Palstan naiset on todettu sitoutumiskyvyttömiksi, kun taas miehet olisivat sitoutumiskykyisiä. Näin siis pääpiirteittäin. On toki poikkeuksiakin, kuten femnerd, stellaria81, Ratikkakuski ja the_one.
Tämän takia palstan naiset ovat vihaisia kokemattomille miehille ja haluavat esimerkiksi sylkeä _siltä näyttävän_ selkään mitään kyselemättä, kuten eräs nainen totesi. Meillä on vielä potentiaalia, jonka he menettivät kauan sitten.
Tämän takia palstan naiset ovat vihaisia kokemattomille miehille ja haluavat esimerkiksi sylkeä _siltä näyttävän_ selkään mitään kyselemättä, kuten eräs nainen totesi. Meillä on vielä potentiaalia, jonka he menettivät kauan sitten.
Vastaukset 95
Vanhimmat
Miten niin stellaria81 on sitoutumiskykyinen? Miksi hän sitten pyörii täällä?
Onpa rankkaa yleistystä, sillä kyllähän tällä palstalla on muitakin kuin 10 ätm-miestä ja muutama nainen, joka laittaa tiukkaa palautetta ätm-miehille.
ÄTM tekstejä seuratessa olen tullut sellaiseen tulokseen, että monet heistä on sitoutumiskammoisia vaikkeivat sitä itse ymmärräkään. Tuo piire peitetään "ei saa naista" hokeman alle, vaikka oikeasti syy on se etteivät he edes halua naista.
Kriteerit ovat niin korkealla, että sitoutumiskammoinen säilyy turvallisesti sinkkuna.
ÄTM: Ymmärrätkö olevasi sitoutumiskammoinen?
Sitoutuisin kyllä mielelläni kauniin ja nuoren neitsyen kanssa.
Niinpä ;)
Tuon vaatimuksen vuoksi saat elää lopun elämäsi turvassa eli sitoutumassa. En sinänsä sitä moiti, mutta pitää itse ymmärtää että tiukka vaatimus todennäköisesti tulee sitoutumiskammosta.
Kannattaa välillä lukea muutakin kuin ÄTM-oppaita. Onko niissä missään kohdassa nostettu esille tätä sitoutumiskammo asiaa?
Oletpa pinnallinen mies.
Mitä ovat "ÄTM-oppaat"?
Ylipäätänsä tuo keksintösi "sitoutumiskammosta" ovat täysin diibadaapaa. Jos ätmille ei tarjota sitä mitä hän haluaa, miksi hän sitoutuisi? Tai toisinpäin: miksi kukaan sitoutuisi ätmin kanssa, kun valittavana on sekä jännäjareja että aisureita?
On sääli ettet ole tajunnut ATM=ATM=ATM-totuutta.
Kaitpa tuotakin voi sitoutumiskammona pitää: ei halua elää ja harrastaa seksiä sellaisen kanssa, josta ei syty ja jota ei arvosta.
Itse tosin ennemmin halveksun heitä, joilla tuota "kammoa" ei ole.
Päinvastoin. Neitsyyden arvostaminen kertoo hyvin syvällisestä ja romanttisesta miehestä. Pinnallista olisi hyväksyä likaiseksi poljettu nainen vain siksi, että häneltä saa ja neitsyiltä ei.
Atm onkin vain nirsoilija.
Anteeksi nyt mutta se sylkemisestä kirjoittanut oli taatusti mies. Tämä hulluus alkaa olla jo niin pitkällä, että atm miehet esiintyvät naisina, jotta saavat sitten syyn parjata heitä. Sairasta!
Ehkä oli, ehkä ei. Itkupotkuraivari oli kuitekin hyvin naismainen.
Sivusta seuranneena tuntuu että miehet täällä useimmin itkupotkuraivareita saavat. Että se siitä naismaisuudesta sitten..
Miesten raivari on erilainen. Se oli naismainen raivari.
Tällä palstalla on monta miestä, jotka vihaavat naisia. He saattavat olla naisvihaajia, kaappihomoja tai muuten vain tunnevammaisia, ehkä pahastikin jo mielenterveysongelmaisia. Ei heillä enää ole mitään mahdollisuuksia tervehenkiseen parisuhteeseen tervepäisen naisen kanssa.
Jatkuvat harhakuvitelmat, väkivaltafantasiae sekä uskomattomimmat perversiot jylläävät näiden miesten päässä. Moni mies elää pian keski-ikäänsä mutta silti on alle parikymppisen tasolla henkisesti. Moni mies ei tahdo edes kehittyä vaan junnaa mielummin oman päänsä sisällä huikeissa unelmissaan kuin eläisi normielämää. Sitten viha pukkaa päälle kun ei pääse lähellekään haavetta. Sairasta.
