Kysynpä teiltäkin tuloeroista

suhteenne on tuhoontuomittu jos hommaatte asunnon.
ainoastaan kusettaja miehet voi elää naisen rahoilla.

En ostaisi tuossa tilanteessa asuntoa.

Se, miten tuo tilanne vaikuttaa parisuhteeseenne, riippuu ihan teistä kahdesta.

Mikäli haluatte jatkaa parisuhdettanne, teidän on kummankin pystyttävä hyväksymään se tosiasia, että miehesi ei kykene tekemään töitä ainakaan toistaiseksi. Yhdessä asuminen ehkä tarkoittaa sitä, että sinä kustantaisit euromääräisesti enemmän yhteisistä menoistanne, mutta mikäli miehesi kuitenkin osallistuu omalta osaltaan yhteisen elämän pyörittämiseen, ei euromäärillä ole mielestäni niin väliä.

Itse olisin valmis maksamaan myös isomman osan yhteisistä menoista, mikäli tilanne olisi se, ettei mies kykenisi tekemään töitä jostain syystä. Ketään en ala laiskuuden tai saamattomuuden takia elättämään, mutta mikäli rakastamani mies ei voisi töitä tehdä eikä näin ollen kustantaa yhteisistä menoista 50%, en häntä nyt sen takia heivaisi. Elämä vain mitoitettaisiin sen hetkisiin olosuhteisiin sopivaksi.

Nyt ei miestä taida haitata työttömyys, tuskin tulevaisuudessakaan. Enemmän kiinnostaa mitä odotat miehen tekevän sinä aikana kun olet tienaamassa. Jos hän ei nyt panosta siivoamiseen, voit unohtaa saapuvasi siistiin kotiin. Kesäisin ja talvisin pihan hoito vaatii panoksensa, sekin voi jäädä sinun tehtäväksi.

Joillekkin miehille naisen parempi palkka tai koulutus on iso kynnys osalle miehille osalle taas ei.

Emmää ainaskan menis varakkaan äämän huutolaispojax ikinä

Äämä saa siinä pilluvallan lisäx rahavallanki, eikä passais tehdä mittään kivaa

joutumatta ulkoruakintaan

Mialuummin mukavam ämmän kaa autiooan saareen asumaan

Sotväki on kouluttanu pärjäämään vaikka gingrin parkuluadol

mutkun lämmin makuupaikka jo jottain ruakkaa tarvitaan

tulee ämmä vaik mill ehroil syämään ja laavuun petikaverix

Tilanne riippuu teistä kahdesta ja asenteestanne. Minua elättää mies ja sanon, että ei ole helppoa sille elätettävällekään kun raha tuo kuitenkin valtaa ja itsenäisyyttä. Onhan se mukavaa kun joku huolehtii, mutta kaipaan sitä aikaa kun olin töissä ja sain omaa rahaa. Ei ole helppoa. Minulakkin on hyvä syy kotona oloon ja onneksi ei ole mitään sairauksia, joten työelämään pystyn palaamaan vielä tämän vuoden puolella.

