Mies, joka rakastaa perhettään (lapsiaan) yli kaiken eikä siksi halua rikkoa perhettä, mutta vaimon kanssa suhde on kaikkea muuta kuin romanttinen, ei läheisyyttä juurikaan. Tämä mies "ratkaisee" ongelman etsimällä tyydyttävän rinnakkaisuhteen. Näin hän jaksaa olla rakastava ja hyvä perheenisä.
Vai mies, joka asettaa oman läheisyyden tarpeensa perheen edelle ja päättää erota, jolloin lasten koti rikkoontuu.
Molemmat vaihtoehdot huonojako?
Vai mies, joka asettaa oman läheisyyden tarpeensa perheen edelle ja päättää erota, jolloin lasten koti rikkoontuu.
Molemmat vaihtoehdot huonojako?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Molemmat vaihtoehdot huonoja. Laittaako mies säälittävän halunsa perheen edelle? Valehtelu on vihoviimeinen asia. Tyytyväinen äiti, onnellinen perhe.
Jos valitsee valehtelun, pakottaa koko perheen alistumaan valheen verkkoon, kulissiin, jossa kukaan ei voi todellisuudessa olla onnellinen.
Pettävän miehen on parempi lähteä. Hän tekee karhunpalveluksen kaikille, eikä ole ansainnut rakkautta.
Mikäs se vaimon vastuu on? Jokaisella on vastuu omasta onnellisuudestaan. Täytyy ottaa vastuu omasta elämästä. Jos ei ole onnellinen pettävän huora ukkonsa kanssa niin kannattais varmaan ottaa ohjat omiin käsiin ja lähteä. Onnellinen äiti=onnelliset lapset.
Vaimo ei oletetussa tapauksessa luonnolisestikaan tiedä että mihensä pettää. Voi joskus ajatus käydä mielessä, muttei kuitenkaan jaksa uskoa. Mies kun on hyvä perheenisä.
Itse ajattelin pitkään että jonkun naikkosen takia en eroa ota ja perhettä ja avioliittoa ei rikota jonkun naikkosen takia. Samoin mies. Aika kului ja aloin miettimään mitä järkeä tässä on kun millään ei ole mitään väliä. Otin eron koska halusin jotain parempaa ja rehellistä. Eli hyvä mies ei petä eikä hyvä vaimo hyväksy pettämistä. Omani oli tapapettäjä naista naisen perään. Seksiä oli ja yhteys mieheen kunnossa. Ulkonäköasiat ok samoin raha-asiat. En vain riittänyt hänelle. Niinkuin ei kukaan muukaan minua ennen eikä jälkeen.
Huom! Aloituksessa ei petos ole vielä perheen tiedossa? Nyt arvioidaan mahdollista tulevaa eikä edes tiedetä onko mies satuiillut kakkoselleen...
Tästä on vielä pitkä matka loppuratkaisuun!
Kärähdys-shokki-parisuhdekriisi-selvitykset-mahdollinen terapia ja näistä kaikista pitkän harkinnan ja ajan päästä mahdollinen ero!
Kakkosen ei vielä kannata vielä suunnitella häitä!
..."halusin jotain parempaa..."
Niinpä niin, SINÄ halusit. Että viis lapsista.
Lasten etu on hyvinvoiva äiti. Että silleen.
Elämme maailmassa, jossa puolet miehen seksuaalisuuteen tulee miehisestä kulttuurista. Luodaan mielikuvia siitä, että rinnakkaissuhde olisi miellyttävä asia. Tämä on valitettavaa. Unohdetaan usein sanonta: "uusi suhde, uudet ongelmat". Aloituksessa kumpikin vaihtoehto menee perheen edelle. Voimme lähestyä kysymystä yhdessä uusien kysymysten kautta:
Onko halu muita naisia kohtaan hallitsematon?
Onko lapsille oikea miehen malli pettävä isä?
Onko vaimo ansainnut tällaista käytöstä?
Olisiko vietin purkamiseen muita keinoja?
Kumpi on tärkeämpi tyydytys vai perhe-elämä?
Ja mikä tärkeintä, onko asiasta puhuttu?
Rehellisyys maan perii.
Seksi ja läheisyydentarve ovat tarpeita tarpeitten joukossa. Miksi pari on ajanut suhteensa tuollaiseen häpeälliseen kulissiin? Molempien aika katsoa peiliin. Turha syytellä koska parisuhde on kahden ihmisen työn tulosta. Jos ei tee töitä....ei tulevaisuutta. Molemmat syyllisiä oman liittonsa pilaamiseen.
