Olen kritisoinut sitä kuinka vaikeaksi ja työlääksi miehen rooli tutustumisessa on tehty joten ajattelin tarkentaa mitä tarkoitan. Kokemusteni mukaan tilanne etenee jotakuinkin näin:
Mies tekee tutustumiseen tähtääviä aloitteita naisille niin paljon että lopulta saa tilaisuuden. Tämä vaihe saattaa olla todella pitkä, kuluttava ja vaikea. Paljon itsesyytöksiä, rohkaisuryyppyjä ja jännityksen aiheuttamia psykosomaattisia oireita. Nainen näkee vain sen yhden onnistuneen yrityksen jonka kohteena hän on.
Sitten miehen tulee pyytää treffeille ja järjestää oikeat puitteet. Tässäkin voi vielä epäonnistua vaikka tämä onkin jo edellistä huomattavasti helpompi vaihe. Treffeillä miehen tulee yleensä vastailla "oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi?" tyyppisiin kysymyksiin sillä lähtökohtaisesti mies on aina kelvoton ja todistustaakka voi olla yllättävän raskas.
Jos kuitenkin onnistuu vakuuttamaan että on ihan kelpo mies ennakkoluuloista huolimatta, niin hommaa pitäisi kuitenkin viedä eteenpäin. Jossain vaiheessa pitäisi viedä suhdetta fyysiselle tasolle, muuten epäonnistumisen vaara on vieläkin olemassa. Pitäisi olla oikea lähestymistapa ja oikea ajoitus. Nainen ei tule tässä asiassa juurikaan vastaan. Yllättävän kuluttavaa miettiä jatkuvasti että "olisiko nyt oikea aika...".
Olisi mukava kuulla naisilta onko tämä mielestänne ihan kiva ja reilu tapa tutustua?
Mies tekee tutustumiseen tähtääviä aloitteita naisille niin paljon että lopulta saa tilaisuuden. Tämä vaihe saattaa olla todella pitkä, kuluttava ja vaikea. Paljon itsesyytöksiä, rohkaisuryyppyjä ja jännityksen aiheuttamia psykosomaattisia oireita. Nainen näkee vain sen yhden onnistuneen yrityksen jonka kohteena hän on.
Sitten miehen tulee pyytää treffeille ja järjestää oikeat puitteet. Tässäkin voi vielä epäonnistua vaikka tämä onkin jo edellistä huomattavasti helpompi vaihe. Treffeillä miehen tulee yleensä vastailla "oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi?" tyyppisiin kysymyksiin sillä lähtökohtaisesti mies on aina kelvoton ja todistustaakka voi olla yllättävän raskas.
Jos kuitenkin onnistuu vakuuttamaan että on ihan kelpo mies ennakkoluuloista huolimatta, niin hommaa pitäisi kuitenkin viedä eteenpäin. Jossain vaiheessa pitäisi viedä suhdetta fyysiselle tasolle, muuten epäonnistumisen vaara on vieläkin olemassa. Pitäisi olla oikea lähestymistapa ja oikea ajoitus. Nainen ei tule tässä asiassa juurikaan vastaan. Yllättävän kuluttavaa miettiä jatkuvasti että "olisiko nyt oikea aika...".
Olisi mukava kuulla naisilta onko tämä mielestänne ihan kiva ja reilu tapa tutustua?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Voisitko kirjoittaa minä-muodossa, koska ilmeisesti kirjoitat omasta kokemuksestasi? Selitä konkretian tasolla miten toimit ja mitä tunnet.
Kuulostaa vähän hampaat irvessä -touhulta. Ei tietenkään ole reilua, mutta kuka on luonut säännöt? Naisetko? ;) Vai oletko vain päätellyt ne mielessäsi, koska et tunne muita tapoja edetä?
Koska nyt jos koska vähän pokaustaitoa peliin.
1) Opettele erottamaan sinusta kiinnostuneet naiset näiden ruumiinkielestä. Tutustua voi myös muuten kuin baariympäristössä. Esim. kaveripiirien ja harrastusten kautta on jo tullut esivalintaa ja tutustuminen ei edellytä heti treffejä. Eli voi tutustua ennen kuin tarvii tietää onko kiinnostunut vai ei. Treffeille voi mennä sitten kun molempien kiinnostus on jo jollain tasolla selvillä ja enemmän puhuttavaakin kuin perusasioita.
2) Tee itsestäsi palkinto. Sen sijaan, että jahtaisit naisia, anna naisten jahdata sinua. Eli ulkonäköä ja rentoa keskustelutaitoa peliin.
