Yksinäisyys jatkuu, kuten aina. Oma syy, kun en koskaan viitsi käydä missään. Nyt alkaa jo ikää tosin olemaan niin paljon (kohta 37v) ettei sitä oikein tiedä mihin vapaa-ajalla voisi mennäkään missä voisi naisia tavata. Treffeissä mulla on ilmoitus. Monet naiset käyneet vierailemassa profiilissani, vaan eipä ketään ole kiinnostanut laittaa viestiä. No minkäs teet. Yksin tässä on aina eletty. Nyt vaan on ollut taas aikaa pohtia ja miettiä asioita, kun on lomautukset lähtenyt pyörimään mulla työpaikalla. Kaksi päivää viikossa olis lomautuksia (ti ja ke) ja lisäksi kun viikonloput niin viikossa on enemmän vapaata kuin työpäiviä. Eli töissä kolme päivää (ma, to, pe) ja loput 4 päivää vapaalla. Hohhoijjaa. Mielummin olisin töissä..olisi järkevämpää tekemistä.
Kyllä se taas hieman masentaa. No mä kulutan aikaani katsomalla scifiä, lukemalla kirjoja ja kuntosalilla koitan käydä sen kerran viikossa ainakin. Lisäksi pelaan konsolilla. Venäjän kielen alkeiskurssi päättyi juuri ja koitan pitää syksyyn asti kielen perusteet mielessä kertaamalla opintoja vähintään kerran viikossa. Lomautuspäivät ovat hyviä tähän. Syksyllä sit toivon mukaan järjestetään alkeiskurssi 2 ja sillä sitten jatketaan. Mietin, että pitäisiköhän sitä lähteä kesällä käymään Pietarissa. Junalla pääsis 3 tunnissa Helsingistä. Pitää vaan viisumi hakea sinne ja muutkin matkadokumentit. Sais käytännön kokemusta venäjän kielen käytöstä ja toisaalta englannillakin pärjäis. Pietarihan on kuullemma Venäjän länsimaisin kaupunki. No pitää katsella.
Näin se elämä jatkuu. Pitäisi varmaan joskus ajaa ajokortti ja hommata auto, että olisi edes vähän uskottavuutta "miehisyyteeni". En osaa kokkailla paljoa, en ole remonttireiska joten korjaustyöt eivät suju..paitsi ihan perus sellaiset, ja niin monta muuta "miehisyyteni" alentavaa pointtia minussa että ei toisaalta ihme kun ei naisia kiinnosta. Plus kun lisää omat kriteerini mitä haluaisin naisesta: normaali- / hoikka- /sirokroppainen ja lapseton, niin yhtälö on mahdoton ja todennäköisyys löytää kumppani lähestyy miinus ääretöntä.
Johtopäätös: elämä jatkuu samaan tapaan kuten se on aina mennyt. Yksin. Päivä kerrallaan. Kyllä se näinkin sujuu.
Voimia kaikille sinkuille ja tsemppiä!
Kyllä se taas hieman masentaa. No mä kulutan aikaani katsomalla scifiä, lukemalla kirjoja ja kuntosalilla koitan käydä sen kerran viikossa ainakin. Lisäksi pelaan konsolilla. Venäjän kielen alkeiskurssi päättyi juuri ja koitan pitää syksyyn asti kielen perusteet mielessä kertaamalla opintoja vähintään kerran viikossa. Lomautuspäivät ovat hyviä tähän. Syksyllä sit toivon mukaan järjestetään alkeiskurssi 2 ja sillä sitten jatketaan. Mietin, että pitäisiköhän sitä lähteä kesällä käymään Pietarissa. Junalla pääsis 3 tunnissa Helsingistä. Pitää vaan viisumi hakea sinne ja muutkin matkadokumentit. Sais käytännön kokemusta venäjän kielen käytöstä ja toisaalta englannillakin pärjäis. Pietarihan on kuullemma Venäjän länsimaisin kaupunki. No pitää katsella.
Näin se elämä jatkuu. Pitäisi varmaan joskus ajaa ajokortti ja hommata auto, että olisi edes vähän uskottavuutta "miehisyyteeni". En osaa kokkailla paljoa, en ole remonttireiska joten korjaustyöt eivät suju..paitsi ihan perus sellaiset, ja niin monta muuta "miehisyyteni" alentavaa pointtia minussa että ei toisaalta ihme kun ei naisia kiinnosta. Plus kun lisää omat kriteerini mitä haluaisin naisesta: normaali- / hoikka- /sirokroppainen ja lapseton, niin yhtälö on mahdoton ja todennäköisyys löytää kumppani lähestyy miinus ääretöntä.
