Mistä alottaisin... Minulla on todella huono itsetunto, johtuen siitä että edellisessä suhteessa mieheni löi ja petti minua. Erosimme todella huonoissa väleissä. Sitten tapasin tämän nykyiseni. Kerroin hänelle kaiken mitä olen kokenut ja että itsetuntoni on todella olematon ja en uskalla luottaa. Mies lupasi olla hyvä minulle ja tukea ja ymmärtää. Noh alussa näin olikin... mutta nytten noin vuoden seurustelun jälkeen riitelemme todella usein. Sattumalta satuin tänään näkemään kuinka hän on etsinyt netistä seksikuvia naisista, josta sitten loukkaannuin hieman. Sanoin asiasta ja sanoin vielä että "minusta tuntuu etten kelpaa sinulle tällaisena kuin olen." Mies hetken aikaa sanoi sen olleen hänen kaverinsa, mutta hän oli yrittänyt poistaa sivuhistoriaa jossa oli epäonnistunut jota jäin vielä ihmettelemään. Sitten mies rupesi huutamaan ja haukkumaan että olen tyhmä ja en tajua mitään. Hän haukkuu minua nykyään aina riidellessämme tyhmäksi, idiootiksi, hulluksi tai sitten huutaa jotain että turpa kiinni. Yleensä vielä ihan syyttä. Minua ärsyttää itsessäni se että en pysty pysymään vahvana vaan alan heti itkemään kun mies rupeaa haukkumaan. Olen niin kyllästynyt ja loppu tähän... Tulen sitten vielä surullisemmaksi siitä, kun minä olen se jonka täytyy mennä lepyttelemään vaikken mitään väärää olisikaan tehnyt, olen jopa joutunut pyytämään miestäni pyytämään anteeksi. Rakastan kyllä häntä enkä haluaisi erota mutta haluaisin miehen joka arvostaisi. Joskus olen uhkaillut lähteväni, olen jopa mennyt niin pitkälle että olen hakenut asuntoa, mutta sitten mies rupeaa uhkailemaan rahalla että joudun maksamaan hänelle sitä ja tätä jos lähden. Miten minun tulisi käyttäytyä, jotta mieheni käytös minua kohtaan muuttuisi, vai onkohan mitään enään tehtävissä...
Mitä tekisit tässä tilanteessa?
sallatäti
10243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi hyvä nainen. Eroa. Ei sun ole pakko maksaa mitään. Olet kuin ihmiskaupan uhri. Kiinni kuvitteellisessa velassa. Et ole velkaa kellekään. Itse samankaltaisessa tilanteessa. Mies puhuu minulle halveksuvaan sävyyn ja kohtelee kuin ilmaa. En saa eroa aikaiseksi vaikka onneton olenkin.
Vielähän se sallatäti tästä voisi yhden samanlaisen aloituksen pyöräyttää jonnekin toiselle palstalle. Vai, mitä?
naurahdin, mitä ihmettä selität :D
Miten minun tulisi käyttäytyä miestäni kohtaan, jotta hän rakastaisi minua ja kohtelisi paremmin. No minäpä kerron miten sinun tulisi käyttäytyä. Hakeudut yksilöterapiaan ihan ite. Käytte terapeutin kanssa läpi elonkaartasi, miten sinusta tuli se ylikiltti riippuja joka ei älyä lähteä edes ensimmäisestä lyönnistä.
Itse aloitat ja ylläpidät huonot miessuhteesi, eli sinun itsesi tulee muuttua. Kun päätät kunnostaa itsesi, kaikki muukin ympärilläsi muuttuu.
Tais olla vähän turhan räikeää logiikkaa! Siis, jos mies käyttäytyy huonosti vika on naisessa ja päinvastoin?
"Sallatäti", jos tilanne tosiaan on kuvailemasi kaltainen, ikäväkseni täytyy todeta: Kyllä "peli on pelattu". Eihän tuollaista käytöstä ja parisuhdetta korjaa enää millään, ja vieläpä niin, että "Miten minun tulisi käyttäytyä, jotta mieheni käytös minua kohtaan muuttuisi"-tyyppiset ajatuskuviot ovat ajanhukkaa ja itsesi syyllistämistä.
Narsistinen hyväksikäyttäjämies osaa valita uhrinsa, eli ei hän iske ketä tahansa. Hän huomasi jo lähtöasetelmista, kun kerroit aikaisemmasta miehestäsi, että olet täydellisen sopiva hänelle, alistettava uhri.
Kannattaisi mennä terapiaan ja hankkia tukea, jotta saat voimia lähteä tuosta suhteesta ja osaat tunnistaa ensi kerralla hyvän miehen.
Juokse ja lujaa!! Ole vahva ja lähde!! Et kadu!!
Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta jos lakkaat olemasta kynnysmatto niin voit löytää miehen joka kunnioittaa sinua.
Musta kans tuntuu, että mitä kiltimpi nainen on ja jos ei koskaan laita vastaan missään, miehet/ihmiset alkaa kohtelemaan huonosti. Mäki olin aluksi tosi kiltti, mutta kun mies yritti alkaa mua pompottelemaan enemmänki, niin suutuin yks kerta ja annoin tulla. Ja oonki kokoajan oppinu pitämään enemmän omia puolia. Oon kyllä kiltti edelleen, mutta en enää toisten pompoteltavissa. Ja mies on oikeen mukava ja huomaavainen mua kohtaan, mutta jos oisin siinä kohtaa antanu periksi, niin toimisin luultavasti kynnysmattona. Ihmiset valitettavasti kohtelee niinku niiden antaa kohdella.