Jostain syystä tupsahdin tänne... en ole ihan tottunut tällaisen keskusteluun, joten suonette anteeksi mahdolliset etikettivirheeni ( sekä lyöntivirheet, koska tämä läppäri on minua hitaampi kirjoittaja)
Niin, suhteet kypsällä iällä...
Olen jollain lailla kai aika omituinen ihminen, koska yhä uskon vielä miehen ja naisen ainakin jossain määrin pystyvän hyvään ja natittavaan suhteeseen senkin jälkeen kun lapset on kasvatettu ja monestakin ihmissuhteesta jouduttu eroamaan... Ihminen voi kasvaa kokemuksistaan, näin uskon...
Olen tässä jälleen hiljattain joutunut huomaamaan kuinka vaikeaa voi olla uskaltaa sitoutua.
Olimme yhdessä onnellisesti lähes vuoden ja kaikki näytti hyvältä ja kauniilta... sitten yhtenä päivänä vain kumppanini totesi, että ei tästä tule mitään...
Taustalla oli hänellä huonoja kokemuksia, mutta eidän suhteemme oli hänenkin mukaansa erilainen...
Kuitenkin päädyimme eri osoitteisiin...
Osaisiko joku neuvoa, miten tällaisessa tilanteessa pitäisi menetellä?
Minä yhä välitän hänestä ja hänkin minusta, mutta jollain lailla hänellä on tarve kasvattaa etäisyyttä aina vain...
Toisaalta olemme molemmat myös todenneet, että katsotaan, mitä tästä tulee...
Tuntuu kuitenkin melko stressaavalta...
Niin, suhteet kypsällä iällä...
Olen jollain lailla kai aika omituinen ihminen, koska yhä uskon vielä miehen ja naisen ainakin jossain määrin pystyvän hyvään ja natittavaan suhteeseen senkin jälkeen kun lapset on kasvatettu ja monestakin ihmissuhteesta jouduttu eroamaan... Ihminen voi kasvaa kokemuksistaan, näin uskon...
Olen tässä jälleen hiljattain joutunut huomaamaan kuinka vaikeaa voi olla uskaltaa sitoutua.
Olimme yhdessä onnellisesti lähes vuoden ja kaikki näytti hyvältä ja kauniilta... sitten yhtenä päivänä vain kumppanini totesi, että ei tästä tule mitään...
Taustalla oli hänellä huonoja kokemuksia, mutta eidän suhteemme oli hänenkin mukaansa erilainen...
Kuitenkin päädyimme eri osoitteisiin...
Osaisiko joku neuvoa, miten tällaisessa tilanteessa pitäisi menetellä?
Minä yhä välitän hänestä ja hänkin minusta, mutta jollain lailla hänellä on tarve kasvattaa etäisyyttä aina vain...
Toisaalta olemme molemmat myös todenneet, että katsotaan, mitä tästä tulee...
Tuntuu kuitenkin melko stressaavalta...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Käpy- ehkä se sinun onnesi on jonkun muun kanssa. Etsi uusi ja ole rohkea. Näytä tunteesi aitoina ja uskalla nauttia. Joskus se on vaikeaa kypsemmällä iällä, siis se tunteisiin heittäytyminen. Se onni voi olla ihan yllättävällä taholla. Sitä aikuisena voi nauttia ihan yhtä hyvin kuin nuorempanakin. Ei muuta kuin uutta hakemaan ja uskallusta peliin.Minulla ainakin onnisti naisen kanssa jonka luulin olevan vain vaki pano.
Vanhempana on ne omat jutut ja omat tavat, tuo lisää vaikeusastetta aloittaa alusta.
Itse seurustelin 3 vuotta hyvässä suhteessa enkä mitenkään olisi voinut edes kuvitella muuttavani yhteen, kuten ilmeisesti aloittaja on tehnyt aika piankin. Minulle olisi mahdottomuus asua jonkun ihmisen kanssa, tarvitsen omaa tilaa. Kiva on olla yhdessä iltoja, öitä, viikonloppuja ja lomia mutta se alkaa ahdistaa jos siitä tulee liian kuristavaa. Minulle siis. Joillekin se voi olla hyväksikin. Ehkä se on sitä, että siit ä tulee liian arkea, naislle jää se passaajan rooli, etenkin jos on joskus ollut perhettä, se tulee taas päälle ja sitten siihen väsyy.
Tämä on varmasti totta. Ihminen tarvitsee omaa tilaa...
Muutimme yhteen aivan liian pian ja nyt olemme tavallaan siinä tilanteessa, jossa olisi pitänyt olla vuosi sitten
Miten suhde voi jatkua ja kehittyä tästä, onkin itse asiassa peruskysymykseni, koska emme oikeastaan haluaisi toisiamme unohtaakaan
Älkää pitäkö kiirettä, aloittakaa alusta. Pyydä nainen vaikka elokuviin tai hommaa liput johonkin konserttiin josta tiedät hänen pitävän, tai lähetä ihan postin kautta joku kiva kortti, ainakin itse tykkäisin.
Tavatkaa ilman mitään paineita sopia heti uusia treffejä. Sano treffien jälkeen, että nyt pallo on naisella, hän voi ottaa seuraavaksi yhteyttä kun haluaa ja jaksaa tavata sinut.
Älä vaan pommita häntä soitoillasi tai viesteillä.
Joo, kyllähän se yleensä näin onkin mennyt ennen, mutta tässä jotenkin tuntuu, että vielä pitäisi yrittää...asiassa on aika paljon henkilökohtaisia juttuja, joten en voi kaikkia yksityiskohtia kertoa, mutta en minä ainakaan ihan heti lähtisi uutta suhdetta hakemaan
Olen näyttänyt tunteeni aitoina... ehkä liiankin avoimesti ja säikyttänyt... en tiedä...
Jos jollain lailla tästä haluaisin päästä eteenpäin niin olen ajatellut antaa hänelle aikaa selvitellä ajatuksiaan ... ja tosiaan antaa ajan kulua ja katsoa, mitä tapahtuu
Monesti pettyneet, on usein arkoja sisimmässään. Pelkäävät jo etukäteen,
että ei tämä nyt kuiteskaan onnistu ja sitten lyödään jarrut pohjaan.
Liikaa, edellisten pettymysten tuomia asioita, kulkee koko ajan mukana.