tässä on nyt aikansa katsellut ja ihmetellyt
seuraavaa..vai olenkohan ihan hakoteillä? Yh-
tapauksissa tuntuu luontuvan paljon helpommin
tilanne, jossa äiti on lapsen kanssa ja hakee
itselleen seuraa, ei siis mitään yhden illan
juttua. Itsestäni tuntuu että, naisen on
vaikeampi hyväksyä tilanne jossa lapset ovat isän
luona. Joten naiset, vastatkaa ja kertokaa onko
näin?
seuraavaa..vai olenkohan ihan hakoteillä? Yh-
tapauksissa tuntuu luontuvan paljon helpommin
tilanne, jossa äiti on lapsen kanssa ja hakee
itselleen seuraa, ei siis mitään yhden illan
juttua. Itsestäni tuntuu että, naisen on
vaikeampi hyväksyä tilanne jossa lapset ovat isän
luona. Joten naiset, vastatkaa ja kertokaa onko
näin?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei mun mielestä...musta tuntuu, että vois jopa
olla ihan mukavaa kun miehellä ois jo ennestään
lapsia, koska olen lapsirakas, ja silloin ainakin
näkisin jo valmiiksi että millainen isukki ko.
mies olisi. Tosin tahtoisin kyllä omiakin lapsia
ko. miehen kanssa, ja tietysti varmasti aluksi
jännittäisi se että miten miehen lapset
suhtautuisivat minuun. Mutta näinhän on myöskin
miesten kohdalla? Eli ei siinä minunmielestä ole
mitään eroa, kullähän monet yksinhoitaja äiditkin
valittelevat samaa... Minkä ikäisiä lapsia
sinulla muuten on?? Mitä nuorempia niin sen
helponpi niihin on tietysti naisen suhtautua ja
päästä sinuiksi.
11-,8- ja 6 vuotiaat. Avoimia lapsia, ei mitään
mustankipeitä tarttujia. Ja tän voin sanoa
rehellisesti.
On hyvä jos voit sanoa tuon rehellisesti, ja
toivon että olet oikeassa. Saat minunmielestäni
olla ylpeä itsestäsi, ja eiköhän se uusi elämän
kumppanikin löydy aikanaan. Maailma on pullollaan
lapsia rakastavia naisia, joten siihen asti kun
etsit (ja tietysti sen jälkeenkin) niin tavallaan
turvaudu lapsiisi ja puuhastele heidän kanssaan,
mikä tuo molemmin puolista luottamusta ja on
varmasti avuksi sitten kun löydät sen uuden
elämän kumppanin. Muista myös se, että pidät
lapsesi koko ajan ajantasalla sitten kun tiedät
että olet löytänyt naisen jonka kanssa haluat
elää ja asua yhdessä. Olen valitettavasti nähnyt
erään tapauksen jossa isä vain toi uuden kotiin
mitään selittelemättä, ja seuraukset olivat
draakiset. Olisitko kiltti ja kertoisit sitte jos
oot lukenu tän? Onnea elämällesi ja jos haluasit
joskus vain vaihtaa ajatuksia, niin voit mailata
mulle [email protected], ihan mistä vaan.
Toivoisin kans ettet pitäis minua "ehkä" liian
nuorena.. Ja tahtoisin tosiaan vain jutella,
sillä jo ite elämä ja sen haasteet kiinnostaa
mua, mutta voihan se tietenki olla vähän outoa
alkaa kertomaan toiselle elämästään. Muista
hymyillä! :)
jossa lapsieni isä on esitelly heille 7 kk aikana
kolmannen isin uuden tyttöystävän!Minulla alkaa
olla siihen mitta totaalisen täynnä!Mut ei mun
hyödytä edes yrittää keskustella exäni kanssa
asiasta, koska hän kuvittelee mun olevan vain
mustasukkainen, jota todellakaan en ole. En vain
hyväksy että jatkuvasti esittelee lapsille uuden
naisen ja itsekään ei ole ollut lasten elämässä
mukana kuin viimeiset 7 kk!!!!