Lapsiaan voi rakastaa yli kaiken kummassakin vaihtoedossa .
Perheenä olette jo etääntyneet toisistanne ja lapset ovat enää
pitämässä liittoa kasassa .
Ongelmaa ei voi mielestäni ratkaista yksistää lasten avulla .
On myös kysymys miehen tunteista .
Ensimmäisessä vaihtoehdossa koti saattaa rikkoutua uuteen suhteeseen ,
koska mies kaipaa nyt aivan selvästi myös uutta parisuhdetta läheisyyden
puutteeseen ja valmistautuu jalka ovenvälissä omaan muutokseen .
Uutta suhdetta etsiessä vanha purkautuu vääjäämättä .
Toisessa vaihtoehdossa mies on jo tehnyt selvän päätöksen
muuttaa etäämmäksi vaimostaan ja samalla ehkä myös lapsistaan ,
jollei muuta aivan lasten lähialueelle .
Molemmat vaihtoehdot ovat miehen kannalta yhtä hyviä .
Lasten kannata ensimmäin (tulee vähemmän muutosta arkipäiviin )
olisi parempi ajatus ,mutta siinä tapauksessa miehen pitää luopua
uuden suhteen kanssa tulevaisuudesta .Hän voisi vain tapailla
naista kodin ulkopuolella .Tämä ei varmaan tyydytä, jos suhde lujittuu
rakkaudeksi asti .Silloin taasen lasten asema heikkenee ainakin
väliakaisesti .Uskon kuitenkin miehen kykenevän ratkaisemaan
asian lasten suhteen melko hyvin .Hän on huolehtiva perheenisä .
Aloituksesta käy huoli lasten tulevaisuudesta ,mutta myös omasta
ja vaimoa kohtaan tuntemasta irrallisuudesta miehenä ..
Kolmatta vaihtoehtoa ei ole joten sitä ei voi valita .
Eikö kolmas paras vaihtoehto olisi kuitenkin kaikkien kannalta se, että mies yrittää rikastuttaa elämänsä vaikka uudella harrastuksella tai entisestään keskittymällä lapsiin? Eli ei eroa eikä petä.
Sitten kun lapset ovat isoja, hän voi katsoa elämäntilanteensa uudestaan.
Vai onko tuo mahdoton ajatus miehelle, joka kaipaa läheisyyttä ja seksiä, miehen elämästä jää uupumaan yksi oleellinen hyvän elämän, onnellisuuden tekijä.
Toisaalta kolmas kohta olisi olllut ongelmat vaimon kanssa .
Läheisyyden kaipuu korjaantuu parhaiten tämän tarpeen täyttymisellä .
Mies potee naisen läheisyyden kaipuuta .
Olihan tuolla miehellä etsinnässä uutta uskoa elämään tuova ajatus
rinnakkaissuhteesta .
Tosin harrastusten parista uutta etsittävää vanhan tillalle selvästi etsii
naista, niin eiköhän sieltä vois löytyä .
"Lapsiaan voi rakastaa yli kaiken kummassakin vaihtoedossa ."
Niin voisi. Mutta jos jättää lapsensa, niin se on osoitus siitä, että ei rakasta lapsiaan. Ja niin lapset sen myös kokevat, monen muun haitan lisäksi.
Ero on äärimmäisen harvoin lapselle parempi ratkaisu (niitä harvoja poikkeuksia ovat mm toistuva fyysinen väkivalta). Tottakai lapset "selviytyvät" (Moskovan katulapsetkin "selviytyvät"), mutta monet vaikeat, eliikäiset traumat jäävät. kuinka vaikeat, se riippuu siitä kuinka sivistyneesi aikuiset osaavat toimia. Jonkinasteisia traumoja kuitenkin jää aina.
Ero on lapsistaan piittaamattomien, itsekkäiden luuserien valinta - ja valitettavan moni on sellainen.
Viimeaikaiset havainnot osoittavat, että nyt aikuisikään ehtineillä ja jo perheen perustaneilla henkilöillä, jotka itse ovat avioeroperhestä, on selvästi enemmän ongelmia parisuhteissaan kuin ihmisillä keskimäärin. Tämä alkaa näkyä vasta nyt, kun sen ajan lapset ovat aikuisia, jolloin avioerojen määrä alkoi kasvaa ja asiaan on alettu kiinnittämään huomiota.
