissä jos niin ajatellaan.
Ihmisestä voi "osasena" kummassakin tapauksessa tuntua ikäänkuin hän valitsisi ihan itse, mutta koska tuo tunnekin omasta valinnasta palautuu neuroverkkoihin, tai/ja Voimaan joiden kaikkea toimintaa määräävät tietysti ne "alkupeleissä" niin millekään vapaalle valinnalle EI jää oikeasti tilaa.
Vapaan valinnan suhteen ei ole siis tavallaan merkitystä sillä, onko ihmisellä jokin olemus noiden neuroverkkojen, tai Voiman ulkopuolella, koska tilanne on tuo.

Vapaan valinnan (niin ihmisen kuin Luojan itsensäkin kohdalta -->sanalla sanoen kaiken konkretiassa olevassa) ajatus karikoi välittömästi kun siihen vaikutetaan mitenkään "valitsijan" ulko- tai sisäpuolelta vaikkapa-->palkkioin, rangaistuksin.
Tällöinhän valinta ei ole vapaa koska sitä ohjaillaan ja valintoihn vaikutetaan, vaatimuksin, toivein, peloin, auktoriteetein (jne).
Ymmärrätkö?

Mitä tulee sitten tähän ihmisten päätelmään joka on kirjoitettu ns. "jeesuksen"(fiktio) sanoiksi "minästä": "M i n ä olen tie touus ja elämä" niin, on totta että jokaisella voi olla se oma "totuutensa" ja rajoitetusti se maailmansakin kuvitelmissaan(vaatimattomimmin tietty tässä reali-"alustassa"), mutta kyseiseen "minä"- ajatukseen ei voida tällöin edes liittää yhteistä moraalista, tai eettistä arviota mm. oikeutuksesta ja sen semmoisesta sinänsä, koska itsenäisenä se "kunkin oma" voi pelata yksioikoisena, mutta se ei todista mitään laajemmasta hyvästä vai pahasta saatika toimivuudestaan.

Se ns. "itsenäinen minä" sisältää tunteen oma-totuudesta, mutta heti jos se kohtaa toisenlaisen realin, eli vaikapa muiden samankaltaisten "oman totuuden", niin vaikutukset voivat olla niitä yhteentörmäyksiäkin.
Kun useampi "minä" nousee kohtaamaan niin niitä kärsimyksiä, tuhoa, nautintoakin(voittajille/tai marttyyreille eli häviäjille) nousee, siis myös vääristävää alistumista joka mielletään jopa nöyristelynä nöyryydeksi.
Nousee ajatusta muunmuassa ns. lähimmäisen rakkaudesta, vaikka syvemmin sitä ajatellen onkin kyse välttämättömyyden pakosta rauhan hakemisessa kun katkeroitumiseen asti joutuu yksipuolisesti peesaamaan toisia että systeemit edes jotenkin pyörii.

Eli tuo minällisyys ollessaan yksiomainen totuus edustaakin tätä maailmaa seurauksineen (hel-vetti), jotka eivät ole kaunista tai lasten katsottavaa lainkaan.
Ja muuten, eikö samainen "jeesus" ristiriitaisesti väitä että; "Ette ole osa tästä maailmasta, vaikka olettekin maailmassa"?
Onkohan tulkinnoissa siis vikaa jo alun perinkin("maailma on Paho'laisen hallussa"/"valheen Isä alusta asti"), tai jopa kaiken kaikkiaan luomis-systeemeissä kuten mm. gnostilainen kristillisyys(alkuperäisin) väittää?

Lue lisää

Valin-natsa
10.2.2014 07:04 arvokkaita visioita sinulla
kun kirjoitat:
Vapaan valinnan (niin ihmisen kuin Luojan itsensäkin kohdalta -->sanalla sanoen kaiken konkretiassa olevassa) ajatus karikoi välittömästi kun siihen vaikutetaan mitenkään "valitsijan" ulko- tai sisäpuolelta vaikkapa-->palkkioin, rangaistuksin.
Tällöinhän valinta ei ole vapaa koska sitä ohjaillaan ja valintoihn vaikutetaan, vaatimuksin, toivein, peloin, auktoriteetein (jne).
Ymmärrätkö?

Toki näin voidaan valita mielen tila miten suhtautua "mieleeni tuleviin" ajatuksiin.

Olen antanut "vaikuttaa jonkin ajatuksen" jonka olen märitellyt, kokenut, rangaistukseksi, palkkioksi tai ohjaukseksi, rakkaudekeksi, anteeksiannoksi. Kaikki on mennyt minun mieleni kautta. muutoinhan ne eivät olisi mielessäni.
Merkiyksellisintä liene se mitä tunnen ajatellessani mitä milloinkin. Ajatus on aina oltava ensin ja siitä singahtaa tunne mikä milloinkin? Joka saattaa johtaa konkreettiseen fyysiseen toimintaan.
Mistä tai kuka valitsee mieleeni tulevat ajatukset, siinä lienee "valinan paikka"?
En tarkoita jankata mutta kuka sinussa valitsee: "maailma on Paho'laisen hallussa"/"valheen Isä alusta asti", ja onko valintasi pakotettu vai vapaa(monta hymiöö tähän)

´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ kirjoitti:

Tuo systeemihän mitä käytät on kyllä kuin sekoitus buddhalaisuutta ja gnostilaista kristinuskoa. Itse en noudata IOK:n kaavaa vaan olen muodostanut tämän sopan eri uskontojen termien ja kokemusten perusteella. Kuolemanrajakokemus itsellänikin aikoinaan, ja se antoi sysäyksen meditaatioilleni. Ja erityisesti siihen, että nimitän maailmaa unikuvaksi, koska siinä tietoisuudessa se oli hyvin selkeästi näkyvillä.

Vapaasta valinnasta vielä. Vapaa tahto meillä on kyllä valita otammeko vaikutteita vastaan vai emme.

*** Vapaus on vapautta kollektiivisesta tajunnasta - muuta. Ihminen on alitajuntansa vaikutteiden alaisuudessa, ja noudattaa sitä mitä alitajunta sanoo. Päivätajuntasi fiilis on alitajuntasi maailman heijastus. Ottakaamme alitajunta hissukseen meditaatioilla käyttöön, niin nuo lait (vaikuttavat tekijät, rajoitteet) vaikuttavat tiedostettuna meihin, ei tiedottomasti.

Vapaus on siis vapautta kollektiivisesta unesta, massatajunnoista. Siinä kaikki.

Lue lisää

Olet "´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´" nähnyt aivan oikein.
Otan ajatuksia kirjoituksiini (lainauksin) hieman "sieltä sun täältä" järjellä ja tunteella, että yhteisöllisen oikeudenmukaisuus käsityksen ja maailman reali-kohtaavuuden pohjalta.
Niitä fiksuja juttuja löytyykin useasta eri uskomus- ja filosofia perinteestä("näitä asioita on ajateltu kautta ihmishistorian").
Muunnun siten ehkä enemmän tajuttavaksi ns. "olemalla juutalaisella juutalainen ja kreikkalaiselle kreikkalainen".
Se siitä.

Valinnoista,,oikeus valintoihin tietty on mutta onko sen "oikeuden" pohjalta ylittää, tai alittaa vallitseva tai muunlainen oikeus?
Onko olemassa jonkinlaista yhteis-mitallista oikeutta, ja jos on/tai ei ole, niin mitkä ovat seuraukset syistä ett olisi on/ei?

Kollektiivisen (mahdollisen?) tietoisuuden vastainen tahto vaikuttaa minusta nimenomaan mahdottomalta syystä siitä, että jos tilanne on se että olisimme kaikki täältä ja samasta syystä niin mitä ihmettä taistelemaan itsensä kanssa?

Kollektiivisen tietoisuuden täytyisi tällöin hallita kaikkia osasiaan tietäen niin "nyt- kuin etukäteen"(jos muistaa kokemuksesta) vallitsevista vääristäkin ajatuksista ja niiden mukaisista haitallisista valinnoista?
Nehän ovat kaikki kuin kollektiiviin omia?

Emmekö siis olekaan kaikki täällä yhdestä ja samasta?
Eiikö kaikki "yhtä lähtöä" ja siitäkö johtuu tämä faktallinen sekavuus?

Kollektiivinen tietoisuushan vaikuttaa täältä seurauksista tiiraillen vajaalta.
Miksi se ei ole tietoinen systeemistään jossa sen omat osiensa(vaikkapa ihminen kokonaisuuden osana)summat(niiden valinnat ja teot) determinaatiossaan, jotka kumpuavat lopulta siitä itsestään kuin myös tavallaan kuin "kimpoavat" palautteena vaikutuksineen takaisin siihen itseensä, eivät toimi symbioosissa missä kaikki olisi balnasoituna "nastaa"?

Voiko tietoisuus-meta-kollektiivin 'tabula rasa tila' olla mm. ihmisen kohdalla tahallaista, ja miten se muka olisi rakentavaa kokonaisuutta ajatellen kun teemme siitä syystä tiedottomina ja rajoittuneina kaikkea sitä mitä nyt toisillemme ja luonnollemme teemme?

Karmallisestihan se tekojen ohjaava ajatus vaihtaa tavallaan seurauksen ja syyn paikkoja?
Teot etu-kenossa mentäessä ne luovat ajatuksen, myös maailmasta ikään kuin maailma olisi tullut maailmasta itsestään ennen maailmaa?
Eikö 'syy' järjen mukaan pitäisi olla ajatus ennen niitä tekoja seurauksina; miksi mitään yleensäkin tehtäsiin ( jotta vaikka se olisi ajatusta lisä-rakentavaa)?
Jos näin ei ole niin sen 'seurauksen' ollessa arpapeliä osoittaa se myös syynkin olevan -->sattumaa?

´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ kirjoitti:

Ja tämä oli hellin63:lle.
Vapauden tiivistelmänä käytän itse tätä "vapautta kollektiivisesta tietoisuudesta", jotta oleellinen ei unohtuisi. Emme saa antaa jonkun ulkopuolisen määrätä kohtaloamme.
Tämä nyt tarkoittaa sitä, annammeko alitajunnan määrätä kohtalomme. Me joudumme alitajunnan uhriksi väistämättä, jos emme ole ottaneet alitajunnan maailmoja haltuumme. Voimme silloin vain pyrkiä ja tehdä parhaamme, ja tässä on systeemi tukena.
Käsitän niin, että kun annat anteeksi, irrotat otettasi alitajunnan kollektiivisesta unesta.

Lue lisää

´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´
10.2.2014 09:15

Tuosta verkottumisesta ja rajatiloista vielä että siskoni tietoisuus kävi leikkauksen, nukutuksen aikana kotonaan 40 km päässä katsomassa mitä siellä tapahtui ja kertoi herättyään paikkansapitävästi... Hoitajat kuittasivat sen ohjekirjan mukaisesti normaalina hallusinaationa.

Anteeksiantoni ovat nuokin hoitajat saaneet. Heitä on siten opetettu ja se siitä. He eivät ole syyllisiä mihinkään.
lisäksi ajattelen että tärkeintä on antaa itselleni anteeksi ajatukseni... (maailmasta) Siis kaikesta mahdollisesta koska en tiedä KOKO totuutta, ja jokainen toimii parhaansa mukaan kuten on itselleen asioita opettanut/oppinut.

Alitajuntaa pidän suuressa arvossa koska määrittelen sen sellaiseksi paikaksi missä on "tallessa" nekin vielä anteeksiantamattomat kihahdukset jotka on tarpeellista katsoa ja luovuttaa (IOK. Pyhälle Hengelle) Jokainen luovuttakoon kenelle tahtoo Nimet ovat vain muotoja joilla ei loppupeleissä ole merkitystä. Merkitys on siinä millä tunteella / mielellä toimin.

Eikä se ole IOK.n keksintö että minä kuten monet kihahdan mistä milloinkin aivan yllättäen.Tuleeko tuollainen kuohahdus kollektiivisesta vai alitajunasta, lienee merkityksetöntä, tärkeää se on minulle sillä hetkellä että on asia joka pyytää tulla käsitellyksi anteeksiannetuksi. Kirjaimellinen fyysinen huojennus on totta minulle saatuani tuon irti päästämisen tehdyksi.
Sen sijaan Kurssi opettaa että kun yksi antaa anteeksi tuhannet muutkin saavat. Siellä siis tunnetaan Neuroverkot, Lähdekentät

hellin63 kirjoitti:

Valin-natsa
10.2.2014 07:04 arvokkaita visioita sinulla
kun kirjoitat:
Vapaan valinnan (niin ihmisen kuin Luojan itsensäkin kohdalta -->sanalla sanoen kaiken konkretiassa olevassa) ajatus karikoi välittömästi kun siihen vaikutetaan mitenkään "valitsijan" ulko- tai sisäpuolelta vaikkapa-->palkkioin, rangaistuksin.
Tällöinhän valinta ei ole vapaa koska sitä ohjaillaan ja valintoihn vaikutetaan, vaatimuksin, toivein, peloin, auktoriteetein (jne).
Ymmärrätkö?

Toki näin voidaan valita mielen tila miten suhtautua "mieleeni tuleviin" ajatuksiin.

Olen antanut "vaikuttaa jonkin ajatuksen" jonka olen märitellyt, kokenut, rangaistukseksi, palkkioksi tai ohjaukseksi, rakkaudekeksi, anteeksiannoksi. Kaikki on mennyt minun mieleni kautta. muutoinhan ne eivät olisi mielessäni.
Merkiyksellisintä liene se mitä tunnen ajatellessani mitä milloinkin. Ajatus on aina oltava ensin ja siitä singahtaa tunne mikä milloinkin? Joka saattaa johtaa konkreettiseen fyysiseen toimintaan.
Mistä tai kuka valitsee mieleeni tulevat ajatukset, siinä lienee "valinan paikka"?
En tarkoita jankata mutta kuka sinussa valitsee: "maailma on Paho'laisen hallussa"/"valheen Isä alusta asti", ja onko valintasi pakotettu vai vapaa(monta hymiöö tähän)

Lue lisää

Hellin63 kirjoitti, lainaus;>>En tarkoita jankata mutta kuka sinussa valitsee: "maailma on Paho'laisen hallussa"/"valheen Isä alusta asti", ja onko valintasi pakotettu vai vapaa(monta hymiöö tähän) yksisilämäisessä ajatuksessa minällisestä se, että tässä yhteisessä maailmassamme tuola perustellaan se että eletäänkin kuin oltaisiin yksin yhteisessä maailmassa ja oikeutettuna siten elämässään tekemään itsekkäästi lähes mitä ja miten vain itsensä hyväksi,,, koska "m i n u l l a on oikeus" unohtaen se velvollisuus, saatika totuus maailmasta.

Minällisyys on useimmin juuri naisten ominaisuus, vaikkakin naisten itsekkyys on löytänyt ns. helliäkin muotoja rynniä mm. röyhkeän itsekkäästi jatkuvasti miesten etuja polkemaan mm. lasten hoidossa ja kasvatuksessa yleensä perheiden arjessa.