Palstan naiset voisivat olla kelvollisia parisuhteeseen jos sellaiseen tahtoisivat. Palstamiesten mielenterveyskirjo antaa hyvää osviittaa siitä, millaisia miehiä on päälle kolmenkympin vapaana. Ne hyvät on usein aina varattuja, ja jos ovat vapaana, eivät ole sitä kauaa.
Taidat olla itse se suurin hullu täällä, jos pidät jotain Suoli24:n palstaa edustavana otoksena mistään.
Samaa mieltä.
Ohje 30 vuotiaalle sinkkunaiselle: Jos haluat löytää parisuhteeseen sopivan miehen, niin paras on hiljattain eronnut tai parisuhteessa oleva, joka pohtii seuraavaa siirtoa. Mikään ei estä tutustumasta varattuun. Jos et tykkää salasuhteesta, niin aina on mahdollisuus tutustua ilman seksiä. Jos tunteet syvenee, niin mies tehdä ratkaisun ja erota huonosta suhteesta.
Totuus sattuu vai mitä ätmi?
Mitä ihmettä oikein sekoilet?
"Ikävä tosiasia" - todellakin viisauden sanoja. Onneksi kaikki sinkkumiehet eivät ole yhtä sekaisin kuin tällä palstalla olevat. :)
Noilla suhteesta toiseen vaihtavilla ei ole mitään ongelmaa tehdä sitä myöhemminkin. Itse vaadin ainakin vuoden mittaista sinkkuutta mieheltä, jotta kiinnostaisi tutustua syvemmin.
Tietenkin palstan naiset ovat kelvollisia parisuhteeseen, ovathan he olleet sellaisessa useaan otteeseen. ;-)
Sulla on ihan ihailtava toimintatapa, mutta se ei välttämättä toimi. Tämä sinkut keskustelupalsta tarjoaa kyllä hyvän näköalapaikan mitä pitkäaikaisten miesten päässä liikkuu. Ei ehkä sinun ihannemies tyyppiä kuitenkaan?
Mutta tosiaan, kannattaa toimia rohkeammin jos tuntuu että vapaat sinkut on vaan Ätmejä. Yleensäkin kannattaa tutustua ihmisiin, vaikka olisivat varattuja. Mukavaa jutustelua ilman salasuhdetta.
Kirjoitin tämän yleisellä tasolla naisille, vaikka vastasin sinulle.
parisuhteen kokevat usein, aina halutessaan;)
Taisit missata implikaationi. ;-P
ei suinkaan, pyrin lähinnä vahvistamaan sitä;)
Palstalle on todellakin pesiytynyt paljon katkeria ja vihaisia miehiä, joiden todellisuudentaju on hämärtynyt. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että tällaisia miehiä on muuallakin.
Toki livessä on olemassa tavallisia, mielenterveydeltään normaaleja ikisinkkumiehiä(&joskus seurustelleita miehiä), joilla on vielä toivoa pariutumisen suhteen.
Eli olet yhtä mieltä siitä, että palstan naiset ovat sitoutumiskyvyttömiä. ;-P
Sinunlaisissasi lutkissa on se hyvä puoli, että löyhäperäisyytenne satuttaa myös naisia. Näin entistä useampi nainenkin tajuaa millainen pahuus mällivitussa pesii.
Kyllä, aina niin tutusti "se vain tapahtuu" kun laadukkaaksi tiedetyn varatun miehen tykö tulee hehkeämpi eroamista kaipaava pre-sinkkunainen, jos miehen suhteessa on ryppyjä. Sen ihmeen haluan nähdä että kaunis nainen nappaisi varatun tavismiehen koska onkin jostain suosioon noussut.
Ei voi kuin halveksia naisia jotka luulevat vokottelevansa moraalisesti oikein varattuja miehiä.
Taas kerran, varattu mies on kysytty, sinkumpi mies onkin sinkku naisia epäilyttävä setämies, jonka exä ainakin pitää melkein treffeille tuoda jotta on evidenssiä p/s-cv:stä.
Yksi mistä se toivo näkyy:
jos katselee samanikäisiä, on vielä toivoa, jos katselee nuorempia, ei yleensä saa ketään.
Muuten varmaan ihan totta mutta miksi ihmeessä tuo homottelu aina vedetään esiin? Oletko koskaan kuullut homojen vihaavan naisia?
Edellinen kirjoittajahan kirjoitti nimenomaan tästä palstasta.
Ihan eri asia sekin jos palstan naiset eivät huolisi tämän palstan sääliöitä kuin normaaleja miehiä yleensä.
Painu eatme hevon vittuun.
