Siitä on jo vuosia kun tapasin ihmisen, joka hätkähdytti ihmeellisellä tavalla. Sellaisen jonka kanssa ajatukset meni yksiin, ymmärrystä ja läheisyyttä riitti. Mutta toinen meistä oli parisuhteessa, jossain vaiheessa oli lopetettava, ei enää omatunto kestänyt kummallakaan. Ei sekään onnistunut kuin vasta muutaman yrityksen jälkeen. Oli pysyttävä tiukkana, ja teeskenneltävä viileää. Tuntui kuitenkin siltä että teimme oikein.
Tästäkin on jo kulunut vuosia. Nyt olemme molemmat varattuja ja keskittyneet omiin suhteisiimme. Silti, aika-ajoin, jostain hän pulpahtaa mieleeni. Ja silloin ajatus hänestä - ja meistä - ei meinaa lähteä kulumallakaan. Nyt olen taas tämän raastavan tunteen vallassa. Kärsin yhtäaikaa valtavasta syyllisyydestä, ja valtavasta ikävästä. En voi puhua tästä kenellekään, enkä tiedä kuinka päästä tästä eroon. Tunteideni kertominen hänelle olisi itsekästä ja ajattelematonta, enkä aio niin tehdä. Pidämme kyllä yhteyttä, mutta ystävinä. Mietin vain milloin tämä loppuu, milloin lakkaan pohtimasta että millaista olisi päästä taas hänen lähelleen ja millaista olisi meidän yhteinen elämä. Pelkään että joku päivä menetän järkeni.
Onneksi tämä ikävöinti on kausittaista, ja pian taas muistan keskittyä omaan elämääni. Mutta kauhulla aina odotan seuraavaa repsahdusta.
Tästäkin on jo kulunut vuosia. Nyt olemme molemmat varattuja ja keskittyneet omiin suhteisiimme. Silti, aika-ajoin, jostain hän pulpahtaa mieleeni. Ja silloin ajatus hänestä - ja meistä - ei meinaa lähteä kulumallakaan. Nyt olen taas tämän raastavan tunteen vallassa. Kärsin yhtäaikaa valtavasta syyllisyydestä, ja valtavasta ikävästä. En voi puhua tästä kenellekään, enkä tiedä kuinka päästä tästä eroon. Tunteideni kertominen hänelle olisi itsekästä ja ajattelematonta, enkä aio niin tehdä. Pidämme kyllä yhteyttä, mutta ystävinä. Mietin vain milloin tämä loppuu, milloin lakkaan pohtimasta että millaista olisi päästä taas hänen lähelleen ja millaista olisi meidän yhteinen elämä. Pelkään että joku päivä menetän järkeni.
Onneksi tämä ikävöinti on kausittaista, ja pian taas muistan keskittyä omaan elämääni. Mutta kauhulla aina odotan seuraavaa repsahdusta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Pakkomielle tuo on, ei mitään muuta. Kuvitellaan että ruoho on vihreämpää siellä missä sitä ei vielä ehditty syödä kyllikseen vaan ehti vain vähän maistaa. Ei se sen kummempaa ole, mutta pakko unelmoida sitten siitä mitä ei ole kuin että olisi onnellinen siinä mitä jo on... Sellaisia me ihmiset olemme... mikään ei riitä.
Kadut sitten vanhana, jos et selvitä tätä asiaa. Kerrran täällä eletään. Jos hän tuntee samoin, on typerää tuhlata elämänsä jonkun sellaisen kanssa, joka on kakkossijalla. En tarkoita, että alkaisit jotenkin vaivihkaa hivuttamaan itseäsi hänen elämäänsä ja tuhoaisit hänen parisuhteensa. Voit ihan reilusti kertoa tunteistasi hänelle, voihan olla että hän tuntee samoin. Hän itse tekee omat ratkaisunsa.
Jos hän ei tunne samoin, jatka matkaasi äläkä enää pidä yhteyttä häneen edes ystävänä. Selvästi hän ei voi olla sulle koskaan vain se.
"kerran täällä vain eletään" ja "on vain yksi elämä", niinpä niin!
Eron ja pettämisen puolustajat ovat taas vauhdissa!
Mistä näitä päättömiä riittää?
Aloittajan kannattaa ryhdistäytyä ja ottaa vaihteeksi järki käteen.
Uskottomuuspalstasta on tullut tukiasema näille ikuisille haaveilijoille. Täällä toiset päättömät neuvovat kaltaisiaan! Hypätään parisuhteeseen vastapuolta kunnolla tuntematta ja ensimmäisten vastoinkäymisten tullessa hypätään vieraaseen sänkyyn. Luullaan valheellisesti, että rikkomalla läheisiä saavutaan ikuisen onnen satamaan.
Kasvakaa aikuisiksi!