Vapaasta valinnasta vielä, väitätkö sinä hell'in63 ettei ole tahdon vallastaan riippumattomi ihmisiä?
Etteikö ole sellaista jotka eivät itsestä riippumattomista syistä tai toisista pysty allekirjoittamaan asioita?
Tahdot tai et, niin niitä on johtuen niin genetiikasta kuin determinismistä, koska ihmisen kehityksessä se ihmisen myöhempi laatu on riippuvainen aijemmasta.
Muulle kuin tuolle totuudelle, sille ei edes jää tilaa,,mitä "muuta" kehitys ja totuus voisi edes olla kuin ne mitkä kehityksen ja persoonallisuuden syiksi seurauksessa nimeltä ihminen mainitsin?

Esimerkiksi jos ihminen paatuu pahuuteensa, tai hyvyyteensä niin loppu-tuloskin voi olla personalle jopa samankaltainen, mutta ovatko ne paatumisen johtaneet syyt vain itsestä johtuvia,,tä, ei ole vastaan retorisesti itse.

Vapaa tahtohan on vain väline, jonka mahdollistama valinta on sidoksissa a i n a johonkin syyhyn!
Causaalisesti on olemassa aina se ensimmäinen valinta ja sen perusteet jotka eivät esimerkiksi pienen lapsen kohdalla ole pelkästään hänen tahdostaan riippuvaisia. Kuitenkin nekin vaikuttavat hänen kehityksensä suuntaan ja niin lapsi ei pysty valtsemaan myöskään vanhempana vapaasti eikä siksi voi myöskään kansanoikeustajun mukaan olla siksi karmallisestikaan(käsityksenne karmasta) syyntakeinen.
Karmaa ei pidä siis personoida kuin jumalaksi joka ohjaisi aina parhaaseen, koska syy voi johtaa myös seuraukset huonoimpaankin s y i s t ä jotka vaikuttavat
s i i h e n suuntaan!


Vapaata tahtoa ei siis absoluuttisesti ole ja siks ei voida myöskään absoluuttista tuomiota ihmistä kohtaan edes julistaa. Karman ei voi katsoa omaavan ikään kuin luonnetta hyvästä tai pahasta, se kun on vain faktaa!
Vapaus on kuin väline jossa ei itsessään ole ominaisuuksia,
se on itse se ominaisuus.

Ihminen on siis sellainen kuin on, koska ihmisen täytyy olla sellainen kuin on jotta pärjää vihamielisessä ympäristössään ja muiden kaltaistensa kanssa. Ihminen itsenään ei ole hyvä tai paha, vaikka kokee ja tekee selaista toisilleen, mutta ihmisen toimista permmäisessä vastuussa on systeemin jossa ihminen on ja ihmisen itsensä mahdollinen ideoija (jos sellaista edes on) siis Luoja tai tuo esiin tullut tietoisuus-meta-kollektiivi.

Sen vuoksi myös ne ratkaisevat muutokset parempaan kehitys-suuntaan johtaen on tehtävä juuri "siellä(meta-tietoisuus/Luoja)jossain".

hei sunkin hellävils kirjoitti:

Hellin63 kirjoitti, lainaus;>>En tarkoita jankata mutta kuka sinussa valitsee: "maailma on Paho'laisen hallussa"/"valheen Isä alusta asti", ja onko valintasi pakotettu vai vapaa(monta hymiöö tähän) yksisilämäisessä ajatuksessa minällisestä se, että tässä yhteisessä maailmassamme tuola perustellaan se että eletäänkin kuin oltaisiin yksin yhteisessä maailmassa ja oikeutettuna siten elämässään tekemään itsekkäästi lähes mitä ja miten vain itsensä hyväksi,,, koska "m i n u l l a on oikeus" unohtaen se velvollisuus, saatika totuus maailmasta.

Minällisyys on useimmin juuri naisten ominaisuus, vaikkakin naisten itsekkyys on löytänyt ns. helliäkin muotoja rynniä mm. röyhkeän itsekkäästi jatkuvasti miesten etuja polkemaan mm. lasten hoidossa ja kasvatuksessa yleensä perheiden arjessa.

Vapaasta valinnasta vielä, väitätkö sinä hell'in63 ettei ole tahdon vallastaan riippumattomi ihmisiä?
Etteikö ole sellaista jotka eivät itsestä riippumattomista syistä tai toisista pysty allekirjoittamaan asioita?
Tahdot tai et, niin niitä on johtuen niin genetiikasta kuin determinismistä, koska ihmisen kehityksessä se ihmisen myöhempi laatu on riippuvainen aijemmasta.
Muulle kuin tuolle totuudelle, sille ei edes jää tilaa,,mitä "muuta" kehitys ja totuus voisi edes olla kuin ne mitkä kehityksen ja persoonallisuuden syiksi seurauksessa nimeltä ihminen mainitsin?

Esimerkiksi jos ihminen paatuu pahuuteensa, tai hyvyyteensä niin loppu-tuloskin voi olla personalle jopa samankaltainen, mutta ovatko ne paatumisen johtaneet syyt vain itsestä johtuvia,,tä, ei ole vastaan retorisesti itse.

Vapaa tahtohan on vain väline, jonka mahdollistama valinta on sidoksissa a i n a johonkin syyhyn!
Causaalisesti on olemassa aina se ensimmäinen valinta ja sen perusteet jotka eivät esimerkiksi pienen lapsen kohdalla ole pelkästään hänen tahdostaan riippuvaisia. Kuitenkin nekin vaikuttavat hänen kehityksensä suuntaan ja niin lapsi ei pysty valtsemaan myöskään vanhempana vapaasti eikä siksi voi myöskään kansanoikeustajun mukaan olla siksi karmallisestikaan(käsityksenne karmasta) syyntakeinen.
Karmaa ei pidä siis personoida kuin jumalaksi joka ohjaisi aina parhaaseen, koska syy voi johtaa myös seuraukset huonoimpaankin s y i s t ä jotka vaikuttavat
s i i h e n suuntaan!


Vapaata tahtoa ei siis absoluuttisesti ole ja siks ei voida myöskään absoluuttista tuomiota ihmistä kohtaan edes julistaa. Karman ei voi katsoa omaavan ikään kuin luonnetta hyvästä tai pahasta, se kun on vain faktaa!
Vapaus on kuin väline jossa ei itsessään ole ominaisuuksia,
se on itse se ominaisuus.

Ihminen on siis sellainen kuin on, koska ihmisen täytyy olla sellainen kuin on jotta pärjää vihamielisessä ympäristössään ja muiden kaltaistensa kanssa. Ihminen itsenään ei ole hyvä tai paha, vaikka kokee ja tekee selaista toisilleen, mutta ihmisen toimista permmäisessä vastuussa on systeemin jossa ihminen on ja ihmisen itsensä mahdollinen ideoija (jos sellaista edes on) siis Luoja tai tuo esiin tullut tietoisuus-meta-kollektiivi.

Sen vuoksi myös ne ratkaisevat muutokset parempaan kehitys-suuntaan johtaen on tehtävä juuri "siellä(meta-tietoisuus/Luoja)jossain".

Lue lisää

hei sunkin hellävils
10.2.2014 12:45 kun kirjoitat:
No nimenomaan en valitse vapaasti vastatakseni nuin, koska jokin minussa itsessäni pakottaa....

h63: juri näin Jokin minussa pakottaa miettimään ja etsimään jotakin mieltä tähänkin soppaan.
Joten menen mielessäni siihen ylimpään (meta) tasoon ja hyväksyn että tämä mekaaninen fyysinen maailma on mielessäni oleva illuusio ja otan tämän tosissani parhaana mahdollisena areenana oppiakseni valitsemaan vapaasti oikein. Oman tahtoni avulla.
Liikenne onnettomuudet maanjäristykset sairaudet jne... rakastumiset ja hylkäämiset ovat mahdollisuuksia opetella näkemän että ne ovat jotta oppisin näkemään karman ja rakkauden jne... lait oikein.

hyväksyn että "jokin sinussa saa aikaan ...."

Minä ajattelen että on minun mielikuvani rangaistuksesta tai palkkiosta, siis minä luon mielikuvan jostakin. Millainen tuo mielikuva on, helposti huomaan että tuskin kukaan kerto samasta kokemuksesta samanlaista kuvausta? Siis mikä onkaan silloin asioiden oikea laita?? Eli jokaisella on omansa joten kukaan ei ole "syyllinen"

hellin63 kirjoitti:

hei sunkin hellävils
10.2.2014 12:45 kun kirjoitat:
No nimenomaan en valitse vapaasti vastatakseni nuin, koska jokin minussa itsessäni pakottaa....

h63: juri näin Jokin minussa pakottaa miettimään ja etsimään jotakin mieltä tähänkin soppaan.
Joten menen mielessäni siihen ylimpään (meta) tasoon ja hyväksyn että tämä mekaaninen fyysinen maailma on mielessäni oleva illuusio ja otan tämän tosissani parhaana mahdollisena areenana oppiakseni valitsemaan vapaasti oikein. Oman tahtoni avulla.
Liikenne onnettomuudet maanjäristykset sairaudet jne... rakastumiset ja hylkäämiset ovat mahdollisuuksia opetella näkemän että ne ovat jotta oppisin näkemään karman ja rakkauden jne... lait oikein.

hyväksyn että "jokin sinussa saa aikaan ...."

Minä ajattelen että on minun mielikuvani rangaistuksesta tai palkkiosta, siis minä luon mielikuvan jostakin. Millainen tuo mielikuva on, helposti huomaan että tuskin kukaan kerto samasta kokemuksesta samanlaista kuvausta? Siis mikä onkaan silloin asioiden oikea laita?? Eli jokaisella on omansa joten kukaan ei ole "syyllinen"

Lue lisää

Kukaan ei ole toki syyntekeinen syvemmin ajatellen ja jo se kysymys;"Miksi?" sekin on hankala koska se itsessään syyllistää, kuten syy-->syylllisyys vaikka näin ei tarvitse käytännössä edes olla, mutta kaikesta tuosta huolimatta on vaikea elää muiden maailmassam nuiden kanssa,,vaikkapa Hitlerin tapaisten, kun joutuu syyttään ja ymmärtämättä itse syytä kärsimään hänelaistensa törmäilyistä elämässään ja nahoissaan ja katsomaan sitä muidenkin kärsimistä.

niin3 kirjoitti:

Kukaan ei ole toki syyntekeinen syvemmin ajatellen ja jo se kysymys;"Miksi?" sekin on hankala koska se itsessään syyllistää, kuten syy-->syylllisyys vaikka näin ei tarvitse käytännössä edes olla, mutta kaikesta tuosta huolimatta on vaikea elää muiden maailmassam nuiden kanssa,,vaikkapa Hitlerin tapaisten, kun joutuu syyttään ja ymmärtämättä itse syytä kärsimään hänelaistensa törmäilyistä elämässään ja nahoissaan ja katsomaan sitä muidenkin kärsimistä.

Lue lisää

,nii3
kun joutuu syyttään ja ymmärtämättä itse syytä.

Jos sallitaan Raamatun tarinointia muistamme että joku tarvitsi Juudas Iskariotin joka kavalsi?
Kavalsiko hän vai toimiko koska pyydettiin merkkaaman?

Monet kapinalliset ovat muuttuneet vapaustaistelijoiksi kesken taistelun?

Tällaisista takinkääntäjistä pääsen vain siten että jokainen toimii koko ajan parhaansa mukaan, jälkiviisaat ovat itse valinnet syyllisyyden tai sanakaripatsaan. Jokin on siis minun mielessäni (jälkiviisaan ajattelijan mielessä) muuttunut.

Eli onko alunperinkään ollut syyllistä on vain minun mieleni valinta?

Tullaan takaisin tähän fyysiseen todellisuuteen. Täällä on lainsäädäntö ja vankilat joihin laitetaan ihminen suojan itseltään suuremman tuhon välttämiseksi. Siis vankila ei ole (minun mielessäni) syyllisen rankaisemista, vaan suojaamista omalta väkivallaltaan.
Ketään ei pidä syyllistää. Kuinka olikaan tärkeätä käydä toinen maailmansota jotta ymmärrettäisiin minkälaiseen tuhoon pystytään. Ja kuinka monta yksilöä sodan melskeissä "valaistui?"

hellin63 kirjoitti:

,nii3
kun joutuu syyttään ja ymmärtämättä itse syytä.

Jos sallitaan Raamatun tarinointia muistamme että joku tarvitsi Juudas Iskariotin joka kavalsi?
Kavalsiko hän vai toimiko koska pyydettiin merkkaaman?

Monet kapinalliset ovat muuttuneet vapaustaistelijoiksi kesken taistelun?

Tällaisista takinkääntäjistä pääsen vain siten että jokainen toimii koko ajan parhaansa mukaan, jälkiviisaat ovat itse valinnet syyllisyyden tai sanakaripatsaan. Jokin on siis minun mielessäni (jälkiviisaan ajattelijan mielessä) muuttunut.

Eli onko alunperinkään ollut syyllistä on vain minun mieleni valinta?

Tullaan takaisin tähän fyysiseen todellisuuteen. Täällä on lainsäädäntö ja vankilat joihin laitetaan ihminen suojan itseltään suuremman tuhon välttämiseksi. Siis vankila ei ole (minun mielessäni) syyllisen rankaisemista, vaan suojaamista omalta väkivallaltaan.
Ketään ei pidä syyllistää. Kuinka olikaan tärkeätä käydä toinen maailmansota jotta ymmärrettäisiin minkälaiseen tuhoon pystytään. Ja kuinka monta yksilöä sodan melskeissä "valaistui?"

Lue lisää

Mikään ihme ei ole se että kärsimys nostaa vallankumoukseen 'Luojaa' vastaan, tai sitä 'metaa' vastaan, ihan miten vain.
Kun on mukavaa niin on kivaa, mutta kun harvoin/harvoilla on.
Tällöin nousee esiin se kysymys lähinnä viattomasta ja oikeudettomasta kärsimyksestä.

Emme ole itse tiettävästi tänne maailmaan pyrkineet(emme ainakaan muista) ja olemme kaikki "korttimme" lähinnä muilta/muualta saaneet(senkin miten "pelata"), niin mikäköhn hyvitys korvasi tämän kärsimyksemme?
En sairauttani ole pyytänyt, enkä hankkinut, en myöskään sitä surua mitä lapseni tulevat tuntemaan kun rakastamansa isi menehtyy suku-geeniensä kautta saatuun sairauteen heille soisi, eli minua ja perhettäni ei saa kiduttaa oikeudetta vaikka luvattaisiin mitä sen jälkeen.
Mitä lapseni ovat tehneet että joutuvat minun kärsimykseni lisäksi ite kärsimään?

Älkää viitsikö jauhaa valheita!

Se ajatuksenne karmasta kuin luojana oikeudenmukaisuuksineen, tai itse luojina itseää kiduttaen tarkoitaa mukaanne myös sitä että menneisyydessä kärsineellä olisi täällä aina vain paremat olot vai?
Ihmettelen kaiken muun lisäksi miten hän niin usein hassaa sen tilaisuutensa jonka sai syntymällä kerrankin terveenpänä länasimaiseen onnelaan, jossa voi kulkea fancyissä vaatteissa vatsa täynnä ja hampaat hoidettuna touhuten naismaisissa turhamaisuuksissaan?
Hän hassaa sen käyttäytymällä pakosti "huonokarmaisia" kohtaan heitä lisää alistaen ja bonuksena vielä luontoa surutta kuluttaen?
Tä?
Tahallaanko hän kierrättää itseään seuraavissa jälleensytymissä hankkimansa pahan karman vuoksi sen uuden kierroksen köyhyydessä, jossa taas huonot olosuhteet vuorostaan aiheuttavat rikollisuutta, terveysongelmia ja muuta pahaa hälle jne?