Pistetään hyvä kiertämään ;)
Minkäs sille voi että miesten pohjasakka ei kelpaa kenellekään.
Suhteissa olleet naiset ja miehet pariutuvat halutessaan uudelleen todella nopeasti.
Ikisinkut täällä haaveilevat jostain neitsyydestä hautaan asti kestävästä suhteestä, ei sekään mahdotonta ole, kuten ei ole lottovoittokaan tai maajyrän alle jääminen.
Kaappihomot ovat asia erikseen.
seurustekematon ei todellakaan ole sitoutumiskykyisempi, vaan lähinnä sitoutumishalukkaampi;) Halu on kykyä ei ole.
Jyystärikarjutkin sitoutuvat ja ovat kykyisiä, mutta vain heille sopivan hetken. Sitoutuminen on siis yksilöllistä.
Minä en ainakaan ole sitoutumiskammoinen, en vain halua luuseri ätminkäistä itselleni kun vaihtoehtona on monia ytm. Sori vain yleistyksesi, mutta ei pidä paikkaansa.
Tervetulo panorinkiin, täällä viihdytään ja kimpassakin touhutaan.
En halua mitään ätmien ihannemiestä, jonka homo-ätnut calitsisivat, vaan oikean YTM joita tunnen. Fiksuus, hyväkäytöksinen, kroppa lihaksikas, pituus 188cm, hyvä työpaikka jne. Joista on perustamaan perhe tälläisen urheilullisen naisen kanssa.
kaltaisia löyttyy onneksemme ja paljon, panoringeissä näet.
Naisten ja miesten erona on se että toisella asiat on kiinni omasta valinnasta ja toisella ei ole mitään mistä valita.
Viimeksi kun vanhemmat puhuivat jälkikasvusta niin sanoin että kannattaa luovuttaa jo suhteeni. Siihen äitini vastasi että "äläs nyt sano, hänen työkaverinaisensa melkein teki sterilisaation kun ajatteli että ei ikinä tule haluamaan lapsia"
Tyypillinen naisen vastaus, toinen on melkein sterilisoimassa itseään helpottaakseen elämäänsä ehkäisyn suhteen ja sen pitäisi olla jotenkin lohduttava vastine minun tilanteeseen jolla vielä poikuuskin tallella..
Palstan naiset:
30 -iässä suurella osalla takana mieskokemuksia, mutta ehkä vähemmän kuin ihmisillä keskimäärin, yhdellä ei lainkaan. Palsta mustan huumorin ja kauhistelun väline.
Palstan miehet:
30 -iässä takana huomattavasti vähemmän naiskokemuksia kuin siinä iässä keskimäärin, monilla ei lainkaan. Palsta huumorin mutta monille myös vakava vihan ilmaisemisen ja vertaistuen väline.
Palstan naisilla on mieskokemuksia takana enemmän kuin keskimäärin. Mikään muu ei selitä sitä ylitsepursuavaa vihaa ja empatian puutetta kokemattomia miehiä kohtaan.
Naisia niin vähän, että muuta yleistystä ei voi tehdä kuin miettiä, miksi naisia ei palstalla viihdy.
Miesten hc-ytimen kohdalla viittaan vain ketjuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12028268
:D
Keskustelevat kirjoitukset satunnaisia suurelta osin ei-palstalla-asuvilta.
Palstan miehillä on huomattavasti vähemmän naiskokemuksia, jos on ollenkaan. Siitä naisviha, kun elävät sovinistisessa luulossaan että kun vain elää suht. normaalisti, niin palkinnoksi tulee kaunis nainen. Kiukuttelevat sitten täällä naisille kun niin ei käykään, vaikka syynä on oma päänuppi. Typerykset, koittakaa itsenäistyä.
En ole huomannut miesvihaa naisten taholta. Toisinpäin taas jokapäiväistä.
On ymmärrettävää ettei nainen tado sitoutua väkivaltaisen naisvihaajan kanssa. Hyvillä miehillä on aina ottajia. Hyvillä en siis tarkoita näitä palstalla lutkittelevia, kunnollisuuttaan feikkaavia joiden ajatukset liikkuvat väkivaltafantasioista aina eläinpornoon asti.
Miesten näkemys miesvihasta = nainen joka on eri mieltä.
Lisäisin kyllä tohon että nainen joka on eri mieltä sovinistimiehen kanssa.
"Palstan naiset on todettu sitoutumiskyvyttömiksi, kun taas miehet olisivat sitoutumiskykyisiä. Näin siis pääpiirteittäin. On toki poikkeuksiakin, kuten femnerd, stellaria81, Ratikkakuski ja the_one."
