Olen nyt ollut puolitoista vuotta suhteessa poikaystäväni kanssa, hän on minua 10 vuotta vanhempi ja suhde on ollut hyvä muutamaa riitaa lukuunottamatta, mutta tuntuu että suhde on ollut vuoden ajan samaa kaavaa ja arki tylsää. Poikaystäväni ei ole enää samalla tavalla nuori kuin minä eikä ole enää samalla tapaa seikkailunhaluinen kuin itse olen. Jotenkin tympeää kuunnella hauskoja tapahtumia poikaystävän nuoruudesta kun itse haluaisin viettää sellaista elämää.
Tutustuin noin puolivuotta sitten erääseen mieheen, jonka kanssa ystävystyin ja nyt olen loputtoman ihastunut häneen. Hän on minua pari vuotta vanhempi ja luonteeltaan aivan samanlainen kuin minä ja tuntuu että hänen kanssaan kaikki voisi olla jännempää. Tiedän että hän tuntee samoin minua kohtaan. Aluksi ajattelin että se on jotain ohimenevää, mutta tämä tunne on kestänyt jo monta kuukautta enkä saa häntä päästäni vaikka kuinka yrittäisin.
Tiedän että poikaystäväni olisi minulle paljon turvallisempi valinta, koska hän taatusti rakastaa minua, jokseenkin on kiireinen. Hän on myös kypsempi ja fiksumpi, mutta silti en saa tätä ystävääni mitenkään pois päästäni ja tämä tilanne alkaa vaikuttaa mielialaanikin. Kliseinen tilanne kun järki sanoo toista mutta sydän toista.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Tutustuin noin puolivuotta sitten erääseen mieheen, jonka kanssa ystävystyin ja nyt olen loputtoman ihastunut häneen. Hän on minua pari vuotta vanhempi ja luonteeltaan aivan samanlainen kuin minä ja tuntuu että hänen kanssaan kaikki voisi olla jännempää. Tiedän että hän tuntee samoin minua kohtaan. Aluksi ajattelin että se on jotain ohimenevää, mutta tämä tunne on kestänyt jo monta kuukautta enkä saa häntä päästäni vaikka kuinka yrittäisin.
Tiedän että poikaystäväni olisi minulle paljon turvallisempi valinta, koska hän taatusti rakastaa minua, jokseenkin on kiireinen. Hän on myös kypsempi ja fiksumpi, mutta silti en saa tätä ystävääni mitenkään pois päästäni ja tämä tilanne alkaa vaikuttaa mielialaanikin. Kliseinen tilanne kun järki sanoo toista mutta sydän toista.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olette ilmeisesti kuitenkin kummatkin nuoria kun puhut 'poikaystävästä'. Lähinnä herää mieleen ajatus suhteenne tulevaisuudesta, lapsistakin(?) Jos itse haluat vielä elää villiä nuoruuttasi, saattaa poikaystäväsi jo miettiä tulevaisuutta hieman pidemmällekin. naimisiinmeno, lapset... Siinä kohtaa tuleekin pahoja yhteentörmäyksiä ellei asioista puhuta ja sovita. Ehkä paras ratkaisu nyt olisikin että puhutte tulevaisuudentoiveenne selviksi ja jos ne eivät kohtaa, saattaa olla parempikin että nautit vielä nuoruudestasi ilman sitoutumispaineita ja annat poikaystävällesi mahdollisuuden perheenperustamiseen, tai mitä sitten haluaakin, jonkun toisen kanssa.
Kiitos vastauksesta!
Alle 30 vuotiaita ollaan molemmat :) Ollaan poikaystävän kanssa lapsien ja yhteen muuttamisen suhteen samalla aaltopituudella että ei vielä lähiaikoina, varsinkaan niitä lapsia ja tuskin tarvitsee sormustakaan odotella vielä moneen vuoteen.
Samaa mieltä kirjoittajan ajatuksia yöhön kanssa. Etkä sinä ole tunnevammainen, tunteitahan ovat nuo kaikki ajatukset ja ihastumiset, mitkä sinua nyt kiusaavat.
Sinua taitaa rassata se, että et koe olevasi oma itsesi nykyisessä suhteessa, kun miehesi on ilmeisesti vähän tylsä? Sen sijaan ihastukseesi peilaat koko persoonasi jolloin näet myös itsesi kokonaisena hänen kanssa ja koko tunne repertuaarisi pääsee valloilleen. Ja tuo onkin ihastumiselle otollista maaperää.
Siis mitä toivoisit nykyisessä suhteessasi, että tuntisit olevasi oma itsesi ja tuntisit olevasi elossa? Kerro se miehellesi. Ei se osaa lukea sun ajatuksia ja ihmettelee varmaan itsekin, että miksi riitelette tai kuljet suu mutrulla.
Ei ruoho ole aina vihreempää aidan toisella puolella. Arki se koittaa sen ihastuksesi kanssa myös aikanaan jos niin tapahtuu.