Onko ettisesti oikein tottua työtömänä olemiseen ja antaa periksi, niin kuin jotkut pitkäaikaistyöttömät ovat tehneet? Eikö työ ole velvollisuus?
Onko ettisesti oikein tottua työttömänä olemiseen?
Eetikko
312519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Eettisesti oikeita syitä ja velvollisuuksia pitää kaivella tässä maassa ihan jostain muualta kuin pitkäaikaistyöttömistä, joka tähän nykytilanteeseen johtaa. Kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut siitä, miten pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaa psyykkisesti ihmiseen.
Realistille ja Polemille!
Olen itse ollut työttömänä tammikuusta 2001 lähtien. Mitä nyt välillä olin eräässä viransijaisuudessa 7 kuukautta, joka päättyi 4. huhtikuuta viime vuonna, koulutustani täysin vastaamatonta työtä; täällä Ruotsissa, jossa asun, saa uudet kolmesataa leimauspäivää puolen vuoden työssäolon jälkeen (palkkatyön).
Itse olen taistellut juuri tuon periksiantamisen kanssa. Olisi helpompi vaan antaa periksi ja tehdä mitä huvittaa ja viis veisata mistään mitään. Mutta sekään ei vaan kertakaikkiaan onnistu.
Jos työ on velvollisuus ja ihminen on täysin terve ja työkykyinen, saako hän koskaan antaa periksi? Eikö hänen pidä tehdä kaikkensa saadakseen työtä? Työttömyys koettelee tietysti psyykettä. Voiko se olla syy viis välittämiseen?
Kyllähän sitä löytyy jos ajattelee vain omalta kantilta. Mutta jos osaisit ajatella kokonaisuuden kannalta, tilanne on aivan toinen.
Oletko koskaa ajatellut, mitä tapahtuu kun sinä periksiantamattomasti etsit uutta työpaikkaa? Syntyyko se työpaikka jostakin?
Ei, se ei synny mistään. Se on olemassa tai se on syntynyt muun syyn vuoksi kuin sinun periksiantamattoman etsimisisesi.
Jokohan nyt ymmärsit mistä on kyse? Kyse on siitä, että joku sen syntyneen tai avoimeksi jääneen työpaikan saa. Jos siihen pyrkijöitä on miljoona, niin vain yksi pääsee. Yleensä se on onnekkain. Voitko nyt sanoa että kyllä se työpaikka löytyy työtätekevälle? Jos näin olisi, nuo 999 999 työtöntä eivät olisi työtätekeviä eli he olisivat laiskoja, eikö niin?
Viisveisaamisella ei ole mitään merkitystä. Jos työpaikka syntyy, siihen kyllä löydetään työntekijä. Joko niistä jotka etsivät savu päästä tupruten tai sitten sellainen, joka vain odottelee sitä työpaikkaa. Molemmat kyllä tekevät sitä työtä jos sitä vain on olemassa.
" Jos työ on velvollisuus ja ihminen on täysin terve ja työkykyinen, saako hän koskaan antaa periksi? Eikö hänen pidä tehdä kaikkensa saadakseen työtä? Työttömyys koettelee tietysti psyykettä. Voiko se olla syy viis välittämiseen? "
Mitä hyötyä on tehdä kaikkensa saadakseen työtä? Vaikka nousisi aamulla viideltä ja etsisi työtä koko päivän, yhtään työpaikkaa ei sillä tavalla synny. Yksi yksilö voi löytää näin ennemmin työpaikan kuin toine, joka odottaa että postiluukusta tipahtaa tiedote että sinun ammattisi työpaikka on avoinna siellä ja siellä.
Jos työttömyyttä halutaa vähentää, silloin tulee tehdä kaikki voitava uusien työpaikkojen syntymisen mahdollistamiseksi. Tavallinen kansalainen voi tehdä se ostamalla mahdollisimman paljon työvaltaisia hyödykkeitä ja kun ostaa, ostaa kotimaista. Se synnyttää kaikista eniten suomalisia, uusia työpaikkoja.
Kun ostaa suomalaista, kannattaa tarkastaa ettei suomalainen yritys, jonka tuotteita ostaa, ole ulkomaisten omistuksessa eikä se teetä tuotteitaan ulkomialla. Se se poistaa työttömyyttä kun ostamme kotimassa tehtyjä tuotteita. Ei mikään työttömän periksiantamattomuus.
