Olin äsken lenkillä. Kun olin juossut noin 1/4 matkasta, vastaan tuli pienessä nousussa oleva jännämake. Hän ojensi minulle Karjala-tölkkiä ja kysyi minulta iloisesti: "Maistuuko bisse? :D" Olin selvästikin hyvää seuraa heti ensisilmäyksellä. Minä vastasin: "Ei kiitos", tosin huvittavan tilanteen takia tuo kiitos oli enemmänkin naurahdus kuin varsinainen sana. Onomatopoeettisesti ajateltuna suurin piirtein: KhiTSS. Koin tuon äännähdykseni myös ikään kuin kutsuhuutona lähialueen ytmeille ja ketmeille, että täältä löytyy reilu jäbä, liittykää seuraan.
Tämän tapahtuman syntymistä edesauttoi varmasti suuresti se, että olen ollut taas runkkaamatta 26 päivää. Sen johdosta hormonitasapainoni on kunnossa ja siksi minusta lähtee tasaisin väliajoin ns. reilun jätkän emissiopurkauksia, jotka oikean henkilön kohdalla johtavat esimerkiksi kuvailemaani lopputulokseen.
Tämän tapahtuman syntymistä edesauttoi varmasti suuresti se, että olen ollut taas runkkaamatta 26 päivää. Sen johdosta hormonitasapainoni on kunnossa ja siksi minusta lähtee tasaisin väliajoin ns. reilun jätkän emissiopurkauksia, jotka oikean henkilön kohdalla johtavat esimerkiksi kuvailemaani lopputulokseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ööh... vastaavia kokemuksia nyt sattuu varmaan yhdelle jos toiselle ätmille. En mäkään varmaan mitenkään erityisesti alempitasoinen ole toisten miesten silmissä, se ei vaan paljon lohduta jos jännämaket tarjoilee bisseä, kun pitäisi päästä heidän naistensa hepeniin kiinni...