olen seurustellut elämäni miehen kanssa teini-
iästä asti (jo useamman vuoden ajan)ja rakastan
sitä hirveästi, mutta silti olen tosi ahdistunut
välillä. olemme paljon erossa ja silloin jostain
syystä tuntuu että haluaisin lopettaa
seurustelun. kuitenkin kun nähään olen taas ihan
rakastunut ja vihaisena itselleni ajettelen että
miten olen voinut jättämistä ajatellakaan!
sitten taas tulee viikonloppu ja yksinäisyys ja
taas alkaa ne ajatukset kiertään päässä...olen
miettinyt että olisiko tauko seurustelussa oikea
vaihtoehto, mutta pelkään ettei hän halua minua
enää takaisin. tiedän, että hän rakastaa mua ja
on sanonut pari kertaa että pelkää menettävänsä
mut. meneekö tämmönen ahistus ohi vai pitääkö
tälle tehdä jotain...ja voiko seurustelussa
yleensä pitää taukoja ja palata sitten yhteen
niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan...??
iästä asti (jo useamman vuoden ajan)ja rakastan
sitä hirveästi, mutta silti olen tosi ahdistunut
välillä. olemme paljon erossa ja silloin jostain
syystä tuntuu että haluaisin lopettaa
seurustelun. kuitenkin kun nähään olen taas ihan
rakastunut ja vihaisena itselleni ajettelen että
miten olen voinut jättämistä ajatellakaan!
sitten taas tulee viikonloppu ja yksinäisyys ja
taas alkaa ne ajatukset kiertään päässä...olen
miettinyt että olisiko tauko seurustelussa oikea
vaihtoehto, mutta pelkään ettei hän halua minua
enää takaisin. tiedän, että hän rakastaa mua ja
on sanonut pari kertaa että pelkää menettävänsä
mut. meneekö tämmönen ahistus ohi vai pitääkö
tälle tehdä jotain...ja voiko seurustelussa
yleensä pitää taukoja ja palata sitten yhteen
niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan...??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla oli sama just sama ongelma mut mä olin
seurustellu vasta puoli vuotta...mä petin ja se
jätti...Nyt vuoden jälkeen me kuitenkin vasta
otettiin toisiimme yhteyttä ja me oltais yhdessä
ja onnellisia muttakun tämä jätkä on intissä niin
se on kuulemma niin stressaavaa...eikä se jaksa
se kyl rakastaa mua vieläki ja mä sitä mutta ei
siitä enää tulisi mitään...mut jos saan ehdottaa
niin: Jos sä todella rakastat sitä ihmistä niin
älä ainakaan petä mutta älä myöskään jätä...
..jätä jos todella rakastat tätä miestä. Minulla
on vastaava tilanne, tyttöystävä on 800km päässä
ja nähdään harvoin. Alussa epäilin tämän suhteen
toimivuutta ja muutenkin tuli kaikenlaisia
ajatuksia mieleen että mitähän se siellä
puuhaa, kun en ole paikalla. Nykyään luotan kyllä
täysin häneen ja nautin jokaisesta hetkestä jonka
saan viettää hänen kanssaan. Kyllähän se on aika
vaikeata kun ei nää rakastaan kuin noin 3 viikon
välein, onneksi tähän on tulossa muutos jonkin
ajan päästä ja hän pääsee muuttamaan luokseni.
Joten toivotan jaksamista sinulle, jospa se
tilanne muuttuisi teilläkin. Mikä se syy muuten on
jonka takia olette paljon erossa ?
...että opiskellaan eri kaupungeissa.
sanoit että tauko olis paikallaan seurustelussa,
siitä haluaisinkin kysyä. minulla on
samankaltainen tilanne. tyttöystäväni oli
erittäin ahdistunut ja osa syy olin kuulema minä.
hän ahlusi taukoa mutta ei halunnut lopettaa
suhdetta. Hän ei tiennyt mitä haluaa vaan halusi
selvittää ajatuksiaan minun ja itsensä suhteen.