Työ kannattaa ajatella sekä oikeutena, että velvollisuutena. Täällä Suomessa kaikille ei riitä töitä koska työmarkkinat ovat 15 viimeisen vuoden aikana muuttuneet rajusti. Pitkäaikaistyöttömien on todella vaikeata löytää työtä ja näillä tukityöllistämisillä yms. pyritään mahdollistamaan jokaiselle oikeus töihin. Velvollisuus tehdä työtä on taas vaikeampi juttu. Mielestäni ihan mitä tahansa työtä ei tarvitse ottaa vastaan. Olen itse ollut lähes koko ikäni pätkätöissä ja on ollut ihan kiva välillä huilata kun työt ovat loppuneet, joskin vakituisen työpaikan ottaisin kiljuen vastaan koska tahansa. Yleensä työttömyys jaksoina opiskelen, harrastan yms. ja haen aktiivisesti töitä. Periksi ( kenelle, mille?) ei kannata antaa, koska kärsit siitä vain itse. Pitkään kestänyt työttömyys on myös kaikkien tutkimusten mukaan jo terveysriski mm. masennus, diabetes ym. Tsemppiä, kyllä jokaiselle jotakin hommaa on, pitää jaksaa vain uskoa ja tehdä töitä työllistymisen eteen.
Voisiko Eetikko kertoa mihin työhön pitkäaikaistyötön voi mennä? Työttömiä on miljoona, onko Eetikolla miljoona työpaikkaa tiedossa? Jos ei ole, olisi parasta olla hiljaa.
Työnteko ei ole velvollisuus. Myöskään yhteiskunnalla ei tulisi olla velvollisuutta hyysätä työttömiä vaan palvelut tulisi jakaa periaatteella "jokaiselle ansionsa mukaan".
Järkimies!
Mitä tarkoitat tuolla "palvelut tulisi jakaa jokaiselle periaatteella 'jokaiselle ansionsa mukaan'"?
Tarkoitan, että yhteiskunnan palvelut tulisi ansaita veroja maksamalla tai toiminnalla joka tuottaa tulevaisuudessa verovaroja yhteiskunnalle (opiskelu).Tarkoitan sitä, että onko esim. alkoholisoitunut työnvieroksuja jotenkin ansainnut yhteiskunnan tarjoamat palvelut?
Mielestäni esim. alkoholisti ei ansaitse vatsavaivojensa hoitoa verovaroin rahoitetussa sairaalassa.
En suinkaan ole sitä mieltä, että työttömät olisivat automaattisesti alkoholisteja tai työnvieroksujia. Alkoholistit ja narkomaanit taitavat kuitenkin pääsääntöisesti olla työttömiä.
No ei tietenkää se ole mikään velvollisuus.. kaikkee nä kysytki.. velvollisuus heheh, ja eettisesti heheh. Töihi kato mennää sen takia että saapi rahaa, ei työn takia.
Lapioon nojaajalle ja Järkimiehelle!
Jos kyseessä on ainoastaan rahan saaminen eikä työ ole velvollisuus, miksi sitten ne työttömät, joilla ei ole taloudellia vaikeuksia, voivat huonosti työttömyydestään?
Eiköhän se vika ole kokonaisuudessaan tässä pahoinvoivassa hyvinvointiyhteiskunnassa yli päätään, syyt ovat syvemmällä kuin syseet. Etsisit sitä etiikkaa ja pahoinvoinnin alkuperäisiä syitä nyt ihan muualta kun työttömistä.
Rohkenen olla eri mieltä kanssasi. Jos ihmisellä on tarpeeksi rahaa, niin en usko hänen kärsivän työttömyydestä. Itseasiassa en edes määrittelisi häntä työttömäksi vaan oleilijaksi, jolla ei ole edes halua mennä töihin.
Ei työ ole (ainakaan minun mielestäni) mikään itseisarvo... minä en tee työtä sen vuoksi että koen sen velvollisuudeksi tai että viihtyisin niin hyvin työmaalla. Minä teen työtäni sen vuoksi että saan rahaa (ja sitä myöten pystyn toteuttamaan osan unelmistani ja koen oloni turvatuksi)... työpaikallani on hyvä henki ja minua ei vituta mennä töihin, mutta mikäli voittaisin esimerkiksi lotossa tarpeeksi rahaa, en enään kävisi töissä vaan tekisin asioita, jotka koen mielekkäämmäksi.