Täytyy ihan oikeesti ihmetellä onko minun epäilykseni teidän touhista pahaa karmaa tuottavaa, kun epäilen ettei ajattelussanne ole mittää tolkkua?

FAKTALLISESTI tiedetään ettei ihminen voi olla vastuussa aina ja joka tapauksessa niisä "lahjojensa käytöstä" (milloin mihin tarkoitukseen-->yleensä itsekkääseen), eli se oikeudeton ja kohtuuton kärsimyksen ongelma jää aina joka tapauksessa, olkoon sen lopputulos sitten mikä tahansa.

niinpä nii joo joo kirjoitti:

Mikään ihme ei ole se että kärsimys nostaa vallankumoukseen 'Luojaa' vastaan, tai sitä 'metaa' vastaan, ihan miten vain.
Kun on mukavaa niin on kivaa, mutta kun harvoin/harvoilla on.
Tällöin nousee esiin se kysymys lähinnä viattomasta ja oikeudettomasta kärsimyksestä.

Emme ole itse tiettävästi tänne maailmaan pyrkineet(emme ainakaan muista) ja olemme kaikki "korttimme" lähinnä muilta/muualta saaneet(senkin miten "pelata"), niin mikäköhn hyvitys korvasi tämän kärsimyksemme?
En sairauttani ole pyytänyt, enkä hankkinut, en myöskään sitä surua mitä lapseni tulevat tuntemaan kun rakastamansa isi menehtyy suku-geeniensä kautta saatuun sairauteen heille soisi, eli minua ja perhettäni ei saa kiduttaa oikeudetta vaikka luvattaisiin mitä sen jälkeen.
Mitä lapseni ovat tehneet että joutuvat minun kärsimykseni lisäksi ite kärsimään?

Älkää viitsikö jauhaa valheita!

Se ajatuksenne karmasta kuin luojana oikeudenmukaisuuksineen, tai itse luojina itseää kiduttaen tarkoitaa mukaanne myös sitä että menneisyydessä kärsineellä olisi täällä aina vain paremat olot vai?
Ihmettelen kaiken muun lisäksi miten hän niin usein hassaa sen tilaisuutensa jonka sai syntymällä kerrankin terveenpänä länasimaiseen onnelaan, jossa voi kulkea fancyissä vaatteissa vatsa täynnä ja hampaat hoidettuna touhuten naismaisissa turhamaisuuksissaan?
Hän hassaa sen käyttäytymällä pakosti "huonokarmaisia" kohtaan heitä lisää alistaen ja bonuksena vielä luontoa surutta kuluttaen?
Tä?
Tahallaanko hän kierrättää itseään seuraavissa jälleensytymissä hankkimansa pahan karman vuoksi sen uuden kierroksen köyhyydessä, jossa taas huonot olosuhteet vuorostaan aiheuttavat rikollisuutta, terveysongelmia ja muuta pahaa hälle jne?

Täytyy ihan oikeesti ihmetellä onko minun epäilykseni teidän touhista pahaa karmaa tuottavaa, kun epäilen ettei ajattelussanne ole mittää tolkkua?

FAKTALLISESTI tiedetään ettei ihminen voi olla vastuussa aina ja joka tapauksessa niisä "lahjojensa käytöstä" (milloin mihin tarkoitukseen-->yleensä itsekkääseen), eli se oikeudeton ja kohtuuton kärsimyksen ongelma jää aina joka tapauksessa, olkoon sen lopputulos sitten mikä tahansa.

Lue lisää

niinpä nii joo joo
11.2.2014 14:46
Hetkeäkään en väheksy vaivojesi ja epäilyksesi totuutta. Laitan masennuksesi piikkiin toteamuksesi että vain se voi olla totta minkä muistaa. Eli miksi meillä on koulut ja opetukset jos - oikeat?- asiat vain muistamalla tiedetään oikeiksi kuten ennen syntymää.....

Jos mahdollista kokeile kirjastosta esim.

Sielupsykologia
Dr. Joshua David Stone
333 s.
Kustannus Oy Taivaankaari.

Toisaalta alitajuisessa muistissa on muisto paremmasta, muuten emme osaisi sitä kaipailla. Vertaa mitä tahansa teknistä laitetta et voi kaivata ellet olisi vähintään mielikuvissa aavistanut että sellainen voisi olla.

hellin63 kirjoitti:

niinpä nii joo joo
11.2.2014 14:46
Hetkeäkään en väheksy vaivojesi ja epäilyksesi totuutta. Laitan masennuksesi piikkiin toteamuksesi että vain se voi olla totta minkä muistaa. Eli miksi meillä on koulut ja opetukset jos - oikeat?- asiat vain muistamalla tiedetään oikeiksi kuten ennen syntymää.....

Jos mahdollista kokeile kirjastosta esim.

Sielupsykologia
Dr. Joshua David Stone
333 s.
Kustannus Oy Taivaankaari.

Toisaalta alitajuisessa muistissa on muisto paremmasta, muuten emme osaisi sitä kaipailla. Vertaa mitä tahansa teknistä laitetta et voi kaivata ellet olisi vähintään mielikuvissa aavistanut että sellainen voisi olla.

Lue lisää

>>Toisaalta alitajuisessa muistissa on muisto paremmasta, muuten emme osaisi sitä kaipailla. Vertaa mitä tahansa teknistä laitetta et voi kaivata ellet olisi vähintään mielikuvissa aavistanut että sellainen voisi olla.

dibbadabbaaa kirjoitti:

>>Toisaalta alitajuisessa muistissa on muisto paremmasta, muuten emme osaisi sitä kaipailla. Vertaa mitä tahansa teknistä laitetta et voi kaivata ellet olisi vähintään mielikuvissa aavistanut että sellainen voisi olla.

Lue lisää

Lisäys vielä; tuleehan tästä setvimisestä minulle negaatiota kun "uhraudun" oikaisemaan asian laitaa(vaikka itse tiedän miten se on=positiivista) kuin myös samoin sitä posiitiotakin, koska tunnen rehellisyyden nimissä tekeväni 'oikein'................>"auttavani teitä"---> niin se syy&seuraus(karma) toimii käytänössä,,kässäättekö?

dibbadabbaaa kirjoitti:

Lisäys vielä; tuleehan tästä setvimisestä minulle negaatiota kun "uhraudun" oikaisemaan asian laitaa(vaikka itse tiedän miten se on=positiivista) kuin myös samoin sitä posiitiotakin, koska tunnen rehellisyyden nimissä tekeväni 'oikein'................>"auttavani teitä"---> niin se syy&seuraus(karma) toimii käytänössä,,kässäättekö?

Lue lisää

Alustuksen tarkoitus lienee noin 'teknisesti' kuvailla jälleensyntymien tarkoitusta?

Onhan elämä kaikkine kurjuuksineen ja iloineen vain kuitenkin ohikiitävä hetki, koskettaen kutakuinkin kaikkia,olkoonkin että rikkaat ovat rikkaita köyhät köyhiä.

koettelemus kirjoitti:

Alustuksen tarkoitus lienee noin 'teknisesti' kuvailla jälleensyntymien tarkoitusta?

Onhan elämä kaikkine kurjuuksineen ja iloineen vain kuitenkin ohikiitävä hetki, koskettaen kutakuinkin kaikkia,olkoonkin että rikkaat ovat rikkaita köyhät köyhiä.

Lue lisää

Totta se on, tämä ihmisen aika on pienempi kuin silmän räpäytys muuhun maailmankaikkeuden historiaan verraten(saatika iättömyyteen), mutta pitää uskaltaa silti ajatelle niinkin että tämä hetki voi olla jopa ainutkertainen?
Myös jos ne jälleensyntymät (tietoisuuden osalta) konkretisoituu aina eri persooniksi? Silloin ne edelliset tietty(yleensä) unohtuu ja siksi on vaikea ymmärtää miten mikään oppi menisi ihmiselle perille?
Epäilyttää siksi vahvasti ettei sellaista tarkoitusta ihmiselle ole, mutta tietoisuus voi "siellä jossain" muistaa maaelämät?

Toisaalta(kuten "tapissa" itsellänikin on motiivina jaksaa selittää ristiriitaisuuksia auki) se "tarkoitus" kaikessa, myös jutusteluissa voi olla todella syvällinen ja yllättävän ratkaisevaa tulevaisuudelle?
Tellus ja ihminen siinä on tietty mitätöntäkin mitättömämpi kaiken maailmankaikkeudessa olevan "struktuurin" ympäröimänä, mutta silti tietoiset ajatustemme eivät välttämättä tarvitse hävitä tai hukkua sinne sekaan?
Ajatuksemme voivat olla luomassa muotoja ja sitä miten niissä muodoissa ollaan?

Se Itse-rehellisyys(ja tuntemus) on tärkeää koska rehellisesti ja tai valehtelemalla luodut maailmat saattavat esiin ideamsa lopulta, ja valhe ei ole hyvä pohja millekään.
Ihan esimerkkinä vaan; jos kaikilla (täällä) olisi ihmismaailmassa yleisesti hyvänä(täydellinen terveys, kauneus, ylitse pursuava omaisuus, mahdollisuus toteuttaa itseään kaikella tapaa jne) pidettyä yllinkyllin, niin olisiko sekään kaikesta siitä huolettomasta nautinnosta lopulta onnelaa?
Toimiiko ulkoisesta tyydytyksen hakeminen, vai tuottaako se jatkuvaa lisä-hakemista ja siten turhautumista?
Jos ideaa jatkuvista nautinnoista pyöritellään tarkoitusta kärsimysten välttelystä hakien niin..?
Kummatkin "puolet" täytyy ensin luoda keinotekoiseksi systeemiksi jotta olisi maailma jossa niitä voi toteuttaa saadakseen tarkoituksen Itselleen siis syynä se että on olemassa samaa rakennelmaa jossa niitä toteutetaan.

Alku-motiiveistahan seurauksemme kumpuavat.
Ihmisen kohdalla niitä motiiveja ja syitä ovat (ja niihin vaikuttavat) lähes aina muut kuin minäite.
Kuka edes olet minäite? Oletko kenties muutakin kuin isän ja äidin lapsi, tai sukusi jatkumoa, enemmän kuin yhteiskunnan yksi "ratas" , täkeämpi kuin se himojesi& halujesi summa, tai niiden menettämis-pelon vanki? Kuka olet minite, kenties olet mielikuvituksesi, yai mikä pahinta muiden mielikuvituksen luoman maailman vangitsema haaveksija, joka lopulta yksinkertaisesti on sen sinulle vieraan rajallisuuden pakon suorittaja(täällä mm. pakkoja)?

Miettikää siis tätä touhua joskus itsenne unohtaen?
Laajentakaa 'nalliksi' ajattelu itsessään/tään toimivan systeemin laajuuteen.
Kaikessa ne alku-suunnitelmat ja niiden motiivit ovat ratkaisevia siihen, onko systeemi aina kuin keskeneräinen.
Tuttua on meillä se että systeemissä kiistellään ja tapellaan, stressataan, sorrutaan systeemin itsensä vuoksi(että voisi elää) pakko-valheisiin, pakko kyyner-päätaktiikkaan täällä syö- tai tule syödyksi maailmassa.
Tota, eikö se suunnittelu-vaihe ja tarkoitus motiiveineen olis syytä suorittaa enne kuin sattuman kaupaa antaa minkään toteutua ja eikö juuri siksi aivan uudelleen toiselta pohjalta kaikki olisi laitattava turkinhihaan ja,,niin edespäin?

yhdeksäs portti kirjoitti:

Totta se on, tämä ihmisen aika on pienempi kuin silmän räpäytys muuhun maailmankaikkeuden historiaan verraten(saatika iättömyyteen), mutta pitää uskaltaa silti ajatelle niinkin että tämä hetki voi olla jopa ainutkertainen?
Myös jos ne jälleensyntymät (tietoisuuden osalta) konkretisoituu aina eri persooniksi? Silloin ne edelliset tietty(yleensä) unohtuu ja siksi on vaikea ymmärtää miten mikään oppi menisi ihmiselle perille?
Epäilyttää siksi vahvasti ettei sellaista tarkoitusta ihmiselle ole, mutta tietoisuus voi "siellä jossain" muistaa maaelämät?

Toisaalta(kuten "tapissa" itsellänikin on motiivina jaksaa selittää ristiriitaisuuksia auki) se "tarkoitus" kaikessa, myös jutusteluissa voi olla todella syvällinen ja yllättävän ratkaisevaa tulevaisuudelle?
Tellus ja ihminen siinä on tietty mitätöntäkin mitättömämpi kaiken maailmankaikkeudessa olevan "struktuurin" ympäröimänä, mutta silti tietoiset ajatustemme eivät välttämättä tarvitse hävitä tai hukkua sinne sekaan?
Ajatuksemme voivat olla luomassa muotoja ja sitä miten niissä muodoissa ollaan?

Se Itse-rehellisyys(ja tuntemus) on tärkeää koska rehellisesti ja tai valehtelemalla luodut maailmat saattavat esiin ideamsa lopulta, ja valhe ei ole hyvä pohja millekään.
Ihan esimerkkinä vaan; jos kaikilla (täällä) olisi ihmismaailmassa yleisesti hyvänä(täydellinen terveys, kauneus, ylitse pursuava omaisuus, mahdollisuus toteuttaa itseään kaikella tapaa jne) pidettyä yllinkyllin, niin olisiko sekään kaikesta siitä huolettomasta nautinnosta lopulta onnelaa?
Toimiiko ulkoisesta tyydytyksen hakeminen, vai tuottaako se jatkuvaa lisä-hakemista ja siten turhautumista?
Jos ideaa jatkuvista nautinnoista pyöritellään tarkoitusta kärsimysten välttelystä hakien niin..?
Kummatkin "puolet" täytyy ensin luoda keinotekoiseksi systeemiksi jotta olisi maailma jossa niitä voi toteuttaa saadakseen tarkoituksen Itselleen siis syynä se että on olemassa samaa rakennelmaa jossa niitä toteutetaan.

Alku-motiiveistahan seurauksemme kumpuavat.
Ihmisen kohdalla niitä motiiveja ja syitä ovat (ja niihin vaikuttavat) lähes aina muut kuin minäite.
Kuka edes olet minäite? Oletko kenties muutakin kuin isän ja äidin lapsi, tai sukusi jatkumoa, enemmän kuin yhteiskunnan yksi "ratas" , täkeämpi kuin se himojesi& halujesi summa, tai niiden menettämis-pelon vanki? Kuka olet minite, kenties olet mielikuvituksesi, yai mikä pahinta muiden mielikuvituksen luoman maailman vangitsema haaveksija, joka lopulta yksinkertaisesti on sen sinulle vieraan rajallisuuden pakon suorittaja(täällä mm. pakkoja)?

