Minua 0on mietittänyt että osaakohan noi esim.
kiusaajat katua tekoaa,hävetä tai onko niillä
edes kehittynyt omatunto tai syyllisyyden taju?
Tuli vain entisenä kiusattuna mieleen toi, että
kun olen nähnyt kiusaajiani monen vuoden takaa
että muistaako ne mut ja häpeekö ne edes sitä.
Koin ensi rakkauteni tuskallisena ja tyttö ei
ollut rakkauteni arvoinen kun nauroi mulle ja
kertoi koko koululle siitä.Kaikki mun luokan
tytöt ilkkui mulle koko yläasteen ajan.
Siitä on jo aikaa ja tulipa vain mieleen että
häpeekö ne sitä edes näin jälkeenpäin?
kiusaajat katua tekoaa,hävetä tai onko niillä
edes kehittynyt omatunto tai syyllisyyden taju?
Tuli vain entisenä kiusattuna mieleen toi, että
kun olen nähnyt kiusaajiani monen vuoden takaa
että muistaako ne mut ja häpeekö ne edes sitä.
Koin ensi rakkauteni tuskallisena ja tyttö ei
ollut rakkauteni arvoinen kun nauroi mulle ja
kertoi koko koululle siitä.Kaikki mun luokan
tytöt ilkkui mulle koko yläasteen ajan.
Siitä on jo aikaa ja tulipa vain mieleen että
häpeekö ne sitä edes näin jälkeenpäin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
vai kiusas sua tytöt koko yläasteen ja nauroi,,
otitko sellasta huomioon että jos vaikka ne
kaikki oli sinusta kiinnostuneita.. seuraavan
kerran kun näet jotain ns. kiusaajaasi niin
tempaiset kullisi esille ja näytät niille 8)
Mua kiusasi 3 vuotta ala-asteella luokallani
ollut tyttö. Muutin yläasteelle toiselle
paikkakunnalle, enkä sen koommin ole nähnyt
kiusaajaani. Viime syksynä, 10 v jälkeen hän oli
onkinut numeroni tiedustelusta ja laittanut yöllä
(kännissä tietty) tekstiviestin, jossa
muisteli "kaiholla" miten olimme hyviä kavereita,
halusi tietää mitä mulle kuului jne.
Ei kiusaajat ilmeisesti jälkeen päin muista /
tajua että ovat kiusanneet. AInakin mun
kiusaajani muisteli meidän olleen kavereita!!!!
ja soita sille takaisin , sovi tapaaminen ja
pistä sitä kakkoseen ,) siinä on kostoa tarpeeksi
tietty väkisin ei pidä mennä mitään tekemään
joskus on vaikeaa erottaa kiusaaminen muusta
härnäämisestä. pahinta mitä kiusattu voi tehdä on
painua kasaan ja näyttää siltä että haluaisi
painua maan alle. itse koin hyväksi taktiikaksi
nauraa kun joku heitti herjaa tai muistutti
vanhoista mokauksista ym. Mutta ei sekään aina
toimi. Pitäisi oppia erottelemaan ketkä vain
härnäävät tai ketkä tosiaan kiusaavat ja haluavat
pönkittää omaa itsetuntoaan ja mainettaan
tekemällä toisista raakaa pilaa tai jopa
kiusaamalla fyysisesti.
Tollaset koni tohtorit ei saisi rassata ihmisten
aivoja tai tutkia edes niitä.
Sä et tiä mistään mitään,idiootti.
Sulla ei varmasti ole kokemusta siitä henkisestä
rääkistä mitä mä jouduin kestämmään kok yläasteen
ajan. Ei todellakaan ole kivaa kun tytöt on juuri
murrosiässä alkaneet kiinnostaa ja ne vain nauraa
PILKALLISESTI sulle kun koetat lähestyä
niitä.Siinä kuule itsetunto menee nollan
alapuolella paljon kun nauretaan esim. finneille
ym. asioille mille sä et voi mitään vaikka hoidat
hygieniaasi joka päivä. Ja kun sanotaan
ruokiksella että älä katso tänne tai mulla menee
ruokahalu senkin neli silmäinen sian silmä. Nää
oli osa niitä jttuja mitä jouduin kestään.
Jotain positiivista on sentään siinä, että
uskalsit harjoitella lähestymistä. Itse lähinnä
vain olin olemassa. Itse koulukiusaaminen
tapahtui tuttuun ja turvalliseen tapaan vuotta
ylempien taholta (kollektiivisesti), kun -
74:sissa oli suorastaan hirveä
kriminaalikeskittymä..opettajaparat. Mutta
onneksi kasvoi nopeasti aikuiseen mittaan 14-
vuotiaana, niin pystyi tappelemaan sen verran,
että sai olla rauhassa. Ainoa positiivinen tulos
moisesta lapsuudesta/varhaisnuoruudesta on se,
että suorastaan tarkkailee itseään, ettei
vahingossakaan ala "sorsimaan" ketään.