Kyllä se kuitenkin ihan juurikin niin on että kerran täällä vain eletään. Vai montako mahdollisuutta itse luulet täällä saavasi? Jos rakkaus tulee, sen kieltäminen tulee kaduttamaan koko elämän. Näin se valitettavasti on. Eihän tämä aloittaja ole yhtään suinpäin pettämässä, vaan puhuu isoista tunteista. Odotahan vain kun sattuu omalle kohdallesi, ennen tätä et voi tietää mistä puhut.
ero ja pettäminen on kaksi eri asiaa. erota kannattaa jos tuntuu ettei ole sen oikean kanssa, pettää ei kannata koskaan.
Sinulla on pakkomielle asiasta. Siinä kävisi kuten lapselle käy, että tuntuu kuin aurinko olisi paistanut kirkkaammin lapsena ja pilvetkin olivat aina poutapilviä.
Totuus on että tuskin tuo unelmasi toisi elämääsi yhtään mitään enemmän kuin sinulla nyt on ja voisi jopa osoittautua varsin huonoksi arkisessa elämässä.
Joten etsi elämääsi paljon uusia ystäviä ja mieluiten samaa sukupuolta olevia, voitte aina parantaa maailmaa yhdessä ja keksiä yhteisiä tekemisiä.
Toisen sukupuolen ystävä tahtoo luoda aina jännitteitä, sillä hän saattaa ihastua ja siitä alkaa tuo hirveä unelmointi.
Unelmointi on ihanaa! Järjen sumentava rakkauden tunne on parasta mitä olen kokenut :) Huuma on nyt takana, mutta silti pidän tuota sekopäisyyden aikaa elämäni parhaana kokemuksena! Ja hei, eron voi hoitaa myös satuttamatta kaikkia läheisiään, toisin kuin palstan huonoissa liitoissa väkisinroikkujat julistavat.
Jos vain olisit ollut toisen osa puolen elämän rakkaus.
Totuus on se että olit vain hetken panopuu.
Pientä jännityksen hakua elämään.
Pettäminen rakkauden nimeen on vain itserakkautta.
Nyt olet kehittänyt pakkomielteen. Totuus toisesta pettäjästä ei ole niin ruusuinen kuin muistelee.
Miksi menit uuteen suhteeseen kun et ole 100% mukana?
Onko ap kirjoitus entisen kakkosen tekstiä?
Ps. Älä pidä yhteyttä enää.
Ja sinä olet se katkera petetty joka täällä purkaa pahaa oloaan haukkumalla tunteistaan puhuvaa naista panopuuksi. Voih.
Olen realisti. Ympärilläni on petetty ihmisiä.
Kaikkia pettäjiä on yhdistänyt itserakkaus. Omat halut menee lasten edelle sekä
perheen uhraaminen seksin vuoksi.
Jos harrastaa seksiä ilman rakkautta niin se on panemista.
Ei rakastelua. Jos vain toisella on tunteet mukana niin miksi häntä pitäisi kutsua?
Rakastuneeksi hölmöksi? Toiselle osa puolelle hän olevani panopuu.
Jos toinen osa puoli vain tyydyttää omia haluja.
Eikö se tee toisesta osa puolesta hyväksikäytetyn?
Valehdellaan vain lisää. Ja jätetään kertomatta oma osuus.
Mistä sinä tiedät mistä kahden muun ihmisen välissä kohtaamisessa on ollut kyse. Olitko paikalla kenties? Toivottavasti haukkuminen edes helpottaa oloasi.
Mielestäni voisit tässä tilanteessa aloittaa salasuhteen: ei kannata kärvistelllä, eikä heti hajottaa perhettäkään. Harrastakaa seksiä, se usein konkretisoi suhteen: jos seksisuhde on pettymys, palaa miehesi luo, jos seksi on ihanaa, et ehkä haluakaan entistä elämääsi. Niin ne asiat selviävät.
Mikähän siinä on, kun pettäjät ja kakkoset AINA yllyttävät näitä epävarmoja kysyjiä petokseen?
Samoin itse eronneet haluaisivat muidenkin eroavan?
Saako siitä jotain hyvitystä omaan petolliseen toimintaansa? Tunnetta, että ei olekaan niin huono ihminen kuin ympäristö tuomitsee.
Vai ovatko nämä ko. henkilöt juuri niin keskenkasvuisia kuin näistä neuvoista voi lukea?
Voihan asiaa lähestyä toisinkin päin. Miksi petetyt vastustavat eroamista?
Niin, että oikein eroamista vastustavat? Mistä tuon nyt sait päähäsi?
Mieheni kaksoiselämässä tuli selväksi, että oikeastaan ainoa joka nopeasti halusi eroa oli se toinen nainen. Erityisesti hän provosoi taustalla ja hehkutti, kuinka helppoa kaikki sitten on, täysin vailla todellisuuspohjaa. Hän ajatteli vain omaa etuaan, eikä hänellä ollut mitään käsitystä mistään muusta kuin kaipuusta, ikävästä ja hoitavan rakkauden parantavasta kaiken korjaavasta vaikutuksesta. Hänellä ei ollut mitään käsitystä, millaiseksi elämämme olisi todellisuudessa muuttunut eron myötä, niin kovasti hän halusi itselleen toisen aviomiehen.