Täältä vois löytyä sulle paljon hyödyllistä.
http://www.doctornerdlove.com/
Toivottavasti somalijengi raiskaa sinut ja panee sinua perseeseen niin että paska ja veri lentää!
Toivottavasti sä saat jotain apua mielenterveysongelmiisi ettei tarvii raivota tuntemattomille internetissä.
Mistähän muuten johtuu, että se viesti, jossa neuvotaan se paras ja nopein (mutta ehkä samalla vaikein) tapa muuttaa tilannetta saa ekan vihaviestin? Pelottaako luovuttaneita miehiä, että muut ottaa tuosta onkeensa, toteuttaa neuvot ja alkaa saada naisia?
Vai onks se pahinta, että joku nainen puhuu jollekin toiselle miehelle. Jopa internetissä voi olla tuntemattomista mustasukkainen.
Naiset ei jahtaa miehiä. Vain hyvin pieni prosentti miehistä on niin tasokkaita, että nainen päättää jahdata sellaista ja silloinkin on suuri mahdollisuus, että nainen vain luovuttaa, eikä edes yritä, jonkun tekosyyn nojalla.
Tässä hyvä esimerkki palstan mielenterveysongelmaisista.
Ne miehet, jotka osaa ottaa sen jahdattavan roolin, tulee jahdatuiksi. Kyllä, se vaatii vähän toisenlaista panostamista kuin jahtaajan rooli, mutta jos jahtaamista ei jaksa, kannattaa kokeilla kehittää itseään juuri niin laadukkaaksi.
Oleellista on erottaa se naisten kiinnostus. Ei se oo niin selkeetä kuin miesten kiinnostus naisia kohtaan. Sen tajuaminen on puolet jahdattavana olemista. Toinen puoli on hottis ulkonäkö. Ei se oo sen vaikeempaa.
Nörtti_N:
Ai että lämmittää mieltä, kun naiselta (nimimerkistä päätellen) tulee kunnon konkreettista vinkkiä miehelle! =)
Toivon että tutustuu tuohon sivustoon!
Kuten sanoit, miehen pitää tehdä itsestä palkinto! Voi myös katsoa Bond-leffan niin siinä mallia. Sitä fiilistä voi verrata vaikka Charlien enkeleihin, jossa puolestaan naiset ovat palkintoja.
Onhan tuo reilu ja herrasmiesmäinen tapa, joka tepsii joitakin naisia kohtaan.
Itse tajuan parhaiten mistä on kyse, jos toiminta on näkyvämpää, nopeampaa tai suoraviivaisempaa.
Voipi olla että tarinan mies on ainut henkilö, joka on tietoinen että tässä yritetään lähestyä. Ei me naiset välttämättä hoksata kaikkia juonenkäänteitä.
Kun nainen hoksaa, niin siinä vaiheessa hän tietysti vielä tekee päätöksen lähteekö juttuun mukaan. Mulla tässä taannoin oli yksi tosi hyvä mies (YTM), joka lähestyi suoraviivaisella tyylillä ja toiveena seurustelu. Tykkäsin ja hyviä keskusteluja tuli. Jouduin kuitenkin antamaan pakit, koska tämä on mun parhaimman ystävän entinen aviomies :/
Tarkoitin että onko reilua että jokainen vaihe on jätetty miehen vastuulle? Romantiikka vähän kärsii kun se on itse luotava tyhjästä. Kemia on itse sekoitettava ja oikein annosteltava. Kipinät on jostain itse raavittava. Toinen vain odottaa mitä tapahtuu.
Sori vaan, mutta se johtuu siitä, että sitä toista ei silloin oikeasti kiinnosta. Eli jos haluat naisten kiinnostuvan sinusta vähemmällä työllä, sinun on luotava itsestäsi viehättävämpi.
Ulkonäkö, kehonkieli, siinä 2 perusasiaa.
Toinen juttu on sitten erottaa ne valmiiksi kiinnostuneet naiset.
Tuossa sinun formulassasi sinä olet kiinnostunut, mutta toinen osapuoli ei. Yrität nimenomaan iskeä, työllä ja tuskalla. Voi se niinkin onnistua, mutta se ei ole se ainoa pariutumisen tie.
Eihän se reilua ole jos kaikki on toisen vastuulla. Mun on kuitenkin vaikea samaistua tuohon kirjoitukseen, koska oma parisuhteeni ei ole alkanut lainkaan tuolla tavalla. Eli siis mies ei joutunut olemaan yksin vastuussa kaikesta enkä esittänyt hänelle tuollaisia kysymyksiä.