Siis uudelleen muotoiltuna: henkilö, joka ei ole ollut parisuhteessa on esimerkki sitoutumiskyvystä, kun taas henkilö, jolla parisuhdekokemusta on, on esimerkki sitoutumiskyvyttömyydestä, vaikka olisi parisuhteessa parhaillaankin? Hmmm.
Sellainen käsitekin löytyy kuin miehen logiikka.... :D:D
Seurustelematon on potentiaalisesti sitoutumiskykyisempi kuin viidettä kertaa seurusteleva. Hänen kohdallaan on jo todistettu, ettei onnaa.
Niin, minun kyllä pitäisi tuo tietää, mutta silti se hämmästyttää joka kerta ;)
Isälläni on tähän hyvä sanonta: meinaamisia ei lasketa.
Kuten tuossa ..... jo mainitsi ei sitä kovin vahvana näyttönä voi pitää jos parisuhdekokemusta on useampaan otteeseen ja silti on pitänyt erota, siis epäonnistua siinä suhteessaan mutta sellainen joka ei ole koskaan edes kokeillut voi ainakin sanoa ettei ole epäoinnistunut suhteen ylläpitämisessä. Tuosta em. seikasta johtuen onkin aika ihmeellistä että naiset yleensä pitää niitä liitoissaan epäonnistuneita miehiä parempana parisuhdemateriaalina, eroamassa oleva ongelmaukko kun tuntuu olevan kuumaa kamaa naisille ja taas vähemmän seurustelusuhteita omaava itsenäinen mies leimataan sitoutumiskyvyttömäksi. Itse veikkaan että taustalla on naisten arkuus, eivät uskalla yrittää omilla aivoillaan ajattelevan ja myös talustöistä suoriutuvan miehen kanssa vaan haluavat sen valmiiksi kyykytetyn, avuttoman laiskan tossukan passattavaksi, sitten parisuhdepalstalla valittavat kun miestä palvella.
Ymmärrät varmaan kuitenkin logiikan tämän takana? Jos ajatellaan kaksi henkilöä, joilla on vaikkapa 10 yritystä osua pistoolilla lasipulloon. Ensimmäinen henkilö ampuu ensimmäiset viisi laukausta ohi, eli hän on todistetusti melko kyvytön. Toisella on vielä kaikki kymmenen yritystä tallella, joten on vielä hämärän peitossa, miten hän suoritutuu.
Kyllä se, että ei ole onnistunut yhteenkään suhteeseen pääsemään, jos olisi vielä halunnut, kertoo aika paljon ihmisen parisuhdekyvystä myös.
Naisten silmissä seurustelematon on sosiaalisesti niin kyvytön, ettei ole pysty toista ihmistä lähestymään saati elämäänsä toisen kanssa jakamaan.
Miehet elävät tämän asian suhteen jossain haavemaailmassa, jossa suhteet kestävät ikuisesti ja se on vielä joku itseisarvo.
Never say never, mutta saa aika ihmeellisen hieno mies olla, jos seurustelemattoman kanssa haluaisin alkaa suhteeseen. Panoksi kyllä vois kelvata.
Ero ei ole epäonnistuminen. Se on normaalia aikuisen ihmisen elämää, niin miehillä kuin naisillakin.
Jos elämänkokemus on nolla, niin ei tietenkään tätä voi ymmärtää.
Siinä taas yksi sitoutumiskyvytön puhuu 100% soopaa. Se ei todellakaan ole merkki sosiaalisesta kyvykkyydestä, että on päässyt suhteeseen. Kaikennäköiset hullut seurustelevat, samalla kun normaalit miehet ja naiset ovat sinkkuja vuosi vuoden perään.
Kyllä se jollain tasolla sitä usein on, itselläni eroihin on ollut syinä ikä- ja kultuuri erot sekä välimatka mutta ehkä niistäkin olisi selvitty jos vain olisin yrittänyt tarpeeksi. Se että useiden uusioperheidenkin jälkeen mies/nainen uskoo olevansa pätevämpi parisuhteeseen kuin koskaan sitä kokematon kertoo kyllä aikamoisesta peiliin katsomisen tarpeesta koska onhan ne pitkiin ja onnellisiin parsiuhteisiin kykenevätkin joskus olleet parisuhdekokemattomia.
Eli siis itsekin myönnät olevasi sitoutumiskammoinen, koska sinun ja muiden ätmien logiikalla olet sitä.
Enhän sitä koskaan ole täällä kiistänytkään enkä myöskään ole ajatellut itseäni ätmiksi koskaan, jos palstan lukijat omassa päässään muodostavat eri käsityksen kuin mitä minulla on en siitä ole vastuussa.
