Äijä ilmoitti haluavansa eron. Pännii!! Oon tukenu sitä paskaa sen elämänkriiseissä (masennus, itsetuhoajatukset) hoitanu lapisa, jotta se on saanu opiskella aikuisena ittelleen ammatin ja tässä kiitos. Lisäksi tähän liittyy vielä nainen, jolle se on puhunut meidän parisuhteesta ja, joka on auttanut sitä. Nainen, joka ei tunne mua eikä mun miestänikään kovin hyvin. Tämä nainen ei kuulemma ole syy meidän eroon mutta kuitenkin he ovat puhuneet, että alkavat mahdollisesti seurustella. Mä vihaan mun miestä ja tota ämmää sietämättömän paljon. Miten mä pääsen tästä vihan tunteesta yli??? Meillä on kaksi pientä lasta ja mä haluan hoitaa tämän eron asiallisesti heidän vuokseen. Sitä ämmää mä en tahdo nähdä koskaan ja mä toivon että joku tekee sille aivan samalla tavalla kun se mulle, jotta siitä tuntuisi yhtä pahalta.
Ero ja vihan tunteet
Broken14
1217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olin samankaltaisessa tilanteessa. Miehelllä oli uran luominen kesken ja minä annoin hänen keskittyä vain siihen, hoidin koko arkirumban 2 pienen lapsen kanssa, kävin kokopäivätöissä ja kotona tuli tehtyä toinen työpäivä. Vihdoin mies pääsi vakituiseen virkaan ja mitä tapahtui, löysi työpaikkaromanssin. Siihen levisi meidän liitto ja jäin yksin hoitamaan 5- ja 9-votiaat lapset työn ohessa. Paljonhan siinä ei mikään muuttunut kun ei mies ennekään ollut mihinkään arkiaskareisiin sitoutunut. Onneksi pääsin eroseminaariin tuoreeltaan. Siitä muodostui käännekohta silloiseen elämäntilanteeseen. Tänään lapset ovat jo isoja ja kaikki on hyvin. Olen onnellinen siitä, että ero tuli ja pääsin tuosta miehestä, ainoastaan lasten puolesta harmittaa kun isä on ulkoistanut eron jälkeen itsensä vanhemmudesta täysin. Silti lapsista on kasvanut myönteisiä ja itseensä luottavia ihmisiä. Tsemppiä sinulle.