Olisi kiva kuulla ulkopuolisen mielipide elämästäni, miten jatkaa, mistä saada voimaa. Vai tässäkö tää elämä on, tälläistäkö tää tulee olemaan, onko järkeä jatkaa enää...
Olen 22-vuotias nainen, asun omillani. Olen ollut masentunut 5 vuotta ja kärsin myös paniikista, peloista, ahdistuksesta, unettomuudesta.
Tuntuu että kaikki haluavat käyttää mua vain hyväkseen. "Ystävillä" ei tunnu olevan muuta intressiä olla yhteydessä kuin se jos minusta jotenkin hyötyvät. Olen aina se viimeinen vaihtoehto, jos ei ole mitään muuta niin silloin otetaan muhun yhteyttä.
Minulla on ammatti mutta töitä ei ole. Valmistuin viime kesänä. Puolen vuoden aikana olen laittanut työhakemuksen kaikkiin mahdollisiin paikkoihin; mäkkäriin, lidliin ja dressmannille. En oikeasti edes halunnut mihinkään noihin, mutta ne oli ainoat paikat mihin olis ollut edes joku mahdollisuus päästä tienaamaan rahaa. No, ei tullut edes kutsua työhaastatteluun.
Päiväni ovat käytännössä sitä että herään 16-17 aikoihin, avaan koneen, istun koneella kuuteen asti aamulla ja rupean nukkumaan. Itken joka päivä sitä kun pelkään ettei ole varaa maksaa laskuja tai vuokraa. Elän kuukausittain; kun tulee tuet saan maksettua osan laskuista ja sitten vaivun taas koomaan kuukaudeksi kunnes tulee seuraavat tuet.
Musta tuntuu usein että tää on tässä. Facebook on täynnä statuksia kuinka mun ikäiset ihmiset kiertää maailmaa, pitää hauskaa kavereiden kanssa, syö ulkona, juhlii. Kaikilla on hienot kännykät, vaatteet, autot ja ystävät. Tuntuu että itsekin voisin olla tuollainen mutta istun vaan kotona sälekaihtimet kiinni ja itken ja tuhlaan päiviä päivien jälkeen vaan istumalla koneella.
Onko mulla edes toivoa
Tässäkö elämä on
7
253
Vastaukset
- rohkaisen sinua
Ymmärrän jollakin tavoin toivottomuuttasi ja että elämällä ei tunnu olevan mitään sinulle annettavaa. Oletko saanut tehokasta hoitoa masennukseesi? Olisitkohan tässä vaiheessa edes työkuntoinen?
Eikö sinulle ole tarjottu työkkäristä edes työkokeilua, harjoittelua tai tukitöitä. Vaikka taloudellisesti nuo työt eivät ole kannattavia, mutta kuitenkin ne pitävät jotenkin kiinni päivärymissä, sosiaaliset taidot eivät pääsisi kokonaan ruostumaan.
Uskon, että jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen tarkoitus ja tehtävä Jumalan luomakunnassa. Et sinäkään siis ole mikään sokea sattuma vaikka nyt näin ajallisesti koet, että elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta.
Itsellänikin on ollut työttmöyysjaksoja, olen läpikäynyt evioeron, konkurssin , paljon hylkäämistä, mutta silloin on todella kantanut usko, että sittenkin olen täällä kun Taivaalln Isän on niin tahtonut.
Tyttömyydenkin keskellä läytää silloin jotain merkityksellistä ja kokee olevan arvokas ihminen.
Kannattaa alkaa vaikka harrrastamaan jotain. Liikuntaa ja terveyttä kannattaa pitää yllä.
Ei manestys, rikkaus, ja se kova ja makea meno välttämättä tee ihmistä onnelliseksi. Vaikka näyttää, että menee lujaa ja menestyy, niin silti saattaa sydän itkeä.
Sinullakin on toivo ja elämä.
Elämäsi on Korkeimmissa käsissä.- samanlainen
Tilanteesi on varmaankin väliaikainen tunne.
Olin itse 20-25 vuotiaana hyvin samanlaisessa tilanteessa.(nyt kuusikymppinen.)
Ihminen muuttuu kokoajan kasvaessaan aikuisuuteen.
Paniikki ja patti-tilanteita on ollut paljon .
Yleiskunto fyysisesti on tärkeä pitää koossa-sille päivälle jona taas on parempi päivä ja jaksat muutakin .lisääntymis-hormooni pitää omissa otteissaan lisääntymis-ikään tulleella naisella !
Kevättää-kohti jokainen uusi aamu on valoisampi.
Yrität nyt vaan lisätä kävelyä aina yksi askel enemmän joka päivä.
Likkumattomana on vaarana tulla ne liikakilot
.Ja siitähän ne masennuspäivät sitten minullekin alkoivat.
Kaikesta olen kuitenkin selvinnyt suhtkoht tyydyttävästi-----näinkin vanhaksi.
Niin teet sinäkin ! - Aloittaja..
samanlainen kirjoitti:
Tilanteesi on varmaankin väliaikainen tunne.
Olin itse 20-25 vuotiaana hyvin samanlaisessa tilanteessa.(nyt kuusikymppinen.)
Ihminen muuttuu kokoajan kasvaessaan aikuisuuteen.
Paniikki ja patti-tilanteita on ollut paljon .
Yleiskunto fyysisesti on tärkeä pitää koossa-sille päivälle jona taas on parempi päivä ja jaksat muutakin .lisääntymis-hormooni pitää omissa otteissaan lisääntymis-ikään tulleella naisella !
Kevättää-kohti jokainen uusi aamu on valoisampi.
Yrität nyt vaan lisätä kävelyä aina yksi askel enemmän joka päivä.