Johtopäätös: elämä jatkuu samaan tapaan kuten se on aina mennyt. Yksin. Päivä kerrallaan. Kyllä se näinkin sujuu.
Voimia kaikille sinkuille ja tsemppiä!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jospa lopettaisit sen Star Trekin katselemisen ja hommaisit vaikka jonkun urheiluharrastuksen tai kansalaisopiston kielikurssin niin luulisi niitä kontakteja löytyvän työpaikan ulkopuolella. Sinähän aivan tahallisesti harrastat eskapismin äärimmäistä muotoa ja kuvittelet että nainen tulee etuovellesi lahjapakettiin käärittynä. Ei me ihan tuossa vaiheessa vielä olla, ehkä muutaman vuosikymmenen kuluttua robottiteknologian kehittyessä eteenpäin. Itse olen vapaaehtoisesti samaa ryhmää kuin sinä, ehkä vielä enemmän HC, mutta se ei minua haittaa koska olen susiruma ja tiedostan että naisen saaminen omalla kohdalla on täysi mahdottomuus.
Mitäs vikaa Star Trekissä on?
Niillä on hassut korvat.
Ei oo kaikilla. :D
"Jospa lopettaisit sen Star Trekin katselemisen ja hommaisit vaikka jonkun urheiluharrastuksen tai kansalaisopiston kielikurssin niin luulisi niitä kontakteja löytyvän työpaikan ulkopuolella"
Mitäs luulisit kuntosalin ja tuon venäjän kielen alkeiskurssin sitten olevan? Kuntosalilla käyn ainakin sen kerran viikossa ja siellä treenataan, EI jutella tai tutustuta varsinkaan naisiin. Olen moikannut muutamaa tutuksi tullutta tyyppiä mut ei sen kummempaa. Tuo venäjän kielen alkeiskurssi oli työväenopiston järjestämä ja sieltä sain taas uusia tuttuja. Kaikki perheellisiä. Mukavia ihmisiä. Ei siinä mitään. Mutta nekin jäivät vain kurssitutuiksi. Samoin kun työkaverit, kaikki naispuoliset ovat perheellisiä. Kaikki kivoja kavereita, mutta vain työkavereita. Piste.
Eskapismia kyllä harrastan. Myönnän sen. Koska sen verran taitaa olla "päässä vikaa", että koen olevani sisäisesti rauhassa ja turvassa ainoastaan kämpillä. Siksi en mielellään halua käydä missään, enkä halua että kukaan tulee minunkaan luokseni kovin pitkäksi aikaa. Yksin kämpillä on turvallisin fiilis.
Mutta jos on pakko mennä, niin menen. En siis niin pakkomielteinen ole. Ja mahdollisen parisuhteen jos saisi, niin kyllä se voittaisi eristäytyneisyyden ja eskapismin. Mutta lähtökohdat ovat tässä. Joskus on tosin kiva käydä vähän aikaa jossain muualla olemassa. Mutta ei kovin usein. No näillä mennään.
Pahoittelen aamullista pikalukua. Asiasta toiseen.
Jaksaisitko rehellisesti katsoa ja kuunnella pälisevää naista kun tykkäät olla niin paljon rauhassa? Oletko valmis radikaaliin elämäntavan muutokseen jos sellainen mahdollisuus tulisi sinulle eteen? Luopuisitko konsolipeleistäsi, scifileffoista ja ehkä jopa kirjojen lukemisesta jos nainen sitä vaatisi? Luonnollisesti kyseiset aktiviteetit vähenisivät huimasti saatuasi naisen, olettaen että hän ei ole 30v lapseton nörttityttö, joita ei taida olla maailmassa muutamaa kappaletta enempää. Monia naisia ei todellakaan kiinnosta nörttiharrastukset ja haluavat ns. normaalin miehen. Oletko valmis uhraamaan nykyisen elämäntilanteen?
Olen pohtinut esittämiäsi kysymyksiä paljon itseasiassa. Ei se varmaankaan helppoa olisi, mutta olen ajatellut muuttaa elämääni jossain vaiheessa parempaan suuntaan. Nimittäin konsolipelit alkavat tuntua aika tylsiltä. On tietty hetki, kun on pelannut melkeinpä kaikki mahdolliset itseään kiinnostavat pelit eikä ne vaan enää kiinnosta. Tarkoitukseni on pistää konsoli ja pelit jossain vaiheessa tässä myyntiin. Elokuvissa ja sarjoissa on sama homma. Tarpeeksi kun katsoo, niin kyllä se alkaa kyllästyttämään pikkuhiljaa. Haluaisin saada jotain pysyvämpää elämään. Kaippa tätä kypsymiseksikin kutsutaan
Uskaltaisin vastata noihin kysymyksiisi, että KYLLÄ. Alan olemaan henkisesti viimeinkin (ehkä liian myöhään) valmis parisuhteen vaatimiin muutoksiin elämässäni. Ihan aikuisten oikeasti. Mutta se on vienyt aikaa tähän asti. Nyt se voisi oikeasti olla virkistävää alkaa elämään "aikuista" elämää ja muuttua sosiaalisemmaksi.
