Minä olen 70-luvulla syntynyt ja elänyt teini-iän ajassa jolloin ei ollut kännyköitä, nettiä, treffipalstoja eikä näitä mukaansa tempaavia keskustelupalstoja.
80-luvulla homma meni siten, että ihmissuhdeverkostoja piti kyetä luoda arkisessa elämässä. Oli hyvät ystävät, joiden kanssa vietettiin aikaa ja aina tutustuttiin uusiin ihmisiin. Ei neuvoa voinut kysyä ventovierailta netissä. Itse kyllä viihdyn mainiosti tässä nykyajassa, mutta en tiedä millaiseksi olisin kasvanut, jos olisin hankkinut kaikki sosiaaliset suhteet ja elämänviisauset netistä? Ja siinä ohessa arkielämän sosiaaliset taidot olisivat jääneet heikommalle.
Itse olen käyttänyt Internettiä 1996 vuodesta lähtien, ja tuolloin olin jo 26-vuotias ja olin seurustellut vuosia.
80-luvulla homma meni siten, että ihmissuhdeverkostoja piti kyetä luoda arkisessa elämässä. Oli hyvät ystävät, joiden kanssa vietettiin aikaa ja aina tutustuttiin uusiin ihmisiin. Ei neuvoa voinut kysyä ventovierailta netissä. Itse kyllä viihdyn mainiosti tässä nykyajassa, mutta en tiedä millaiseksi olisin kasvanut, jos olisin hankkinut kaikki sosiaaliset suhteet ja elämänviisauset netistä? Ja siinä ohessa arkielämän sosiaaliset taidot olisivat jääneet heikommalle.
Itse olen käyttänyt Internettiä 1996 vuodesta lähtien, ja tuolloin olin jo 26-vuotias ja olin seurustellut vuosia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Netin kautta saa tietoa erilaisista menoista ja voi sitä kautta löytää helpommin myös omanlaisiiaan ystäviä. Varsinkin jos on jokin harvinaisempi harrastus.
Mutta toki vaarana on, että jää vaan netin ja keskustelupalstojen varaan eikä mene tapaamaan ihmisiä oikeasti.
Kunkin on tärkeää löytää itse tasapaino, paljonko on hyvä olla kotona netin ääressä, kavereiden kanssa maailmalla ja paljonko tarvitsee aikaa yksikseen ilman nettiä.
Jos ennen peräkammarin pojat posauttivat aivonsa pellolle 30-40-vuotiaina, voi he nyt löytää kaltaisiaan virtuaalisesti, kokea kuuluvansa johonkin joukkoon ja jatkaa elämäänsä. Jostain syystä tuo netin etu tuli eka mieleen - johtuneeko palstasta?
Mutta kyllähän monen muunkin seuran hakemisessa netistä on etua. Jos et ole IRL niin sosiaalinen, mutta saat netissä kuitenkin sosiaaliseerattua.
Netissä on miljardeja ihmisiä, kotikaupungissa eneintään miljoonia. Netissä valikoimaa itselleen sopivien suhteen on siis runsain mitoin.
Silti itse haluan kumppanin löytyvän arjesta IRL. Olen niin vanhanaikainen kai. Ehkä netin huono puoli on se, kuinka feikit menevät monelle todesta/todellisina ihmisinä. Livessä se ei onnistuisi.
Nettitreffien tai muuten verkon kautta löytyneissä tuttavuuksissa on se hyvä puoli, että jyvät erottuu akanoista selvemmin. Netissä on paljon miehiä, jotka jo kyselee ennen ensimmäistäkään tapaamista seksimieltymyksistä ynnä muista intiimeistä asioista. En usko, että edes ne samat kaverit tekisivät sitä naiselle, jonka tuntevat muista yhteyksistä; vaikka ystäväpiirin, sukulaisten tai työpaikan tms. kautta. Kuitenkin kyse on samoista tyypeistä, joten pidän netin vapautta hyvänä. Vapaus asettaa ansan, ja ne jotka kompastuvat, on helppo kiertää nopeasti.
Ihmeellisiä aseksuaaleja liikkeellä netissä. Minä kysyn ainakin heti ensitapaamisella nämä seksijutut läpi, ja sitten pääsen panemaan, koska osaan siirtää naisen ajatuksen sinne minne se kuuluukin siirtää;) Täällä ätmit eivät valitettavasti osaa, naisen kostuttamista ja näinollen jää torttu nauttimatta.
Minä sanon aina seksimieltymyksiä uteleville miehille, että eniten kiihottaa kun näen kumppanini harrastavan homoseksiä mustien miesten kanssa. Onnistuisiko tällainen?
Olen samaa mieltä tästä seksi asiasta.
Netissä voi kysyä/kertoa heti sellaisista asioista, joita ei ole tapana kysyä kasvotusten uuden tuttavuuden kanssa. Seksiin liittyvät keskustelut ovat sosiaalisillekin haastavia. Kyse ei siis ole kysyjän ujosta luonteesta.
Jyystäjäkarjulta tietenkin selvittäisiin onko teot jopa puheita suurempia :)
Netin ansiosta meillä on luettavissamme miljoonia tarinoita parisuhteista, jonka vuoksi miehille muodostuu hyvin nopeasti käsitys naisten itsemääräämisoikeuden haitoista.