Tältä paskalta on käytännössä mahdotonta välttyä, jos ei halua olla 24/7 kotonaan. Menet mihin tahansa, jopa vittu kauppaan, aina joka saatanan kulmasta kaikuu tätä samaa paskaa.
Iskelmä on ns. tuulipukumusiikkia. Sitä "kuuntelee" ihmiset, jotka eivät oikeasti kuuntele tai suuremmin välitä musiikista, mutta kerran jotain mökää esim. työpaikalla pitää silti taustalla olla, niin tällainen yksinkertainen, pinnallinen ja sanoituksiltaan junttimainen ja aivoton humppa valitaan taustalle.
Kärsijinä ovat ne ihmiset, jotka oikeasti ovat kiinnostuneita kuuntelemaan musiikkia. Ihmiset, jotka haluavat musiikin olevan älykästä ja haastavaa kuunneltavaa. Musiikkia, jossa kaikki biisit eivät ole sävellyksiltään, temmoltaan ja sanoituksiltaan samanlaista yksinkertaista ja yksipuolista paskaa.
Nämä iskelmän "kuuntelijat" - jotka eivät oikeasti ole kiinnostuneita musiikista - ovat lisäksi ylimielisiä. Jos paikanpäällä on vaikkapa kymmenen punkkaria/rokkaria/hevaria ja muutama peruseinari, joita musiikki ei kiinnosta, nämä peruseinarit luulevat silti omaavansa jonkun erioikeuden päättää mitä kuunnellaan ja hirveä itkeminen alkaa siinä vaiheessa, jos kanavaksi valitaankin joku muu kuin iskelmäradio harvinaisen typerine juontajinaan.
Iskelmä pitäisi ilman muuta kieltää, koska se on selkeästi typerien ja pinnallisten ihmisten musiikkia, jonka "suosio" selittyy pitkälti sillä, että moniin muihin, paljon monipuolisempiin ja haastavampiin musiikkityyleihin liittyy naurettavia stereotypioita. Tarpeeksi kun ihmisiä on aivopesty uskomaan näitä stereotypioita ja ennakkoluuloja, iskelmästä on lopulta markkinavoimien avulla saatu väkisin tehtyä ainoa sosiaalisesti hyväksyttävissä oleva musiikkityyli. Vaikka se onkin yksinkertaista ja pinnallista musiikkia ihmisille, joita musiikki ei oikeasti kiinnosta.
Iskelmä on ns. tuulipukumusiikkia. Sitä "kuuntelee" ihmiset, jotka eivät oikeasti kuuntele tai suuremmin välitä musiikista, mutta kerran jotain mökää esim. työpaikalla pitää silti taustalla olla, niin tällainen yksinkertainen, pinnallinen ja sanoituksiltaan junttimainen ja aivoton humppa valitaan taustalle.
Kärsijinä ovat ne ihmiset, jotka oikeasti ovat kiinnostuneita kuuntelemaan musiikkia. Ihmiset, jotka haluavat musiikin olevan älykästä ja haastavaa kuunneltavaa. Musiikkia, jossa kaikki biisit eivät ole sävellyksiltään, temmoltaan ja sanoituksiltaan samanlaista yksinkertaista ja yksipuolista paskaa.
Nämä iskelmän "kuuntelijat" - jotka eivät oikeasti ole kiinnostuneita musiikista - ovat lisäksi ylimielisiä. Jos paikanpäällä on vaikkapa kymmenen punkkaria/rokkaria/hevaria ja muutama peruseinari, joita musiikki ei kiinnosta, nämä peruseinarit luulevat silti omaavansa jonkun erioikeuden päättää mitä kuunnellaan ja hirveä itkeminen alkaa siinä vaiheessa, jos kanavaksi valitaankin joku muu kuin iskelmäradio harvinaisen typerine juontajinaan.
Iskelmä pitäisi ilman muuta kieltää, koska se on selkeästi typerien ja pinnallisten ihmisten musiikkia, jonka "suosio" selittyy pitkälti sillä, että moniin muihin, paljon monipuolisempiin ja haastavampiin musiikkityyleihin liittyy naurettavia stereotypioita. Tarpeeksi kun ihmisiä on aivopesty uskomaan näitä stereotypioita ja ennakkoluuloja, iskelmästä on lopulta markkinavoimien avulla saatu väkisin tehtyä ainoa sosiaalisesti hyväksyttävissä oleva musiikkityyli. Vaikka se onkin yksinkertaista ja pinnallista musiikkia ihmisille, joita musiikki ei oikeasti kiinnosta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Otapa tästä vähän Reijo Taipaletta tulkitsemassa* Eppuja, jos vaikka piristyisit:
http://www.youtube.com/watch?v=ai5XXdp3OyY
* Suomalaisessa iskelmässä "tulkitseminen" on eufemismi ryyppäämällä tuhotulle äänelle, vrt. "tulkitsija" Vesa-Matti Loirin myöhäisempi tuotanto.