Miettikää siis tätä touhua joskus itsenne unohtaen?
Laajentakaa 'nalliksi' ajattelu itsessään/tään toimivan systeemin laajuuteen.
Kaikessa ne alku-suunnitelmat ja niiden motiivit ovat ratkaisevia siihen, onko systeemi aina kuin keskeneräinen.
Tuttua on meillä se että systeemissä kiistellään ja tapellaan, stressataan, sorrutaan systeemin itsensä vuoksi(että voisi elää) pakko-valheisiin, pakko kyyner-päätaktiikkaan täällä syö- tai tule syödyksi maailmassa.
Tota, eikö se suunnittelu-vaihe ja tarkoitus motiiveineen olis syytä suorittaa enne kuin sattuman kaupaa antaa minkään toteutua ja eikö juuri siksi aivan uudelleen toiselta pohjalta kaikki olisi laitattava turkinhihaan ja,,niin edespäin?

Lue lisää

yhdeksäs portti kirjoittaa mm.
ja eikö juuri siksi aivan uudelleen toiselta pohjalta kaikki olisi laitettava turkinhihaan ja,,niin edespäin?

Juuri sitä minäkin kyselen.

Hirvittävät määrät eli kilometreittäin hyllykilometrejä painettua tekstiä ja nyt miljoonia tonneja digitaltiointeja vain selittämässä miksi minulle, selittäjälle, on saatava enemmän ja parempaa kuin kelleen toiselle. Vain meidän kilpailukyky on takuuvarmasti parasta minulle???

Eikö se tie ole jo näyttänyt mahdottomuutensa.

Siksi minun uskontoni on että jaettu ilo on moninkertainen ilo. Minun Jumalani. Ja siksi minusta tuntu että vain minäitte pystyn sitä kohti rimpuilemaan. Kun minä olen sen tehnyt eikö silloin minun maailmani ole muuttunut.

hellin63 kirjoitti:

yhdeksäs portti kirjoittaa mm.
ja eikö juuri siksi aivan uudelleen toiselta pohjalta kaikki olisi laitettava turkinhihaan ja,,niin edespäin?

Juuri sitä minäkin kyselen.

Hirvittävät määrät eli kilometreittäin hyllykilometrejä painettua tekstiä ja nyt miljoonia tonneja digitaltiointeja vain selittämässä miksi minulle, selittäjälle, on saatava enemmän ja parempaa kuin kelleen toiselle. Vain meidän kilpailukyky on takuuvarmasti parasta minulle???

Eikö se tie ole jo näyttänyt mahdottomuutensa.

Siksi minun uskontoni on että jaettu ilo on moninkertainen ilo. Minun Jumalani. Ja siksi minusta tuntu että vain minäitte pystyn sitä kohti rimpuilemaan. Kun minä olen sen tehnyt eikö silloin minun maailmani ole muuttunut.

Lue lisää

Se ei riitä.

?????????????? kirjoitti:

Se ei riitä.

Täällä olemisen korkein tavoite ja saavutus on Rakkaus.
Tämä kokemus on kaikki, mitä voidaan kuvitella, silti rakkauskin on vain viittaus todellisuuteen.
Ei tarvita sanoja.

koettelemus kirjoitti:

Täällä olemisen korkein tavoite ja saavutus on Rakkaus.
Tämä kokemus on kaikki, mitä voidaan kuvitella, silti rakkauskin on vain viittaus todellisuuteen.
Ei tarvita sanoja.

Lue lisää

Tarkoitin kyseisellä "ei riitä" toteamuksellani sitä, että itsestään ja läheisistään huolehtivia ja ja varsinkin itseään ja mukavaa tilannettaan rakastavia on kaikki hyvinvoivista ihmisistä.
Sellaisten ihmisten vaikkapa muutos-halu ja niiden tulokset ovat ne mitkä nähdään, kaikki jatkuu samana niin kauan kunnes menee itsellä huonosti.
Lisäksi voi todeta sen, että niitä totuudellisuuden rakastajia ei ole montaa, liian usein totuudellisuus myydään jopa "hernekeitto lautasellisesta".
Voidaan tietty kysyä hämäykseksi; "mikä on totuus" mutta miksi kysyä, kaikki se missä totta puhutaan asioiden oikeilla nimillä. Hyvin tiedetään, koska nähdään ne valheet esim. yhteiskunnassa miksi asiat eivät voi olla hyvin.
Nähdään selvästi kuinka poliitikot ajavat asioita ja jakavat yhteistä rahaamme lähinnä itseään ja asemaansa ajatellen ainaisen orjuuden, elli työvaateen ja pankkien kautta rahamme myymisen kautta(lainananto/sijoittaminen), se on tahallista pahuutta koska jatkuvaa, sitä tehdään siksi että juuri se taktiikka varmistaa alistus-systeemin ja tietty sen huipulla olevien poliitikkojen ja bisnes-ihmisten aseman. No meni politiikan puolelle, mutta menkään sillä uskomukset ja politiikka ovat sama asiaa, valankolikon kaksi puolta.
Siinä touhussa varsinkin se totuus asioista ja keinoista parantaa taviksen elämää ei paljoakaan paina.
Sama tilanne on useimman yksittäisen ihmisen kanssa.
Vaikka en uskovainen olekaan, niin se sana joka on Raamatussa jossa taruolento saa-tana väittää;"Koskepa häneen tai omaisuuteensa niin hän kiroaa sinua vasten kasvojasi" on tässä asiassa oikeassa, tietty minulle se "sinä" on juuri totuudellisuus.

Itse asiassa naivi väitekin;"Jokainen on oman onnensa seppä" heijastaa osuvasti niin "karma kuin jumala" uskovaisuutta, mutta varsinkin kristillisyyttä joka on porvarillisuutta maailmassa jossa heidänlaisensa voivat hyvin yhteisöä hyväksi käyttäen(verot, poliitikot) ja vieläpä väitteensä mukaan "jumalansa sinaamina".

Mitä vaikeutta on edes olla omahyväinen ja itsekäs? Itsekkyys ja itsekeskeisyys on aivan tehokkaaksi havaittu, toimiva fyysinen ja henkinen suojakeino.
Normaalin terveen narsismin ja narsististen ihmisten raja on hämärtynyt,,niin kuin hieman kaikki tässä maailmasa, myös rakkauden käsite.
Itsekkäät vertauttavat itseään tahallisesti juuri huonommin pärjääjiin ja siihen päälle vieläpä syyttäen heitä itseään omasta tilastaan näin ainoastaan vihastaan etteivät itse saa enempää, kuin myös korottaen näin omaa statustaan.
Totuudellisuuttahan kuitenkin vastaa tässä asiassa se, että olemme kaikki syyllisiä toistemme ahdinkoon joko suoraan tai kiertäen koska emme tee riittävästi mm. yhteiskunnallisen alistus-systeemin muuttamiseksi. Samaa menoa on ns. hengellisellä puolella, moniko paljastaa, tai pystyy paaljastamaan kristillisyyden oppien ja toiminnan mädännäisyyden pelkkämättä ihmisten tai ssen oman sielunsa puolesta ns. "jumalien kostoa"(kostostahan niissä tuomioissa on kyse)?
Kaikki tämä, ja paljomuu johtuu juuri itsekkyydestä jota rajallinen maailmamme ruokkii-->ajattelemme inhimillisesti; "miksi purra ruokkivaa kättä"(keitä se sitten ruokkiikin) unohtaen totuuden, sen että tämä perustuu pakkoon ja alistamiseen, sekä valtaviin valheisiin("keisari ilman vaatteita").

joopa iik kirjoitti:

Tarkoitin kyseisellä "ei riitä" toteamuksellani sitä, että itsestään ja läheisistään huolehtivia ja ja varsinkin itseään ja mukavaa tilannettaan rakastavia on kaikki hyvinvoivista ihmisistä.
Sellaisten ihmisten vaikkapa muutos-halu ja niiden tulokset ovat ne mitkä nähdään, kaikki jatkuu samana niin kauan kunnes menee itsellä huonosti.
Lisäksi voi todeta sen, että niitä totuudellisuuden rakastajia ei ole montaa, liian usein totuudellisuus myydään jopa "hernekeitto lautasellisesta".
Voidaan tietty kysyä hämäykseksi; "mikä on totuus" mutta miksi kysyä, kaikki se missä totta puhutaan asioiden oikeilla nimillä. Hyvin tiedetään, koska nähdään ne valheet esim. yhteiskunnassa miksi asiat eivät voi olla hyvin.
Nähdään selvästi kuinka poliitikot ajavat asioita ja jakavat yhteistä rahaamme lähinnä itseään ja asemaansa ajatellen ainaisen orjuuden, elli työvaateen ja pankkien kautta rahamme myymisen kautta(lainananto/sijoittaminen), se on tahallista pahuutta koska jatkuvaa, sitä tehdään siksi että juuri se taktiikka varmistaa alistus-systeemin ja tietty sen huipulla olevien poliitikkojen ja bisnes-ihmisten aseman. No meni politiikan puolelle, mutta menkään sillä uskomukset ja politiikka ovat sama asiaa, valankolikon kaksi puolta.
Siinä touhussa varsinkin se totuus asioista ja keinoista parantaa taviksen elämää ei paljoakaan paina.
Sama tilanne on useimman yksittäisen ihmisen kanssa.
Vaikka en uskovainen olekaan, niin se sana joka on Raamatussa jossa taruolento saa-tana väittää;"Koskepa häneen tai omaisuuteensa niin hän kiroaa sinua vasten kasvojasi" on tässä asiassa oikeassa, tietty minulle se "sinä" on juuri totuudellisuus.

Itse asiassa naivi väitekin;"Jokainen on oman onnensa seppä" heijastaa osuvasti niin "karma kuin jumala" uskovaisuutta, mutta varsinkin kristillisyyttä joka on porvarillisuutta maailmassa jossa heidänlaisensa voivat hyvin yhteisöä hyväksi käyttäen(verot, poliitikot) ja vieläpä väitteensä mukaan "jumalansa sinaamina".

Mitä vaikeutta on edes olla omahyväinen ja itsekäs? Itsekkyys ja itsekeskeisyys on aivan tehokkaaksi havaittu, toimiva fyysinen ja henkinen suojakeino.
Normaalin terveen narsismin ja narsististen ihmisten raja on hämärtynyt,,niin kuin hieman kaikki tässä maailmasa, myös rakkauden käsite.
Itsekkäät vertauttavat itseään tahallisesti juuri huonommin pärjääjiin ja siihen päälle vieläpä syyttäen heitä itseään omasta tilastaan näin ainoastaan vihastaan etteivät itse saa enempää, kuin myös korottaen näin omaa statustaan.
Totuudellisuuttahan kuitenkin vastaa tässä asiassa se, että olemme kaikki syyllisiä toistemme ahdinkoon joko suoraan tai kiertäen koska emme tee riittävästi mm. yhteiskunnallisen alistus-systeemin muuttamiseksi. Samaa menoa on ns. hengellisellä puolella, moniko paljastaa, tai pystyy paaljastamaan kristillisyyden oppien ja toiminnan mädännäisyyden pelkkämättä ihmisten tai ssen oman sielunsa puolesta ns. "jumalien kostoa"(kostostahan niissä tuomioissa on kyse)?
Kaikki tämä, ja paljomuu johtuu juuri itsekkyydestä jota rajallinen maailmamme ruokkii-->ajattelemme inhimillisesti; "miksi purra ruokkivaa kättä"(keitä se sitten ruokkiikin) unohtaen totuuden, sen että tämä perustuu pakkoon ja alistamiseen, sekä valtaviin valheisiin("keisari ilman vaatteita").

Lue lisää

Kun katson arkista maailmanmenoa ja yritetän arvottaa sitä ns. henkisyyden puolelle, on siinä tietty jännite.
Tätä en pysty laukaisemaan, kuin yrittämällä sovittaa 'henkisen evoluution ajatusta' tähän elettävään elämään.

koettelemus kirjoitti:

Kun katson arkista maailmanmenoa ja yritetän arvottaa sitä ns. henkisyyden puolelle, on siinä tietty jännite.
Tätä en pysty laukaisemaan, kuin yrittämällä sovittaa 'henkisen evoluution ajatusta' tähän elettävään elämään.

Lue lisää

Toki evoluutio on mahdollista koska ajatukset muovaavat jopa materiaa, siis kehoamme.
Ja muutenkin henkisyys on totta, koska olemme kyllin vahvoja selviytyjiä myös itsenämme.
Ongelmaksihan muodostuu paradoksalisesti se ettemme ole täällä yksin(pystymmkö edes onnellistumaan yksin).
Faktallisesti "ne muut" sotkee kuvajaisemme maailmasta(ja me heidän) ja torppaavat suunnitelmiamme kun ovat käsiojossa viemässä fyysisen elämän ehdot(verot, kauppiaat, "vaatijat" jne).
Siinä ne erillisyyden haasteet, ongelmat ja rikkaus-->kokokuva käytännössä.

Itsenäinen tyytyväisyys on löydettävissä.
Itseäni esimerkkinä käyttäen, voin kuvitella vaikkapa sairauksieni johtuvan syistä joissa oikeasti; "kulutin lähes kokoelämäni totuudellisuuden etsimiseen".
Psyko-fyysinen kokonaisuuteni kiun on ollut ns. "tulessa" aina, on henkisesti raskasta tutkia raskaita aiheita ja asioita löytääkseen niihin järkevät, tai ainakin ne oikeammat vastaukset.
Kyseinen elämän "työ" käy myös fysiikan päälle.
Edelliseen liittyen tarvitaan se kokemuksellinen puoli,, tietomäärä, ja se jos mikä aiheuttaakin sairastuttavaa stressiä(sterssi on pahin tappaja), vaikkakin on joskus mukavaakin.

Tässä savotassa jos ei omaa korkeampaa päämäärää, ja rehellistä motiivia varmasti katkeroituu, miksi edes lähtisi moiseen?
Tuntisiko tehneensä merkityksellistä duunia jos työ jää ns. 'sydämen palon' ulkopuolelle?
Miten ja millä motiivilla kestää kaikki ne vasta-väitteet ja hyljeksinnänkin joita saa osakseen kun poikkeaa valta-virta-ajattelusta(jatkuvasti)?
On olemassa sellainen yksinäisyys joka voi lannistaa, jos ei tiedä perustellusti olevansa vahvoilla näissä i h m i s t e n välisessä kahnailussa niistä ihmisten luomista jumala-kuvista, karma-kuvista, sillä eikö totta, niistä näissä kiistellään ja niitä pohditaan ei ns. absoluuttista totuutta.
Elämä on kuitenkin syytä ottaa tosisaan, sill' jos elämää pidetään lähinnä huvipuistona, tai nämäkin asiat ovat kuin jotain henk.koht. bisnes- tai ajan-viete-huvia, niin mitä luulemme oppivamme?
Mikä on tärkeämpää täällä kuin juuri tämä elämä jossa toimia ja yrittää tajuta olemustaan ja sitä miten kehittää itseään?

niin joo e kirjoitti:

Toki evoluutio on mahdollista koska ajatukset muovaavat jopa materiaa, siis kehoamme.
Ja muutenkin henkisyys on totta, koska olemme kyllin vahvoja selviytyjiä myös itsenämme.
Ongelmaksihan muodostuu paradoksalisesti se ettemme ole täällä yksin(pystymmkö edes onnellistumaan yksin).
Faktallisesti "ne muut" sotkee kuvajaisemme maailmasta(ja me heidän) ja torppaavat suunnitelmiamme kun ovat käsiojossa viemässä fyysisen elämän ehdot(verot, kauppiaat, "vaatijat" jne).
Siinä ne erillisyyden haasteet, ongelmat ja rikkaus-->kokokuva käytännössä.