Itse olen tietysti surullisempi kuin koskaan
koska en tiedä mihin tämä johtaa. Onko tauko vain
pehmeämpi ilmaisu suhteen lopettamiselle? onko
kukaan pitänny taukoa ja palannut vielä yhteen?
hän antoi minulle täydet "valtuudet " tehdä
elämälläni mitä haluan, joka kuullostaa aika
hurjalta. En halua tehdä mitä tahansa, haluan
vain hänet!
liittyykö ahdistus suhteessa ja siitä johtuva
tauko sitoutumispelkoon? halutaan vielä kerran
elää villiä sinkun elämään ennenkuin palataan
tuttuun ja turvalliseen (ja tylsään?) kainaloon?
elämä, on se omituista.
Taukoa kai kaipaa hetkittäin jokainen pitkässä
suhteessa oleva, ihmisestä vaan riippuu kuinka
asian käsittelee. Itse olen seurustellut 5v. ja
ajoittain oon ihan ilman syytä kokenu vahvasti
ahdistuneeni ja haluuvani taukoa suhteeseen.
Mulla on onneks ihana mies, joka osaa jo
suupieleni asennosta ajatella mitä tarvitsen.
Taukoa ei tässä suhteessa olla konkreettisesti
pidetty, tilaa toiselle annettu silloin kun
huomattu toisen sitä tarvitsevan. Itse en
henkilökohtaisesti taukoiluihin usko, mutta
voihan se joillain toimiakin. Jos itse et tiedä
mitä haluat, keskustele partnerisi kanssa
asiasta. Sillä selviää ihmeen paljon...
minä tiedän mitä haluan, hänet takaisin jos se
vaan on mahdollista. mutta kaikki riippu siitä
mitä tyttönen haluaa. hänellä ei tosiaankaan ole
mitään vaikeita aikoja vaan liihottaa baarissa
hyvinkin tiuhaan tahtiin joka viikonloppu ja
viikko. Olen sentään pienessä yhteydessä häneen
ja hänen ystäviinsä. Se vaan tuntuu niin
inhottavasta kun minä ikävöin surupuserossa joka
ilta niin hänelle olen vain ilmaa tai ainakin
käytös on sellaista. Sanois suoraan jos haluaa
erota!
miten kukaan voi ymmärtää naisia....
Mulla oli kans viime syksynä suhteessa
kriisiaika. Periaatteessa meni hyvin, mutta...
Mies etääntyi pikkuhiljaa, ja puhuttiin lopulta
erostakin. Mies ei enää osannut sanoa, rakastiko
hän minua, piti toki minusta kovasti ihmisenä,
mutta ne "oikeat" tuntee puuttuivat.
Sitten tapahtui kaikenlaista. Mies ei pettänyt
minua, mutta tavallaan osoitti olevansa itsekäs
ja ajattelematon, eikä hän "osannut" ajatella
tilannetta minun kannaltani, vaikka asioista
oltiin puhuttu monesti. Siis siitä, minkälainen
toiminta hänen taholtaan loukkaa minua. Itse
tapausta minun ei tarvinne kertoa, se oli aika
pientä, mutta siinä tilanteessa se ns. katkaisi
kamelin selän. Silloin päätin, että mieheni olisi
aika tehdä lopullinen päätös siitä haluaako hän
olla taas sinkku vai ei. Ilmoitin hänelle, että
minä olen pettynyt häneen ja hänen osoittamaansa
typeryyteen, ja haluan taukoa "toistaiseksi",
jonka aikana minä mietin tahollani, haluanko
häntä enää takaisin, ja kehotin häntä tekemään
samoin. Kielsin häntä myös ottamasta
minkäänlaista yhteyttä minuun.
Postiluukusta alkoi tippua epätoivoisia
rakkauskirjeitä, joissa hän kertoi tajunneensa,
ettei voisi elää ilman minua, ja soittikin hän
pari kertaa itkien. Annoin hänen kuitenkin
miettiä asioita rauhassa muutaman viikon, ja kun
ajattelin hänen saaneen maistaa
haluamaansa "sinkkuelämää" (Kuulemma hän oli
poistunut asunnoltaan vai lähimpään ruokakauppaan
ja kouluunsa koko sinä aikana kun olimme erossa -
ja minä vieläpä uskon häntä, vaikka petetyksi
joutuneena en ole enää sinisilmäinen) otin hänet
takaisin, koska kaikesta huolimatta rakastin
häntä paljon.