Trauma on hyvin vahva sana. En minä ainakaan koe, että vanhempien ero olisi traumatisoinut minut. Kun tottuu siihen, että toinen vanhemmista asuu jossain muualla, niin ei häntä sitten enää kaipaa kotiin asumaan. Kyllä minulle riitti, että kuuntelin yhden vanhemman nalkutusta, kaksi olisi ollut liikaa.
Jos/kun aloittaja on toinen nainen, niin neuvoisin häntä olemaan se fiksumpi ja astumaan suhteesta pois. Jättää lapsiperheen omaan rauhaansa.
Läheisyyden puutteeseen ei ole vielä kukaan kuollut! Isän kannattaa olla nyt hyvä isä lapsilleen ja kasvattaa kunnon kansalaisia heistä. Hän ei osaa ymmärtää millaisen halveksunnan kohteeksi hän joutuu jos hyppää toisen naisen kelkkaan.
Ja mitä sinäkään teet noin raukkamaisella ja heikolla miehellä? Nyt koet hänen olevan kaikki, mitä koskaan olet halunnut, mutta alkuhuuman jälkeen koet syyllisyyttä perheen hajoamisesta ja lasten tuskasta. Alat ajatella, että voitko kuitenkaan luottaa häneen?
Hyväksyykö tämä isä vaimolle saman? Voiko vaimokin pitää rakastajaa?
En ole aloittaja .Entä jos vaimolla on jotain taustalla vastaavaa ja mies
harkitsee samaa .Läheisyys hävinnyt parisuhteesta ?
Toisaalta, jos mies ajattelee ratkaisevan ongelman itse .
Ehkäpä hän myös sallii naiselle mielessä saman tarpeen .
Mutta onko naisella tarvetta hakea seuraa, jos mies riittää ?
Ainoa oikea ratkaisua olisi puhua suoraan mutta pelkona oli
lasten kodin rikkoutuminen .Pitkitettyä piinaa helpottamaan
mies tarvitsee läheisyyttä kestäkseen tilanteen .
Rinnakkaissuhde olisi paikallaan, muttei oikeassa paikassa ..
Tai aloittajalla on ratkaisu valmiina pohdittuna .
Eikö tämän pariskunnan tulisi pystyä luottamaan toisiinsa siinä määrin
perheen sisällä voidakseen purkaa tämä tilanne avoimella keskustelulla .
Oli tilanne mikä hyvänsä kuten tässä yhteydessä yhteyden kadottaminen
toiseen puolisoon .Keskusteluyhteys on poikki tai sitä keskinäistä luottamusta
ei ole ollut siinä määrin kuin olisi ollut trapeellista.
Perheessä ei ole keskinäistä luottamusta .
Vanhemmissa kulttuureissa nämä asiat on aina tiedetty. Tottakai se on parempi mies, joka säilyttää perheen, mutta huolehtii myös omasta hyvinvoinnistaan tarvittaessa rakastajattaren avulla. Täällä me metsäläiset teemme niin, että isä muuttaa yksiöön, äiti estää häntä näkemästä lapsiaan ja alkaa tuoda vierasta penaa kotiin lasten nähtäville.
Vieläkö pitää kysyä, kumpi on parempi?
Isä yksiössä alkaa tuoda vierasta Lissukkaa yksiöön.
Tosin voihan isukki vanhanaikaisesti pitää uutta Lissukkaa piilossa
lapsiltaan .
Mutta, ei se Lissukka jaksa pysytellä piilosilla .Lissukka tahtoo
perustaa perheen .
Isukki ottaa uuden Lissukan vanhan tilalle ja piilottaa sitä komerossa,
sillä aikaa kun leikkii lasten kanssa koti -isukkia .
Lopulta isukki tuo Lissukan vaatimuksesta lapset näytille .
Eikä ole enää vihainen kun äiti tuo vierasta Penaa kotiin .
..siis mitä mummoja 50 luvulta täällä kirjoittaa...rupes naurattaa kun luettiin.jumankauta kulissit hanurista,kyllä se on itsekkyyttä jos ei osaa erota ja lasten takia yhdessä.haloo.jos ei olla ku kämppiksiä ja muuten suhde ei toimi nii kyl muksuille tekee karhun palveluksen ja muijalleen.itse erosin kaks lasta uus nainen ja rakastetaan toisiamme muijal ei lapsia ja ottanu meikän lapret ihanasti vastaan.lapset tykkää ja seksi luistaa ja kaikki on onnellisia.lasten äiti tietty hankala aluks mut ku sai uutta melaa mekkoon ja miehen ni paremmat välit nyt ja on kun ois ssnu uuden elämän.entiseen jos oltas jääty nii hark´maa sana ois saanu uuden merkityksen.elämä kivaa nyt ja vapa aikaakin kun muksut vuoroviikoin eksällä.takasin en ottas sitä ikinä hyvä äiti lapsille.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää! Olette itsekkäitä vanhempia, jotka eivät näe oman lastenne parasta.