Jotenkin se toisen siivellä eläminen vie omanarvon tunteen ja onhan mieskin harminsa ilmaissut. Häntä harmittaa kun en tienaa enemmän, sillä kyllähän joutuu joustamaan omista haaveistaan. Jos tienaisin yhtä paljon kuin hän, hän saisi asua omakotitalossa ja velat olisi maksettu jne jne. Hän on myös sanonut ihan suoraan, että on pettynyt minuun vaikka tiesikin tilanteeni ja tiesi myös mitä itse halusin ja mitkä olivat tulevaisuuden suunnitelmani. Hän tajusi vähän liian myöhään mitä olisi halunnut ja niin hän pettyi. Hän ehkä kuvitteli, että voisi hallita minua rahalla. Yritin kyllä varoittaa ja olin itse yhteen muuttamista vastaan, mutta hän ikäänkuin lahjoi minut sanomalla, että olisi minulle helpompaa asua hänen kanssaan. Kauheaa ajatella, että hän ikäänkuin sai minut ostettua itselleen vaikka epäröin yhteenmuttamisen järkevyyttä siinä vaiheessa. Siksipä olenkin päättänyt, että en enää koskaa ota itseäni varakkaampaa henkilöä jos nykyisestäni tulee ero. Haluan vaan ihan tavallisen duunarin, jonka kanssa olen samalla viivalla. Elämä oli silloin paljon onnellisempaa vaikka rahoja joutuikin laskemaan. Materia ei korvaa kaikkea elämässä. Kyllähän tämäkin menettelee. Tasaista arkea eletään kumppanuksina, mutta kumpikaan ei kuitenkaan saa ihan sitä mitä loppupeleissä haluaa elämältä.

Sanoisin, että malttakaa vielä, harkitkaa tarkkaan ja puhukaa ja puikaa. Miettikää syitä ja seurauksia. En halua mitenkään pelotella, tämä on vain minun kokemukseni ja teidän tarinanne voi olla ihan erilainen.

Kumpaa haluatte enemmän, muuttaa yhteen vai hankkia asunnon?

Jos olette seurustelusuhteessa, tulonne ja menonne on tyystin henkilökohtainen juttu. Avoliitossa taas teistä tulee pariskunta, jolloin jaatte elinkustannukset. Se on tietysti täysin oma asianne, miten ne jaatte. Pitää muistaa, että tasavertaiseksi katsottavaksi suhteessa käytännössä tulot ja menot eivät toteudu yleensä 50-50 luokkaan. Parisuhteen täytyy sietää myös tilanteet, jolloin toinen ansaitsee enemmän, toinen vähemmän ja miten kulutkin jaetaan. Elämäntilanteissa tapahtuu muutoksia kaiken aikaa. Nyt hänelle, joskus sinulle. Ja juridisesti pariskuntana ollessanne mahdollisesti sinun kaikki tulosi huomioidaan myös hänen etuuksissa, joka voi tuntua toisesta epäoikeudenmukaiselta. Ethän sinä sitä poisleikattaavaa tuloa erotuksena hänelle kuitenkaan maksa.

Miksi et ostaisi sitä taloa itse nyt ja kokeilisi maksaa niitä menoja itseksesi? Jos asuntoa tekee mieli, niin eihän siihen toista tarvitse sitouttaa.

Mitäs jos muuttaisitte ensin vaikka johonkin vuokralle yhdessä ja jos se toimii niin sitten vasta miettisitte sitä talon ostoa?

minulla ja miehellä on samat tulot ja menot varsinkin kohta koska olemme ajatelleet jakaa yhteisen tilin. mutta olemme olleet 10v11kk yhdessä jolloin raha-asioissa on paljon luottamista.
Jos haluat varmistaa että talo jää sinulle, miesystävän on ymmärrettävä että tulee oleen nimellisesti sinun talo.

Pakko ottaa toinenkin näkökulma.

Nyt on mies ns. heikoilla ja työkyvytön ja nainen on vahva se vahva osapuoli, joka kantaa taloudellisen vastuun. Se alkaa ajanmittaan syömään miestä, ehkä en tiedä.
Otetaan mielikuva että asutten yhdessä ja sinä kannat sitä vastuuta, ehkä 3-5 vuoden ajan.
Sitten tuleekin se päivä jolloin mies on työelämässä, ja kuntoutunut niin kykenee ottaa vastuun velasta, sekä talonhoidosta. Eli on ottamassa jokupäivä sen sinun paikkkasi.
Silloin tulee yhteentörmäys.
Tämän takia, en suosittele missään nimessä yhteistä asunnonostoa. Jos vaan voisi odottaa edes vuodenkin ja katsoa mihinkä suuntaan hänen tie etenee.