Ätmi sinä olet. Yhtä luuseri inisijä ja valittaja, mitään saamaton lusmu. Älä valita vaan tyydy joko tasoisesi atn tai elä asian kanssa, ettet saa naista etkä ketään muutakaan.
Minulla on ihan yhtä suuri oikeus olla tyytymätön nykynaisiin kuin sinulla oikeus ajatella minusta ihan mitä tykkäät. Se ero meissä vaan on että minä arvostelen yleisellä tasolla ja sinä yrität loukata henkilökohtaisesti ja tietysti puskista.
No onneksi jäät yksin ajattelutapoinesi muiden ätmien tavoin. En minä hauku, mutta tuo ininä ja vikinä täällä on ihan turhaa. Hankkisit itsellesi harrastuksia tms. Keskity muuhun jos nykynaiset eivät kelpaa, et sinä eikä kukaan muukaan ätmi meitä tule muuttamaan 1700-1800-luvun naisiksi. Onneksi.
Ehkä se on turhaa mutta olenpahan sitten ainakin yrittänyt opastaa teitä paremmiksi naisiksi. Minulle riittää yksikin joka ei ole liikaa etääntynyt naiseudestaan, lähempänä siis noita mainisemiasi kuin nykyiset halpakopiot, jonka kanssa ratsastan auringonlaskussa El Doradoon.
Varmaan tosi vaikeeta löytää sellaiseen yhteen ainoaan oikeaan parisuhteeseen halukasta naista, joka vielä jaksais katsella tunne-elämältään kylmää miestä.
Ei ne parisuhteet kestä siksi, että ihmiset haluaa olla toistensa kanssa hammasta purren, vaan siksi, että sopivat yhteen (ovat sosiaalisesti fiksuja ja löytävät kaltaisensa) ja osaavat viestiä positiivisesti jolloin kiintymys säilyy.
Ymmärrän logiikan kyllä. Mutta siinä kun täysin kokematon ampuja on täysi mysteeri suorituksensa suhteen, niin viisi laukausta ampunut on saattanut oppia jotakin aiemmista laukauksistaan. Huom. paino sanalla ”saattanut”. Ehkä on oppinut tähtäämään paremmin, tai pitelemään asetta paremmin, tai miten tuuli, etäisyys tms. vaikuttaa. Ei tietenkään kaikki opi mitään.
Mutta niin, jos järjestäisi testin, jossa koskaan ampumaton ja viisi kertaa ampunut molemmat yrittäisivät pulloon osua, niin luulen, että sattumalla(kin) on aika suuri merkitys. Kumpi tahansa saattaisi osua pulloon heti seuraavalla laukauksella (toinen ampuja siis ekalla kerrallaan ja toinen kuudennella laukauksellaan). Olisiko tämä enemmän hyvää tuuria, vai sitä että toinen on ampumisen teoriaa opiskellut ja toinen ampumista harjoitellut ja siksi osuvat? Osaisiko koskaan ampumaton ottaa huomioon asioita, joita harjoitellut tietäisi?
Mutta niin, kumpi tahansa saattaisi osua tai saattaisi tarvita muutaman harjoituslaukauksen lisää. Ja jotkuthan ampuvat pusikkoon aina vaan kymmenienkin kertojen jälkeen kun eivät malta, eivätkä ehkä edes halua tähdätä (tai jostakin muusta syystä). Joku taas ei uskalla asetta edes käteen ottaa ja luovuttaa jo ennen yritystäkään.
Mutta siinä kun ampumisessa uskon että harjoitus auttaa (harva kai taitavaksi ampujaksi syntyy), niin ihmissuhteet on vähän monimutkaisempi juttu (vaikka niistäkin oppia voi). Siinä kun voi käydä niin, tätä metaforaa jatkaakseni, että hyvänkin ampujan asetta voi joku sabotoida, iskuri voi mennä jumiin tai tajuat harjoituslaukauksen jälkeen, että sinulla on ollut ihan vääränlainen ase. Kaikkiin muuttujiin et voi itse vaikuttaa.
Varsinaiseen aloitukseen palatakseni: itse en näe syytä olettaa, että aiempi ohilaukaus olisi automaattinen osoitus siitä, että seuraavakin laukaus menisi todennäköisemmin ohi kuin sillä joka ei ole koskaan ampunut. Paljon ratkaisevampaa mielestäni on asenne. Haluaako ampua, tähdätä, huoltaa asetta. Sitä paitsi, pitää huomata myös, että henkilöhän on osunut - jos on suhteessa ollut - osuma ei vain ole ollut kuolettava.
No, sinulle sama vastaus kuin ….llekin ylempänä. Enkä ymmärrä miksi päättynyt suhde olisi automaattisesti epäonnistuminen, ainakaan jos puhutaan muutamista suhteista. Se on elämää. Ei kaikkien suhteiden ole tarkoitettu olevan elinikäisiä.