Näin se on, en edes tunne ketään joka ois töissä työn takia, tai että viihtyisi työpaikallaan yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä.
Parasta oisi jos pitkäaikaistyöttömille, esim yli 10v työttömänä olleille, annettaisi armoa ja mahdollisuus siihen "kansalaispalkkaan", niin säästyisi rankasti rahaa niitä varten, joilla viellä on oikeasti edellytyksiä/halua/motivaatioo jne saada vakituista työtä.
Henkensä säilyttääkseen parempi yli viiskympisten tottua. Kova pullikointi voi käydä pumpulle!
Jos tekee satoja hakemuksia, soittelee, käy työpaikoissa eikä saa mitään ja sitten jatkuvasti saa kuulla sen olevan oma vika, niin on pakko turruttaa itsensä, että jaksaa. Varsinkin jos on ollut töissä ennen firmansa konkurssia tms. ahkera ja on käynyt kouluja kursseja. Ne, jotka eivät turruta, masentuvat ja päättävät päivänsä itse.
Työtähakevat työttömät käyttävät päivänsä työhakemusten tekoon, joten siksi keskustelupalstoilta saa väärän kuvan, lisäksi ovat nuo provokaattorit, jotka usein ovat teiniopiskelijoita (jotka eivät vielä tiedä, että saattavat itsekin joutua työttömäksi). Se, että on saanut työtä tai pitää työpaikkansa, on verrattavissa lottovoittoon, samanlaista tuuria ja yhtätodennäköistä se on. Jos veikkaa enemmän, on todennäköisyys voittaakkin enemmän, ja siihen pitää käyttää rahaa. Samoin työnhaku nielee rahaa. Itse en tällä hetkellä ole virallisesti työtön, mutta jo hakemus ilman liitteitä maksaa 65 senttiä, niitä kun lähettää joka päivä, päälle vielä kirjekuoret paperit ja joidenkin vaatimat liitteet, niin kallista hommaa sen on. Yhden yksinkertaisen työhakemuksen hinnalla tekee rivin lottoa.
Tässä erään VAKITUISISSA töissä käyvän miehen moraalista: Naapurin äijä hakee jatkuvasti sairaslomaa milloin mistäkin "syystä" ja istuu pihakiikussa sen jälkeen vetämässä kossua. Kehuu, että taas tuli sairaslomaa viikko ja antibioottikuuri, mutta kossu on parempaa lääkettä. (Äijä ei todellakaan kulje ihan täydellä hapella muutenkaan, sen lisäksi että se on tyhmä). Äijä poraa vaikka reiän polveensa tuossa toukokuussa, että saa sopivasti pitkän sairasloman siirtämään kesälomaa, joka ikinen vuosi. Aina naula päässä ja jatkuvasti jollain "omalla vapaalla". Ja kun töihin ei huvita mennä, niin heti saitsua hakemaan. Ja ei huvita kovin usein töissä käydä, että voi juoda viinaa pihakiikussa. Ihme on, jos koko viikon jaksaa olla töissä (5 pv), ainakin vähintään 1 pv on oltava se pekkaspäivä ellei saitsu iske. Sillä on myös omituinen työpaikka ja työehtosopimus, hän tienaa joka vuosi 52 pekkaspäivää. Eli 1 pekkanen / viikko. Sen käsityksen ainakin saa, kun rupeaa laskemaan äijän pitämiä "pekkasia" vuoden mittaan. Normaalisti 1 pekkasen tienaa vasta kun on ollut kuukaudessa n. 14 pv työssä. Äijä on suurin lusmu mitä olen ikinä tavannut.