Lasten paras ei ole vuoroviikot eri kodeissa eikä uudet äiti-ja isäpuolet, jotka useinkin vaihtuvat monta kertaa muutaman vuoden sisällä. Puhumattakaan uusista sisarpuolista!
Nykyinen muotisana on eroaminen! Yritetään väittää, että lasten parhaaksi ovat onnelliset vanhemmat jotka tulevat onnellisiksi vain pettämällä ja kumppaneita vaihtamalla.
Seksi on ykkösasia ylitse muiden näiden onnettomien ihmisten mielessä. Kasvavaa aikuisiksi, ennenkuin lapsia teette!
Suhteesta eroaminen ei ole se ongelma .
Pariskunnat, jotka eivät tule toimeen keskenään eroavat juuri lasten takia .
Riitaisa koti ja vanhempien jatkuva paha olo vaikuttaa myös lapsiin .
Ongelma on juuri lähtöisin näistä riitaisista ja lapsia kohtaan huonosti
käyttätyvistä vanhemmista, jotka eivät ole huomioineet omia lapsiaan
riittävästi perustaessa perheen epävakaaseen perhetilanteeseen
ja pyrkivät suhteesta ulos juuri lasten vuoksi .
Heillä on tarve saada lasten henkinen elämä tasapainoon eroamalla
puolisosta .Pettäminen taasen on pariskunnan keskinäisten vaikeuksien
vuoksi eroa nopeuttava asia .
Pariskunta ei ole kyennyt kasvattamaan lapsiaan yhdessä .kuten heillä
oli tavoitteena .
Vanhempien tulisi erotessa käydä läpi ex-liittonsa vaikeudet .
Kohdata omat parisuhdevaikeudet, jotka johtivat riitaisiaan ja vaikeaan
ex-avioliittoon .
Ongelmana on kuitenkin nämä uusioperheet .
Pyritään lyömään paikkaa paikan päälle nopealla ratkaisulla normalisoida
arkielämän vaikeutta kasvattaessa lapsia yksinhuoltajina .
Uusioperheissä taasen voimakkaasti haittaava tekijä on huonosti käyttäytyvät
lapset Uutta puolisoa kohtaan tunnetaan katkeruutta vanhempien erosta .
Juuri ne lapset, jotka olivat ensimmäisessä liitossa riitojen ja epäsovun
keskellä purkavat nyt mieltään ja pahaa oloaan uudessa suhteesa, jossa
mahdollisesti ovat jääneet syrjään tai syrjäytetty
Hylätyt ussioperheen lapset näyttävät mieltä hylkäämisen johdosta
uusioperheissä .
Hylätyt lapset jotka olivat pelinappuloina omien vanhempien riitaisissa
perheongelmissa ovat katkeria omille vanhemmilleen ja näille
ulkopuolisille isä-äiti kokelaille .
Mustasukkaisuutta taasen esintyy ex-parien lapsia kohtaan äiti-isäpuolien
myös torjuessa lapsia syrjään .Omat lapset ja ex lapset .
Hyväksyminen puolin ja toisin vaikeutuu niin lasten kuin uusiovanhemman
taholta pahentaa lasten oireilua entisestään..
Ongelman aiheutti lapsille omat vanhemmat jotka taasen ratkaisivat
omat keskinäiset vaikeudet erolla .
Vanhempien jatkaessa yhteiselämää eroamatta ei kuitenkaan takaa
vanhempien kykenevän toiminaan lasten parhaaksi riitaisessa ja
kaunaisessa kodissa, joissa vielä pettäminen vaikeuttaa suuresti
entisestään perheen tilannetta koota särjetty koti kelvolliseen kuntoon .
