Henkilön A lihaskoostumus: 90% nopeita, 10% hitaita lihassoluja
Henkilön B lihaskoostumus: 90% hitaita, 10% nopeita lihassoluja
Lihassolukoostumus on 100% geneettistä, eikä se muutu elämän aikana kuin hyvin minimaalisesti. Yleisesti solut joko kasvavat tai supistuvat, mutta eivät muuta muotoaan.
Jos joku siis väittää, että näillä molemmilla henkilöillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet kehittyä voimaharjoittelussa, niin ei voisi enempää metsään mennä. Vaikka treeni, ravinto ja lepo olisivat huippuun asti optimoituja mutta lihaskoostumus on pääasiassa hidasta, ei ikänä, KOSKAAN, tule saavuttamaan kovinkaan merkittäviä lihaksia eikä tuloksia. Mutta erinomainen maratoonari hänestä saattaisi tulla.
Henkilön B lihaskoostumus: 90% hitaita, 10% nopeita lihassoluja
Lihassolukoostumus on 100% geneettistä, eikä se muutu elämän aikana kuin hyvin minimaalisesti. Yleisesti solut joko kasvavat tai supistuvat, mutta eivät muuta muotoaan.
Jos joku siis väittää, että näillä molemmilla henkilöillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet kehittyä voimaharjoittelussa, niin ei voisi enempää metsään mennä. Vaikka treeni, ravinto ja lepo olisivat huippuun asti optimoituja mutta lihaskoostumus on pääasiassa hidasta, ei ikänä, KOSKAAN, tule saavuttamaan kovinkaan merkittäviä lihaksia eikä tuloksia. Mutta erinomainen maratoonari hänestä saattaisi tulla.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Saisko jonkun lähteen noihin lihassoluihin?
Mistä tietää kummat omaa, jos tuossa mitään perää on, mitä suuresti epäilen.
Kysy lihastohtorilta:
http://lihastohtori.wordpress.com/
Mulla on tosinopeat lihas-solut, kielessä meinaan.. Rap-Battlessa v1ttuilen teidät maanrakoon hetkessä!
Muuten hyvä, mutta tuollaisia esimerkkihenkilöitä ei ole olemassakaan.
Muuten varmasti on!
triathlete-europe.competitor.com/2013/03/07/do-muscle-fibers-determine-how-fast-you-run
Aloittaja on oikeilla linjoilla. Geenit määrää missä lajissa olet lahjakas. Jos et missään niin ainakin voit ruveta juoksemaan ultramatkoja.
Mutta yksin geenit ja oikeaan osunut lajivalinta ei auta, jos intohimo ja pää ei tue tavoitteita.
Kuntourheilussa tai liikunnassa taas on se hyvä puoli, että kilpailet ainoastaan itseäsi vastaan, joten tappiota ei auta geeneillä ja vituiksi menneellä lajivalinnalla selittää. ;)
"Aloittaja on oikeilla linjoilla. Geenit määrää missä lajissa olet lahjakas. Jos et missään niin ainakin voit ruveta juoksemaan ultramatkoja."
Kyllä ne ultramatkojen juoksijatkin ovat lahjakkaita, ihan varmasti, ja kovia tyyppejä, vaikka sinulle ne eivät sellaisina näyttäytyisikään, koska arvomaailmasi ei salli nähdä heitä sellaisina.
Ihmisellä on evoluutio, lajihistoria. Tietyt ominaisuudet ovat säilyneeet, koska se on ollut lajin säilymisen kannalta edullista. Ihminen on suhteellisen hidas mutta kestävä, mikä on ollut ruuan hankinnan ja elossapysymisen kannalta aikoinaan etu, metsästäjä-keräilijä.
Sellainen ihminen joka on vain räjähtävän nopea mutta ei mitään muuta, on luonnonoikku, voi olla ettei sellaista ole vielä syntynytkään.
Lihastyyppien suhde riippuu siitä miten elät ja käytät kehoasi. Kuka tahansa voi kehittyä vahvaksi ja nopeaksi tai kestävyysihmeeksi muuttamalla pinttyneitä aktiivisuusmallejaan. Se ei välttämättä ole helppoa ja huipulle ei kaikilla ole koskaan lahjoja, mutta kuka tahansa voi tulla isoksi tai luikuksi jos haluaa ja tietää miten.
Nopeita lihassoluja ei saa itselleen lisää millään elämäntyylillä tai kehonkäytöllä. Sen sijaan nopeita lihassoluja voi kestävyysurheilulla muuttaa kestävämmiksi ja hitaammiksi. Pikajuoksijaksi ei siis voi tulla millään harjoituksella jos ei ole siihen sopivia geenejä. Tästä on turha vängätä.