Eetikko, onko sinusta eettisesti oikein tottua lusmuna olemiseen, joka lintsaa jatkuvasti vakituisessa työpaikassaan, kun ihan hyvin voisi joku muu tunnollisempi ja kunnollisempi työtön tätä hänenkin työtään tehdä? Jos työ on kerran velvollisuus, niin miksei jotkut sitten kunnioita sitä, että heillä on vakituinen työpaikka ja pidä sitä velvollisuutenaan? Ja onko sinusta eettisesti oikein, että tällaisia suojatyöpaikkoja näitä lusmuja varten on olemassa? Vai olisiko eettisesti oikein käräyttää tällaiset tyypit, jos vaikka joku kunnon ihminen saisi töitä sen sijaan?
Jos työ on velvollisuus, ei tietysti silloin. Onko työ mielestäsi velovollisuus ja jos on - miksi?
Sinähän se korostat ensimmäisessä viestissä työn velvollisuutta ja eettisyyttä nimenomaan työttömille. Eikö sitten ole velvollisuus niille joilla on vakituinen työpaikka? Ja miksi se olisi vain velvollisuus työttömille, muttei vakituisessa työssä oleville?
Työttömän työ on etsiä työtä ja työnetsinnästä työtön saa palkkansa. Ei työvoimitoimiston virkailija ole tehnyt enempää kuin työtönkään, mutta tämä saa tekemisestään tiilitalon ja uuden auton. Tuottavasta tekemisestä ei makseta kuin minimitoimeentulo, joten suuri osa työn tuotosta menee muuhun kuin tuottavaan tekemiseen.
Montako työpaikkaa syntyy kun miljoona työtöntä etsii työtä? Jos miljoona työtöntä odottaa mollin sivuille ilmestyvää työpaikkaa, montako työpaikkaa jää syntymättä Suomeen silloin?
Työpaikan etsintä on aivan turhaa toimintaa. Jos johonkin tulee työpaikka avoimeksi, kyllä siihen jo seuraavana päivänä löytyy työntekijä vaikkei yksikään työtön etsi työtpaikkaa. Sana kulkee nopeasti suustasuuhunkin ja joku kertoo kyllä että työpaikka on auki ja työtä vailla olevat siitä kuulevat hakemattakin.
Työn hakeminen on turhaa puuhastelua ja se ei työllistä muuta kuin työvoimavirkailijan sekä yrityksen silppurikoneen käyttäjän, mutta työttömyysrahan saannin ehto on aktiivinen työnhaku. Poliittiset päättäjät on näin suuressa viisaudessaan päättäneet. Suomisosialismi on juuri sitä, että saa elää sosiaalisuudesta jos suostuu työllistämään miljoona muuta. Työntekoa ei kaikille suoda kivuttomasti. Eräs esimiespoliisi kommentoi 25-vuotiaan liukuhihnaduunarin urakkatyön elämäntapa herrasteluksi.
Mikäli ihmisiä halutaan työllistää, niin voidaanhan sama asia tehdä vaikka siten, että siirellään kiviä paikasta a paikkaan b. Paikasta a loppuessa kivet aletaan siirtamään paikasta b kiviä paikkaan a.
Joillakin on nyt vain mielihalu ahdistella ihmisiä vapaassa euroopassa. Vosimmehan ajatella asian siten, että päivätyökseen työtön, mutta kuluttava ihminen saisi rahaa siitä, että suostuu työllistämään tehtaita ja yrityksiä.
Eikös ne tukityöt ole just tollasia ab paikkoja:)
Tukityössä tehdään työtä josta ei ole hyötyä, joten voisimme ehkä kutsua tukityötä ab-työksi.
Netissä oli jokin aika sitten levityksessä ns."juoppuhullun päiväkirja". Päiväkirjan mukaan juoppuhullu haki pankinjohtajan paikkaa ja sai vastukseksi, että kyseisellä pankilla ei ollut vapaana haettua työtä. Avoin hakemus = "juoppohullu"?
Ja hulluinta asiassa on se, että työttömiä tukityöllistetään maksamalla turhasta työn tekemisestä, mutta samaan aikaan rangaistaan niitä, jotka työllistäisivät itsensä omatoimisesti.
Tuo ei pidä paikkaansa. Tukityöllistettynä tehdään töitä, joihin usein ilman tukea palkattaisiin joku. Itse olen ollut kyllä parikin kertaa sellaisessa tukityössä, että jonkun ne työt olisi joka tapauksessa pakko ollut tehdä. Samoin lasten ip-kerhoja pyöritetään paljon työllistämisvaroin, sairaanhoitoa. Voisitteko lopettaa tuon mustatuntuu tyylillä väärän tiedon levittämisen tukityöstä. Minulla on ihan hyvää työkokemusta vaikka työllistettynä olikin, mutta työnantajat eivät sitä arvosta, (työsuhteen pituudesta näkee että tukityö), kiitos teidän luulijoiden.