Itsenäinen tyytyväisyys on löydettävissä.
Itseäni esimerkkinä käyttäen, voin kuvitella vaikkapa sairauksieni johtuvan syistä joissa oikeasti; "kulutin lähes kokoelämäni totuudellisuuden etsimiseen".
Psyko-fyysinen kokonaisuuteni kiun on ollut ns. "tulessa" aina, on henkisesti raskasta tutkia raskaita aiheita ja asioita löytääkseen niihin järkevät, tai ainakin ne oikeammat vastaukset.
Kyseinen elämän "työ" käy myös fysiikan päälle.
Edelliseen liittyen tarvitaan se kokemuksellinen puoli,, tietomäärä, ja se jos mikä aiheuttaakin sairastuttavaa stressiä(sterssi on pahin tappaja), vaikkakin on joskus mukavaakin.

Tässä savotassa jos ei omaa korkeampaa päämäärää, ja rehellistä motiivia varmasti katkeroituu, miksi edes lähtisi moiseen?
Tuntisiko tehneensä merkityksellistä duunia jos työ jää ns. 'sydämen palon' ulkopuolelle?
Miten ja millä motiivilla kestää kaikki ne vasta-väitteet ja hyljeksinnänkin joita saa osakseen kun poikkeaa valta-virta-ajattelusta(jatkuvasti)?
On olemassa sellainen yksinäisyys joka voi lannistaa, jos ei tiedä perustellusti olevansa vahvoilla näissä i h m i s t e n välisessä kahnailussa niistä ihmisten luomista jumala-kuvista, karma-kuvista, sillä eikö totta, niistä näissä kiistellään ja niitä pohditaan ei ns. absoluuttista totuutta.
Elämä on kuitenkin syytä ottaa tosisaan, sill' jos elämää pidetään lähinnä huvipuistona, tai nämäkin asiat ovat kuin jotain henk.koht. bisnes- tai ajan-viete-huvia, niin mitä luulemme oppivamme?
Mikä on tärkeämpää täällä kuin juuri tämä elämä jossa toimia ja yrittää tajuta olemustaan ja sitä miten kehittää itseään?

Lue lisää

'Mikä on tärkeämpää täällä kuin juuri tämä elämä...'

Aivan näin, jokainen elämä tavallaan kutsuu kokijaansa, oivaltamaan elämänsä tarkoituksen.

Tämä maailma on sekaisin, edes demokratiat eivät takaa ihmisille oikeutta, kaikki toimii vahvempien 'oikeudella'?
Nämä fyysisen maailman epäkohdat ovat tavallaan helppoja analysoida, koska niistä on tullut melko avoimia asioita.
Kun välillä ajattelevat ihmiset puhuvat 'harha' maailmasta, puhuvat he mielestäni asiaa, ihan niinkuin se on.
Nyt meidän jokaisen yksilön pitäisi löytää ihan oma syymme, miksi olemme täällä, missä on polku joka johtaa oikeille jäljille?

koettelemus kirjoitti:

'Mikä on tärkeämpää täällä kuin juuri tämä elämä...'

Aivan näin, jokainen elämä tavallaan kutsuu kokijaansa, oivaltamaan elämänsä tarkoituksen.

Tämä maailma on sekaisin, edes demokratiat eivät takaa ihmisille oikeutta, kaikki toimii vahvempien 'oikeudella'?
Nämä fyysisen maailman epäkohdat ovat tavallaan helppoja analysoida, koska niistä on tullut melko avoimia asioita.
Kun välillä ajattelevat ihmiset puhuvat 'harha' maailmasta, puhuvat he mielestäni asiaa, ihan niinkuin se on.
Nyt meidän jokaisen yksilön pitäisi löytää ihan oma syymme, miksi olemme täällä, missä on polku joka johtaa oikeille jäljille?

Lue lisää

Ajatukseni lähtee siitä, että jokaiselle syntymälle on tarkoitus ja siihen on laadittu jonkunmoinen 'saate', siis tämä polku?

koettelemus kirjoitti:

Ajatukseni lähtee siitä, että jokaiselle syntymälle on tarkoitus ja siihen on laadittu jonkunmoinen 'saate', siis tämä polku?

Tarkoitus muotoutuu kokemukseni mukaan jokaisen yksilöllisen elämän kautta.
Esimerkiksi keskosena syntynyt, vain muutaman päivän elävä ihmisalku osoittaa(ainakin minulle) ettei ihminen bio-fyysisenä itsessään sisällä kuin valmiuden kaikkeen.
Olisihan se melko kornia että joidenkin tarkoitus olisi elää vaikkapa vain muutama tunti.

Miksi kaikki olisi kuin näyelmää ja ajattele kuinka julmaa näytelmää kun näyttelijt itse,,palavat elävältä, näkevät lapsensa kuolevan nälkään sylissään imiessään tyhjää rintaa, nähdä viimeisen kerran äitinsä matessaan 10 vuotiaana kauhusta jäykkänä syöpäpotilaana kuoleman kielissä sairaalassa letkuissa,,ei käy ainakaan minun oikeustajuni ja järkeni pirtaan.

Keinotekoiset rakenteet(luonnon ja ihmisten valmistamat) o v a t ja ne voidaan kuvitella etukäteen valmistetuiksi "suojiksi ja varmistuksiksi" uusia ihmis-alkuja varten, jopa onnekkaat sattumuksetkin, mutta olisi harhauttavaa uskoa kaiken etukäteisiin johdonmukaisuuksiin.
Nimittäin pitää muistaa sekin että; "tapahtui sitten sitä ja tätä" ja vaikka uskotaan niin jotta; "sen piti mennä niin" voisi se kaikki olla toisin.
Joku pieni sattumus, onnen'kantamoinen, tai valinta menneisyydessä, nykyisyydessä olisi avannut aivan eri-jatkumon, jonka voisi senkin (taas) jäsentää kuin "ohjaukseksi".

Ajatusta "taivaallisista järjestelyistä" en allekirjoita myöskään koska olisimme tällöin tahallisesti asetettuina hyvin eri-arvoisessa asemassa, se ajatus vesittäisi tavallaan myös oman yrittämisen merkityksen ja olisi kauhistuttava skenaario-->siinä teetpä mitä vain et voi välttyä määrätyltä kohtaloltasi.

Voiko edes "omastamme" puhua kun olemme faktallisesti usean eri-muuntujan summia?
Oikeasti "tapissa" sellaista "omaa" on vaikea edes määrittää, ja siitä johtuen "oma" kunnia ja häpeä (lahjoistamme tai lahjattomuudestamme)on liioittelua.
Mikä jää osaksemme,, no ei paljoa, silti kaukana on se ajatus että suunnittelemme kaiken ennen syntymäämme--> sen ketkä kuolevat ja miten tai koska.
Suunnitella nyt pohtien sitä kuka meistä menehtyy mm. auto-onnettomuuksissa, tsumaneissa, ketkä saavat luodin päähänsä ja kutka elävät terveinä, rikkaina, sairaina, tai ja suht rauhassa 100 vuotiaiksi, sellaista en luonnollisen selityksen ja ajattelun mukaan tajua.

Toisinaan kyllä melkein rukoilen sitä, että olisi oikeudenmukainen ja rakkaudellinen Jumala vain siksi, ettei Luoja tai luojat(ihmiset) sellaisia ainakaan ole.

jatketaan kirjoitti:

Tarkoitus muotoutuu kokemukseni mukaan jokaisen yksilöllisen elämän kautta.
Esimerkiksi keskosena syntynyt, vain muutaman päivän elävä ihmisalku osoittaa(ainakin minulle) ettei ihminen bio-fyysisenä itsessään sisällä kuin valmiuden kaikkeen.
Olisihan se melko kornia että joidenkin tarkoitus olisi elää vaikkapa vain muutama tunti.

Miksi kaikki olisi kuin näyelmää ja ajattele kuinka julmaa näytelmää kun näyttelijt itse,,palavat elävältä, näkevät lapsensa kuolevan nälkään sylissään imiessään tyhjää rintaa, nähdä viimeisen kerran äitinsä matessaan 10 vuotiaana kauhusta jäykkänä syöpäpotilaana kuoleman kielissä sairaalassa letkuissa,,ei käy ainakaan minun oikeustajuni ja järkeni pirtaan.

Keinotekoiset rakenteet(luonnon ja ihmisten valmistamat) o v a t ja ne voidaan kuvitella etukäteen valmistetuiksi "suojiksi ja varmistuksiksi" uusia ihmis-alkuja varten, jopa onnekkaat sattumuksetkin, mutta olisi harhauttavaa uskoa kaiken etukäteisiin johdonmukaisuuksiin.
Nimittäin pitää muistaa sekin että; "tapahtui sitten sitä ja tätä" ja vaikka uskotaan niin jotta; "sen piti mennä niin" voisi se kaikki olla toisin.
Joku pieni sattumus, onnen'kantamoinen, tai valinta menneisyydessä, nykyisyydessä olisi avannut aivan eri-jatkumon, jonka voisi senkin (taas) jäsentää kuin "ohjaukseksi".

Ajatusta "taivaallisista järjestelyistä" en allekirjoita myöskään koska olisimme tällöin tahallisesti asetettuina hyvin eri-arvoisessa asemassa, se ajatus vesittäisi tavallaan myös oman yrittämisen merkityksen ja olisi kauhistuttava skenaario-->siinä teetpä mitä vain et voi välttyä määrätyltä kohtaloltasi.

Voiko edes "omastamme" puhua kun olemme faktallisesti usean eri-muuntujan summia?
Oikeasti "tapissa" sellaista "omaa" on vaikea edes määrittää, ja siitä johtuen "oma" kunnia ja häpeä (lahjoistamme tai lahjattomuudestamme)on liioittelua.
Mikä jää osaksemme,, no ei paljoa, silti kaukana on se ajatus että suunnittelemme kaiken ennen syntymäämme--> sen ketkä kuolevat ja miten tai koska.
Suunnitella nyt pohtien sitä kuka meistä menehtyy mm. auto-onnettomuuksissa, tsumaneissa, ketkä saavat luodin päähänsä ja kutka elävät terveinä, rikkaina, sairaina, tai ja suht rauhassa 100 vuotiaiksi, sellaista en luonnollisen selityksen ja ajattelun mukaan tajua.

Toisinaan kyllä melkein rukoilen sitä, että olisi oikeudenmukainen ja rakkaudellinen Jumala vain siksi, ettei Luoja tai luojat(ihmiset) sellaisia ainakaan ole.

Lue lisää

Joskus kaikki olemme tilanteessa, jolloin on miltei pakko miettiä syntyjä syviä, eli onko tämä yksi elämä nyt tässä ja sillä sipuli?

Yhtäällä mielessä pyörii evoluutio, jonka seurauksena nyt tässä kirjoittelemme?
Toisaalta, vaikka fyysinen evoluutio on totta kuten tiede todistaa, kuitenkin myös 'henkinen evoluutio' tuntuu järkevältä.
Eihän sitä järkeilemällä pysty selvittämään, mutta eihän tuota aloitusta 'teknisestä järjestelyistä' välttämättä pidä alas ampua.
Kysymys on paljolti siitä, kuinka ennakkoluulottomasti antaudumme meille uusille ajatuksille?
Yleensä tämä, uskommeko mihinkään jälkeen fyysisen elämän ja miten, mihin uskomme, perusasioita?

koettelemus kirjoitti:

Joskus kaikki olemme tilanteessa, jolloin on miltei pakko miettiä syntyjä syviä, eli onko tämä yksi elämä nyt tässä ja sillä sipuli?

Yhtäällä mielessä pyörii evoluutio, jonka seurauksena nyt tässä kirjoittelemme?
Toisaalta, vaikka fyysinen evoluutio on totta kuten tiede todistaa, kuitenkin myös 'henkinen evoluutio' tuntuu järkevältä.
Eihän sitä järkeilemällä pysty selvittämään, mutta eihän tuota aloitusta 'teknisestä järjestelyistä' välttämättä pidä alas ampua.
Kysymys on paljolti siitä, kuinka ennakkoluulottomasti antaudumme meille uusille ajatuksille?
Yleensä tämä, uskommeko mihinkään jälkeen fyysisen elämän ja miten, mihin uskomme, perusasioita?

Lue lisää

>>Joskus kaikki olemme tilanteessa, jolloin on miltei pakko miettiä syntyjä syviä, eli onko tämä yksi elämä nyt tässä ja sillä sipuli?>Yhtäällä mielessä pyörii evoluutio, jonka seurauksena nyt tässä kirjoittelemme?
Toisaalta, vaikka fyysinen evoluutio on totta kuten tiede todistaa, kuitenkin myös 'henkinen evoluutio' tuntuu järkevältä.
Eihän sitä järkeilemällä pysty selvittämään, mutta eihän tuota aloitusta 'teknisestä järjestelyistä' välttämättä pidä alas ampua.jotka-->reseptoreihin-->ne-->kehollisuuteemme(merkittävimmin hyvin pitkällä aikavälillä) tuhoavasti ja tervehdyttävästi, mutta myös muuntavasti.
Elämässä edetään taustalla siis "henkinen edellä".

Ne ns. "ihmeparantumiset",, perustuvat siihen että mielemme parantaa kehoamme.
Tiukka paneutuminen lähinnä pohtimiseen,,henkiseen voi kuluttaa myös kehoamme eli se t i e t o lisää tosiaankin tuskaa.
Tieto-tuskasta huolimatta on syytä hankkia tietoa eikä pelkästään sokeasti uskoa koska tiedon tuoma laaja-näkemys asioiden faktallisuudesta auttaa rakentamaan myös paremman tulevaisuuden totuudellisuuteen perustaen.

>>Kysymys on paljolti siitä, kuinka ennakkoluulottomasti antaudumme meille uusille ajatuksille?
Yleensä tämä, uskommeko mihinkään jälkeen fyysisen elämän ja miten, mihin uskomme, perusasioita?

rankkaa faktaa kirjoitti:

>>Joskus kaikki olemme tilanteessa, jolloin on miltei pakko miettiä syntyjä syviä, eli onko tämä yksi elämä nyt tässä ja sillä sipuli?>Yhtäällä mielessä pyörii evoluutio, jonka seurauksena nyt tässä kirjoittelemme?
Toisaalta, vaikka fyysinen evoluutio on totta kuten tiede todistaa, kuitenkin myös 'henkinen evoluutio' tuntuu järkevältä.
Eihän sitä järkeilemällä pysty selvittämään, mutta eihän tuota aloitusta 'teknisestä järjestelyistä' välttämättä pidä alas ampua.jotka-->reseptoreihin-->ne-->kehollisuuteemme(merkittävimmin hyvin pitkällä aikavälillä) tuhoavasti ja tervehdyttävästi, mutta myös muuntavasti.
Elämässä edetään taustalla siis "henkinen edellä".

Ne ns. "ihmeparantumiset",, perustuvat siihen että mielemme parantaa kehoamme.
Tiukka paneutuminen lähinnä pohtimiseen,,henkiseen voi kuluttaa myös kehoamme eli se t i e t o lisää tosiaankin tuskaa.
Tieto-tuskasta huolimatta on syytä hankkia tietoa eikä pelkästään sokeasti uskoa koska tiedon tuoma laaja-näkemys asioiden faktallisuudesta auttaa rakentamaan myös paremman tulevaisuuden totuudellisuuteen perustaen.