* vanhemmat eroavat ilman katkeruutta - ei puhuta pahaa / haukuta exää eikä uutta
* kun molemmat löytää uuden ja molemmat kunnioittavat toisen uutta - ei puhuta
pahaa / haukuta - olla kateellisia
* molempien uudet tajuaa että eroavaisuutta "sun mun" lapset ei ole - vaan ne on
meidän lapset - kummankaan lapsia ei laiteta edelle...
lopputulos jossa molemmat tajuavat loppupeleissä saavansa enemmän mitä saivat vanhassa suhteessa - lapset voivat hyvin - ovat onnellisia kun molemmat vanhemmat ovat onnellisia - saivat uusia "sisarruksia" - kaikki hymyilevät!
unelma jonka toteutus onnistuu - mutta vain erittäin erittäin harvoin
mutta pitää muistaa että me olemme täällä kerran ja lapset ovat vain lainaa, joku päivä ne levittää siipensä ja lentää - mitäs sitten..
mitäs sitten...
Mitä ihmettä tarkoitat? Niinhän lasten kuuluukin lentää pesästä omaan elämäänsä ja turvallisesti. On ilo seurata jälkikasvun ensimmäisiä siiveniskuja ja tukea taustalla tarvittaessa. Se on hienointa, mitä elämässä voi toteuttaa. Aivan parasta ja siihen verrattuna joku salasuhdesekoilu ihastumishuumineen on jotain käsittämätöntä elämänpakoa, lapsentasolle jääneiden aikuisteinien typeryyttä.
juuri sitä - mitäs sitten kun lapset lentää pesästä?
katsotaan toista ja odotetaan lapsen lapsia - uudeksi syyksi sille parisuhteelle, mietitään mihin oma elämä meni?
sitä tarkoitan, jäädään suhteeseen lasten takia, mutta joku päivä niitä lapsia ei siinä ole sitä suhdetta pitämässä kasassa, mitä sitten? kannattaisiko unohtaa salasuhde ja erota?
kysehän oli kumpi parempi: salasuhde ja perhe kasassa vai ero...
Ehdottomasti parempi isä ja parempi ihminen on hän, joka rakastaa lapsiaan ja säilyttää heidän kotinsa, yrittäen samalla korjata parisuhdettaan.
Huono isä ja huono ihminen on hän, joka on niin itsekäs ja vastuuntunnoton, että rikkoo kodin omien itsekkäiden halujensa vuoksi.
Tämä on aivan päivänselvä asia. Jos on tehnyt lapsia, niin heistä on myös huolehdittava. Hyvä isä ja äiti laittavat TIETENKIN lapsen edun kaiken muun edelle.
Mutta saa pettää, jotta jaksaa?
kuulkaas,lasten edun mukaista ei ole kulissit.ei tarkoita että kun erotaan se tehdään hetken mielijohteesta ja vain seksin takia.kuulkaas moralistit,eiköhän sitä ole mietitty kauan.pahimmassa tapaksessa molemmat nukkuneet jo kuukausia erllään.sekö hyvä malli lapsille.ei kukaan lapsistaan eroa kun miehestään eroaa.on todella kurjaa kun jotkut vain lasten takia yhdessä ja onnettomia.meillä yksi elämä ja eiköhän nynyään kaikilla ole oikeus onneen silti lapsiaan unohtamatta.onko jatkuva riitely lapsille hyvästä,tai mykkäkoulu.tai jos vanhemmat erkaantuneet.lopettakaa toisten moralisointi.
JOO EIKUN PEPSODENT HYMY VAAN PÄIVISIN NAAMALLE,PARHAAT AUTOT PIHAAN JA KULISSIT PITÄÄ.ei se tarkoita että jos lapsia tehdään et loppuelämä takuu että parisuhde toimii.olis maailma aika onneton paikka jos ei saisi erota.muuttakaa pohjois koreaan ketkä toisia arvostelette.
Hei hyppäsittekö jo pois aloituksesta?
Tämä on uskottomuuspalsta ja kakkonen kyseli mielipiteitä isästä ja lasten suhtautumisesta häneen pettämisen jälkeen. Siis PETTÄMISEN jälkeen!
Onko suhdetta vaimon kanssa koitettu oikeasti parantaa?
Puhuttu?
Yritetty herättää se kipinä, mikä on hiipunut?
Jos nämä on jo yritetty, on varmaan paras vaihtoehto kaikkien kannalta erota.
Ellei sitten yhdessä tuumin päädytä avoimeen suhteeseen tms.
Vähän vaikea ottaa kantaa, kun ei ole tarkemmin määritelty millaisista tilanteista on kyse. Mitä esim. tarkoittaa, että suhde vaimon kanssa on kaikkea muuta kuin romanttinen. Sitäkö, että ollaan käytännössä vain kämppäkavereita, vai sitä että vaimo kuvittelee kaiken olevan hyvin ja mies teeskentelee rakastavansa eikä kuitenkaan välitä vaimosta.
