Olenko minä ainoa tässä maailmassa, joka kaipaa ei-pinnallista ystävyyttä?
Koska olen melkoisen iloinen ja aikamoisen puhelias ihminen, sellaista tuntuisi olevan paljonkin tarjolla. Aina silloin, kuin HE haluavat, aina kun HEILLÄ on kerrottavaa, haluavat purkaa sydämensä ja tarinansa jonnekkin, haluavat kuuntelijan ja psykiatrin, hyviä neuvoja ja elämänkokemusta, olkapään johon itkeä, lohduttajan, hyvän ystävän.
Mutta entäs sitten, kun minä tarvitsen jotakin? Haluan ystävän leffaan, kaljalle baariin, kuuntelemaan pahan päivän tarinani... niin, vaikeaa arvata. Eipä näy ketään. Minun pitää pyyteetömästi toteuttaa toisten toiveita, eikä siinä mitään, tekisin sen mieluusti. Kunhan joskus joku haluaisi tehdä minun toiveitanikin, ne eivät ole isoja. Ja sanottakoon, etten ole mitenkan ruma tai ressukka, muuten kuin liian kiltti vain, ja siksi näköjään kynnysmattona.
Koska olen melkoisen iloinen ja aikamoisen puhelias ihminen, sellaista tuntuisi olevan paljonkin tarjolla. Aina silloin, kuin HE haluavat, aina kun HEILLÄ on kerrottavaa, haluavat purkaa sydämensä ja tarinansa jonnekkin, haluavat kuuntelijan ja psykiatrin, hyviä neuvoja ja elämänkokemusta, olkapään johon itkeä, lohduttajan, hyvän ystävän.
Mutta entäs sitten, kun minä tarvitsen jotakin? Haluan ystävän leffaan, kaljalle baariin, kuuntelemaan pahan päivän tarinani... niin, vaikeaa arvata. Eipä näy ketään. Minun pitää pyyteetömästi toteuttaa toisten toiveita, eikä siinä mitään, tekisin sen mieluusti. Kunhan joskus joku haluaisi tehdä minun toiveitanikin, ne eivät ole isoja. Ja sanottakoon, etten ole mitenkan ruma tai ressukka, muuten kuin liian kiltti vain, ja siksi näköjään kynnysmattona.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Katkaisin välit merkittävään osaan "ystävistä" kun huomasin saman. Yhteyttä otettiin vain silloin kun haluttiin joku palvelus tai elämä oli muuten potkinut, muuten oli hiljaista. Aloin odottamaan jokaisessa puhelussa sitä "...olis yks juttu.."-vaihetta joka tuli aina pinnallisten kuulumisten vaihtamisen jälkeen.
En ole enää vastannut tällaisten "ystävien" yhteydenottoihin millään tavalla ja elämänlaatu on parantunut huomattavasti.
Kuullostaa kovin tutulta tarinalta. Ihmiset on pinnalisia omaan napaan tuijottelijoita. Ennemmi tai myöhemmin tulee ne todelliset aidot ystävät esiin, jotka välittää ja pitää yhteyttä silloinkin, kun on itsellä vaikeaa ja vaikka ei olisi hetkeen tullut pidettyä yhteyttä.
Tää aika on juuri omaan napaan tuijottajien ja itsensä kehujien aikaa.Mä kuuntelin kans ennen muutaman ystävän jorinoita,sitten tuli stoppi.Mulla on tämä yksi elämä ja siitä päivästä lähtien kuuntelin sydäntäni,jos se sanoo että tuo ihminen käyttää minua hyväksi tai jotenkin näyttelee mulle aina kun tapaamme, mun ei tarvi sen ihmisen seuraan enää hakeutua. Ja päätös oli hyvä. ...... puhuu nämä valeystävät minusta varmaan selän takana,mutta puhukoot.Kyllä heillä vielä tulee se päivä vastaan ,kun tarvitsevat OIKEAA ystävää ,sitten saavat varmasti hämmästellä kuinka vähän auttajia on ympärillä. Minä välitän jokaisesta minut lähelleen päästäneestä ystävästä,olen heille tukena miten kykenen, ja olen onnellinen jos joskus saan kuuntelijan kun minulla on elämässäni vaikea hetki. Virheitä olen toki minäkin elämässäni tehnyt,mutta anteeksi osaan luojan kiitos oikeassa paikassa pyytää.Sekin on taito,jota ihmeen moni ei osaa. Välittäkää ihmiset läheisistänne ! Pienikin ele voi pelastaa jonkun ihmisen päivän,vaikka hymy oikeassa paikassa