Olen täällä lueskellut erilaisia mielipiteitä. Olen suorastaan kauhistunut ihmisten henkisestä tasosta.
Kirjoitukset ovat niin täynnä vihaa, ivaa, pilkkaa, vainoharhaisuutta sun muuta ikävää. Ja uskoisin, että täynnä valheita, uskon vakaasti että ihminen alkaa valehtelemaan myös itselleen, voidakseen hyväksyä tekojaan.
En ole itse mitään muuta kuin tavallinen ihminen, ainakin aina uskonut olevani, omassa elämässäni olen aina pyrkinyt olemaan rehellinen olivat asiat sitten vaikka kuinka vaikeita hyvänsä. Olen nähnyt mitä valhe saa aikaan ja kamalinta on valahdella puolisolleen tai läheisilleen, kyllä he yleensä osaavat lukea rievienkin välit.
Joskus on tietenkin paras jättää kertomatta asia, mutta silloinkaan ei mennä kertomaan satua eli muuttamaan totuutta.
Arvojärjestyksessä minulle on aina ollut perhe ykkönen ja on edelleen. Olsin ehkä voinut saada työelämässä enemmän jättämällä perheeni oman onnensa nojaan, luultavasti olisin silloin nyt yksin ja onneton. Tai olisin voinut juosta bileissä työtovereiden kanssa ja pitää jatkuvasti hauskaa, silloinkin olisin lopussa jäänyt yksin.
Jo hylkää puolisosi ja lapsesi tuolle alttarille, ihan varmasti se kostautuu ennen pitkää, silloin on vasta todellinen paha olo ja sitä et saa pois millään miehen tai naisen vaihdolla enää pois.
Kun osaa näille viekoituksille sano ei sanon, sillä saa lopulle elämälleen jatkumon ja ilo säilyy loppuun saakka, on jotain jonka vuoksi elää ja olla onnellinen.
Kirjoitukset ovat niin täynnä vihaa, ivaa, pilkkaa, vainoharhaisuutta sun muuta ikävää. Ja uskoisin, että täynnä valheita, uskon vakaasti että ihminen alkaa valehtelemaan myös itselleen, voidakseen hyväksyä tekojaan.
En ole itse mitään muuta kuin tavallinen ihminen, ainakin aina uskonut olevani, omassa elämässäni olen aina pyrkinyt olemaan rehellinen olivat asiat sitten vaikka kuinka vaikeita hyvänsä. Olen nähnyt mitä valhe saa aikaan ja kamalinta on valahdella puolisolleen tai läheisilleen, kyllä he yleensä osaavat lukea rievienkin välit.
Joskus on tietenkin paras jättää kertomatta asia, mutta silloinkaan ei mennä kertomaan satua eli muuttamaan totuutta.
Arvojärjestyksessä minulle on aina ollut perhe ykkönen ja on edelleen. Olsin ehkä voinut saada työelämässä enemmän jättämällä perheeni oman onnensa nojaan, luultavasti olisin silloin nyt yksin ja onneton. Tai olisin voinut juosta bileissä työtovereiden kanssa ja pitää jatkuvasti hauskaa, silloinkin olisin lopussa jäänyt yksin.
Jo hylkää puolisosi ja lapsesi tuolle alttarille, ihan varmasti se kostautuu ennen pitkää, silloin on vasta todellinen paha olo ja sitä et saa pois millään miehen tai naisen vaihdolla enää pois.
Kun osaa näille viekoituksille sano ei sanon, sillä saa lopulle elämälleen jatkumon ja ilo säilyy loppuun saakka, on jotain jonka vuoksi elää ja olla onnellinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä olen näitä keskusteluja luettuani tullut johtopäätökseen, että valitettavan moni ihminen ymmärtää vain ääripäiden päälle. Tietysti keskustelupalstalla asiat esitetään korostetun mustavalkoisesti, mutta silti.
Tässäkin asiassa on olevinaan kaksi vaihtoehtoa: Joko perhe tai omat menot. Minä en ymmärrä, miten perhe estää muutaman ylityötunnin tekemisen tai satunnaisen ulkona käymisen? Kovassa tuntuu istuvan usko porttiteoriaan: Eli että kerran ulkona niin aina ulkona. Ja ettei yöelämässä oikeasti ole muuta motiivia kuin vieraissa virkistäytyminen.
Kuka kehtaa moisen ajatusmaailman omistavansa?
Minun ex-mieheni on onnellisimmillaan rahan teossa ja harrastuksissaan, perhe ei tehnyt häntä onnelliseksi. Nyt eron jälkeen mies on onnellisesti tekemässä edelleen hänelle mieluisinta hommaa, eli rahaa ja harrastamassa. Eron jälkeen myös minä ja lapset olemme onnellisempia, kuin ennen eroa.
Ei perhe ole kaikille se ydin juttu, kukin eläköön tavallaan.
Totuus voi romahduttaa ihmisen psyyken ja satuttaa niin, että sydän menee palasiksi ja ihminen masentuu, pysyvästikin. Valheilla on oma tehtävänsä elämässä, eli suojata ihmisen psyykeä tasapainottomuudelta.
Ajatteletko tosiaan, että vain sinun ajatusmaailmasi ja tapasi elää on ainoa oikea :D