Sarjasuhteilijat ovat sitten asia erikseen - ts. jos henkilöllä valtava määrä lyhyitä suhteita, voi minunkin mielestäni ihan oikeutetusti puhua sitoutumiskyvyttömyydestä, mutta sarjasuhteilijoita tämä ketju ei käsitellyt.
Sitä paitsi itsekin mainitset suhteesi päättyneen liian vähään yrittämiseen. Myönnät sen, mutta kuitenkin (taas kerran) haukut naisia arkuudesta, ja mistä milloinkin, etteivät suhdetta ylläpidä? Aika kaksinaamaista. Ja eikö sinun siis tuon oman logiikkasi mukaan pitäisi olla hyvää parisuhdemateriaalia kun olet aiemmissa suhteissasi epäonnistunut?
Mutta niin, minusta on ihan normaalia, että joidenkin ihmissuhteiden suhteen nähdään enemmän vaivaa kuin toisten. En luonnollisestikaan ole sitoutunut ihmiseen samalla tavalla 2 kuukauden tuntemisen jälkeen kuin mitä olen 8 vuoden tuntemisen jälkeen. Eikä kaikki ole korjattavissa vaikka olisi haluakin. Sekin on elämää.
No minä en oikeastaan noissa suhteissani ole ollut se aktiivisempi osapuoli yleensä alkuankaan, olen vain niihin ajautunut milloin mistäkin syystä ja antanut sitten ajan kuluessa naisen huomata että kannattaa etsiä sitoutumiskylyisempi kaveri. En myöskään ole heitä vedättänyt suhteeseen lupailemalla liikoja koska olen jo alussa tiennyt etten ehkä koskaan kykene heitä tuntemaan ainoaksi oikeaksi, sen ainoan kun menetin ennen kuin olin häntä saanutkaan.
Minä olen loistavaa parsiuhdemateriaalia sille oikealle jos semmoisen vielä joskus satun löytämään, muille olen puutteistani huolimatta parempaa matskua kuin aika moni jotka suhteissa ovat mutta ainainen epäilyni siitä kykenenkö riittävästi rakastamaan kieltämättä on huono juttu ja siksi suhteita enemmän välttelenkin kuin haen, siis ihan vain itseäni ja muita suojellakseni olen oikeastaan nytkin sinkkuna.
Jos on sitoutumiskammoinen, niin silloin ei ole voinut parisuhteisiin sitoutua. Eihän parisuhde tarkoita yhdessä kitkuttamista hautaan asti.
Niin, no tunnustukseksesi sinä myönnät sitoutumiskyvyttömyytesi / -vaikeutesi :)
Mutta jos miettii vielä tätä sitoutumiskykyasiaa parisuhdekokeneiden vs. kokemattomien suhteen: eihän kenelläkään kristallipalloa ole että voisi ennustaa miten asiat menevät tai kuinka sitoutumiskykyinen tai -kyvytön sitä olisikaan uuteen ihmiseen tutustuessa? Itsensä jokainen toki (kai jotakuinkin) tuntee, ja parisuhdekokeneilla voi olla joitakin aavistuksia parisuhteen haasteista, mutta koska se toinen osapuoli on uusi, on tilanne myös aina uusi, eikä lopputulemaa voi kukaan ennustaa.
Eli niin kuin ylempänäkin sanoin, ei se aina ole pelkästään omissa käsissä vaikka paljon ehkä voisikin tehdä. Silloin tietysti jos tietää itsensä jo lähtökohtaisesti sitoutumiskyvyttömäksi, niin ennustaminen on helppoa - mutta toisten puolesta minun mielestä sitä on ihan turha arvailla.
Eihän sitä ole joo kristallipalloa mutta sehän tilanteesta vaikean tekeekin että koska vaikka olisi sitoutumiskykyä oikeanlaiseen ihmiseen niitä ihmisiä tapaa niin harvoin ettei taida tämä yksi elämä riittää löytämiseen ja sitten kenties kun löytyy se ihminen pitää sitoutumiskyvyttömänä kun ei ole sekoillut ihmisiin joihin ei täysillä osaa sitoutua.
Kyllä minusta aika hyvin voi ennustaa etukäteenkin, useamman kerran eronnut suhteesta toiseen syksyvä ripustautuja todennäköisesti eroaa taas jossain vaiheessa mutta koskaan todella vakavissaan seurustelematon sitä ei varmaankaan tee koska hän todennäköisemmin panostaa vain suhteisiin joissa aikoo yrittää tosissaan.