>>Kysymys on paljolti siitä, kuinka ennakkoluulottomasti antaudumme meille uusille ajatuksille?
Yleensä tämä, uskommeko mihinkään jälkeen fyysisen elämän ja miten, mihin uskomme, perusasioita?

Lue lisää

Jumala ja jumaluus taitaakin olla asia, mikä jakaa ihmiskuntaa, siis tarkoitan ihan rehellisesti uskovia ihmisiä, vastaan 'uskottomat'?
On nämä mainitsemasi lunastusoppiin kuuluvat luterilaiset, kaikkine alajärjestöineen, siis meillä Suomessa.
Kaikilla virallisilla kirkoilla taitaa olla samanmoinen perus'sanoma, joka tukeutuu Raamattuun ja johon uskovat tukeutuvat, hakevat lohtua.

Jälleensyntymiin uskovat ovatkin sitten sitä 'huuhaa' porukkaa, ainakin meillä uskovien keskuudessa ja muutenkin. Esim. Intiassa asia on täysin päinvastainen, tai onkohan heidän uskossaan kysymys 'sielunvaelluksesta', joka on hyvin poikkeava näkemys?
Tällä saralla on varaa valita, mikä on johdonmukaisin usko, uskomus?

koettelemus kirjoitti:

Jumala ja jumaluus taitaakin olla asia, mikä jakaa ihmiskuntaa, siis tarkoitan ihan rehellisesti uskovia ihmisiä, vastaan 'uskottomat'?
On nämä mainitsemasi lunastusoppiin kuuluvat luterilaiset, kaikkine alajärjestöineen, siis meillä Suomessa.
Kaikilla virallisilla kirkoilla taitaa olla samanmoinen perus'sanoma, joka tukeutuu Raamattuun ja johon uskovat tukeutuvat, hakevat lohtua.

Jälleensyntymiin uskovat ovatkin sitten sitä 'huuhaa' porukkaa, ainakin meillä uskovien keskuudessa ja muutenkin. Esim. Intiassa asia on täysin päinvastainen, tai onkohan heidän uskossaan kysymys 'sielunvaelluksesta', joka on hyvin poikkeava näkemys?
Tällä saralla on varaa valita, mikä on johdonmukaisin usko, uskomus?

Lue lisää

Jos mietitään mikä tässä on järjellistä, niin järkevä ei merkitse samaa että ihmiset uskoo.
Luterilaisen ja yleensä Raamattu-tulkintoihin perustuvan lunastuksenkin ideassa juur järkevästi ajatelellen se k a i k e n Luojan lunastus-suunnitelma vaikuttaa oudolta.
Lunastus-tarpeen ja sen mukaisen järjestelyn(jeesus/luoja pelastus)tarve, kun sen ekan askeleen ja alku-syyn takana on aina tapissa itse k a i k e n Luoja on ongelmallinen.
Tämä on aivan se olennainen asia ymmärtää.

Kun ajatellaan järkevästi("kaikin mielen kykyinemme"-->Bible), niin mikä, tai "kuka" muu se 1;sen valinnan s y y voisi edes olla(jumal-uskossa)kuin k a i k e n Luoja ite?
Alkusyyt täytyy loogisesti olla k a i k k i Luojasta itsestään(Raamattu tätä järkeä myös puoltaa)--> ja ne alkavat muovata kaiken olemassaolevan muotoja, myös sitä ihmisen persoonallisuutta, joka-->persoonallisuus tuottaa ajan saatossa(kasvu)--->minuutta, ja-->minuus---> asennetta ja nämä taas alkavat muovata persoonallisuutta jne.
Tuon persoonallisuuden väärän valinnan ALKU-SYY kiertyy siis aina minuuteen joka palaa aina takaisin Luojan alku-valintoihin!
Ihmiseen vaikuttavat ympäristötekijät ja yleensä kaikki se staffi joka meissä itsessä ja ympäristöstön vaikutuksesta(mm. kasvatus,perimä jne)on, ja niistä se "väärä valinta"(johon lunastus tarvitaan) syntyy.

Oikeudenmukaisuuden ja reiluuden pohjalta täytyy on kysyttävä; mikä on ihmisen osa tässä?
Nimittäin jos osakin tuosta minuudesta on syntynyt hänestä riippumattomista tekijöistä, ja kun juuri tuo osa voi olla syy ratkaisevaan väärään valintaan -(esim. tottelemattomuuteen ja uskomattomuuteen) niin tällöinhän hän ei ole syyllinen vaikkapa armon hylkäämiseen.
Luoja siis käytännössä "leikkii" koska pelastaa itse itseään itsellään omista virheistään jotka syntyivät omista alku-valinnoista.

Vaikka kristiuskon hybridi-Jeesus onkin täyttä fiktiota, niin voi taustalla sadussa(kaunis) olla todellinen kansanjohtajakin, kapinallinen joka on ihmisten toimesta nostettu mystifoiduksi "kultaiseksi vasikaksi" vasten tahtoaan.
Luonnollisen selityksen kautta(aivan hirveestä rautalangasta yksinkertaistaen) kapinoitsijasta lunasti kuolemallaan (Ut:nkin alkutekstien kautta monien/polloi edestä, ei kaikkien/ kuten väärä käännös väittää) jeesus Barabbaan kanssa juutalaisen kansan Rooman(vallloittaja) teurastukselta.
Suunnitelmaan kuului että jeesus(t. pelastaja)Nasaretilainen pelastetaan ristiltä lahjomalla hengissä(oli todellista tuohon aikaan) ja Barabbas päästettiin kuin lammas erämaahan vapaaksi.
Nämä asiat ovat erittäin monitahoisia, mutta tuossa pääidea.
Ideahan on siis samankaltainen kuin yleensäkin kun mystifoidaan asioita.
Muinaisen Israelin poliittinen johtokin pistää huoletta valloitus ja veri-tekonsa muiden kuin itsensä syyksi, eli satuolennon Jehovan piikkiin.

Jälleensyntymä taas, se on ihmiskunnassa yhteisiä ideoita.
Kristiuskokin on lainaa ns. "pakanuudesta" pelastajineen ja kaikkine opillisine tykö-tarpeineen, niin löytyy kokokirjo paljon aijemmista opeista ja uskomuksista.
Esimerkksi "jeesus" ei "puhu" mitään sellaista uutta jota ei jo Seneca aijemmin "häntä" olisi jo todennut.

Vaikka siis uskovat pitävät jälleensyntymää huuhaana, niin se oppi oli kiinteä osa Raamattuakin ja sitä uskoa muinoin.
Itse asiassa jälleentymä-ajastusta ei ole edes poistettu Raamatusta, siellä se on vieläkin.
UT;een Golgatha-kertomuskin on jälleensyntymää(auringon ja mystifoidusti 'sielujen') kuvaava monikeroksellinen metafora.

Tavallaan se jälleentyntyminen täyttää ajatuksena järkevästi sen missä jokainen saa ja täytyy kokea asioiden ja elämän useat puolet.
Jälleensyntymä takaa sen että on rikas yhdessä, köyhä toisessa, sairas tässä elämässä ja terve taas toisessa, ja näin se elämän laaja kirjo avautuu sieluille.

Tavallaan jälleensyntymä on kuolemaansa pelkääville lohduttava ajatus, ja pahoja tekojansa kristilliseen armoon pakeneville kauhistus(joutuisi muka itse vastaamaan teoistaan).
Jälleensyntymään ei "mahdu" kuitenkaan ajatus että järjesteltäisiin kunkin elämä-asioita etukäteen kuin valmiiksi.
Tällöinhän se oppi, mahdollisuus kehittyä ja yrittää olosuhteista ja lähdöistään huolimatta menettäisi voimansa.

griibi kirjoitti:

Jos mietitään mikä tässä on järjellistä, niin järkevä ei merkitse samaa että ihmiset uskoo.
Luterilaisen ja yleensä Raamattu-tulkintoihin perustuvan lunastuksenkin ideassa juur järkevästi ajatelellen se k a i k e n Luojan lunastus-suunnitelma vaikuttaa oudolta.
Lunastus-tarpeen ja sen mukaisen järjestelyn(jeesus/luoja pelastus)tarve, kun sen ekan askeleen ja alku-syyn takana on aina tapissa itse k a i k e n Luoja on ongelmallinen.
Tämä on aivan se olennainen asia ymmärtää.

Kun ajatellaan järkevästi("kaikin mielen kykyinemme"-->Bible), niin mikä, tai "kuka" muu se 1;sen valinnan s y y voisi edes olla(jumal-uskossa)kuin k a i k e n Luoja ite?
Alkusyyt täytyy loogisesti olla k a i k k i Luojasta itsestään(Raamattu tätä järkeä myös puoltaa)--> ja ne alkavat muovata kaiken olemassaolevan muotoja, myös sitä ihmisen persoonallisuutta, joka-->persoonallisuus tuottaa ajan saatossa(kasvu)--->minuutta, ja-->minuus---> asennetta ja nämä taas alkavat muovata persoonallisuutta jne.
Tuon persoonallisuuden väärän valinnan ALKU-SYY kiertyy siis aina minuuteen joka palaa aina takaisin Luojan alku-valintoihin!
Ihmiseen vaikuttavat ympäristötekijät ja yleensä kaikki se staffi joka meissä itsessä ja ympäristöstön vaikutuksesta(mm. kasvatus,perimä jne)on, ja niistä se "väärä valinta"(johon lunastus tarvitaan) syntyy.

Oikeudenmukaisuuden ja reiluuden pohjalta täytyy on kysyttävä; mikä on ihmisen osa tässä?
Nimittäin jos osakin tuosta minuudesta on syntynyt hänestä riippumattomista tekijöistä, ja kun juuri tuo osa voi olla syy ratkaisevaan väärään valintaan -(esim. tottelemattomuuteen ja uskomattomuuteen) niin tällöinhän hän ei ole syyllinen vaikkapa armon hylkäämiseen.
Luoja siis käytännössä "leikkii" koska pelastaa itse itseään itsellään omista virheistään jotka syntyivät omista alku-valinnoista.

Vaikka kristiuskon hybridi-Jeesus onkin täyttä fiktiota, niin voi taustalla sadussa(kaunis) olla todellinen kansanjohtajakin, kapinallinen joka on ihmisten toimesta nostettu mystifoiduksi "kultaiseksi vasikaksi" vasten tahtoaan.
Luonnollisen selityksen kautta(aivan hirveestä rautalangasta yksinkertaistaen) kapinoitsijasta lunasti kuolemallaan (Ut:nkin alkutekstien kautta monien/polloi edestä, ei kaikkien/ kuten väärä käännös väittää) jeesus Barabbaan kanssa juutalaisen kansan Rooman(vallloittaja) teurastukselta.
Suunnitelmaan kuului että jeesus(t. pelastaja)Nasaretilainen pelastetaan ristiltä lahjomalla hengissä(oli todellista tuohon aikaan) ja Barabbas päästettiin kuin lammas erämaahan vapaaksi.
Nämä asiat ovat erittäin monitahoisia, mutta tuossa pääidea.
Ideahan on siis samankaltainen kuin yleensäkin kun mystifoidaan asioita.
Muinaisen Israelin poliittinen johtokin pistää huoletta valloitus ja veri-tekonsa muiden kuin itsensä syyksi, eli satuolennon Jehovan piikkiin.

Jälleensyntymä taas, se on ihmiskunnassa yhteisiä ideoita.
Kristiuskokin on lainaa ns. "pakanuudesta" pelastajineen ja kaikkine opillisine tykö-tarpeineen, niin löytyy kokokirjo paljon aijemmista opeista ja uskomuksista.
Esimerkksi "jeesus" ei "puhu" mitään sellaista uutta jota ei jo Seneca aijemmin "häntä" olisi jo todennut.

Vaikka siis uskovat pitävät jälleensyntymää huuhaana, niin se oppi oli kiinteä osa Raamattuakin ja sitä uskoa muinoin.
Itse asiassa jälleentymä-ajastusta ei ole edes poistettu Raamatusta, siellä se on vieläkin.
UT;een Golgatha-kertomuskin on jälleensyntymää(auringon ja mystifoidusti 'sielujen') kuvaava monikeroksellinen metafora.

Tavallaan se jälleentyntyminen täyttää ajatuksena järkevästi sen missä jokainen saa ja täytyy kokea asioiden ja elämän useat puolet.
Jälleensyntymä takaa sen että on rikas yhdessä, köyhä toisessa, sairas tässä elämässä ja terve taas toisessa, ja näin se elämän laaja kirjo avautuu sieluille.

Tavallaan jälleensyntymä on kuolemaansa pelkääville lohduttava ajatus, ja pahoja tekojansa kristilliseen armoon pakeneville kauhistus(joutuisi muka itse vastaamaan teoistaan).
Jälleensyntymään ei "mahdu" kuitenkaan ajatus että järjesteltäisiin kunkin elämä-asioita etukäteen kuin valmiiksi.
Tällöinhän se oppi, mahdollisuus kehittyä ja yrittää olosuhteista ja lähdöistään huolimatta menettäisi voimansa.

Lue lisää

griibi
15.2.2014 10:24 Jos mietitään mikä tässä on järjellistä,

Sattuneesta syystä kukaan ei tiedä koko totutta ja sen kanssa vain on tultava toimeen. Tiede etsii ja löytää lähinnä uusia kysymyksiä. Jotkut uskonnot väittävä tietävänsä mutta se edellyttää, kuten tiede, niiden omien mittareiden eli seliytysten hyväksymistä.
Alku syy on tietenkin Lähteestä eli Alusta joka loogisen ajattelun vuoksi on satua koska kaikki on aina eli missään ei ole alkua eikä loppua. Materia vain muuttaa muotoaan katsojan mielikuvisa.
onhan "alkurärjähdyskin " "aina " näkyvissä. tieteessä kuvattu lakuräjähdys olkoon tämän maailmankaikkeuden energiapurkaus eikä ole vielä tiedossa paljonko maailmankaikkeuksia on?

Kun tiedät että jeesus on fiktiota voisitko vastaavasti ajatella että kaikki muukin on symbolista eli sadun tavoin vertauskuvallista? Ettei välttämättä edellytetä dna analyysiä joltakin susi ja punahilkka jutuilta. Vaan sadun kerronnan sisältö on se mistä puhutaan
"jesustaru" ei tietenkään tuonut mitään uutta koska se mitä totuudesta on ymmärretty oli jo tiedossa. 50-luvulla kansakoulussa opetettiin että kertaus on opintojen äiti.

lopuksi kirjoitat:
Jälleensyntymään ei "mahdu" kuitenkaan ajatus että järjesteltäisiin kunkin elämä-asioita etukäteen kuin valmiiksi.

Kun minä näen juuri eri tavoin eli tällä elämälläni minä vangitsen eli luon karmani eli tulevan elämäni tuomitsemalla kanssakulkijani. Siis sitoudun vahtimaan kaverini "totuutta" Ja joudun eli pääsen syntymään uudelleen antaakseni vapauden eli antakseni anteeksi ajatukseni sinusta .(tietenkin jokaisesta kohtaamastani) Miksi siis siirtäisin hänen vapauttamistaan (anteeksiantoa) joka lissä karmaa eli anteeksiannettavaa.
Tuon anteeksiannon näen "jeesustarun" ristiinnaulisemisen sisältönä Jeesus Nasaretilainen antoi anteeksi maailmalle joka anteeksianto vapautti hänet vahtimasta kaverin syyllisyyttä.

