Ottakaa kantaa. Ei länkytystä

En tiedä onko eutanasia keskustelunaiheena uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippuvainen silloin kun se omalla kohdalla olisi ajankohtainen.

Kai sinä tiedät että tuo toive tuonpuoleisuudesta tarkoittaa kristinopin mukaan sitä, että ehkä sitten joskus, kun jeesus tulee hakemaan täältä omansa pois taivaaseen. Täysin järjetön uskomus, eikä sen pidä millään tavalla liittyä ihmisen toiveeseen saada kuolinapua niin halutessaan.

"Mikä on ateistien suhde eutanasiaan"

Pitäisi olla laillista saada halutessaan kuolinapua.

"Ei varmasti ihan yhdenmukainen. Vai onko. Ateismissa ihmisen elämälle ei anneta samanlaista toivoa tuonpuoleisesta, mutta toisaalta ymmärretään inhimillisesti kipu ja kärsimys. Siksi tuntuu siltä, että eutanasia on ennemminkin uskovaisten ihmisten kiistelty aihe. Onko hän väärässä?"

Ihme länkytystä.

Miksi ihmeessä kysyt tällaisia linkitettynä ateismiin? Emme me ateistit edusta mitään yhtenäistä maailmankatsomusta jonka alla kaikki elämän kysymykset on vastattu ja jota kaikki ateistit noudattavat. Ateismi ei ole edes mikään 'ismi' sanan varsinaisessa merkityksessä.

Sama kuin kysyisit kymmeneltä putkimieheltä mikä on paras auto. Kaksi asiaa jotka eivät mitenkään liity toisiinsa. Saat varmaan kymmenen erilaista vastausta.

Sama tässä, kysyt 10 ateistilta mielipidettä eutanasiaan, saat varmaan 10 erilaista vastausta.

Itse en varsinaisesti vastusta ajatusta 'avustetusta kuolemasta', mutta oikeastaan minulla ei ole vahvaa mielipidettä sen puolestakaan. En kuitenkaan edusta mitään 'ateistien mielipidettä' asiassa.

Mikä on sinun ja uskontovereittesi kanta eutanasiaan, polkupyöräilyyn, puuronsyöntiin, avantouintiin, tai hautaustoimeen?

Jos vastaan sinulle ihmisenä, enkä ateistina, niin käykö se?

Minusta ihmisellä ei ole yksiselitteistä oikeutta päättää omasta kuolemastaan. Se on aina tilannekohtainen päätös, johon ei ole yksiselitteistä ja vakioitua ratkaisua.

Mutta...Minulla ei ihmisenä ole oikeutta päättää myöskään toisen ihmisen puolesta oman maailmankatsomukseni (uskomukseni) perusteella, milloin ja miten hän voi kuolla. Kipu ja kärsimys ovat subjektiviisia kokemuksia, ja toisen ihmisen pakottaminen niiden läpikäymiseen henkilökohtaisilla syillä ei millään logiikalla voi olla tarpeellista saati hyväksyttävää.

Ja kyllä, eutanasia on pääosin uskonnollisuuteen liittyvä ongelma. Siinä katsotaan, että oman vakaumuksen vuoksi voidaan tehdä päätöksiä, jotka koskevat jopa siihen yhteisöön kuulumattomia ihmisiä.

Abortti on murha.

Toivoa vai pelkoa?

Ateistien kesken ei varmaan tule sellaisia ryhmäkiistoja kuin esim.kristittyjenkesken, koska ateisteilla ei ole mitään pyhää kirjaa, jonka ympärille rakentaa tulkintakiistoja.
Muuten ateisteilla on varmasti erilaisia näkemyksiä eutanasiasta.

Oma kantani on vellimäisen epäselvä jahkaava:

Minusta eutanasia pitäisi mahdollistaa, mutta sitä koskeva laki pitäisi kirjoittaa niin tiukaksi, että siinä ei ole pelivaraa alkaa laventaa sen tulkintaa esim. taloudellisten syiden vuoksi.
Toki kysymys on ongelmallinen, miten eutanasia rajattaisiin, enkä ala tässä esittää siitä mitään omaa versiota.

Keskustelua kärjistyy mielestäni kahden ongelmaa yksinkertaistavan kannan välille: toisten mielestä ihan kaikki eutanasia on ihmisten murhaamista. Toisten mielestä kaikki jotka vastustavat eutanasiaa tahtovat kiduttaa sairaita.

Kumpikaan kanta ei ole totuudenmukainen mun näkökulmasta ja keskustelun typistymine tuolle tasolle estää sen vaikean rajan hahmottamista, milloin ja miten se eutanasia todetaan esim. saattohoitoa paremmaksi vaihtoehdoksi.