Eli sinua petettiin ja sinä vastustit eroa. Kyllä pettämisen (=pitkän salasuhteen) jälkeen kannattaa erota, siinä oli toinen nainen ihan oikeassa. Pidähän nyt ukkosi kurissa ettei sotke useammankin toisen naisen elämää.Vai luuletko, että toinen nainen ihan huvikseen alkoi elättelemään toivoa erostanne? Ei, ukkosi sai tämän aikaan, vaikka ehkä uskottelee sulle nyt muuta. Sinulle se ei ole kuitenkaan riittävä syy avioeroon. Todennäköisesti syysi avioliittoon liittyvät myös johonkin muuhun kuin rakkauteen. Jos rakastaa, ei petä.
Jep. Pettämisen jälkeen avioliittoon jäävät ne, joiden liitto ei perustu rakkauteen. Silloin pettämällä ei ole horjutettu mitään suurempaa, joten homma voi jatkua yhtä tyhjänä kuin aina ennenkin :)
Itse ainakin koen näin, koska mieheni on mulle erittäin rakas ja läheinen. Jos hän valehtelisi mulle niin pahasti, koko suhteen perusta romahtaisi. Ei sen jälkeen olisi enää mitään.
Entä jos mies kertoisi ihastuneensa toiseen naiseen (ei pettämistä)
olisiko suhde täysin paskana .
Miten toimisit ?
Kuulehan. Sun ukkosi on itse aiheuttanut sen, että toinen nainen halusi hänet itselleen. Ties mitä luvannut hänelle.
Ette siis eronneet. Toivottavasti miehesi kohdallakin on kysymys kaipuusta, ikävästä ja hoitavan rakkauden parantavasta kaiken korjaavasta vaikutuksesta. Nimittäin sua kohtaan.
Oletko sä uskaltanut kaiken voittavan rakkauden lomassa kysyä mieheltäsi, miksi hänellä oli toinen nainen? Miksi hän lupaili hänelle asioita, joita ei aikonutkaan toteuttaa? Oliko kyse pelkästään seksistä hänen puoleltaan?
Tosiasiahan on, että jos rakastaa ja kunnioittaa puolisoaan ihan oikeasti, niin silloin ei petä. Mulle olisi ainakin turhaa luritella miehen enää rakkaudesta, jos olisi pettänyt mua. Ja niin kaiken voittavaa mun rakkauteni ei mistä kohtaan ole, että antaisin pettämisen anteeksi.
Kiitos Pauleri, nyt ymmärrän yhden asian. Sotkeennuin mieheen, joka seurusteli tahoillaan eli tapailivat. Olemme kärähtäneet monen monituista kertaa. Ensimmäisen kärähdyksen jälkeen mies sanoi, että kyllä SE nyt lähtee.(toivoi sitä) Eipäs muuten lähtenytkään - ei. Kertoja on ollut useita ja en enää muista kuinka monta, mutta nainen on vaan kun takiainen. Mies harkitsi lähestymiskieltoakin jo, mutta on niin lapanen, että ei saanut sitä aikaiseksi.
Sinä Pauleri vastasit minun pitkään miettimääni kysymykseen . Ilmeisesti tunteista ei siinä liitossa voi enää puhua vaan on tottumuksen sanelemaa.
Ollaan erottu ja palattu yhteen jo monen monituista kertaa. Se on jo toinen tarina.Mies otti jälleen yhteyttä pitkän eron jälkeen. Lähinnä kiinnostaa mitä tapahtuu kun kärähdetään taas? Oikeastaan olen liikkeellä jo pikku piru mielessä.
Eri asia, koska tässä kuvaamassasi tilanteessa mies on rehellinen. Suhteella voisi vielä olla toivoa. Kyse on rehellisyydestä, nääs.
" mieheni on mulle erittäin rakas ja läheinen "
Mies keroo naiselle rehellisesti ihastuneensa toiseen .
Kysyin tältä naiselta millaisin ajatuksin nainen vastaanottaa miehen
tämän jälkeen !
Synnyttääkö rehellisyys luottamusta va heikentääkö saatu tieto
kahdenkeskistä luottamusta ..
No eihän tuo luottamukseen liity millään tavalla. Jos mies kertoo rehellisesti tunteensa, hän on rehellinen ja suoraselkäinen. Sille kun ei mitään voi jos toinen toiseen ihastuu tai rakastuu. Tällaisessa tilanteessa mies itse tekee ratkaisunsa. Jos minulle näin kävisi, olisin toki surullinen, mutta kyllä mieheni on halutessaan ihan vapaa lähtemään. Ei hän ole vankilassa meidän parisuhteessa. Varmaan sillä hetkellä tuntuisi tosi pahalta, mutta jälkeenpäin arvostaisin mieheni rehellisyyttä ja sitä, että kertoi avoimesti tunteistaan pettämättä minua.