...sattuu liikaa.
Päivät kuluvat kyyneleitä pidättäessä
ja yöt epätoivossa... YKSIN!
Kertokaa ihmiset, kuinka selviätte jätetyksi
tulemisesta!?! Älkääkä sanoko, että uusi mies
tilalle niin entinen unohtuu...
Päivät kuluvat kyyneleitä pidättäessä
ja yöt epätoivossa... YKSIN!
Kertokaa ihmiset, kuinka selviätte jätetyksi
tulemisesta!?! Älkääkä sanoko, että uusi mies
tilalle niin entinen unohtuu...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tervehdys Sinulle.
Itse mielestäni ei ole oikotietä suhteen
loppumisesta selviämiseen. Aika rankalta tuntuu
sanoa että se on vain aika.
Uusi mies sellainen väliaikainen voisi olla hyvä
kunhan siitä vähän pääset jaloillesi, auttaa
kyllä eneenpäin. Lähde liikenteeseen ja huomaa
että herätät kiinnostusta muissakin miehissä,
itsetunto kohoaa kummasti, vaikka nyt saattaa
kuulostaa ihan hölmöltä.
Ajattele ja itke kun siltä tuntuu. Ja puhu.Kerro
kaikille kuinka paha on olla ja muista myös
kertoa kun olo alkaa helpoattaa...aurinko
pilkistää.
Jaksamista.
"uusi mies, sellainen väliaikainen..." Aika
säälittävää että joidenkin täytyy edellisestä
suhteesta yli päästäkseen käyttää hyväksi siihen
toista ihmistä! Julmaa, ajattelematonta ja
pinnallista. Aivan kuin ihmissuhteet olisi jotain
kertakäyttökamaa.
Ja vielä keskustelun aloittajalle: Harrasta
paljon!! Vaikka tuntuisikin vaikealta aloittaa
niin pidä fyysisestä kunnostasi huolta. Hyvä
fyysinen kunto auttaa myös henkisellä tasolla. Ja
on myös muuta ajateltavaa kuin ero. Ja se
todellakin on totta että aika parantaa...
Psyykkaa itseäsi ajattelemalla, että
tulevaisuudessa on aika jolloin olet päässyt
asiasta yli ja olet onnellinen. Nyt sinun täytyy
vaan odottaa ja keksiä muuta tekemistä, mitäs jos
lähtisit vaikka lenkille...
Muista, että tämä on vaan elämää ja sinun surusi
on kuin pisara muiden surujen meressä. Elämä on
liian lyhyt murehtimiseen. Suhteuta asiat.
(auttaa mulla!!)
"Uusi mies sellainen väliaikainen..."
No, sanonpahan vaan, että väliaikaisestakin eroon
pääseminen on vaikeaa. Väliaikaisuudella satuttaa
niin itseään kuin tätä "kesäkissaakin". Sitten
surraan sitä väliaikaista ja otetaan uusi
väliaikainen jne jne...
Sure surusi rauhassa pois ja kerää itsetuntosi
muruset kasaan. Uutta suhdetta ei kannata
aloittaa vain siksi, että olisi joku...
Puhu paljon ystäviesi kanssa. Nyt jos koskaan
tarvitset ystäviesi ymmärtävää tukea.
Elele tunti, päivä, viikko kerrallaan.Aika tekee
tehtävänsä ja haavat arpeutuvat.
Uusi elämä alkaa aikanaan ja se on entistä
rikkaampaa.
On todella julmaa sotkea toista ihmistä tähän ja
käyttää hyväkseen toisen kiintymystä että toinen
pääsee yli vanhan suhteen.Ajattele ja mieti miten
sä itket nyt niin voit hyvin tietää miltä ehkä
siitä toisesta tuntuu jos teet kuten yksi täällä
ehdotti.
Keksi itsellesi harrastus tai käy kavereiden
luona ja sitä kautta työstät pois ton pahan olon
sisältäsi.Juttele vaikka ystäviesi kanssa siitä
viini lasin ääressä tm. älä sotke tähän viatonta
ihmistä joka ehkä tykästyy suhun.
...ero ei koskaan ole helppo kummallekkaan
osapuolelle. Eikä siihen ole mitään tiettyä
keinoa jolla siitä selviytyisi,sillä jokainen
meistä on oma persoonansa. Ja jokaisella on oma
tapansa päästä surun ohi.
Itkeminen helpottaa, sillä ei kannata pitää
tunteita sisällään, se vain tukahduttaa sut. Puhu
jollekkin joka on hyvä kuuntelija, kerro kaikki
mitä tunnet, äläkä häpeä sitä mitä sanot. Mitä
rehellisemmin puhut ajatuksistasi, sitä
helpottavampaa se on. Äläkä anna itsesyytösten
vallata ajatuksia.
