Esitin hänelle ettei satu ja olen valmistautunut tähän. Totuus on että nyt sattuu niin kovaa, sydän särkyi palasiks, taas. Mutta päätös oli oikea ja tämä on nyt vain kärsittävä.
Yksi lohduton tarina päättyi :'(
Olikohan tämä turhaa
131033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
:*( voimia sinulle, koita jaksaa
kuukausi 3 päivää sitte teksti olisi voinut olla multa
kyllä se tästä...
Huonosta suhteesta kannattaa aina luopua.Jos kumppani valehtelee ja uhkailee kyllä nainenkin osaa olla narsisti ilkimys.
näin se on kummastakin niitä löytyy, ikävä kyllä itsekkäät ja narsistit osaa piilottaa todellisen luonteensa alkuun... ja toinen menee mukana - ennenkuin löytää sen järjen ja rohkeuden kestää tämän kivun luottaen siihen että joku päivä...
Olen melko varma että olet sama kirjoittaja, joka on kirjoittanut tänne 20. 1. otsikolla "Se kurja ihminen". Jutuistasi paistaa ainakin minun mielestäni selkeästi läpi se että yrität kovasti vakuutella itsellesi tehneesi oikean ratkaisun, mutta todellisuudessa et ole siitä ollenkaan varma. Epäilet itseäsi. Olenko oikeassa?
En ole sama kirjoittaja. Muuten saatat olla oikeassa.
Ok. Toivottavasti asia selviää jotenkin. Suuntaan tai toiseen.
Olet rohkea.Olisinpa minäkin.Elämäni toinen suhde.(ensimmäinen kesti 16 vuotta,toista on takana vasta vähän yli vuosi).tuntuu raskaalta.Jotenkin tykkään kovasti kaveristani,en haluaisi erota.Kuitenkin minun on tehtävä jokin päätös.En voi mitään,paljon erilaisuutta,usein kiistoja.Hän hakee sillointällöin tavataan-suhdetta.Minä jatkuvaa.En voi luottaa häneen.
Olen niin murtunut,etten voi nukkua,itken vain.
itketään silmät päästä, kun sattuu niin hitosti. Pitkä taival yhteistä elämää, jonka aikana toinen useilla ikävillä teoilla vei luottamukseni. Vaikka rakastin ja edelleen rakastan häntä, minä tein kipeän päätöksen eroamisesta. Järki sanoo, että oikein toimittu, mutta tunteet ovat aivan toista mieltä ja laittavat voimalla vastaan. Unettomuutta, itkukohtauksia, jatkuvaa ahdistusta ja voimattomuutta. Tämä on nyt minun arkea toistaiseksi. Tiedän, että kipu ja tuska hellittävät aikanaan, mutta entä se toisen kaipaus. Loppuuko tämä loputtomalta tuntuva kaipaus ja ikävä toista kohtaan?
Mies 40 v.
Täällä on aivan samanlainen olotila mutta on pakko uskoa että aika tekee tehtävänsä vaikka toista rakastaa niin että meinaa tukehtua
Nainen 60v
kolme ja puoli kuukautta itkua ja surua ja tuskaa ja ikävää.
mutta päätös oli oikea. vielä on päiviä kun tulee kyyneleet, joutuu huutamaan itselle että "jos" on väärä sana ajatella - tämä ratkaisu ainoa oikea.
viikolla aurinko paistoi ja hymyilin yksikseni ilman syytä - ihan vaan uskosta tulevaan... sattui ja sattuu vähäsen vieläkin mutta ratkaisu oli oikea, sen kun muistan...
Hän oli haave, minä olin saavuttamaton. Nyt. Hän on saavuttamaton, minä olen rikki.
Totuus vain on .. elämme kerran
Ei muuta kuin seuraavaa koetille .. jos hän on parempi olkaa hänen kanssaan
Mennyttä ei kannate havitella
Ei kannata ei. Toiset katsovat eteen, toiset taakse. Siksi on meitä särkyneitä sydämiä :)