Tapasin muutama vuosi sitten upean naisen, nykyisen vaimoni, kaikki tapahtui kuin elokuvissa ja tulevaisuus näytti lupaavalta.. Nyt mennyt puoli vuotta pelkkää alamäkeä, ei seksiä, tuntuu että kumpikaan ei halua, ei yhteisiä harrastuksia, tuntuu että olemme toistemme vastakohdat, niin kaukana vaeltaa se loisto mikä meillä oli, ikäeroa meillä toki on reilu 10v, itse olen 33v... Työssäni olen tekemisissä vastakkaisten osapuolten kanssa ja tuntuu että he saavat sentään minut hymyilemään mitä ei kotona ole tapahtunut hetkeen, sanat mitä puhumme päivän aikana mahtuu melkein yhteen käteen, niin toivotonta.. Tuntuu että tämä on tässä, kaiken kukkuraksi yhteinen äidinkieli puuttuu, eli lontoon englannilla mennään.. Plaahh.. Mietin että tuhlaanko aikaani ja odotan ajan myötä kaiken palaavan ennalleen.. Parisuhdeterapiassa käyty mutta siitä ei ollut iloa kuin hetkeksi.. Ollaanko vaan liian erilaisia loppujen lopuksi??
Onko tässä mitään järkeä?
Toivoton80
5245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kai teillä nyt sitten on se kuherruskuukausi loppu, ja nähdään että kasvatteko rakastamaan toisianne. Ehkäpä sitten ette. :(
Otapa nyt iisisti vielä.
Meillä meni naimisiin menon jälkeen ihan plörinäksi melkein koko seuraava vuosi. Jotenkin molemmat hautautuivat johonkin tyhjiöön, että tässä sitä nyt ollaan- naimisissa.
Ei mitään fiilistä mistään, ei mitään halua tehdä yhdessä mitään.
Oltiin aika järkyttyneitä molemmat, että miten ihmeessä joku naimisiin meno voi tylsyttää koko elämän? Ja noin pian!
Emme käyneet missään terapiassa vaan sovittiin , että annetaan vaan ajan kulua , että jospa se siitä. Ja kyllähän se siitä sitten lähti.
Kuukausitolkkuun emme keskustelleet oikein mitään, mutta sitten alettiin keskustella, vähitellen. Ja taas annettiin aja kulua.
Eräänä päivänä meillä tuntuikin olevan yhteistä enemmän kuin olimme luulleet. Seksikin palasi kuvioihin mukaan. Kaikki alkoi sujua.
Vielä tänäkään päivänä emme tiedä mikä meidän oikein tuli silloin. Nyt olemme olleet naimisissa jo 12 vuotta ja ihan kivasti meillä menee. Ei mitään valittamista kummallakaan.
lisäys edelliseen : älkää vaan missään nimessä tehkö lapsia, ennne kuin olette saaneet keskinäiset asianne kuntoon!
Rakastatteko toisianne? Jos rakastatte, kannattaa vielä yrittää, jos ette, se oli sitten siinä.
Me rakastuimme mieheni kanssa toisiimme ensi silmäyksellä ja menimme naimisiin. Mutta olemme erilaiset, kovin erilaiset. Meillä ei ole oikeastaan mitään yhteistä. Pidämme erilaisista elokuvista ja erilaisesta musiikista, olemme uskonnoltamme eri, ruokatottumuksemme ovat erilaiset, minä viihdyn kotona hän ei, minulla on vain vähän ystäviä mutta hänellä paljon, minulla on pitkä pinna mutta hän hermostuu herkästi, minä huolestun herkästi kun taas hän on fatalisti eikä pidä huolestumisesta. Ei meillä ole yhteisiä harrastuksia. Emme paljonkaan juttele keskenämme. Mutta silti jaksan rakastaa ja ilmeisesti hänkin. Välillä on ottanut koville hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Mutta eipä siinä muuta voi...hyväksyä tai jättää...
Mutta...totta kai "vieras" nainen saa sinut herkemmin hymyilemään...eihän siinä suhteessa ole mitään parisuhteen ja arjen kuormaa....