Luikun pitää ensin rakentaa lihasmassaa jotta voi alkaa nopeaksi. Ei niillä pikkupojan tikkujaloilla mihinkään kerkiä, ja normaalissa käytössä vähäiset lihat estävät muuttumisen nopeaksi.
Samalla geneettisellä perimällä on pärjätty hyvin erilaisissa lajeissa. Vaikeaa se siirtyminen toisenluonteiseen lajiin on kun jonkunlaiseksi on kehittynyt, muttei mahdotonta jos tietää mitä tekee. Huipuksi tullakseen pitäisi pohjien teon juontaa jo lapsuudesta.
Seli, seli! Pitää paikkansa siltä osin, että tuloksiin päästäkseen toiset joutuvat tekemään enemmän töitä kuin toiset.
Vasta huippu-urheilussa on perimällä ratkaiseva merkitys.
Tavistasolla ratkaisee asenne. Perimältään luteen henkäyksen kaltainen reppana treenasi itsensä mister norden kolmoseksi.
Menestyi myös painonnostossa, hyppäsi vauhditonta pituutta 3,30m jne.
Pituutta alle 170cm ja painoa enne treenien aloitusta hieman yli 50kg.
Hänen isänsä ja veljensä olivat samanlaisia rautakangen varjoja.
Lähipiirissäni on kyllä päinvastainenkin esimerkki.
Tottakai geeneillä on vaikutusta. Mutta hyvilläkään geeneillä ei pärjää ilman treeniä ja huonoilla geeneillä voi pärjätä jos treenaa oikein. Tai vaihtoehtoisesti, hyvillä geeneillä saa enemmän anteeksi ja huonoilla geeneillä on vähemmän lipsumisen varaa.
1990-luvulla tanskalaiset tutkivat Wilson Kipketerin menestyksen innostaminina noita lihassolu asioita paljonkin. Tutkijat ottivat lihassolunäytteitä, tekivät hapenottokokeita jne. jne... ... Lopulta kun he tutkivat treenaamattomia kenialaisia ja treenaamattomia tanskalaisia ja havaittiin että hitaiden ja nopeiden lihassolujen jakauma oli sama.
Pitkien tutkimuksien lopputulemana lopulta todettiin että kenialaisilla oli 4 %:a pidemmät jalat kuin tanskalaisilla ja sen takia he olivat ylivertaisia kestävyysjuoksussa. Ainakaan ko. tutkimuksessa hapenottoelimistön ja lihassolujen välillä ei löydetty merkittäviä eroja. Eli lopulta geenit ratkaisivat, mutta syynä eivät olleet ne syyt mitä tutkijat lähtivät ensin tutkimaan. Jos löydän pienellä vaivalla linkin ko. tutkimukseen niin linkitän sen tänne.
Katsoin saman ohjelman. Muistaakseni kenialaisten alaraajojen massa oli myös hieman pienempi verrattuna tanskalaisiin.
Perimää vastaan taistelusta hyvä esimerkki on takavuosien 800m ja 1500m naisjuoksija M.(?) Venäläinen.
Lyhytjalkainen, paksuperseinen nainen oli useita vuosia kansallisella huipulla menestymättä koskaan kv-kisoissa.
Paljon oikeaa treeniä mutta lopulta tulevat geenit vastaan. Ei sillä rakenteella.
Harrastajatasolla on turha uikuttaa geenejään. Jokainen pääsee ´harrastelijatason tuloksiin mutta jotkut joutuvat tekemään enemmän töitä eikä treenit saa olla kovin paljon pielessä.
Edes syöminen ei auta!!!!!!!
Edelleen, oikea lajivalinta! Painon- voimannostajat ovat keskimäärin alamittaisia persjalkoja, maratoonareilla on suhteessa enemmän jalkoja jne. ja yms. Mittasuhteiden lisäksi ratkaisee muukin ruumiinrakenne, ympäristötekijät jne.
Mutta lajikirjo on laaja, jokainen voi olla geeniensä puolesta huippu jossain.
Edelleenkään sillä ei ole harrastajalle/kuntoliikkujalle mitään merkitystä, sillä hän kilpailee vain itseään vastaan. Sillä ei ole mitään merkitystä pukkaatko penkistä 200 vai onko tempaustuloksesi 130 jos et nouse lavalle tuomarien eteen nostamaan.
Kyse ei ole pelkästään jalkojen pituudesta. Näillä lyhytjalkaisilla paksukaisilla on kevyet luut. Paremmalla valmennuksella, ravitsemuksellella ja asenteella menestystä olisi voinut tulla kansainvälisestikin. Miehissä afrikkalaisrintama on liian tiivis ja sinne murtautuminen vaikeampaa. Enemmän merkitystä on kuitenkin uskon- ja tahdon puutteella kuin geneettisellä epäsuotuisuudella. Ei viitsitä edes yrittää koska ei ole kenialaisvartaloa.