Toisin sanoen, joudut joka tapauksessa tekemään työtä, joko itsesi tai alkavan suhteen eteen.
Jos teet työtä itsesi eteen, useampi nainen kiinnostuu sinusta, mutta ei ehkä juuri se, jonka haluat kuitenkaan.
Jos taas teet jonkun naisen/suhteen eteen, voi olla että saat jättipotin (juuri jonkun tietyn naisen), mutta on myös suuri riski että teet työtä vain turhaan. Että juuri hän ei kiinnostu, vaikka mikä olisi.
Siksi on parempi panostaa itseensä, koska niistä susta kiinnostuneista joku voi olla todellinen helmi.
Sama pätee tietysti naisiinkin, mutta naisille opetetaan jo nuoresta lähtien panostamaan tuohon "tee itsestäsi viehättävä" -strategiaan.
Olisiko tuo "toinen" sitten väärä eli ei-kiinnostunut? Vaikea kuvitella noita superpassiivisia, lähes flegmaattisia, naisia, joista usein kerrot. En usko, että valtaosa naisista käyttäytyisi noin, jos on miehestä kiinnostunut ja terve aikuinen.
On niitä kiinnostuneitakin ollut. Nopeampi eteneminen on toki silloin mahdollista mutta ihan yhtä passiivisia hekin ovat. Minulle jää silti kaikki vastuut ja velvollisuudet.
Ei hekään sitten tarpeksi kiinnostuneita, jos se menee noin. Liikutko ihan normaalien ihmisten parissa? Oletteko täysi-ikäisiä? Et yritä pokata "teininaisia" tai lapsia?
Olen itsekin yllättynyt naisten passiivisuudesta ja olen odottanut että joskus tulisi vielä minunkin kohdalle jotain romanttista, jotain sellaista jonka synty tapahtuisi niin helposti että voisin itsekin nauttia siitä. Eipä ole juuri tullut vastaan. Voi tietysti olla että vika on minussa.
Miten normaali terve nainen mielestäsi käyttäytyy?
Nuo kysymykset olivat kieltämättä pientä liioittelua. Kerrotko jotain mistä miehesi ei tarvinnut kantaa vastuuta? Mikä asia eteni sinun toimesta?
Tässä tulikin hyvä vastaus aloittajalle.
Kyllä kiinnostuneet naiset lähtevät tilanteisiin mukaan omalla tyylillään.
Sitten kun näet kiinnostumiaen merkkejä, niin sitten vasta ne romantiikka jutut. Ja tietenkin ne pitää olla sellaisia mistä itsekin tykkäät.
Jos ollaan jo 2. treffeillä niin minun käyttäytymisestä kyllä näkee selkeästi, että olen kiinnostunut. Enkä edes lähtisi 2. treffeille turhan tyypin vuoksi.
Ihan aikuisista naisista on kyse. Vaikka nainen olisi kuinka menestynyt elämässään ja ilmeisen aloitekykyinen muuten niin tässä asiassa vain odotellaan. Tai ehkäpä se ei naisen näkökulmasta edes ole odottamista - naiselle vain asiat tapahtuvat. Minun asemassa ei odottelut auta.
Terve nainen osoittaa kiinnostuksensa välittömästi ja silmäpelin jälkeen hakeudutaan toisen seuraan. Väliä ei ole kumpi sen tekee.
Aika nopeasti pitäisi syntyä tutustumisvaihe jossa tulee ilmi onko toinen ok vai viekö polku eri suuntiin. Fyysinen vaihe tulee kun on tullakseen. Pääasia että tuntee jotain eikä vain etene velvollisuudentunteen tai pakon takia.
Naiset tosiaan lähtevät tilanteisiin mukaan. Miehet luovat ne tilanteet. On siinä yllättävän suuri ero tältä puolelta katsottuna.
Tuo oli niin ympäripyöreää että kaikki mainitsemasi vaiheet voivat edelleen olla miehen vastuulla, kuten yleensä ovatkin.
Mitä seikkoja tarkalleen tarkoitat vastuulla ja velvollisuudella?
Kerro niin voin omalla kohdallani miettiä, miten ne asiat menevät omissa jutuissani.
Muutkin varmaan haluavat pohtia samaa.
Kerro vielä ikäinen olet?
onko väliä kumman vastuulla? ehkä mies on pätevämpi,..