Likkumattomana on vaarana tulla ne liikakilot
.Ja siitähän ne masennuspäivät sitten minullekin alkoivat.
Kaikesta olen kuitenkin selvinnyt suhtkoht tyydyttävästi-----näinkin vanhaksi.
Niin teet sinäkin !Kiitos vastauksistanne, helpottaa tietää etten ole yksin.
Ajattelen usein että on niin paljon elämää edessä ettei kannata luovuttaa - jos vaikka asiat muuttuisivat joku päivä. Usein kuitenkin epätoivo valtaa mielen ja pelkään että koko pitkä loppuelämäni on tälläistä surkeutta.
- Tobias de luxe
Aloita elämä! Opettele heräämään klo7. Mene lenkille heti, Tee päivästä elämän arvoinen. Mene kirjastoon, uimahalliin, kaupoille ja puhu ihmisille, tee itsestäsi tärkeä. Ostaa ei ole pakko, vaan keskustella ihmisille. Avaa keskustelu vaikka säästä tms. uutisista joista muutkin tietäisivät, vaikka eivät tietäisi, niin kerro, äläkä luovuta. Muutaman päivän ponnistelulla, olet aivan toinen ihminen, jolle on tullut tarve keskustella ihmisille. Kun jatkat tätä viikon verran, olet valmis työhaastatteluihin, jotka on haasteellisia vain siksi, että sinua jännittää. Hae töitä suoraan, ilman varsinaista työn hakua. Se kasvattaa itseluottamusta, ja jos ja kun saat töitä ilman työn hakua, saat myös oikeesti kunnon työn. Haet siis vain firmoja, jotka tekee ammatisi mukaisia töitä, tai sinne päin. Oma "ammatti" selviää yleensä vasta kun on ikää mittarissa n.35v.
- jfofojdsofjsd
Samaa mieltä. Ei ihme että polla säteileekun nukutaan koko päivä ja valvotaa aamu kuuteen! Se eiol normiaikaa ihmiselle. Minä herään joka ikinen aamu jo ennen kuutta. Sitten käytän päiväni miten käytän. Se vaihtelee mutta koskaan ei ole ollut tylsää. Töitä ei ole ollut vuosiin mutta raha-asiat ei ahdista. ne riittävät kyllä jos katsoo mitä tekee ja mitä ostaa. Muista että aika muuttaa aina asioita. Ei nykyinen ole enää sama kuin eilinen ha huomenna kaikki on jo ihan toisin. Tulevaisuus on juuri sellainen kuin miksi sen itse rakennat.
Valitettavasti nykypäivän ystävät on juuri tuommoisia että ne muistavat vain kun keksivät jotain hyötyä sinusta. niin on minullakin mutta minä en taas piittaa heitä ellen minä hyödy heistä... ja kas - mitään ongelmaa ei ole! Minull aon vain muutama jo kouluaikainen ystävä ja ne on pysyneet ystävinä niin myrskyssä kuin tyvenessä. Siitä tunnistaa muuten sen tosiystävän. Eivät katoile kummasti kun menee heikosti tai "ei kiinosta"....
Ei auta itku markkinoilla. Ei muuta kuin ota itseäsi niskasta kiinni ja tee elämästäsi sellainen kuin haluat eläkä missään tapauksessa elä elämääsi jonkun muun kautta. Niillä on vain ikävät seuraukset. Raha ei tuo onnea. on ihan sama vaikka sitä olisi miljoona. Se ei tuo sinulle mitään uutta ja ihanaa. Materia ainakaan miua ei kiinnosta - siksi en pelaa enkä lottoa. Mulle on yksi hailee kuhan on niin paljon vain rahaa että pääsee kuukaudesta toiseen. Täältä lähtiessä pitää muistaa että vainajan kaavussa ei ole taskuja...
Mutta siis kaikkein tärkeintä nyt että alat elämään kuin ihmiset. Siis herää viimeistään aamusta janukut silloin kun pitää. Alkaa masennus siitä varmasti hellittämään ja päivällä on paljon ulkopuolella asuntoa elettävää elämään. Koneella makaaminen tylisyttää ihmisen! Huomaan sen itsestänikin. Siitä tiedän. Siksi en koneella maksaa enkä ainakaan aamuyön tunteina kun kuulusi nukkua. Eihän tuollasella rytmillä edes lähdetä kuin yövartijan töihin! - Minä86
Moi,
Kuulostaa tutulta, masentuneen ihmisen puhetta. Voisitko hakea itselle apua jotta elämä alkaisi maistua? Mutta tosin ei se terapeutillakaan ravaaminen mitään takaa,meinaan vaan että saisit purettua asioita.
Mutta hei, et todellakaan ole yksin, itsekin elänyt moista aikaa, osittain vieläkin, tosin itku on loppumaanpäin 8 vuoden jälkeen.- Minä86
Pakko sanoa yllä olevaan kommenttiin että ei masennus lähde vuorokausirytmiä vaihtamalla. Tosin sillä on suuri merkitys. Olen myöskin sen kannalla että kannattaisi herätä viimeistään aamupäivällä.
Mutta mä jos kuka tiedän, ja ymmärrän aloittajaa , että voi olla hankala alkaa itse järjestämään elämää, jos on pohjalla Mutta kuinka pohjalla olet mielestäsi? Olisitko valmis oikeasti töihin esim? Jos masennus on lievää, elämän voi alkaa järjestämään, mutta jos se on vähänkään vaikeampaa ja siihen on lisäksi muita oireita, kannattis alkaa hoitaan niitä. Ja vaan levätä. Suo se itselle nyt kun ei kerran töitäkään ole.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3207600Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662176- 1761853
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161382- 1121287
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91251Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181701231RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j561181Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411081Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901019