Onhan nyt esim. Eva/Eeva klassikko vaikkei iskelmästä tykkäiskään. Parhaan tulkinnan esitti ilmiselvä alfa Pori Jazzien jatkoilla. Niin kauan viivyit, niin kauan yksin.
No perkele! Pistä kuules tämä soimaan nii kyllä helpottaa.
http://www.youtube.com/watch?v=NorgJ0zivAA
Rap-musiikki pitäisi ehdottomasti kieltää koska se saa nuorison kiroilemaan, pukeutumaan ja käyttäytymään huonosti.
Häh? Et taida elää nykypäivää.
Rap meni muodista jo kymmenen vuotta sitten ja siinä samalla myös nuorten lökäpöksyjen määrä on vähentynyt huomattavasti.
Se, että "nuoret käyttäyvät huonosti" joutuu vain vanhojen jäärien kykenemättömyydestä elää nykypäivää. Jo 70-luvulla kuultiin samoja väsyneitä valituksia "nykyajan nuorista" ja silloinkin syitä tietenkin haettiin kaikkialta muualta kuin omista tekemisistä, kuten jostain Sex Pistolsista, jopa siinä, että bändin keikka Suomessa kielettiin. Jäärien omassa, viimeisen käyttöpäivän ylittäneessä ajatusmaailmassa ei tietenkään ollut mitään vikaa.
On totta, että nykyiskelmämusiikista (ainakin) 90 prosenttia on hirveää kakkaa. Sekin on totta, että iskelmä on varsin kaavamainen ja yksipuolinen laji. Edellä mainitut asiat liittyvät vahvasti toisiinsa.
En ota kantaa viestisi sosiologisiin ulottuvuuksiin. En uskaltaisi allekirjoittaa näkemystä, että iskelmää kuuntelevat eivät olisi kiinnostuneita musiikista. Kummasti karaokeräkälöissä kuitenkin lauletaan valtavasti iskelmää, ja kappaleet tunnetaan ja osataan parin promillen humalassakin... no, ainakin sanojen osalta, jos melodiassa vähän vapauksia otetaankin. Epäilen vahvasti myös väitettä iskelmästä "ainoana sosiaalisesti hyväksyttynä musiikkityylinä". Joissakin piireissä näin voi olla, mutta toisissa taas iskelmä on ainoa laji, jonka fanitus on luvallista vain ironisesti. Vanhempien Finnhits-kasetit pahvilaatikosta esiin, niin saadaan illanistujaisiin jokin humoristinen vivahde...
Keskityn siis puolustamaan iskelmää, sitä jäljelle jäävää hyvää alle kymmentä prosenttia, musiikkina. Olen aiemminkin verrannut iskelmää haiku-runoon ja teen sen taas: jos säkeessä on kuusi tavua, runo ei ole haiku. Samalla lailla iskelmä on tiukasti rajattu tyyli: jos artisti tai bändi lähtee liikaa kokeilemaan jotakin uutta, raja ylittyy helposti, eikä enää puhutakaan iskelmästä. Iskelmän ja haiku-runon tekemisen suurin haaste on pystyä ilmaisemaan jotakin merkittävää rajojen sisällä pysyen, tiukasti rajatuin keinoin. Uuden luominen ja samaan aikaan "sääntöjen" noudattaminen on tietyssä mielessä jopa vaikeampaa kuin täysin vapaa kokeileminen. Ei voi erottua joukosta 17/8-tahtilajilla, parin minuutin sooloilla ja jazz-teorian tuntemuksella, vaan mestariteos on rakennettava kokonaan peruspalikoita käyttäen.
Jotkut harvat tekijät siihenkin silti pystyvät: joskus iskelmäkin voi tuottaa ahaa-elämyksen tai herättää suuria tunteita. Siksi en lähtisi koko genreä kriminalisoimaan, vaikka aloittajan kanssa samaa mieltä olenkin Iskelmä-radiosta. (Ylivoimaisesti juontajiltaan juntein kanava on silti Radio Rock, eikä tätä edes tarvitse perustella.)
siinä asiantuntija.. paljonkos omalla "huumori" -keikallas oli väkee? 20?
ekat biisit 2010... eli 5 "fania" vuodessa, wau!!! tota menoo oot suositumpi ku cheek vuonna 200000!
jos kerta oot tietävinäs mikä on paskaa ja mikä hyvää niin miks sit teet semmosta mikä ei kiinnosta ketää??
Sinä värjätty irokeesipäinen kalastusvieheitä naamassa roikottava reppana, juuri sinä siellä!
Musiikilla ei ole vaatteita ei tuulipukua, ei skeittaritennareita, ei niittirotsia ja sirkkeleitä käsivarsissa, ei uuhbeibe beibe pienen pieniä bikineit, jne.
Ne on ainoastaan sinun mielessäsi, joten sinulla on asenneongelma josta olisi syytä koittaa päästä eroon.
Minä kun olen musiikin suhteen kaikki ruokainen voin kertoa et en vaihtele asuani esimerkinlailla mitä kulloinkin kuuntelen.