valitettavaa ja tympiää. Tiedän tunteen ku on
melkein epätoivonen jonku asian takia ja varsinki
vielä sen takia et kun sille inhoamalleen asialle
ei oikein voi tehdä mitään!! Oletko muuten
yrittäny puhua jollekki exäsi kaverille asiasta,
että se puhuisi eteenpäin paljastamatta että sinä
olet taustalla, vai onko se teidäntilanteessa
edes mahdollista?
monikin yrittänyt puhua mut aika hankalaa kun
toinen ei ymmärrä. Ex miehelläni on aika huono
maine täällä!Asui ennen muualla mut nyt muutti
samalle paikkakunnalle missä minä ja lapset
asumme, ihan vaan kiusallaan, seuraileekin
välillä, tekee kaiken tahallaan hankalaksi!
Minulla on lasten yksinhuoltajuus ja hänella lupa
tavata lapsia joka toinen vk kahden päivän ajan
valvonnan alla...
Kovin omituiselta kuulostaa...omasta näkökulmasta
ajatellen tuntuisi oikeinkin hyvältä jos kuulisin
yhdenillanseuralaisella olevan lapsia.
Jollaintavalla turvallisuudentunne lisääntyisi,
sekä luottamus. Vaikka kyseessä olisi
ns.yhdenillanjuttu pidän näitä asioita senkin
edellytyksenä. Eihän sitä ikinä voi olla varma,
mutta oletus jo auttaa :)
Vielä sekin että ehkä isät eivät jää niin
helposti koukkuun yhdenillantuttavuuksiin, ovat
harkitsevanpia.
Lapset eivät saa tavata yhdenillantuttavuutta...
Mä en ole kertaakaan tehnyt lapsille vastaavaa
enkä tule tekemään. Ensin kyllä katselen että,
josko ja sitten sanon lapsille asiasta. Tämä
tulee olemaan mun tapa. Eiköhän siinä ole
muksuilla jo tarpeeksi tosta erostakin.
ei valitettavasti ole vastuuntuntoisia.
Välillä on niin epätoivoinen olo kun toisen
kanssa ei pysty keskustelemaan lapsista
koskevista asioista alkaa heti huutamaan naama
punasena, pitäisi vain huolehtia omista
asioista...olen maininnut mielestäni kauniisti
että pitäisi lapsia turvavöissä kun ajaa autolla
(ei nimittäin pidä), jatkuvasti ostelee kauhean
kasan karkkia ja sipsejä(jotta olisivat hiljaa),
ei ne reppanat ole aina edes oikeeta ruokaa
saaneet isänsä luona.... kerro sinä miehenä miten
pitäis yrittää lähestyä jotta saavuttaisi
normaalin keskustelun hänen kanssaan!!!
Oliko teillä rankkaki ero, vai oliko se vaan
väistämättömään ajautuminen..?
rankka. Avioero oli todella suuri helpotus. Ex
mieheni alkoi vain kiusaamaan minua lasten kautta
ja lapseni joutuivat kärsimään aika lailla.
Asuimme Ruotsissa kun erosimme ja siihen aikaan
meillä oli tietenkin yhteishuoltajuus ja kun
tulin lasteni kanssa suomeen ja olimme jo
sopineet että lapset asuvat kanssani niin hän
varasti ne minulta täältä Suomesta ja meni 3 kk
ennenkuin sain heidät takaisin. Sinä aikana kun
lapset oli hänen kanssaan Ruotsissa hän teki
kaikenlaista pahaa, poliisi- ja
sosiaaliraportteja on aika paljon tapahtuneesta.