Eikä ole merkitystä sillä oliko Jeesus olemassa tai ei, tarun sisältö on monissa muissakin elämänkatsomuksissa hyväksi havaittu.

hellin63 kirjoitti:

griibi
15.2.2014 10:24 Jos mietitään mikä tässä on järjellistä,

Sattuneesta syystä kukaan ei tiedä koko totutta ja sen kanssa vain on tultava toimeen. Tiede etsii ja löytää lähinnä uusia kysymyksiä. Jotkut uskonnot väittävä tietävänsä mutta se edellyttää, kuten tiede, niiden omien mittareiden eli seliytysten hyväksymistä.
Alku syy on tietenkin Lähteestä eli Alusta joka loogisen ajattelun vuoksi on satua koska kaikki on aina eli missään ei ole alkua eikä loppua. Materia vain muuttaa muotoaan katsojan mielikuvisa.
onhan "alkurärjähdyskin " "aina " näkyvissä. tieteessä kuvattu lakuräjähdys olkoon tämän maailmankaikkeuden energiapurkaus eikä ole vielä tiedossa paljonko maailmankaikkeuksia on?

Kun tiedät että jeesus on fiktiota voisitko vastaavasti ajatella että kaikki muukin on symbolista eli sadun tavoin vertauskuvallista? Ettei välttämättä edellytetä dna analyysiä joltakin susi ja punahilkka jutuilta. Vaan sadun kerronnan sisältö on se mistä puhutaan
"jesustaru" ei tietenkään tuonut mitään uutta koska se mitä totuudesta on ymmärretty oli jo tiedossa. 50-luvulla kansakoulussa opetettiin että kertaus on opintojen äiti.

lopuksi kirjoitat:
Jälleensyntymään ei "mahdu" kuitenkaan ajatus että järjesteltäisiin kunkin elämä-asioita etukäteen kuin valmiiksi.

Kun minä näen juuri eri tavoin eli tällä elämälläni minä vangitsen eli luon karmani eli tulevan elämäni tuomitsemalla kanssakulkijani. Siis sitoudun vahtimaan kaverini "totuutta" Ja joudun eli pääsen syntymään uudelleen antaakseni vapauden eli antakseni anteeksi ajatukseni sinusta .(tietenkin jokaisesta kohtaamastani) Miksi siis siirtäisin hänen vapauttamistaan (anteeksiantoa) joka lissä karmaa eli anteeksiannettavaa.
Tuon anteeksiannon näen "jeesustarun" ristiinnaulisemisen sisältönä Jeesus Nasaretilainen antoi anteeksi maailmalle joka anteeksianto vapautti hänet vahtimasta kaverin syyllisyyttä.

Eikä ole merkitystä sillä oliko Jeesus olemassa tai ei, tarun sisältö on monissa muissakin elämänkatsomuksissa hyväksi havaittu.

Lue lisää

Mitä ihmettä höpötät?
Etkö näe sitä että tässä ollaan karma-uskovaisten ja kristi-uskovaisten teorioiden ja uskomusten yhtäläisiä pohjia ja samankaltaisia ristiriitoja käyty lävitse?!

Ja missä olen sanallakaan kirjoittanut totuudesta?
Olen viitannut ainoastaan vaatimukseen järjenkäytöstä ja totuudellisuudesta asioiden suhteen.
Kuuluisiko minulle edes yrittää tehdä ajattelustanne ja varsinkaan oppienne epä-loogisuuksista muita kuin ne faktallisesti ovat?
Eihän vaatimani järjellisyys, saatika totuudellisuus ole niissä edes mahdollista.

Kristiopin perustat ovat heti alusta epätodet, eli valhetta("valheen isä alusta asti") ja siksi myös mahdottomat toimiakseen ja lisää harhaanjohtavia("sokeat taluttaa sokeita"-->kuopaan).
Sen jumalkuvakin on jo sen vuoksi epä-tosi väitteineen.
Tai no,,jos olisi tosi niin luoja olisi tällöin egomaaninen sadistidiktaattori joka ei ole palvonnan arvoinen, vaan hyljinnän, ja meille se abortti ja itsemurhat ainoa mahdollisuus rakkauden osoittamisesta ja keino pelastua "Hänen" käsistään edes hetkeksi.
Jeesuskuvatuksensa tietysti kristillisyyteen kuuluvana tärkeänä osana täytyy olla myöskin fiktiota.
Noiden kristillisten oppien sisäisten ristiriitojen lisäksi luonnollinen selitys ja reali-maailma todistuksineen riittää, ja on luonnollisena ainoa järkevä.

Tietysti se mitä Raamatussa(Vuorisaarna) on inhimillisesti veljeydestä sun muusta positiivisemmasta on tietysti allekirjoitettavissa, mutta niillä neuvoilla ei ole Jumalan luokse pyrkimisessä ns. kristillisyyden kautta paljoakaan käytännössä tekemistä. Kristillisyydessä se "pyrkiminen" on ollut ja on lähinnä sotaa, korruptiota ja ahdistusta, uskon sotia ja eripuraisuutta,, ja tuskin Jumala sellaista toimintaa kaveriksi pyrkivältään hyväksyisi.

Ymmärrätkö todellakaan syvemmin että jos kaikki olisi vain sitä subjektiivista tunnetta ja näkemystä keskusteluissa ja maailmassa(kuten paljon jo on,,siksi ongelmat) niin mistään ei tulisi mitään. Pohjaksi tarvitaan yhteisiä-arvoja --> kansanoikeustajua, tarvitaan luonnon lakeja, sitä yhtäläistä ja yhtenäistä todellisuutta vertifoimaan yksittäisiä subjektiivisia väitteitä jotka voivat olla ihan sekoja ja arveluttavia, sekä poissa tästä maailmasta.

Ja kirjoituksesi lopusta,,hei,,minunko pitäisi vielä revetä selittämään tuota ajatus-sotkuasi?
Luot "kuvan jostain toisesta joka ei ole tosi ja täydellinen päässäsi ja sitten synnytät itsesi aina uudestaan kuvajaiseksi että voit hyvittää itsellesi oikealla kuvalla tuosta ”toisesta” jotain niin merkittävää että voit antaa itsellesi anteeksi sen että tuo valhellinen kuva voisi vapautua itsekin luomastasi kuvasta joka olet itse ja tämä on karmallisuutta"?
Mitä ihmettä te sekoilette ihan oikeesti?

Setvikää ne henk.koht juttunne, mutta älkää levittäkö niitä totuuksina yleisesti, koska niitä ne eivät ole.
Myöskää ettei absoluuttista totuutta tiedetä(ei maalmassa koskaan tullakaan tietämään)saisi merkitä, eikä merkitse että kaikkea ikiomaa keksittyä voisi ja olisi hyväksyttävää tai syytä pitää totuutena.

tä hätä kirjoitti:

Mitä ihmettä höpötät?
Etkö näe sitä että tässä ollaan karma-uskovaisten ja kristi-uskovaisten teorioiden ja uskomusten yhtäläisiä pohjia ja samankaltaisia ristiriitoja käyty lävitse?!

Ja missä olen sanallakaan kirjoittanut totuudesta?
Olen viitannut ainoastaan vaatimukseen järjenkäytöstä ja totuudellisuudesta asioiden suhteen.
Kuuluisiko minulle edes yrittää tehdä ajattelustanne ja varsinkaan oppienne epä-loogisuuksista muita kuin ne faktallisesti ovat?
Eihän vaatimani järjellisyys, saatika totuudellisuus ole niissä edes mahdollista.

Kristiopin perustat ovat heti alusta epätodet, eli valhetta("valheen isä alusta asti") ja siksi myös mahdottomat toimiakseen ja lisää harhaanjohtavia("sokeat taluttaa sokeita"-->kuopaan).
Sen jumalkuvakin on jo sen vuoksi epä-tosi väitteineen.
Tai no,,jos olisi tosi niin luoja olisi tällöin egomaaninen sadistidiktaattori joka ei ole palvonnan arvoinen, vaan hyljinnän, ja meille se abortti ja itsemurhat ainoa mahdollisuus rakkauden osoittamisesta ja keino pelastua "Hänen" käsistään edes hetkeksi.
Jeesuskuvatuksensa tietysti kristillisyyteen kuuluvana tärkeänä osana täytyy olla myöskin fiktiota.
Noiden kristillisten oppien sisäisten ristiriitojen lisäksi luonnollinen selitys ja reali-maailma todistuksineen riittää, ja on luonnollisena ainoa järkevä.

Tietysti se mitä Raamatussa(Vuorisaarna) on inhimillisesti veljeydestä sun muusta positiivisemmasta on tietysti allekirjoitettavissa, mutta niillä neuvoilla ei ole Jumalan luokse pyrkimisessä ns. kristillisyyden kautta paljoakaan käytännössä tekemistä. Kristillisyydessä se "pyrkiminen" on ollut ja on lähinnä sotaa, korruptiota ja ahdistusta, uskon sotia ja eripuraisuutta,, ja tuskin Jumala sellaista toimintaa kaveriksi pyrkivältään hyväksyisi.

Ymmärrätkö todellakaan syvemmin että jos kaikki olisi vain sitä subjektiivista tunnetta ja näkemystä keskusteluissa ja maailmassa(kuten paljon jo on,,siksi ongelmat) niin mistään ei tulisi mitään. Pohjaksi tarvitaan yhteisiä-arvoja --> kansanoikeustajua, tarvitaan luonnon lakeja, sitä yhtäläistä ja yhtenäistä todellisuutta vertifoimaan yksittäisiä subjektiivisia väitteitä jotka voivat olla ihan sekoja ja arveluttavia, sekä poissa tästä maailmasta.

Ja kirjoituksesi lopusta,,hei,,minunko pitäisi vielä revetä selittämään tuota ajatus-sotkuasi?
Luot "kuvan jostain toisesta joka ei ole tosi ja täydellinen päässäsi ja sitten synnytät itsesi aina uudestaan kuvajaiseksi että voit hyvittää itsellesi oikealla kuvalla tuosta ”toisesta” jotain niin merkittävää että voit antaa itsellesi anteeksi sen että tuo valhellinen kuva voisi vapautua itsekin luomastasi kuvasta joka olet itse ja tämä on karmallisuutta"?
Mitä ihmettä te sekoilette ihan oikeesti?

Setvikää ne henk.koht juttunne, mutta älkää levittäkö niitä totuuksina yleisesti, koska niitä ne eivät ole.
Myöskää ettei absoluuttista totuutta tiedetä(ei maalmassa koskaan tullakaan tietämään)saisi merkitä, eikä merkitse että kaikkea ikiomaa keksittyä voisi ja olisi hyväksyttävää tai syytä pitää totuutena.

Lue lisää

tä hätä
15.2.2014 13:45

Kuvittelin sinun ymmärtävän että puhun omasta ajattelustani. Siksi juuri aloitin että totuus on hämärä käsite en ole vannoutunut Raamatun en kristinopin joka käänteen tulkitsija. En todellakaan ole kenenkään joukkojen tai aatteiden puolesta puhuja.
Olet tehnyt itse itsellesi kuvitelman että minä puhuisin sinun totuudestasi joten voisitko harkita kenen käsityksestä puhutaan. En keksi yhtään lausetta jossa vaatisin mukautumaan minun esitykseeni

Ymmärrätkö nyt paremmin että mitään ei ole ellei se "mitään" ole ensin mielessä?

Siksi on anteeksianto ja sekin on ensin mielessä
Systeemi kyllä pitää meistä huolen.

hellin63 kirjoitti:

tä hätä
15.2.2014 13:45

Kuvittelin sinun ymmärtävän että puhun omasta ajattelustani. Siksi juuri aloitin että totuus on hämärä käsite en ole vannoutunut Raamatun en kristinopin joka käänteen tulkitsija. En todellakaan ole kenenkään joukkojen tai aatteiden puolesta puhuja.
Olet tehnyt itse itsellesi kuvitelman että minä puhuisin sinun totuudestasi joten voisitko harkita kenen käsityksestä puhutaan. En keksi yhtään lausetta jossa vaatisin mukautumaan minun esitykseeni

Ymmärrätkö nyt paremmin että mitään ei ole ellei se "mitään" ole ensin mielessä?

Siksi on anteeksianto ja sekin on ensin mielessä
Systeemi kyllä pitää meistä huolen.

Lue lisää

Systeemimme ja yleisesti kaikki erillisyydessä sen luonteenomaisesti on "minällisenä" itseään suosivaa, siihen ei kannata sokeasti luottaa jos etsitään totuudellisuutta.

Ongelmia synnyttää juuri ”totuudet” ja varsinkin se miten subjektiivisesti asioita lähestytään.
Siinä mielessä ne; 'minun', 'minussa' tai 'itsensä--> minän' "totuutta" arvioitaessa laajat faktat pitäisi käyttää objektiivisempaa otetta haettaessa.
Se tapa kuitenkin niin usein meiltä ”unohtuu”.

Minällisyys voi olla 'sinä' syynä että useat auktoriteetit,, kuten vaikkapa Raamatun tai new age kirjat ovat niin vakavasti otettu.
Raamatussakin se heitto; ”Minä olen totuus, tie ja elämä” on todella ohjaava ja ongelmallinen auktoriteetin vuoksi, ja ilmeisesti siksi että se antaa käsittää että 'minä' on juuri se totuus.
Sinä tulkitset tuon kohdan toisin kuin sen kirjoittaja, hän joka pitää ”Häntä totuutena”.
Voi rtosin olla että kyseisen lauseen kirjoittaja omahyväisesti on aikoinaan onanoinut ajatuksella koska tuon lauseen kirjoittaja kohdistaataakin siinä olevan 'minän' ja totuuden itseensä?
Sinäkin olet tuon alkuväitteen inspiroimana ja tunteesi vuoksi samankaltainen totuus kuin hän, koska sinäkin olet sinä, kuin on luonnollisesti myös 'tuokin', ja ”Hänkin sitä”.
Ajatus on siis johtanut melko sokeaan palvontaan, ja itsekkäisiin tekoihin 'minän' oikeutta puolustaessa.
Entäs ne yhteiset faktat tässä jotka unohtuu useimmilta?
Faktallisesti---> jokainen ei voi olla oikeassa, mutta kaikki voivat olla kyllä väärässä!
.

minäkin tykkään sust kirjoitti:

Systeemimme ja yleisesti kaikki erillisyydessä sen luonteenomaisesti on "minällisenä" itseään suosivaa, siihen ei kannata sokeasti luottaa jos etsitään totuudellisuutta.

Ongelmia synnyttää juuri ”totuudet” ja varsinkin se miten subjektiivisesti asioita lähestytään.
Siinä mielessä ne; 'minun', 'minussa' tai 'itsensä--> minän' "totuutta" arvioitaessa laajat faktat pitäisi käyttää objektiivisempaa otetta haettaessa.
Se tapa kuitenkin niin usein meiltä ”unohtuu”.