Niin, tuon tapaiset johtopäätökset (esim. jonkun kutsuminen ripustautujaksi) vaatisivat jo toisen henkilön ja hänen taustojensa parempaa tuntemista - ts. puhutaan eri tasolla kuin esim. tämän ketjun yleinen keskustelu kokemattomat vs. kokeneet. Eikä edelleenkään eroaminen tarkoita etteikö olisi suhteeseen panostanut, taikka se, että oma panostus (oli sitten kokematon tai kokenut) aina riittäisi.
Täällä on pakko liikkua yleisellä tasolla kun ei keskustella jostain henkilöstä erikseen ja sellainen kuva minulla vaan on ihmisistä jotka heti suhteen päätyttyä uuteen syöksyvät että heissä usein sitä ripustautujan vikaa on. On toki poikeuksiakin ja voihan sitä joku sattumalta heti löytääkin "sen oikean" heti edellisen suhteen päätyttyä mutta usein ne pikaiset uusiosuhteet vaan taitaa olla pakoa omasta äkillisestä yksinäisyydestä ja otetaan tyhjyyttä poistamaan se joka sattuu tarjolla olemaan. Ennustehan ei välttämättä sitten ole kovin hyvä kun on liian pikaiseen muutettu yhteen ennen kuin oikeasti vielä tuntee toista ja itse en tuommoiseen lähtisi kumpanakaan, pikalohdun hakijana tai antajana.
sitoutuminen tapahtuu hetkellisesti haaroja aukoen. Mitään pidempää ei voi tapahtua, kun ei naisten taso riitä ytmeille ja ätmit ei kelpaa.
Ei ehkä kannata ajatella/suunnitella liikaa ikuisuutta tai loppuelämää vaan nauttia jokaisesta hetkestä kun huomista ei välttämättä enää edes tule. Elämä menee sitä jotakin täydellistä odottelemalla aivan hukkaan, sitä täydellistä oikeaa ei ole olemassa. On olemassa vähiten väärä tai jopa muutama sellainen.
En siis tarkoita että tulee huolia kuka tahansa kun muillakin on eikä yksin halua olla(enkä suosimaan irtosuhteita), vaan luopua ehdottomuuksista ja katsella niitä epätäydellisiä ihmisiä ja tutustua heihin ennakkoluulottomasti, saattaa yllättyä positiivisesti.
Kukaan ei voi suunnitella parisuhteitaan loppuelämäksi. Vain päivä kerrallaan mennään. Yksikään päättynyt parisuhde tai tapailukuvio ei ole turha. Kaikki kasvattaa.
Aika samanlaisilla linjoilla olen kanssasi nopeasti uuteen suhteeseen siirtyvistä -etenkin jos aiempi suhde on ollut pitkä - mutta eihän tässä keskustelussa ole, ainakaan aiemmin, puhuttu näistä nopeasti etenevien alaryhmästä vaan verrattu sitoutumiskyvyltään niitä, joilla suhdekokemusta on, niihin joilla sitä ei ole.
Kyllä se elämä saattaa aívan yhtälailla hukkaan mennä kumppaninkin kanssa, aika monihan itseasiassa eroaa eläkeiän kynnyksellä kun huomaa siinä vaiheessa ettei se toinen olekaan "se oikea". Tokihan voi katsella ja tutustua mutta kyllä minulla ainakin on iso kynnys jo ihan siksi etten halua satuttaa ketään, parempi kärsiä yksin kuin vetää siihen joku muukin mukaan vaikka se sitä omaa kärsimystä vähentäisi. Niin ja tuo "Yksikään päättynyt parisuhde tai tapailukuvio ei ole turha. Kaikki kasvattaa", kyllä minusta aika moni hyvinkin kokenut parisuhteilija saatta olla aika keskenkasvuinen ihmisenä kun ei ole koskaan tarvinnut yksin kohdata maailmaa.
Mutta eihän niistäkään voi mitään varmaa johtopäätäöstä tehdä kun kaikki ovat yksilöitä ja minua ainakin häiritsee se että yleensä poikkeuksetta parisuhdekokematon leimataan parisuhdekelpaamattomaksi vaikka voi olla hyvinkin sopiva, ei vain ole kohdannut sitä oikeaa tai edes väärää vielä. Ei se suhdekokemus kesää tee ja liiallinen ei varsinkaan varmaan. Päätän keskustelun osaltani tältä illalta tähän ja toivottelen hyviä öitä niin sinulle kuin muillekin.
Sinulla on kyllä synkkä ajattelutapa, mutta toki se on oma asiasi kuinka elämäsi käytät.
Tuo negativvisuutesi voi kyllä olla luotaantyöntävää ja syy ikisinkkuuteesi. Vaikka salaisitkin sen, se saattaa silti huokua salakavalasti sinusta.