Hassuinta oli et kukaan ei voinut tehdä mitään,
ei Ruotsin sosiaali ei poliisi, Suomen
oikeuslaitos käänsi minulle selkänsä,levitteli
käsiä ja sanoi ettei he voi tehdä asialle
mitään.. sitten yksi päivä päätin et lapset pitää
saada turvaan keinolla millä hyvänsä, viikkoa
ennen juhannusta kesällä 2000 sain lapset
takaisin kotiin. Kuljimme pitkään psykologilla ja
parantumis projekti on edelleen kesken mutta joka
päivä on helpompi elää.
En ymmärrä että miksi kaiken jälkeen mitä ex
mieheni teki niin hän kehtaa edes vaatia lasten
huoltajuutta (yhteishuoltajuutta)
Itse seurustelen yh-isän kanssa, jolla on
7-vuotias poika. Ainakaan minua ei tämä
yksinhuoltajuus ole haitannut. Päin vastoin olen
kasvanut ja minusta on ihanaa katsoa kuinka
ekaluokkalainen pärjää koulussa. Haluan antaa
kaiken mahdollisen tuen molemmille.
Joskus kyllä saattaa ruveta miettimään miehen
entistä elämää. Miksi avioliitto lapsen äidin
kanssa kariutui? Olenko vain korvike lapsen oikean
äidin tilalle? Mitä sitten kun lapsi on vanhempi?
miten selvitä ongelmista? Entäpä yhteiset lapset
joskus tulevaisuudessa? Yms..
Onneksi asiat usein selviävät puhumalla.
Ainakin itse myönnän, että alussa olin hieman
varautunut ja ehkä mustasukkainenkin lapselle.
Mikä näin jälkikäteen oli naurettavaa.
Ehkä pelko siitä, että jää kakkoseksi pelottaa.
Olo tuntuu epävarmalta myös sitten mikäli lapsen
vanhemmat ovat eronneet mutta tapaavat toisiaan
usein. Uusi kulta tuntee usein olevansa jokseenkin
ulkopuolinen.
Sitä en tiedä onko naisten yleensä vaikeampi
hyväksyä sitä, että lapset asuvat isällä. Mutta
sen tiedän, että on naisia jotka hyväksyvät
tilanteen.
Onnellista syksyä!
on varmasti yksi syy miksi vaikea "hyväksyä"
lapsiasi, riippuu tietenkin todella paljon naisen
luonteesta, mutta jos mustasukkaista luonnetta
niin on ehkä vaikea hyväksyä että joutuu jakamaan
rakkautesi lastesi kanssa, mikä on mielestäni
todella typerää koska lapset ja lasten etu tulee
aina ensin. Tietenkin suhde helpompi jos
molemmilla on lapsia, osaa paremmin suhtautua ja
näkee tietyt asiat erilailla, ns. lapsen silmin.
Itse olen 2 lapsen(4- ja 5v)ja miesystävälläni on
myös kaksi lasta(7- ja 1 v). Olemme olleet kaksi
vuotta yhdessä(heidän toinen lapsi syntyi eron
aikana)ja vasta nyt olemme tutustuttaneet
lapsemme toisillemme ja omiin lapsiimme ja hyvin
meni.
Mutta on tietty sellaisiakin naisia joille lapsi
ei ole ongelma vaikka itse olisikin lapseton, eli
väitämpä vahvasti että mustasukkaisuus on
pohjalla.
jos se on asia, mikä vaikuttaa kahden ihmisen
suhteeseen.
Jos nainen rakastaa sinua tai haluaa olla vaikka
ystävä, niin ei niiden lasten siihen kyllä
pitäisi vaikuttaa.
Kyllä varmasti on olemassa joku juuri sinua
varten ja hyväksyy myös silloin lapsesi osana
sinua.
Tsemppiä :)
Olen itse kahden murkkuikäisen lapsen yh-isä ja
kokemukseni ovat päinvastaisia.
Mietin aikanaan itsekin, että mitenkähän
tämmöseen tilanteeseen itselleen uuden kumppanin
löytää, mutta turhaan huolehdin. Itseasiassa
innokkaimpia piti hätistellä kimpusta :-( Oli se
kamalaa. Tuntui, kuin kuka tahansa olisi pitänyt
kelvata. Eipähän kiinostaneet ei...