Tuollaista tietoa levittämällä edesaiheutatte työttömyyttä, koska tukityökokemusta ei arvosteta työkokemuksena. Eli siinä mielessä tukityö on turhaa, koska vaikka kuinka mielenkiintoista työtä olisi päässyt tekemään, niin ei sitä oikeaksi työkokemukseksi katsota. On niitä hömppätöitäkin tuella, mutta oman kokemukseni mukaan harjoittelussa on vähemmän oikeita töitä kuin tukitöissä.
Mikäli valtio tukee tekemistä, valtio vääristää työnantajien välistä kilpailua. Pahimmillaan siis se työnantaja joka teettää työn ilman tukea, joutuu lisäksi maksamaan veroistaan kilpailijan olemassaoloa.
Tukityöt on lähes aina määräaikaisia ja määräaikaisella ei ole tavanomaista luottokelpoisuutta ja siten ostovoima on lähes olematon. Työ ei ole tuottavaa mikäli tekijällä ei ole ostovoimaa. Raha ei liiku oikealla tavalla ja loppujenlopuksi kaikki yritykset joutuvat palkkamaan tukityöllistettyjä, jotta pysyisivät kilpailun mukana.
"Tuollaista tietoa levittämällä edesaiheutatte työttömyyttä, koska tukityökokemusta ei arvosteta työkokemuksena"
Kerta se on ensimäinenkin kun töissä ollaan. Minä ensimmäistäkertaa työssä 13-vuotiaana (jatkuva sopimus).
No tuota porukat tarkoittaa tukitöillä niitä sosiaaliyrityksiä/uhdistyksiä jne (joihin yleensä joutuu tuki yms töihin) joita nousee ku sieniä sateella "vajaakuntoisia" varten, jonne sit laitetaan niinsanottuja "normaaleja" ja "terveitä" työttömiä. Kyllähän jotkut ovat päässeet oikeaan firmaan/työpaikkaan tukitöihin.
Vajaakuntoisuuden arviointi tapahtuu monesti arvostelijan toimesta joka itse tarvitsee perseelleen peräkärryn taikka lähes rullatuolin arkitoimiinsa, joten arvostelu joskus on hieman raivostuttavaa. Ottaen huomioon sen kuran jonka yhteiskunta kerää palkkalistoilleen, ymmärrämme jo ettei henkinen hyvinvointoikaan parhaasta päästä arvostelijalla ole.
Syrjäytymiset työelämästä ym. jutut ovat asioita joihinka työministeriö ei voi vaikuttaa positiivisesti. On siis helpompaa jättää yksilö rauhaan ja antaa tämän löytää työpaikka kuin alkaa ahdistelemaan huu-haa toimenpiteillään ja aiheuttaa syrjäytymisen työelämästä.
Ihan niinkuin työtä tekevät olisivat jotenkin jalompia ihmisiä kuin työttömät, tekisivät työtään yhteisen hyvän vuoksi. Jokainen työtä tekevä tekee työtä itseään ja korkeintaan jälkeläisiään varten. Jokainen ihminen jättäisi veronsa maksamatta, jos se olisi heidän itsensä päätettävissä.
On kuitenkin kohtuutonta vaatia, että joku muu maksaa työkykyisen ihmisen elannon, jos tuo ihminen ei edes yritä itse elättää itseään.
Pitäisiköhän meidän siis ruveta kovalla kädellä hajottamaan näitä "sosiaalisia turvaverkkoja" ja muutenkin muuttaa nykyinen oikeusjärjestelmä vahvimman oikeuteen perustuvaan luonnolliseen oikeusjärjestelmään.
En tiiä eettisyydestä, mutta kaikkeen tottuu, kun vaihtoehtoa ei ole =/
Kai se työ on velvollisuus, jos sen työpaikan sattuu omaamaan. Työttömän velvollisuus on täyttää neljän viikon välein Kelalle työtön, työtön, työtön- lappu =/