Oletko kenties masentunut?
En tarkoittanut sitä että kokeneisuus parisuhteissa olisi ainut asia ihmisen henkiseen kasvamiseen. Osa ei kehity yksin eikä yhdessä, suurin osa kyllä kehittyy.
Itse en näe tarvetta leimaamiselle suuntaan taikka toiseen, mutta jep, hyvät yöt sinulle myös.
Nainen jonka parisuhde ei kestä hautaan asti on pelkkä likainen huora.
Jaa, no en minä onko se synkempää olla suhteellisen tyytyväisenä sinkkuuteen kuin itkeä parisuhtettoomuttaan kun se on niin ihquu. Minä itseasiassa toisinaan joudun kuuntelemaan itseäni synkempien ihmisten murheita, pari kaveria kun on masennukseen taipuvaisia muttei niistäkään välttämättä ulkopuolinen sitä huomaisi.
Joo en kiellä etteikä parsiuhde voi kehittää ihmistä mutta niin se tekee yksinäisyyskin, ainakin henkisesti vahvaksi jos ei muuta. Muutaman kerran kun saa sontaa tuulettimeen ihan itsekseen niin sitä pystyy kestämään aikamoisia vastoinkäymisiä myöhemminkin. Sellainen jolla aina ollut joku tukemassa saattaa etsiä köyttä heti kun parisuhde päättyy. ihan vain siksi kun ei uskalla kohdata yksikseen mitään vaikeuksia.
Niin ethän sinä mutta yleinen käsitys näyttää naisilla olevan parisuhdekokematon paha ja parisuhdekokenut hyvä vaikka oikeasti se usein on juuri toisjnpäin.
Keskustelu heijastaa suomen ihmissuhdekulttuurin tilaa. Jos joku on jäänyt syystä tai toisesta ulkopuolelle, häntä pitää varoa ja hyljeksiä, sen sijaan, että yritetään saada kaveri menoon mukaan. Naisetkin käpertyvät omiin pikku piireihinsä ja pelkäävät miehiä.
Seuraukset ovat kaikkien kannalta huonot, vaatii systemaattista vastavirtaan uimista, että täällä jaksaa pitää hymyn naamalla.
Usein neuvotaan pokausoppaiden pariin ja ihmissuhdekursseille. Monet kertovat neuvoja miten ovat parantaneet elämäänsä.
Ja miten näihin suhtaudutaan? Heti tulee vihaviestejä niin että saa sen kuvan etteivät tietyt saamattomat halua elämäänsä parantaakaan.
Ei tämän palstan miehet mitään pokausoppaita tarvitse vaan mielenterveysammattilaisia.
Sitä on kans tosi monessa ketjussa monille suositeltu.
Täytyy kyllä myös miettiä asiaa siltä kannalta, että ehkä joissain tapauksissa ne epäsuositut/hyljeksityt ovat itsekin itsekkäitä muuntautumishaluttomia ihmisiä, jotka haluaisivat suosiota mutta eivät tee sellaisia asioita joitka olisivat kiinnostavia muiden mielestä - ehkä he tykkäävät asioista, jotka jopa ovat vastenmieliisiä (kiduttaminen, nöyryyttäminen, eläinten rääkkääämijen tms.). He vain haluaisivat olla suosittuja vaikka heillä ei ole mitään annettavaa joukolle. Mitä silloin pitäisi tehdä?
Missä vaiheessa heidät sitten voisi pelastaa? Ja kenen pitäisi? Ei voi pakottaa olemaan ihmisiä toistensa kavereita jos heillä ei ole mitään yhteistä, jos he eivät pidä toistensa jutuista tms.
Missä vaiheessa heidät pitäisi pelastaa?
V: Aikuisten Ätmien puolesta en osaa sanoa, mutta koulupoikien äitinä pyrin kasvattamaan lapseni sellaisiksi että pärjäävät ikäistensä kanssa. Kyllä lapset osaavat sulkea häiritsijät pois omista leikeistä. He äänestävät jaloillaan halusi sitä tai ei. Olen sanonut, että jo lapsena on osattava olla ystävällinen, koska ei ole kavereita. Ja jos ei ole oppinut tätä lapsena niin samat ongelmat seuraavat työpaikan ihmissuhteisiin. Kukaan ei halua palkata hankalaa ihmistä tai ainakaan pitää pitkään palkkalistoilla.
Samat tosiasiat pätee ihmissuhdeongelmiin naisten kanssa.
Ystävälliset miehet ätmejä, jäävät ilman naista. Äidit pilaavat poikansa.
Kaalimato lienee aino toimiva juttu heille.
ihminenkin on kertakäyttö tavaraa niinko kaik materiaaliki 2000 luvul.