Elä päivä kerrallaan, niin ajan myötä helpottaa.
Siihen saattaa kulua kaunkin, mutta älä luovuta.
Koita keksiä itsellesi tekemistä, ettet kokoajan
vaivu ajattelemaan eroasi, sillä se stressaa ja
saattaa aiheuttaa masennuksen.
Tsemppiä elämään, sillä se jatkuu, vaikkei siltä
ehkä juuri nyt tunnukkaan!
Neljän vuoden suhde kariutui, pari kuukautta
sitten. Aluksi olin kuin halolla päähän lyöty ja
muutenkin hakattu. Mutta otin itseäni niskasta
kiinni ja aloin elämään omaa elämää, joka ei ole
niin kamalaa kuin luulisi.
Aloin kuluttamaan enemmän aikaa kavereitteni
kanssa ja aloin keskittymään paremmin omiin
harrastuksiini. Iltaisin kun menin sänkyyn, niin
tottakait mieleeni tuli positiivisia ajatuksia
yhteisistä ajoistamme, mutta ne olivat muistoja
ja niihin ne jäävät.
Kun luin sinun viestisi, niin mieleeni palasi oma
eron aikani. En tiedä mikä johti teidän eroon,
mutta meillä meni 'poikki' koska toinen osapuoli
ei ollut enään tyytyväinen oloonsa, eikä 'nähnyt'
enään yhteistä tulevaisuutta kanssani.
Lopuksi sanon sinulle, että pää pystyyn ja
tsemppiä. Kerranhan täällä vain ollaan ja ei
elämä aina voi olla ruusuilla tanssimista. Nyt
sinulla on aikaa itsellesi ja vain itsellesi.
Voit tehdä mitä ikinä haluat, eikä tarvitse
'neuvotella' toisen osapuolen kanssa
tekemisistäsi.
Koita kestää, päivä se on huomenakin!!!
Aikaahan se toipuminen vie eikä mullakaan ole
uusia & ihmeellisiä poppakonsteja erokipuun.
Minulla puolentoistavuoden seurustelu ja vuoden
avoliitto päättyi viime syksynä, miehen mielestä
meillä ei ollut yhteistä tulevaisuutta. Hän
halusi naisen, joka olisi töissä ja jonka opinnot
olisivat jo ohi. hän ei jaksanut odottaa
valmistumistani, eikä halunnut sitoa
itseään "tulevaan työttömään".
Itsetuntoni oli todella murskana, tunsin itseni
huonoksi ja kelvottomaksi. Uusi mies ei olisi
voinut vähempää kiinnostaa. Minäkin vietin
enemmän aikaa kavereiden kanssa ja
harrastuksissa, lähinnä liikunnan parissa itseäni
rääkäten.
Puolisen vuotta vietin sinkkuelämää enkä
sotkeutunut vastakkaiseen sukupuoleen paria
leffakertaa kummemmin. Ex ja hänen ilkeät sanansa
olivat mielessä aluksi joka päivä, tunsin syvää
katkeruutta ja ehkä jopa vihaa häntä kohtaan.
Mietin, millä oikeudella hän kohteli minua siten
ja miksei minulla ole ihmisarvoa ennen kuin tuon
kotiin muutakin rahaa kuin opintotuen. Pikku
hiljaa ajatuksia tuli mieleen yhä harvemmin,
silloin ymmärsin että olen lähellä täydellistä
toipumista.
Niihin aikoihin tapasin nykyisen poikakaverini,
mutta olin todella skpetinen koko jutun suhteen.
Ajattelin, ettei hän voisi kiinnostua minusta ja
pelkäsin hyväksikäyttöä, sikailua yms. Itsetunto
oli niin alhaalla, etten osannut luottaa häneen
ollenkaan ja olin koko ajan vakuuttunut siitä,
että hän juoksee pian paremman naisen perään.
Vuoden takaisesta erosta jäi syvät arvet ja
epäluottamus miehiin ja omaan itseen. Nyt alkaa
tosin itsetunto olla entistä luokkaa, enkä luule
kaiken aikaa olevani täysi mitättömyys, sillä
nykyinen kumppanini arvostaa minua, eikä
tilipussiani.
Ehkäpä sun pitäis miettiä onko kyseinen henkilö
itkemisen arvonen. Ilmeisesti ei jos suhde kerran
loppui. Alku on aina vaikeaa, pitkällä
pohtimisella selviää, vahvistuu ja viisastuu.
Voimia sulle!