Aloituksessa mainitsin jo ne vastuut ja velvollisuudet. Kaikki mikä tapahtuu ensimmäistä kertaa, tapahtuu minun toimestani. Ensimmäiset sanat, ensimmäinen halaus, ensimmäinen suudelma. Ei tämä varsinaisesti ole iästäni kiinni sillä sama tyyli on jatkunut nuoruudesta lähtien aina tähän kypsempään ikään saakka.
Ei kai sillä kaikkien miesten mielestä ole väliä. Minä koen sen joskus raskaana taakkana koska en pysty nauttimaan tilanteesta samalla kun yritän viedä sitä eteenpäin.
Oltiin samassa opiskelupaikassa ja olimmekin aluksi vaan kavereita. Hän keskusteli kanssani facen kautta jonkun verran. Jossain vaiheessa hän pyysi minua elokuviin ja saattoi pyytää lounasseuraksi, mutta ainakin ensin mun mielestä pyynnöt olivat vaan kaveripohjalta. No minä myös aloitin keskusteluja hänen kanssaan enkä vaan odottanut, että hän ottaisi yhteyttä minuun. Pyysin häntä myös luokseni kylään. En edes jaksaisi odottaa, että toinen ottaa yhteyttä ja pyytää kylään, kun voin itsekin olla aktiivinen.
Fyysisen kontaktin suhteen minä tein aloitteen. Hän oli luonani käymässä ja katseltiin elokuvaa yhdessä. Istuttiin vierekkäin sohvalla ja minä lopulta asettauduin hänen kainaloonsa ja hän ottikin minut halausotteeseen. Siitä ei edetty pidemmälle, mutta molemmille oli siinä vaiheessa selvää, ettei olla enää vaan kavereita.
Ei se aina mene niin. Esim. Nainen menee toisille treffeille miehen kanssa vakuutellen, että katsotaan nyt. Se sopii miehelle. Päivällistettyä siirrytään privaattioloihin, jossa nainen tekee aloitteen. Ei, hän ei tee aloitetta merkitsevällä katseella vaan riisumalla miehen. Onko mies kuitenkin se vastuullinen ja aloitteellinen? Selitä selkeämmin mitä tarkoitat. Mitä aloitteellisen ja vastuunottavan nainen tekee? Entä vastaava mies?
Ymmärrän.
Myös naiset panee asioita tapahtumaan, kun on riittävän hottis saalis näköpiirissä. :)
Toisaalta hyvä saalis myös näyttää vihreää valoa, että on saalis. Väkisin eivät aikuiset ihmiset ala vääntää (ei pitäisi sinunkaan) eli jos naisesta näyttää, ettei toinen osapuoli ole kiinnostunut, niin sit voi antaa olla.
Huono juttu, jos mies on hidas lämpenemään. Toisaalta on niitä hitaita naisiakin...
Mun kohdallani se menee siten, että jos olen kiinnostunut niin teen mielelläni sellaista asioita joista itse tykkään. Sanojen lisäksi teot ovat reiden/käsien sivelyä ja ehkä halaamista. Ei kaikkien pakettiin kuulu suutelua. Ihmiset tekevät niitä asioita joita tekevät spontaanistii.
Jotta ei jäisi sellaista kuvaa että vaadin mahdottomia, niin kyllähän tuo kuulostaa hyvinkin tasa-arvoiselta etenemiseltä. Tuossa on miehelläkin mahdollisuus nauttia tilanteesta kun se etenee välillä myös ilman omaa panostusta.
Jos nainen riisuu miehen, niin onhan se melkoista aktiivisuutta. Siinä ei ole kyse enää edes rajatapauksesta.
No monestihan se menee noin jos lähtee hakuammuntaa tekemään. Itse en ole juuri ikinä yrittänyt iskeä naisia. Syy on ihan se, että en jaksa nähdä vaivaa ja olen huomannut joskus 14-16 vuotiaana olevani huono siinä.
Nimenomaan naisista näkee heti ovatko kiinnostuneita. Jos nainen on näyttänyt jollain tavalla olevansa kiinnostunut niin ei siinä mitään iskemisiä tarvita ja olen aina odottanut että näin käy. Yleisesti omia kokemuksia/kavereiden tapauksia miettimällä olen huomannut että naiset kyllä käyttäytyvät selvästi kiinnostuneen tavalla jos ovat kiinnostuneita.