Minällisyys voi olla 'sinä' syynä että useat auktoriteetit,, kuten vaikkapa Raamatun tai new age kirjat ovat niin vakavasti otettu.
Raamatussakin se heitto; ”Minä olen totuus, tie ja elämä” on todella ohjaava ja ongelmallinen auktoriteetin vuoksi, ja ilmeisesti siksi että se antaa käsittää että 'minä' on juuri se totuus.
Sinä tulkitset tuon kohdan toisin kuin sen kirjoittaja, hän joka pitää ”Häntä totuutena”.
Voi rtosin olla että kyseisen lauseen kirjoittaja omahyväisesti on aikoinaan onanoinut ajatuksella koska tuon lauseen kirjoittaja kohdistaataakin siinä olevan 'minän' ja totuuden itseensä?
Sinäkin olet tuon alkuväitteen inspiroimana ja tunteesi vuoksi samankaltainen totuus kuin hän, koska sinäkin olet sinä, kuin on luonnollisesti myös 'tuokin', ja ”Hänkin sitä”.
Ajatus on siis johtanut melko sokeaan palvontaan, ja itsekkäisiin tekoihin 'minän' oikeutta puolustaessa.
Entäs ne yhteiset faktat tässä jotka unohtuu useimmilta?
Faktallisesti---> jokainen ei voi olla oikeassa, mutta kaikki voivat olla kyllä väärässä!
.

Lue lisää

No lopetan vihdoin ruotimiseni tähän kirjoitukseen, eli jonkinlaisena kompromissina voi todeta teille, että voimme toki olla systeemissä kierrossa vaikka ikuisestikin, mikäs siin---> eli "terve ja tervemenoa kunnes jälleen tapaammme jälleen".

Tuo edellyttää että havainnoimme egoa / sielua, jolloin voimme siihen vaikuttaa. Edellyttää tietoisuutta.

Kun ymmärrämme tietoisesti ja sanattomasti tuota sielua, jota havainnoimme, se asettuu palvelijaksi käskijän asemasta.
Tämä on oleellinen käänne, jonka lopussa koittaa sen hioutuminen tarvittaessa kokonaan poies.

Mistä voimme tunnistaa, että ego / sielu on palvelijan asemassa? Halun ja pelon puutteesta. Meillä on etäisyyttä noihin kahteen ominaisuuteen, vaikkakin voimme vielä niitä etäisesti tiedostaa. Kaksi ominaisuutta, jotka synnyttävät erillisyyden.

Hyvin merkittävä muutos, ja testinä tosiaan se, että tunnetko halua tai pelkoa. Kiipeä vuorelle ja katso jyrkänteeltä, niin näet missä vaiheessa olet?

Eli ns. kollektiivitietoisuuden joka orjentoituu materiaan aina uuteen ihmisalkuun ja kehoon täytyy olla "se" harhautunut luulemaan psykologisesti periytyen ja siksi luulleen kaiiken maallisen tämän?
Sehän on todellisemmin olemassa?
Ihmisinä ja persoonina(tietoisuus kehollisuuden harhaisuus omanaan ja yhdessä)orjentaatioina tuolle kollektiivitietoisuudelle olemme jokainen kuoleman omia ja harhaa.

Sielu on se, jonka ego haluaa ikuistaa taivaaseen ja tänä sielu muistaa edelliset inkarnaatiot. Tästä sielusta len mm. ammentanut inkarnaatiomuistot.

Sielu on kuitenkin välivaihe, "taivaallinen ego". Ego ja sielu ovat sukua toisilleen ja sama laatua. Muuttuvaisia välivaiheita. Toinen on maallinen ego, toinen taivaallinen ja voivat kyllä olla yhteydessä keskenään.

Ideana on kuitenkin olla egon ja sielun taustalla kohdistamatta tietoisuutta johonkin erityiseen henkilöön. Henkilön puuttuminen on nähtävillä.

Sielunsuunitelman mukaan teidän kielellä puhuttuna kehitys menee egosta sieluun ja sielusta ei-mihinkään. Tuo ei-mikään on teidän jumalanne. Se ei ole objekti, mutta voi ilmetä objekteissa. Ja ilmeneekin.

Aha. Tästä on kyse, Krishnamurtin sanomasta, jota ei ole vielä ymmärretty.

Sielu halutaan ikuistaa taivaaseen ikuisiksi ajoiksi. Tämä ei onnistu loputtomasti. Tietenkin noin miljardeiksi vuosiksi se onnistuu, mutta se ei ole ikuista.
Kun tämä universumi kuolee aikanaan, kuolee sen sielutkin. Tarkoittaa sitä, että imeytyvät alkutuleen, missä on samalla loppu. Tuli on vertauskuvallista kerrontaa, mutta vihjaa siihen, minkälaatuista henki on. Henki on aktiivista, säteileväa ja polttavaa.

Mikään ei ole varmaa. Tämä voisi tuoda helpotusta elämää, ymmärtämällä, ettei mikään muoto ole varmaa. Se muuttuu kuitenkin.

Haluammeko tehdä sielustakin rautalankamaisen hökötyksen kuvittelemalla sen materiaksi, itseksemme? Fyysinen keho on jo eräs materialisaation tuotos.

Sielu on vain muistivarasto inkarnaatioiden ajaksi, kokemusten varasto. Siinä ei ole mitään luovaa. Se on mekaaninen muisti.

Me olemme kaikki enemmän, enemmän on ei-mitään. Oleminen ilman rajoja, sen voi ihminen kokea. Samadhi onkin siis ihmiselle suotu korkein kokemus, kokemuksena. Siinä yksinkertaisesti ollaan vain, suunnattomassa olemisessa muotojen maailmankaikkeus on kadonnut. Kaikki on täynnä suunnatonta elämää. Ihmisiä ei ole. Tällainen on samadhi, syvimmänkin unen taustalla. Kaikki tietoisuudentilat ponnistavat tästä: syvä uni, REM-uni ja päivätajunta.

Nämä olisi syytä oppia ensin. Päivätajunnan tilat, REM-unen tilat ja syvän unen tilat. Sitten tiedämme minkälainen on maailma. Nuo kaikki kuuluvat ilmenneeseen universumiin.

Kaiken takana on siis oleminen, ja tuo oleminen on kaikkialla ja kaikessa. Äärimmäisen yksinkertainen on taivas ilman muotoja. Onneksi mikään ei muistu tässä tilassa mieleen, se mitä ennen ihmisenä koettiin. Ja sitten on paluu "auringosta", tämän paluun jälkeen ihminenkin on muuttunut, sillä tuo kaikki on muistissa.

Henkinen maailma on siis enemmän kuin kuolemanrajantakaisten tilojen ymmärtäminen. Henkinen on maailma on vieläkin "syvemmällä".

´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ kirjoitti:

Aha. Tästä on kyse, Krishnamurtin sanomasta, jota ei ole vielä ymmärretty.

Sielu halutaan ikuistaa taivaaseen ikuisiksi ajoiksi. Tämä ei onnistu loputtomasti. Tietenkin noin miljardeiksi vuosiksi se onnistuu, mutta se ei ole ikuista.
Kun tämä universumi kuolee aikanaan, kuolee sen sielutkin. Tarkoittaa sitä, että imeytyvät alkutuleen, missä on samalla loppu. Tuli on vertauskuvallista kerrontaa, mutta vihjaa siihen, minkälaatuista henki on. Henki on aktiivista, säteileväa ja polttavaa.

Mikään ei ole varmaa. Tämä voisi tuoda helpotusta elämää, ymmärtämällä, ettei mikään muoto ole varmaa. Se muuttuu kuitenkin.

Haluammeko tehdä sielustakin rautalankamaisen hökötyksen kuvittelemalla sen materiaksi, itseksemme? Fyysinen keho on jo eräs materialisaation tuotos.

Sielu on vain muistivarasto inkarnaatioiden ajaksi, kokemusten varasto. Siinä ei ole mitään luovaa. Se on mekaaninen muisti.

Me olemme kaikki enemmän, enemmän on ei-mitään. Oleminen ilman rajoja, sen voi ihminen kokea. Samadhi onkin siis ihmiselle suotu korkein kokemus, kokemuksena. Siinä yksinkertaisesti ollaan vain, suunnattomassa olemisessa muotojen maailmankaikkeus on kadonnut. Kaikki on täynnä suunnatonta elämää. Ihmisiä ei ole. Tällainen on samadhi, syvimmänkin unen taustalla. Kaikki tietoisuudentilat ponnistavat tästä: syvä uni, REM-uni ja päivätajunta.

Nämä olisi syytä oppia ensin. Päivätajunnan tilat, REM-unen tilat ja syvän unen tilat. Sitten tiedämme minkälainen on maailma. Nuo kaikki kuuluvat ilmenneeseen universumiin.

Kaiken takana on siis oleminen, ja tuo oleminen on kaikkialla ja kaikessa. Äärimmäisen yksinkertainen on taivas ilman muotoja. Onneksi mikään ei muistu tässä tilassa mieleen, se mitä ennen ihmisenä koettiin. Ja sitten on paluu "auringosta", tämän paluun jälkeen ihminenkin on muuttunut, sillä tuo kaikki on muistissa.

Henkinen maailma on siis enemmän kuin kuolemanrajantakaisten tilojen ymmärtäminen. Henkinen on maailma on vieläkin "syvemmällä".

Lue lisää

Kiitos että yrität ja olet mukana.

Tulee ymmärtää ego ja sielu
( tähän on viitattu kymmeniä kertoja tälläkin palstalla )

Me voimme ymmärtää sen, mikä on konkreettisesti tuossa nokan edessä. Kun olemme ymmärtäneet egon / sielun, se alkaa liudentua ja "poistunut tila" alkaa ilmentyä. Tuo "tila", joka ei ole itseasiassa mikään tila, tulee silloin meihin.

Poistunutta tilaa ei tarvitse koettaa ymmärtää, tulee ymmärtää esteet. Ja haihduttaa esteet / verhot jatkuvan pitkäkestoisen sanattoman ymmärryksen kautta.

Vertaus hunnutettuun Isikseen. Isis on huntujen ympäröimä ja me olemme se Isis.

Voimme vain liudentaa ja ymmärtää verhoja, emme muuta. Sitä mikä ei ole objekti eikä kappale eikä tila ei kannata ymmärtää, sillä kun esteet ovat poissa, tulee se automaattisesti ymmärtämättä.

On oleellista, miten lähestymme. Mikä on lähestymistapamme.

Koska se ei ole tietoisuuden tila eikä mikään kuviteltavissa oleva, niin siihen ei voi tarttua. Se on kuin hiekka joka valuu sormiesi lävitse tai vesi. Kun koetat saada siitä kiinni, se peräytyy. Se on niin hienovireinen, ettei siitä saa otetta.

Otteen saaminen siitä on täysin mahdotonta edes ymmärtämisen kautta.
Sitä ei voi ymmärtää.

SIITÄ (ei hänestä) syntyvät kaikki tietoisuuden tilat. Itsessään se ei ole tila eikä tietoisuuden tila. Sen vuoksi sopiva keino on lähestyä käsittämätöntä ohentamalla esteitä, verhoja. Se on niin olematon, että on mahdotonta lähestyä en ymmärtäisen kautta. Siitä ei saa otetta sielusta eikä egosta käsin, mutta se voi tulla meihin, se saa otteen meistä ja me tulemme siksi.

Hmm. pakko sanoa, että taisin kuvata rakkautta. Se on kuitenkin niin paljon tavallista rakkauden tunnetta hienompaa, että kuvailu meni vähän omintakeiseksi. Kristusrakkaus? Agape-rakkaus?
Rakkautta ei voi opettaa, mutta esteet sen tieltä voimme poistaa. Silloin se tulee meihin.

Lopputulos: lähdimme rakkaudesta ja palaamme rakkauteen. Se on niin abstraktia, ettei siitä saa otetta. Siinä voi vain olla. Rakkaus ilman muotoja on se, järki ei sitä käsitä, mutta sydän voi olla siinä.

Me saarnaamme 'totuutta', miksi olemme ja miten kaiken pitäisi olla..?

Jospa sen pitää olla juuri niin, kuin se nyt on?

M. eläjä. kirjoitti:

Me saarnaamme 'totuutta', miksi olemme ja miten kaiken pitäisi olla..?

Jospa sen pitää olla juuri niin, kuin se nyt on?

Jospa sen pitää olla juuri niin, kuin se nyt on?

Juuri näin. Kaikki on juuri niin kuin pitää olla. Jos on toiveita "tulevaisuuden" suhteen kannattaa miettiä miten aion suhtautua siihen miten juuri silloin tulen suhtautumaan siihen mitä silloin on? Koska silloinkin on kaikki juuri niin kuin pitää olla. Jäljelle jää vain oma valinta miten suhtaudun siihen mitä on

M. eläjä. kirjoitti:

Me saarnaamme 'totuutta', miksi olemme ja miten kaiken pitäisi olla..?

Jospa sen pitää olla juuri niin, kuin se nyt on?

Tämä yksinkertaisin on vaikeaa niin kauan, kun ajattelemme että pitää tehdä jotain. Kaikki on oikein. Voi olla tekemättä mitään.´

Voiko todella? Kyllä voi, mutta mieli ei voi olla tekemättä, sen pitää virrata. Mieli ei voi olla paikallaan, sen pitää elää. me voimme kuitenkin olla mielen kannalta kuolleita tekemättä mitään. Tämä on se autuus, mihinmystikot ovat kautta aikain viitanneet.

Me emme ole mitään, eikä tarvitsekaan. Voimme olla olematta tekemisten pyörteissä, nytkin annan mielen tehdä, itse en liikauta eväänikään. En omista mieltäni, annan sen virrata miten se nyt lystääkään tässä töiden lomassa.

Kun voi todellakin olla tekemättä mitään sekä yöllä että päivällä, ja tietoisuus kyllä aina voi, niin tässä on pyhä yksinkertaisuus.

Tietoisuus ei tee mitään, mieli tekee. Tietoisuus on, ja tämä oleminen on rakkautta.

M. eläjä. kirjoitti:

Me saarnaamme 'totuutta', miksi olemme ja miten kaiken pitäisi olla..?

Jospa sen pitää olla juuri niin, kuin se nyt on?

Tähän liittyen tarkkailijan ja tekijän suhteesta.

Tarkkailija on hassu sana kuvaamaan, sillä eihän tällä ole tarkkailijaa vaan enemmänkin tarkkailevuus, ja tätäkään ei ajatella. Joten näin katsottuna ei ole todellakaan ketään kotona.

Mieli kehoineen puolestaan on se tekijä, joka automatisoituu yhä enemmän ja enemmän. Me annamme näin käydä. Samalla kun voimme antaa mieli-kehosysteemin tehdä päivän rutiiniasioita automaattisesti, olemme kykeneviä luovuuteen. Luovia olemme siksi, koska olemme elämättä mielen kaavoissa.

Ja puolestaan tähän sitoutumattomuuteen liittyen, voimme muistaa jälleensynymät koska ne eivät liikuta. Tämä , ettei mikään ole mitään, antaa rauhan. Mieli järkkyisi mm. jällensyntymismuistoissa jos ei olisi mielenylittävää rauhaa. Voi muistaa mm. kuolemat niin, ettei mikään tunnu missään.

Ja tottahan se on, ettei mikään ilmiö voi olla niin todellista, että se tarkkailijaa saisi liikahtamaan. Tarkkailija (tai tarkkailevuus) katselee ja havainnoi ja rekisteröi, antaa elämän virrata.

Meidän ei tarvitse itse elää, elämä (mieli) tekee sen puolestamme. Tällainen oivallus liittyy tähän.