Kaveritko tärkeämpiä

Aika ylimalkainen käsite tuo "mennä edelle". Olisi helpompi kommentoida, jos olisi tietoa kontekstista; missä tilanteessa kaverit menivät edelle, kuinka usein sitä tapahtuu ja toisaalta asutteko yhdessä tai pystyttekö tapaamaan vaikka joka päivä jne.

Ylipäätään se, että kaverit on tärkeämpiä. Ei asuta yhdessä ja mitä ajankäyttöön tulee, töiden takia nähdään vain joka toinen viikko parina, kolmena iltana eli aika vähän. Viikonloput olis itselle tosi tärkeitä kun on paremmin aikaa ja pirteämpi, mutta silloin useimmiten mies haluaa mennä kavereilleen ja siellä pitää olla sit koko päivä kuten lauantai ja siinähän se viikonloppu sit pitkälti onkin taas mennyt. En käsitä miksi joitakin kavereita on pakko nähdä joka viikko muutenkaan.

Puoliso on hänen mielestä eri tavalla tärkeä, mut kaverit tärkeämpiä ja perustelee sitä sillä että on tuntenut ne kauemmin.

Tottakai puoliso on ykkönen, vaikka kaverit on erittäin tärkeitä. Itse kyllä aikuisena pistän mieheni tärkeimmäksi, hän on minulle, ystävä, rakastaja, kumppani, hän saa kuulla ensimmäisenä asioistani ja tunteistani.

Mun mielestä on kamalaa kun jotkut ystävät haukkuu puolisoaan selän takana, mutta päin naamaa ei voi sanoa että nuo tai nämä asiat nyppivät.

Ei _kaverit_ niinkään, mutta YSTÄVÄT. Niitä mulla ei montaa ole, mutta menevät kyllä seurustelukumppanin edelle. Tai edelle ja edelle, mutta en ikinä anna kenenkään tulla mun ja ystävieni väliin.

Niin ja itse olen nainen.

"Ei asuta yhdessä ja mitä ajankäyttöön tulee, töiden takia nähdään vain joka toinen viikko parina, kolmena iltana"

Kyse on seurustelusta ja silloin on aika ennenaikaista puhua "puolisosta". Puolison kanssa jaetaan koti, arki ja juhla eli koko elämä. Seurustelukumppanit tulee ja menee.
Ystävät ovat tietenkin tärkeämpiä kuin joku jonka tapaa vain silloin tällöin.

Minusta ajatus kumppanin ja ystävien tärkeysjärjestykseen laittamisesta on järjetön. Eivät ne kilpaile keskenään vaan täydentävät toisiaan elämässäni. Jos nainen pistäisi valitsemaan, niin jäisi auttamatta kakkoseksi. Ei siksi, etteikö itse olisi yhtä tärkeä vaan siksi että olisi mustasukkainen ja vertailuun sortuva typerys. Onneksi moista ei ole tullut aikoihin vastaan.

minun poikaystäväni jonka kanssa asutaan yhdessä tapaa kavereitaan päivittäin. varsinkin yhden miespuolisen kaverin kanssa hän näkee lähestulkoon joka päivä koulun jälkeen ja viettää koko illan sen luona. jos he eivät näe tämä kaveri sitten soittelee useamman kerran päivässä.

tietenkin vika on miehessä tai minussa, kun ajattelen eritavoin kuin mieheni, mutten voi sietää tätä kaveria nykyään ollenkaan.

miehelläni on nyt ollut kaveri meillä kylässä 5 päivää toisesta kaupungista. tänään mieheni tuumi, että on ok jättää kaveri yksin meille ja mennä tämän toisen kaverin luo. Klo 8lta illalla minua sitten rupesi ärsyttämään miehen käytös ja soitin aika vihaisen puhelun, että voisi jo tulla himaan eikä jättää minua koko illaksi yksin hänen tutun kanssa. mies tietenkin suuttui tästä: minä olen niin lapsellinen ja hankala ja en ole sosiaalinen ja hänellä on oikeus tavata kaveriaan, kun on jo tämän toisen kaverin kanssa viettänyt paljon aikaa. olenko minä kohtuuton??

Meillä seurustelukumppanini vastaa kesken aktinkin kaverin puheluun ja hommat jää kesken. Että suhteita tulee ja menee, jos ei osaa priorisoida asioitaan ja tärkeysjärjestystään oikeilla hetkillä.

"Meillä seurustelukumppanini vastaa kesken aktinkin kaverin puheluun ja hommat jää kesken"

Jeesus mitä pöljiä maailma muassaan kantaa.. kesken aktin.. eikös silloin pitäis luurin olla kiinni tai äänettömällä että voi keskittyä toiseen. Sanoisin ettei toi kundi saa mitään nautintoa susta, saatko sä muka siitä? Ei seksi ole siivoamista jonka voi keskeyttää puhelun ajaksi, tai lopettaa sen takia että "joutuu" vastaan puhelimeen.

Teidän hommassa on jokin todella pahasti pielessä.

Jos oletan että luurini saattaa pirahtaa kesken seksin niin pistän sen äänettömälle ja jätän olkkariin kirjahyllyyn koska en halua kenenkään tai minkään keskeyttävän meidän juttua. Jos en oleta ja se soi silti niin välitä mokomasta, en anna häiritä sen sitä parasta hetkeä minkä ihminen voi saada. Siis mun mielestä. Ehkä jonkun mielestä turhiin puheluihin vastaaminen on elämän parasta antia??

Mutta kuten sanoin, teillä on jokin tosi pahasti hakusessa :(

Kaveriporukassa kaikki keskustellaan ja silti jokainen on jollain tavoin yksin.
Mies jos haluaa kilpailua, hän pelkää yksin jäämistä.