Ehkä tällä hetkellä etsin itselleni sopivia "kanavia" kuinka aloittaa tämä sosialisointi. Edelleenkin kun en oikein tiedä, että mistä niitä ystäviä ja potentiaalisia elämänkumppaneita voisi löytää. Kriteerini naisesta tahdon myös säilyttää. Eli ei ylipainoinen eikä yh ja toki päässäkin pitää olla jotain.
Oli niin tai näin, elämä jatkuu.
Itse kun olen koko aikuisikäni asunut yksin niin en todellakaan enää osaisi kuvitellakaan minkään muunlaista elämää. Monet ikisinkut luulevat haluavansa kumppanin koska se on yhteiskunnan asettama normi ajatella noin mutta jos on keski-ikäiseksi asti elänyt sinkkuna niin on siinä puolensa joista ei halua luopua.
Haluaisit saada jotain pysyvämpää elämääsi, mutta silti olet myymässä konsolin ja pelit? Mikä takaa, ettet kyllästy myös naiseen? Kohtuus kaikessa.
Tuo on toinen tapa ajatella. Eli voisin säilyttää konsolin ja pelini, mutta pelaisin niitä kohtuudella. Voisin myös kuvitella, että parisuhteessakin saattaa tulla hetkiä jolloin toisen pärstä kyllästyttää. Silloin pitää varata aikaa itselleen ja olla erossa hetken. Ehkä se menee jotenkin noin.
Mutta ajattelin vaan että kehittelisi jotain järkevämpää kuin pelkät pelit tai elokuvat. Voi niitäkin silloin tällöin pelata ja katsella, mutta ei niin että ne olisivat vapaa-ajan ainoat aktiviteetit.
Pelasta joku viaton tyttönen joogakurssilta? Tai mene keväällä pyöränhuoltokurssille, siellä on varmaaan vihreitä hippityttöjä, jotka pelastaisivat mielellään maailman mutta ei osaa vaihtaa pyöränkumia vaikka juur on näytetty miten se tehdään. Voit auttaa.
"parisuhteen jos saisi, niin kyllä se voittaisi eristäytyneisyyden ja eskapismin"
Oletko varma? alussa ehkä jaksaisit toisen mieliksi tavata hänen ystäviään, viettää iltoja yhdessä, kutsua heitä kylään, käydä kissanristiäisissä, ohjelmoida juhlapyhät täyteen sukulaistapaamisia ja -kestitsemisiä, mutta jos kaipaat paljon yksinäisyyttä niin ei se tarve mihinkään häviä.
Viimeisin exäni oli paljon seurallisempi kuin minä ja kyllä se aika ajoin rasitti suhdettamme. Sen lisäksi, että olisin itse usein viettänyt viikonloput mieluiten kahden kesken kotona (jomman kumman luona) niin halusin välillä myös olla viikonloppuja ihan yksin saadakseni ihan omaa aikaa.
Varmaan sellaisiakin naisia on, jotka hyväksyvät suuremman yksinäisyyden ja vetäytymisen tarpeen, mutta en rohkaise uskomaan siihen, että oma perusluonteesi muuttuisi parisuhteen myötä. Jos se niin yksinkertaista olisi niin voisit yhtä lailla jo nyt alkaa aktiivisemmin hakeutua ihmisten pariin.
Minusta vaikutat kiinnostavalta. :) En vain ole vielä harkinnut seuran etsimistä netin kautta. Minusta on hyvä juttu, että miehellä on omia mielenkiinnonkohteita joiden parissa menee aikaa, lukeminen nyt on aina plussaa. Eivät kaikki naiset ole supersosiaalisia pälättäjiä vaan kaipaavat myöskin omaa aikaa ja tilaa.
Kriteerisi täyttäviä naisia minulla on kaveripiirissäni (ja itsekin niihin sovin), joten kyllä heitä on olemassa.