Ensimmäinen on mielestäni pahempi ja isompi petos.
Ja jos koko vyyhti paljastuu, se seuraukset ovat paljon, paljon suuremmat.
Siinä petetään myös lasten luottamus, ja kuka selväjärkinen edes haluaisi olla pelimiehen kumppani? Tiedä mitä helkatin hyppykuppia ja kuolemantauteja sitä pelimies kotiin tuo.
Toisekseen... miten kaksinaismoralisti edes pystyy lapsilleen naama peruslukemilla opettamaan mikä on oikein ja mikä väärin, kun siihen ei edes itse vähäisemissä määrin pysty.
Tossa toisessa vaihtoehdossa tilanne kyllä tasottuu ajan mittaan. Isä pystyy silti olemaan isä lapsilleen, ja vanhemmat ehkä voivat joskus löytää sen oikean kumppanin rinnalleen. Myös lapsille pystyy olemaan rehellinen, ja rehellisesti kertomaan että elämässä ei aina asiat mene suunnitelmien mukaan.
Tämä on vain oma mielipiteeni
Uskon, että moni pettävä tasan tarkkaan tietää tekevänsä väärin, eikä tarkoita etteikö pysty olemaan hyvä ja rakastava vanhempi. Ei voida sanoa, että pettävä isä ei voisi olla erinomainen isä lapselleen. Eivät nuo kulje käsi kädessä läheskään aina.
Tilanne kun on vaikea, juurikin kuten alottaja kuvailee. Vanhempien suhde voi muutoin olla hyvä eli arki sujuu ja molemmille lasten kasvatus ja lasten onnellisen lapsuuden turvaaminen se kaikkein tärkein. Aivan kuten moni täälläkin on esittänyt.
Mies kaipaa kuitenkin naisen läheisyyttä,
Vanhempani erosivat kun olin 20 v. Jotenkin ei mikään hirmu iso yllätys, sen verran erilaisia ihmisiä ovat äiti ja isä. Myöhemmin selvisi, että isä oli ollut rakastunut työkaveriini enemmän kuin 5 vuotta ennen... Todella hämmentävä ajatus!!! Että isä, se mulle maailman paras, petti äitiä!?
Olen kaivellut muistini lokeroita ja yrittänyt miettiä, oliko isä jotenkin erilainen ennen kuin työkaverinsa tapasi. En ole keksinyt... Ja mun mielestä niiden välit äidin kanssa oli meidän lasten suuntaan samanlaiset. Eivät riidelleet tms meidän aikana, vaan olivat sellaisia hyvin korrekteja aikuisia.
Isä kertoi häpeillen, mikä eron aiheutti. Pyysi anteeksi multakin, vaikka no, äitiähän isä petti. Isä oli mulle aina se läksyissä auttava hyväntuulinen heppu, joka kuskasi ringetteharkoissa ja tallilla, samoin veljen harrastuksissa oli mukana. Veljenkin kanssa on asiasta puhuttu ja on todettu, että vaikkei äiti ja isä yhteen sopineet, niin meille kumpikin on ollut hyvä vanhempi. En sano, että heidän olisi pitänyt erota jo isän tavattua uuden naisystävänsä, no eihän se tietysti äitiä kohtaan oikein ollut, että isä piti peliä tämän selän takana. Kysyin kerran äidiltä, tiesikö tämä isän toisesta naisesta? Ei kuulemma koko sen salasuhteen aikaa, vaan siinä vaiheessa vasta, kun isä otti puheeksi ja kysyi, että pysyisivätkö yhdessä kunnes lapset on isoja?
Monenlaisia tapauksia. Meistä veljen kanssa tuli vanhemmistaan edelleen välittäviä lapsia ja vaikka vähän "nikottelin" ensin isän uuden kumppanin tapaamista, niin onneks annoin periksi, ihan mukava nainenhan se on. Isä on onnellinen hänen kanssaan ja se on hyvä. Äitikin on löytänyt uuden miesystävän.
Vaikea kysymys.
Uskon, että perhettään pettävällä miehellä voi olla lapsuudestaan huonoja muistoja tai muuta.Parisuhdekin voi ontua ja alkaa kuvittelemaan, että toisen kelkassa olisi kivempaa.Ei useinkaan oo.Ja sitten vielä pehe hajoaa.
Kannattaisi varmaan hoitaa asiat selviksi vaikka terapialla.