Aikanaan sitten sattui kohdalleni nykyinen
naisystäväni, joka ymmärsi, että lapset ovat
minulle tärkein asia ja heidän etunsa on aina
ensisijalla. Kävimme pitkiä ja perusteellisia
keskusteluja siitä, mitä seurusteleminen ja
yhdessäolo on silloin, kun kumppani on yh-isä.
Helppoa se ei aina ole. Ja minustakin oli tullut
aika varovainen.
Lapsille kerroin uudesta kumppanista hyvissä
ajoin ennen kuin he edes tapasivat hänet. Kysyin
myös, mitä mieltä he olivat siitä, että alan
seurustella ja haluaisivatko he tavata hänet.
Kun sitten ensimmäistä kertaa vietimme aikaa
"uusperheenä", se oli meille kaikille hieno
kokemus. Minä sain uuden kumppanin ja lapset
uuden ystävän. Äitihän heillä on ennestään ja
mitään äidinkorviketta ei tarvita.
Tuleehan tietysti hetkiä, jolloin pieniä
törmäyksiäkin välillämme syntyy, mutta niistä on
selvitty aina puhumalla.
Tavallista rauhallisempi, ymmärtäväisempi ja
vähemmän omistushaluinen pitää naisen olla
sopeutuakseen tilanteeseen, jossa hän tulee
perheeseen tavallaan "kesken". Isä ja lapsethan
ovat tunteneet toisensa huomattavasti pitempään
ja heidän on vaikea muuttaa tapojaan ja
tottumuksiaan, joten sitä on turha edes vaatia.
Pitää vaan sopeutua ja sulautua hiljalleen mukaan
omana itsenänsä.
äiti suhtautui uuten naisystävääsi?Minun
miesystäväni entinen vaimo on todella
mustasukkainen ja olen jopa joutunut hänen
ilkeiden viestien ja soittojen vuoksi vaihtamaan
numeroni kaksi kertaa. Yritti tehdä kaikkensa
jotta minun ja miehesyst välit menisi poikki ja
melkein onnistuikin siinä kunnes tajusin että hän
on vain katkera. Yritti valehdella et hän on
jossain entisen miehensä kanssa lämmittelemässä
välejä, vaikka hän oli minun luona kyseisellä
hetkellä! On ehkä naiselle äitinä vaikeampi
hyväksyä että joku toinen nainen hoitaa omia
lapsia ja ehkä pelko et se toinen onkin parempi,
vaikka oma äiti on aina paras äiti =)
Mielestäni exällä ei ole muuta mahdollisuutta
kuin hyväksyä uusi naisystäväni. Ex oli se joka
otti uuden ja lähti ja jätti... blaa blaa blaa...
Itseasiassa exän ja minun välit on nyt OK. Hän on
tavannut naisystäväni ja välit heidänkin
välillään ovat asialliset. Enempää ei voi
kummaltakaan vaatia.
Äitinä ex on ihan loistava, mutta vaimona...
Hmmm... Minulle ei tulisi mieleenikään
mustamaalata exää lasten kuullen. Hän on
kuitenkin heidän äitinsä ja lapset rakastavat
äitiään.
Pääasia on kuitenkin se, että lapsilla on hyvä
olla. Koulumenestys on ainakin loistavaa ja
paranee koko ajan. Kai sekin kertoo jotain
elämisen tasoittumisesta.
Omalta kohdaltani (yhden lapsen sinkku-äiti) voin
todeta, että en halua miestä, jolla on jo lapsia.
Rankka ajatus/mielipide joidenkin mielestä, ehkä
itsekäskin... ? Mutta en halua mitään
mustasukkaisuus kilpailua tms. lapsien (tai
aikuisten?) kesken. Ehkä joskus joudun muuttamaan
mielipidettäni, jos todella löydän sen OIKEAN,
nyt ajattelen näin.