Joo, oma vika kans kun en missään käy, kaikki ryyppysosiaalitilanteet tuntuu vaan niin vastenmieliseltä eikä niitä nyt oikein muitakaan ole missä niitä naisia tapaisi. Nytkin olis jonku ajan päästä saunailta duunissa ja heti meni ajatukset mustiksi, no eipä siellä nyt naisiakaan montaa ole, peräti yksi sinkku mutta tuskin tätäkään kiinnostan siinä mielessä ja huomannut miten pari muutakin äijää sitä kyttäilee töissä. Mitäpä tällanen lahjaton moiseen kilpaan lähtemään, sitäpaitsi säädöt jonkun työkaverin kanssa tuntuu kaikelta muulta kuin toimivalta. Hohhoijaa. Niinja nuo nettitreffit, yhtä ajan haaskuuta. Yritti tai ei niin ei sieltä mitään saa.
Online gameakin voi harjoitella. Etsikää esimerkiksi vinkkejä millainen profiilikuva vetoaa naisiin!
Olisko tässä sulle?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12056085
Muistutit vaan mieleen, kun tuon näin.
Ei ole ehkä minua varten, sillä venäjän alkeiskurssin jälkeen EI osata vielä keskustella venäjäksi. Ainoastaan aakkoset, vähän kielioppia ja joitakin verbejä. Siis ei kovin paljoa vielä. Joten keskustelu venäjäksi ei onnistu.
Osaahan sä kuitenkin alkeet; mä en osaa sitäkään. Ja tuo ihminen kuitenkin haluaa oppia Suomea, jota säkin osaat.
Musta tuollainen vois olla, hyvä ajatellen sitä sun yksinäisyyden ongelmaa.
No kuitenkin kaikki tuollaiset ryhmässä tapahtuvat kurssit ( se sun Venäjän alkeiskurssi) on kyllä fiksuja tapoja olla sosiaalisessa ryhmässä.
Minä taidan taas olla ap:n vastakohta vaikka löytyy samankaltaisuuksia. Yksi parisuhde takana, mutta muuten ei ole sutinaa ollut tällä rintamalla. Aktiivisesti on alotteita tehty, mutta joko ei yksinkertaisesti vastata tai annetaan pakit. Sitä kun saa joka kuukaus sen 5-30 kertaa pakit tai kylmän mulkaisun niin kyllä siinä alotteiden teko alkaa vähenemään radikaalisti vaikka en mielestäni ole kyllä mikään susiruma. Lienee syynä sitten nuo harrastukset, lemmikit tai se kun ei ole autoa enkä viihdy baareissa. Baarissa tulee käytyä ehkä kerran vuoteen sillä mieluummin sitä istuu iltaa kotosalla parhaiden ystävien kanssa. Pelataan pelejä, jutellaan kaikesta mahdollisesta, katsellaan elokuvia, kuunnellaan musiikkia, lauletaan karaokea, suunnitellaan reissuja jne. Olen tosin sen verran ''yksinäinen susi'', että viihdyn kuukausiakin omassa rauhassa ilman, että edes käy mielessä käydä kenenkään luona kylässä tai kutsua ketään kylään ja ystävät ovat samanlaisia. Suomen sisäistä matkustelua tulee tehtyä semmoiset 6-12 kertaa vuodessa. Ulkomaille harvemmin.
Harrastukset: Videokuvaus, elokuvat (sci-fi, fantasia, toiminta, kauhu, komedia), videopelit, kirjojen lukeminen (runous, fantasia, kauhu, tietokirjat, kokkauskirjat), kalastus, kuntosali, pyöräily, omien pelien kehittely (parhaillaan työnalla), ruuanlaitto (oli sitten paistamista, keittämistä tai leipomista niin viihdyn keittiössä), musiikin teko (ennen syntetisaattorilla, nykyisin tietokoneohjelmilla), kesällä sulkapallo ja keilaus sillon tällöin.
Lemmikit: kolme rotukissaa joiden kanssa saatan aloittaa ehkä näyttelyissä käymisen ja kasvatuksen. Koira harkinnassa sekä lisko, mutta vielä ei varmaa kummankaan hankinta.
Toisin, kuin aloittaja niin minä en aio luopua harrastuksistani enkä lemmikeistä vaikka niin nainen vaatisi ja syyt siihen ovat selvät: 1. Harrastuksiin saa purettua stressin ja vitutuksen 2. Osa harrastuksista on sivistäviä 3. Käy hyvästä kielenkertauksesta kun pelaa sekä englanninkielisiä, että japaninkielisiä pelejä 4. Osa on ulkona vietettäviä harrastuksia kuten sulkapallo ja kalastus ja saa samalla ruokaa pöytään raittiin ilman lisäksi 5. Jokainen harrastus tukee toista harrastusta jollain tapaa 6. Minä kaipaan jatkuvasti tekemistä aivoilleni ja mm. pelin kehittely auttaa siihen kun saa näperrellä hahmojen, tarinan, musiikin ja koko pelin rakenteen parissa 7. esim. pelejä voi pelata kahdestaankin ja löytyy ihan Singstarejakin joista luulisi naisenkin pitävän 8. Lemmikeistäni en luovu sillä ne ovat auttaneet minut mm. masennuksen yli ja kun tulen töistä niin ovat aina ovella vastassa odottamassa ja heti tervehtimässä. Eläimet eivät vaadi mitään huippusuorituksia ja hyväksyvät kaikki pienet puutteesi oli ne sitten ulkonäöllisiä tai sisäisiä. Nytkin yksi noista koisimassa sylissä.