Siinä vaiheessa ei miehenkään tarvitse enää mitään temppuja tehdä. Ihan normaalisti siinä vaiheessa tutustuminen edistyy. Toki fyysiselle tasolle yleensä miehen pitää pystyä menemään tai nainen luulee homoksi, impotentiksi, vässykäksi jne. On niitä kyllä sellasiakin naisia tavattu että kun en mitään uskaltanu/osannu tehdä niin nainen on vaa raahannu sänkyyn. Sillo tosin oli sellanen nainen joka "rakasti" seksiä.
Tähän on tullut paljon vastalauseita, että nainen ei olisi oikeasti kiinnostunut jos jättää kaiken miehen vastuulle, mutta ei se välttämättä niin ole. Nainen saattaa hyvinkin olla kiinnostunut, mutta ajattelee, että aktiivisuus on "miehen tehtävä" tai kuvittelee, että jos mies ei tee melkein kaikkea, niin mies ei ole oikeasti kiinnostunut. Tällaisia naisia on ihan oikeasti olemassa ja vieläpä huomattavan paljon. Miehen tulee tehdä kaikki aloitteet ja johdattelut. Tilanne tasoittuu ehkä vasta myöhemmin kun ollaan jo suhteessa, mutta muuten on joku yleinen käsitys naisilla, että jos mies ei tee niin ja näin, niin hän ei ole kiinnostunut tms.
Kyllä se on myös miehen vastuulla näyttää että on kiinnostunut, sillä sitä naiset pohjimmiltaan odottaa.
Tiettyyn pisteeseen asti joo, mutta tämä on taas tätä puhetta, että miehellä on vain vastuita ja velvollisuuksia ja tehtäviä ja naisella pelkkiä oikeuksia ja odotuksia.
Tilanne voi tosiaan tasoittua myöhemmin, mutta myönnän että minuun saattaa pesiytyä pieni katkeruuden siemen. Tämä kuulostaa pahalta mutta sanon sen silti: tuntuu epäreilulta että nainen nauttii suhteesta joka on syntynyt minun tekemisistä, minun riskinottamisista ja minun aktiivisuudesta. En ole oikeasti tätä mieltä eikä näin saisi ajatella mutta siltä se saattaa joskus tuntua.
Onneks en ole sinkku, kun se näkyy olevan ihan helvetin vaikeeta teillä. Nyyh nyyh, en saa naista. Nyyh nyyh, en saa miestä. Naiset ei tee yhtään mitään suhteen eteen. Miehet on kaikki ihan vääränlaisia ja huonoja.
Katselin taannoin luonto-ohjelmaa joistain Pohjois-Amerikan uikuista. Niillä oli viisiosainen kosiomeno. Ensin sen linnun piti osata lentää sen naikkosuikun rinnalla täysin samassa tahdissa ja pysähtyä tasan silloin kuin se naikkonenkin pysähtyy. Sitten piti rakentaa joku pesä ja tarjota sille naaraalle kala ja muuta sellasta. Jos se koiras epäonnistui vaikka viidennessä erässä, niin se oli saman tien soronoo vaan, aloita koko homma alusta toisen naaraan kanssa.
Että ei se pariutuminen muillakaan lajeilla ole niin helppoa. Ja miksi sen pitäisi ollakaan, kysyn vaan. Jos ei osaa pariutua, niin on parempi olla yksin.
Olen ollut yleensä aina tapauksissa se pariutumishaluinen puolisko joten en tiedä mitä pitäisi oppia. Varmaankin etsimään oikeanlaista miestä.
Periaatteessa sähän et ole sinkku jos sulla on lapsia... Silloin parisuhteen löytäminen tietenkin vaikeutuu, koska siinä on ne lapset mukana yhtälössä. Se vaan vaikeuttaa asioita, sori nyt vaan.
Aina se on yhtä vaikeaa, sinkkuna tai jos on lapsia,.. ainakin itse koen niin. Oikeastaan en ole saanut koskaan sitä ihmistä jota olen halunnut vaan valinnut helpomman tien tai sen joka on osunut kohdalle. Haluaisin tuntea oikeaa rakkautta joka sisälläni hiljaa kytee ja odottaa roihahdusta, halua, kiintymystä ja sitä etten halua irrottaa vaan kiinnittyä loppuelämäksi.
Ei pariutuminen ole vaikeaa, jos tietää, mitä haluaa ja on valmis tekemään jotain - joskus paljonkin - sen eteen. Jos se kosiotanssi ei suju jonkun kanssa, miksi tuhlata siihen sen enempää aikaa? Miksi ap jumittaa niissä passiivisessa naisissa?
Toisenlaisia ei tunnu löytyvän. En tiedä mikä naistyyppi olisi vähemmän passiivinen?