Mun tapaukseen kuuluu mies, jolla on 5-vuotias
lapsi. Ongelmana on sen exä, joka itse petti ja
kuitenkin jätti, mutta jostain syystä haluaa
parantaa omaa mainettansa miesystäväni vanhempien
silmissä ja yrittää rikkoa meidän välejä. Ja
yhtenä ärsyttävänä seikkana on tämän exän oma
äpärä, jota tämä miesystäväni ottaa myös välillä
luokseen. Tämä narttu onnistui ärsyttämään mua
todella ja suututtamaan mut. Ja se mikä tässä
eniten vituttaa, on tämä mies, joka ei voi
puuttua asiaan. Se vaan nöyristelee ja
pokkuroittee silti tälle naiselle. Ja nyt tässä
mietinkin, että miten jaksan
tällaisen "lapsellisen" miehen kanssa. Välillä,
kun tuntuu, että sen entisen muijan tyytyväisenä
pitäminen ja sen äpärän (joka ei siis ole tämän
miehen) tyytyväisenä pitäminen on tärkeämpää kuin
meidän suhteen hoitaminen. Ei paljoo huvita
kilpailla hullun exän ja sen äpärän kanssa. Kun
olis vaan se oma lapsi olemassa, mutta kun on nää
muutkin. Jos tää tähän kariutuu, en enää ikinä
ala seurustelemaan miehen kanssa, jolla on
lapsia.
Mietippä millaisessa tilanteessa miesystäväsi
todennäköisesti on.
Ex on aikanaan pettänyt ja jättänyt ja arjen
tullen huomannut, mitä on menettänyt. Tietysti
siitä itselleen katkeroituneena ja suhteestanne
kateellisena yrittää tehdä elämänne vaikeaksi.
Älkää ihmeessä antako hänen "voittaa".
Sitten vähän yleisemmin...
Yh-isä ei ole sinkku. Tämä tosiasia on hyvä
muistaa. Vaikka hänellä ei olekaan enää kumppania
saman katon alla, hänellä on edelleen siteensä ex
puolisoon. Pakko olla - lasten vuoksi. Tuon asian
kanssa on vaan tultava toimeen. Entistä puolisoa
ei voi sulkea ulos lapsen elämästä.
Yksi asia on sekin, että yh-isän / yh-äidin
kanssa seurustellessa arki alkaa paljon
aikaisemmin kuin perinteisessä sinkkujen
seurustelussa. Arkiset asiat pyykkeineen, lasten
kouluun / hoitopaikkaan toimittamisineen,
sairasteluineen jne. ovat jo käynnissä,
yllättäviä tilanteita talo tulvillaan ja uusi
kumppani tupsahtaa kaiken sen keskelle. Sitä
ratasta ei voi pysäyttää, on vaan yritettävä
päästä kyytiin mukaan ja löydettävä oma paikkansa
ja roolinsa tuon rattaan pyörittämisessä. Sitä
kahdenkeskistä aikaa ei ole niin helppo järjestää
ja romanttiset ravintolaillalliset korvataan
kroonisen rahapulan vuoksi kotikonstein. Suhteen
hoitaminen ja ylläpitäminen vaatii molempien
panosta, joustamista ja pitkää pinnaa.
Valitettavan usein tuo nopeasti vastaan tuleva
arki on liikaa uudelle naisystävälle. Näin käy
varsinkin silloin, jos hän on viettänyt siihen
saakka "sinkkuelämää". Perheen arki tulee eteen
liian nopeasti ja liian isona palana. Ei
välttämättä osata huomioida muita perheenjäseniä
ja ollaan mustasukkaisia jopa lapsille heidän
saamastaan huomiosta. Jos tuolta tuntuu, voi olla
parempi jatkaa sinkkuna, kypsyä ja aloittaa perhe-
elämä sitten aikanaan, kun on siihen valmis.