25m
Oulunkylän ostarin parkkipaikalla minut pysäyttää vanha mies. Tien häneltä on tukkinut vuoroaan odottava jakeluauto. Lumiesteitä ja liukkaita kohtia on kaikkialla. Hän nojaa pitkään keppiinsä ja kiroilee, sadattelee itselleen. Pysähdyn.
Hänellä on huonot jalat. Mutta tarjottuani käsivarteni, ote on luja. Etenemme hitaasti kohti ostoskeskuksen sivuovia. Hänellä on hyvä kuulo ja terävä pää. Mutta jalat, ne ovat kelvottomat, hän manaa. Sanon, että ei minulla ole kiire. Hän sanoo, että kaikilla on nykyään kiire. Köpöttelemme eteenpäin. Hän selvästi nauttii puhumisesta ja asioiden tarkastelemisesta. Suunnittelemme paluureittiä ja pohdimme sitä, että kuinka hän selviää siitä.
Ruoka oli loppunut. Viime talvena hän oli ollut syömättä kaksi viikkoa – pahimman lumimyräkän aikaan. Olen hämilläni, eikä kotitoimittaja minussa herää. En kysy enkä kyseenalaista mitään, vaan suren vanhan miehen tilaa tämän kanssa tämän yksinäisessä asunnossa. Istumme ja juttelemme. Emme syö mitään. Ulkona kinokset kasvavat muureiksi. Erotessamme me vuolaasti kiittelemme toisiamme.
En nuku seuraavana yönä, vaan katselen keittiön ikkunasta ulos risteyksen sammuneisiin liikennevaloihin. Näen rottien olevan liikkeellä. Kursori vilkuttaa.
Oulunkylän ostarin parkkipaikalla minut pysäyttää vanha mies. Tien häneltä on tukkinut vuoroaan odottava jakeluauto. Lumiesteitä ja liukkaita kohtia on kaikkialla. Hän nojaa pitkään keppiinsä ja kiroilee, sadattelee itselleen. Pysähdyn.
Hänellä on huonot jalat. Mutta tarjottuani käsivarteni, ote on luja. Etenemme hitaasti kohti ostoskeskuksen sivuovia. Hänellä on hyvä kuulo ja terävä pää. Mutta jalat, ne ovat kelvottomat, hän manaa. Sanon, että ei minulla ole kiire. Hän sanoo, että kaikilla on nykyään kiire. Köpöttelemme eteenpäin. Hän selvästi nauttii puhumisesta ja asioiden tarkastelemisesta. Suunnittelemme paluureittiä ja pohdimme sitä, että kuinka hän selviää siitä.
Ruoka oli loppunut. Viime talvena hän oli ollut syömättä kaksi viikkoa – pahimman lumimyräkän aikaan. Olen hämilläni, eikä kotitoimittaja minussa herää. En kysy enkä kyseenalaista mitään, vaan suren vanhan miehen tilaa tämän kanssa tämän yksinäisessä asunnossa. Istumme ja juttelemme. Emme syö mitään. Ulkona kinokset kasvavat muureiksi. Erotessamme me vuolaasti kiittelemme toisiamme.
En nuku seuraavana yönä, vaan katselen keittiön ikkunasta ulos risteyksen sammuneisiin liikennevaloihin. Näen rottien olevan liikkeellä. Kursori vilkuttaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensin oli Itiksen papparainen rollaattorilla ja tänään Ogelin pappareinen keppeineen.
Mikä pappamagneetti minä olen?
(reps)