Ateismilla ei ole kantaa eutanasiaan. Mutta minun mielipiteeni periaatteellisella tasolla on, että se tulisi sallia mutta ymmärrän asian olevan monitahoinen ja siihen liittyy paljon ongelmia.

Voin kuvitella tilanteita joissa se itsellenikin kelpaisi mutta en voi tietenkään tietää olisiko mielipiteeni sama jos sellaiseen tilanteeseen joutuisin, voisihan se mielipide muuttuakin ja sellaisen surkeuden keskellä jota nyt pitää ylitsepääsemättömänä näkisikin jotakin elämisen arvoista.

Ensimmäinen ongelma on tietenkin se , että mihin vedetään raja jolloin eutanasia voitaisiin hyväksyä. Rajan tulisi olla mielestäni jollain tavoin selkeä mutta miten se onnistuisi käytännössä on toinen asia. Ja rimakin pitäisi olla vedetty hyvinkin ylös.

Sen tulisi olla myös aina kuolemaa tekevän oma tahto ja vain hänen oma tahtonsa eikä edes esimerkiksi edes lääkäri saisi sen enempää kieltää kuin tarjota tätä mahdollisuutta. Ei ainakaan tarjota. Puhumattakaan nyt joistakin perintöä kärkkyvistä omaisista.

Mutta eutanasia ei tarkoita vain kuolemaa tekevän oikeutta jouduttaa lähtöään vaan se voi tarkoittaa myös sellaisen ihmisen päätöstä lopettaa elämänsä jolla voi olla kymmeniäkin vuosia elinaikaa jäljellä mutta syystä tai toisesta hän ei koe elämäänsä elämisen arvoiseksi. Nämä tapaukset ovat niitä joissa suurimmat ongelmat tulisivat.

Vaikea ja kaikin puolin hankala kysymys.

"Mikä on ateistien suhde eutanasiaan. Ei varmasti ihan yhdenmukainen"

Ei ole yhdenmukainen, aivan kuten ei ole teistienkään suhde eutanasiaan.

"Ateismissa ihmisen elämälle ei anneta samanlaista toivoa tuonpuoleisesta"

Jotkut ateistit uskovat ihmisen elämälle olevan annettu toivoa tuonpuoleisesta, jotkut taas eivät. Kyse on samasta kuin vaikkapa jotkut teistit uskovat Jeesuksen olevan Jumalan poika, kun taas jotkut teistit eivät tähän usko, samoin ateistien kannat jakautuvat omiksi aliryhmikseen, vaikkakin vähemmän järjestyneesti kuin teismin puolella.

"Siksi tuntuu siltä, että eutanasia on ennemminkin uskovaisten ihmisten kiistelty aihe."

Suurinosa ns. naturalistisista ateisteista, joita tälläkin palstalla suurin osa ateisteista edustaa ovat toki hyvin samaa mieltä eutanasiasta mutta toisaalta vaikkapa buddhalainen ateisti voi olla asiasta hyvin eri mieltä.

Käsitys eutanasian suhteen ainakin omalla kohdallani perustuu siihen kuinka täysin järjenvastaisesti eläin lopetetaan tämän kärsimyksen mutta vastaavassa tilanteessa ihminen on pidettävä hengissä vaikka loppuelämä tulisi olemaan vain pelkkää kärsimystä.ja toisaalta myös pidän samuraiperinteeseen kuuluvasta tavasta jossa on parempi kuolla kunniallisesti kuin elää kunniattomasti. Esim itse en sellaista elämää kunniallisena että olen sairaspedin vangiksi tuomittu loppuelämäkseni ja elossa vain koneen avustuksella.

Jos itselle tulisi tilanne, että joutuisin minua itseäni koskien etanasiaa harkitsemaan itselleni, niin toivoisin, että minulla olisi siitä itse mahdollisuus päättää, eikä esim. jollain uskonnollisella yhteisöllä.

Ihmisellä tulisi olla valta päättää omasta elämästään. On olemassa elvytyskielto
jolloin lääkäri voi tilanteen mukaan arvioiden päättää onko elvytys oikea ratkaisu,

Lääketiede kehittyy koko ajan, kohta kuolemaa ehkäistään vieläkin paremmin.
Mutta onko enää mielekästä, jos meillä on miljoonia tajuttomia ihmisiä, jotka
eivät koskaan herää, mutta ovat hengissä....eläviä ruumiita siis.

Kyllä ihmisoikeuksiin tulisi kuulua myös ....saada kuolla rauhassa!

"Mikä on ateistien suhde eutanasiaan."

Minun suhteeni on se, että se tulisi tilanteen mukaan sallia.