Yhteenpaluun jälkeen mieheni on ollut kuin
muuttunut mies; valtavan huomaavainen ja ihana
joka suhteessa, eikä hänellä ole enää tapana olla
piittaamatta minun tunteistani, niin kuin ennen.
Eli ero ainakin meidän tapauksessamme avasi
kokonaan uuden ulottuvuuden suhteessa. Ilmeisesti
mieskin tajusi ihan konkreettisesti, mitä oli
vaarassa menettää. Ei auta jos keskustelee
aiheesta "Millaista sinun elämäsi olisi ilman
minua?", mies tajuaa asiat vasta kun joutuu
vastakkain kovan totuuden kanssa. Sen jälkeen ei
meillä ole erosta puhuttu.
Että sellainen tarina. Toivottavasti asiat
kääntyy vielä parhain päin.
Mulla ja kullallani oli tossa joku aika sitten
saman tapainen tilanne, tuntu ettei jotenkin vaan
puhuttu asioista ja etäännyttiin toisistamme..
ajattelin minäkin eroa kieltämättä mutta selvisi
kun aloin ääneen miettiä mikä on vialla yhdessä
kultani kanssa.. nyt menee taas paremmin..
seurusteltu ollaan 2v. kihloissa n.10kk
Tauko on vain hyvä käsite siirtää syyllisyys pois
omilta harteilta. Pahimmillaan se on minusta
toisen ihmisen tunteiden hyväksikäyttöä. Miksi
ihmiset yleensäkin haluavat taukoa? Sen aikana ei
ilmeisesti tarvitse potea pahemmin omantunnon
tuskia, jos haluaa "puuhastella" toisen ihmisen
kanssa. Eiköhän tauot yms ole lähes sama asia
kuin pettäminenkin...halutaan, että toinen olisi
valmis rakastamaan tilanteessa kuin tilanteessa,
mutta itse ei olla valmiita sitä tekemään.
Ketä varten elämääsi elät? Miehiä löytyy maan
päältä niin paljon että laskuissa on vaikea
pysyä! MUISTA ETTÄ SINUA ON VAIN YKSI JA MIEHIÄ
PIISAA!! Sinun EI tarvitse olla jätkäsi kanssa
vain siksi että olette olleet jo kauvan
yhdessä.Kysy itseltäsi että miksi olet hänen
kanssaan pistä vaikka ihan paperille.Sitten kun
vielä mietit että miksi et olisi hänen kanssaan
ja pistät nekin paperille.Se helpottaa
kummasti.Minä olen pitänyt mielessäni sellaista
ohjetta,jonka mummoni minulle antoi että, kun
nainen käskee niin mies tekee.Olet ja etsit
sellaisen kaverin että SINUN on hyvä olla!!ja
että sinun ei tarvitse "kärsiä"! KYLLÄ SE SIITÄ
SUTTAANTUU!!;)
Oletko miettinyt syitä, miksi olet kyseisessä
suhteessa, mitä se sinulle tarjoaa ja ovatko ne
sellaisia asioita, joita sinä elämältä haluat.
Oletteko keskustelleet tilanteesta? Siitä voisi
olla hyvä aloittaa. Miten vietätte aikaa yhdessä?
Kuulostaa siltä, että suhteessanne on menossa
jonkinlainen "lepovaihe". Yrittäkää keksiä esim.
jokin mukava yhteinen harrastus. Mielestäni on
aika normaalia, että pitkän suhteen aikana tulee
mieleen lopettaminenkin. Puhuit kuitenkin
tauosta, mikä kertonee siitä, ettet ole valmis
luopumaan nykyisestä suhteestasi.. nyt vain siis
sitä kehittämään!!