Halu liikkua luonnostaan on geeneissä, EI lihasten kehitys.
Lihaskunnosta 90% on ravinnon osuutta ja loput liikunta.
Tottakai perimä ratkaisee paljolti mihin rahkeet optimoituna riittää.
Muutenhan kaikille toimisi juuri se yksi ja sama ohjelma ja ruokavalio. ;)
Vaikka meistä kaikista ei voikaan mitään Jay Cutlereita tullakkaan, ni poikkeuksetta jokainen voi sitä omaa lähtötilannettaan parantaa oikeanlaisella treenillä ja ruokavaliolla.
Ei tämä nyt liene mikään uutinen kenellekkään...
Geenithän ne kasvatti Jay Cutlerin sisäelimet ja tekivät hänelle tynnyrivatsan. Geenitpä hyvinkin. XD Kohta varmaan tulee roinaajien peruspuolustus että "pitää reenata kovaa vaikka käyttääkin huumeita" XD
Meinaatko, että jos roinaa, lihakset kasvaa sohvalla maatessa?
Jos perus Matti/Maija Meikäläiselle pistäis vaikka HGH:ta iv:nä tippumaan 24/7, ni ei silti pääsis lähellekkään mitään Jay Cutlereita..tämä on fakta.
Toki huippu-urheilussa (lajista riippumatta) liikkuu aina kiellettyjä aineita. Mutta on syytä pitää mielessä, että ei ne aineet kuitenkaan mitään taika-aineita ole. XD
Eli on aivan yksi pas**n hailee kuinka paljon roinaat, ni tuloksia ei tule (puhumattakaan siitä että pääsisi huipulle) jos ei ole oikeaa perimää, tee pirusti töitä vuosikausia jne jne...
Tämä on näitä huvittavia illuusioita joita ihmisillä on roinauksen suhteen. X)
Tuloksia tulee aivan taatusti perimästä riippumatta, mutta treeniä toki vaatii paljon, oli lääkitys mikä tahansa.
Huipulle pääseminen toki vaatii sitten geenejäkin, oikeastaan lajissa kuin lajissa.
Ei pidä erehtyä pitämään suotuisia tottumuksia ja elintapoja lahjakkuutena. Tärkeintä on että osaa kuunnella kehoaan ja vetää oikeat johtopäätökset tuntemuksistaan. Lahjakas kaveri voi tehokkaasti jarruttaa ja estää kehityksensä väärillä käsityksillä ja johtopäätöksillä.
Laiskat vinkuu; menestyjät treenaa ja syö oikein. 90-10-jako kuulostaa todella epätodelliselta, mutta siltikin hidasta lihaskudosta voi kasvattaa. Jos taas on laiha kuin keppi kovasta treenistä huolimatta, niin pitää syödä enemmän.
http://www.t-nation.com/readArticle.do?id=5684884
Kai se pointti on siinä, että samalla treenillä ja samalla ruokavaliolla kaksi jantteria voivat saada eri tuloksia. Siinä mielessä geeneillä on merkitystä.
Geenit ratkaisee vain, jos meinaa pärjätä voimanostossa. Kehonrakentajilla on ihan keskivertoihmisen lihaskoostumus.
Ero suurten ja pienten lihasten välillä on siinä, että osaako ärsyttää hitaat lihassolut kasvamaan nopeiden ohella.
Väite geenien kaikkivopaisesta kohtalon määrittämisestä kuulostaa paremminkin tekosyyltä omalle saamattomuudelle.
Ihan höpöhöpöä. Tamppereen masa vetää täysin mutulla.
Aloittajan vertausprosentit myös höpöhöpöä.
Lyhyesti: Geenit on suuressa merkityksessä aivan kaikessa.
Kuntoilu ja kuntosalit -kontekstissa merkittävät lihakset tuskin ovat Mr. Olympia -tasoa. Silti tuostakin kisasta löytyy Frank Zane, joka saavutti huippunsa todella pitkällä treenillä, huolimatta ektomorphisesta vartalotyypistä. Noissa kisoissa tosin kukaan ei ole voittanut ilman kemiallista apua. Jos aloittaja tarkoitti kisa-areenoita, niin ketju kuuluisi kehonrakennuspalstalle. Siinä kontekstissa tarvitaan DNA-puolesta apuja suuntaan Arnold tai Sergio Oliva. Sen ohella pitää uhrata iso osa muusta elämästä.
Aloittajan prosenttijakaumat ovat kyllä täysin hatusta heitettyjä ja maalaavat todella pessimististä kuvaa. Lisäksi unohtuu 2-tyypin lihaskudoksen "harmaa" alatyyppi, joka adaptoituu lihasharjoitustapaa vastaavaksi.