Lisätään vielä, että olen kaupunkilainen joka halajaa maaseudun rauhaan. Tiedän, että maaseudulla on vähemmän palveluja, mutta se, että joutuu 5km polkemaan pyörällä kauppaan on mielestäni pieni hinta omasta rauhasta, siitä ettei jatkuvasti tarvitse kuunnella naapurin kännimölinöitä tai toisen naapurin paneskeluja eikä tarvitse hönkiä pakokaasuja ulos keuhkoista heti kun astuu ovesta ulos. Opiskelin vuoden Peltosalmessa ja ikävöin sitä puhtaan ilman tuntua keuhkoissa kun astut ovesta ulos ja suussa ei maistu pakokaasun maku, ei haise pakokaasut ja ei kuulu jatkuvasti autojen äänet.
Poistin profiilini sieltä treffeistä turhana. Jälleen kerran. No ainakin vähän yritin.
Enkä olen luopumassa harrastuksistani välttämättä. Mutta vähentämässä nyt olen vähintäänkin.
Tsemppiä!
Näin kissanomistajana kiinnostaa, et jos löydät naisen, jolla on itselläänkin 2-3 kissaa. Oisko susta jo liikaa yhteenmuutossa 5-6 kissaa? Tai siis, en minäkään omistani kenenkään miehen vuoksi luopuisi tai et miehelläkin on kissoja ja yhteenmuutto jos joskus tapahtuisi niin olisi v**usti kissoja :D Jos asunto on tarpeeksi iso niin ei siinä mitään mut mihinkää kaksioon kun ei voi viittäkään killiä sijoittaa. Eikä oikein kolmioonkaan..
Sillä elämäni ainoalla exälläni (jonka kanssa seurustelin kauan sitten 3kk) oli kissa. Kissankusi haisee inhottavalle ja ärsyttää kun karvat tarttuvat vaatteisiin. Olen kyllä eläinrakas, mutta tuo karvanlähtö on sellainen asia eläimillä etten oikein pidä. Joten jos olisi noin paljon kissoja niin voisi olla että ei kiitos.
Omasta mielestäni ei olisi liikaa. Pidän eläinten seurasta oli ne sitten kissoja, koiria, liskoja, käärmeitä, hevosia, lehmiä, kanoja, sikoja tai vaikka kaloja. Tietysti kodin koko pitää ottaa huomioon. Nykyisessä kaksiossa (50neliötä) asuu minä ja kolme kissaa ja vielä tänne mahtuu ainakin yksi ihminen lisää. Nyt on säästökuuri omakotitaloon meneillään ja maaseudullehan minä aion muuttaa.
Nyt varmaan joku ihmettelee miten joku voi pitää noin monista eläimistä ja miten voi jaksaa hoitaa useampaa, kuin kolmea. Oma syyni on ihan siinä, että vielä ala-aste ikäisenä sain muilta ihmisiltä osakseni lievästi ilmaistuna v-mäistä kohtelua joka päivä niin koulussa, kuin kotonakin. Ainoana kaverina vanhempien ostama koira ja enoni kissat sekä perhetutun hevonen jolta olimme ostaneet tuon koiran. Luottamus kun menee lapsena ihmisiin ja ainoana kaverina on eläimet yläasteelle asti niin kyllä se näkyy nyt aikuisiälläkin. Nykyiset ystävätkin ovat ystäviäni lähinnä siksi kun heillä oli kärsivällisyyttä murtautua epäluottamuksen ja varovaisuuden muurin läpi. Arvostan suuresti ystäviäni siitä, että viitsivät yrittää ystävystyä kanssani. Joskus kun lukee näitä palstoja niin huomaa ihmisiä joilla on samankaltainen menneisyys, mutta kukaan ei ole yrittänyt auttaa tai edes ystävystyä heidän kanssaan. Helpompaa kun on vaan hylätä se toinen ihminen oman onnensa nojaan tai pahempaa: osallistua sen toisen ihmisen piinaamiseen.