Noniin, eli tilanne on tämä:
Isäni on seurustellut naisystävänsä kanssa noin vuoden verrran, asuvat yhdessä, mutta ovat varmaksi sanoneet, että vaikka suhde voikin hyvin niin naimisiin heillä ei ole tarvetta mennä. Kummallakn eroon päätyneet avioliitot takana eikä toisen kerran naimisiin meneminen enää vanhalla iällä ole heille ajankohtainen asia.
Muutamia kuukausia sitten tapasin ensimmäisen kerran juhlissa *sisarpuoleni* ja huomasin, että isäni naisystävän toisen tyttären kanssa synkkaa todella hyvin ja ilmassa oli heti kemiaa.
Illan mittaan tuli siten alkoholiakin nauttitua, ja järjen äänen vaimennettua päädyinkin puhumaan tämän nuoren naisen kanssa syvällisiä, mikä johti sitten myös suudelmien vaihtoon. Huomasimme oitis, etä meillä oli jokin yhteys, muta silti koko homma tuntui joenkin niin väärältä.
Tästä tapahtuneesta on nyt aikaa muutama kuukausi, ja vaikka jokin ääni päässäni huusi, että onko tämä nyt järkevää, niin olemme nyt pitäneet yhteyttä tämän naisen kanssa ja nähneet toisiamme, ns salassa tosin.
Olen huomannut, että tässä voisi olla mahdollisesti se elämäni nainen, ja hänenkin tunteensa minua kohtaan ovat samankaltaisia.
Kysynkin siis, pitäisikö minun antaa mennä ja antaa tälle suhteelle mahdollisuus vai lopettaa tämä tähän? Eniten mietityttää perheemme ja kanssaihmisen reaktiot, mitä ihmiset ajatelisivat tällaisesta kuviosta?
Oloni on ristiriitainen ja haluaisin todella yrttää tämän naisen kanssa, mutta silti moni asia mietityttää..
Ja mistään teiniromanssista ei ole kysymys, molemmat olemme lähemmäs 30-vuotiaita.
Isäni on seurustellut naisystävänsä kanssa noin vuoden verrran, asuvat yhdessä, mutta ovat varmaksi sanoneet, että vaikka suhde voikin hyvin niin naimisiin heillä ei ole tarvetta mennä. Kummallakn eroon päätyneet avioliitot takana eikä toisen kerran naimisiin meneminen enää vanhalla iällä ole heille ajankohtainen asia.
Muutamia kuukausia sitten tapasin ensimmäisen kerran juhlissa *sisarpuoleni* ja huomasin, että isäni naisystävän toisen tyttären kanssa synkkaa todella hyvin ja ilmassa oli heti kemiaa.
Illan mittaan tuli siten alkoholiakin nauttitua, ja järjen äänen vaimennettua päädyinkin puhumaan tämän nuoren naisen kanssa syvällisiä, mikä johti sitten myös suudelmien vaihtoon. Huomasimme oitis, etä meillä oli jokin yhteys, muta silti koko homma tuntui joenkin niin väärältä.
Tästä tapahtuneesta on nyt aikaa muutama kuukausi, ja vaikka jokin ääni päässäni huusi, että onko tämä nyt järkevää, niin olemme nyt pitäneet yhteyttä tämän naisen kanssa ja nähneet toisiamme, ns salassa tosin.
Olen huomannut, että tässä voisi olla mahdollisesti se elämäni nainen, ja hänenkin tunteensa minua kohtaan ovat samankaltaisia.
Kysynkin siis, pitäisikö minun antaa mennä ja antaa tälle suhteelle mahdollisuus vai lopettaa tämä tähän? Eniten mietityttää perheemme ja kanssaihmisen reaktiot, mitä ihmiset ajatelisivat tällaisesta kuviosta?
Oloni on ristiriitainen ja haluaisin todella yrttää tämän naisen kanssa, mutta silti moni asia mietityttää..
Ja mistään teiniromanssista ei ole kysymys, molemmat olemme lähemmäs 30-vuotiaita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikäpä somempaa, tulee vanha suomifilmi tai operetti mieleen juonen käänteistä.
Kerrankin tulisit anopin kanssa toimeen jne. Pelkkiä etuja sinulle tarjolla.
Antaa ihmisten ajatella ja puhua. "Koirat haukkuvat, karavaani kulkee."
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa edes, jos ei ole samaa verta niin kuka estää?
itsellä on pari aika hyvännäköistä serkkua suvussa, en heitä deittailisi mutta valehtelisin jos väittäisin että en heitä pitäisi haluttavana.
No sehän ei ole sinulle mitään sukua. Molemmat on aikuisia eikä kumpikaan holhouksen alaisia tai syyntakeettomia?
Anna palaa.
munaa joka reikään!